Valittujen salainen itsetuntojärjestelmä
Teppo Turkki, Suomi -lehti, kesäkuu 1987
Suomen salatuimman ja yhden vaikutusvaltaisimman järjestön,
vapaamuurarien johto on tyytyväinen. Kirjoittelu vapaamuurareista
viimeisen parin vuoden aikana on ollut pääosiltaan myönteistä ja
järjestön ehdoilla tapahtunutta.
5. toukokuuta veljesjärjestölle valittiin uudet virkamiehet ja suurmestari. Yksimielisesti nostettiin hierarkian huipulle STK:n koulutusvaliokunnan johtaja, professori Matti Peltonen, painava ja tarkkasilmäinen mies.
Jäsenmäärä on lähtenyt jälleen kasvuun. 4 300 muurarin veljestö kasvaa tänä vuonna hallitulla sadalla uudella oppilaalla. Nuorin tänä vuonna vapaamuurariksi vihitty on 24-vuotias. Helsingissä toimivan Suomen Vapaiden ja Oikeutettujen Muurarien Suur-Loosin alaisuudessa toimii 101 paikallissosastoa liki neljälläkymmenellä paikkakunnalla.
Suurmestari Matti Peltonen on erittäin tyytyväinen: "Tällä hetkellä arvot maailmassa kehittyvät myönteisesti vapaamuuraritoiminnalle. Ihmiset hakevat henkistä, jopa hengellistä kotia."
Apu-lehden julkaistua vapaamuurarien jäsenmatrikkelin nimiluettelot 1981 nöyryytettiin ja ryöpytettiin veljeskuntaa ankarasti julkisuudessa. Suurelle yleisölle paljastui järjestön elitistinen voima ja sosiaalinen arvo. Vapaamuurarien maine ryvettyi lisää useisiin talousrikoksiin syyllistyneen paljastuttua muurariksi.
Italiassa kaatui hallitus toukokuussa -81, kun valtaeliitin yhteydet äärioikeistolaiseen Propaganda-2 vapaamuurariloosiin paljastuivat. Vaikka Propaganda-2 oli poikkeus ja erotettu Suur-Loosista, heitti paljastus mahtavan, tumman, Suomeen asti ulottuvan varjon vapaamuurareiden ylle. Propaganda-2:sen jäsenet olivat mukana jokseenkin kaikissa Italiaa huojuttaneissa poliittisissa ja talousskandaaleissa kymmenen vuoden aikana.
Suomessa silloinen oikeusministeri Paavo Nikula ja eduskunnan vasemmistokansanedustajat kyseenalaistivat virkamiehen ja vapaamuurarin valan yhteensopivuuden. Seura-lehti syytti oikeuslaitosta lipeämisestä tasavertaisuuden ja puolueettomuuden tieltä olettaessaan vapaamuurarituomarin auttavan syytettyä veljeään.
Vapaamuurarien oli pakko selitellä ja raotella salaperäisyyden verhojaan. Vuosi 1981 oli raaka mystiikan saneeraus. Veljeskunnasta piti kertoa ja tiedottaa.
"Vanhat papat makaavat ruumisarkuissa, jotta näkisivät ja kokisivat isoa elämää", syytti Jumalan teatterin Jari Halonen Suomi -lehdessä 1/87. Vapaamuurarit ottivat yhteyttä Suomi -lehden toimitukseen ja tarjosivat mahdollisuutta käydä temppelissään ja lupasivat vastata avoimesti toiminnastaan.
SININEN LOOSI
"Se on kuin siirtyisi toiseen aikaan," huokaa suurkirjuri Yrjö Häkkinen nojaten raskaaseen tammipöytään vapaamuurarien kirjastossa.
"Kokemusta ei voi selittää. Sitä yksinkertaisesti ei voi välittää ulkopuoliselle," todistaa vieressä Reijo Ahtokari, apulaiskirjuri ja vapaamuurarien lehden Koilliskulman päätoimittaja. Molemmat nojaavat eteenpäin ja pitävät käsiään ristissä. En usko heitä. "Tehdessäni töitä mielisairaalassa opin, että on mahdollista ymmärtää jopa vaikeasti skitsofrenisen ihmisen maailmaa. Ymmärtäminen on ihmisen ominaisuus."
"Heh, heh. Et kai vertaa meitä mielisairaisiin?", hämmästyy Ahtokari ja pyörittelee sormiaan.
"En."
Olemme juuri palanneet kierrokselta Suomen Suurloosin tiloista, jotka sijaitsevat Helsingissä Kasarminkatu 16 D:ssä. Olin haastatellut uutta suurmestaria Matti Peltosta.
Suurloosi on entinen Kauppiaitten Kauppaoppilaitos, joka hankittiin veljestön käyttöön 70-luvun puolivälissä. Loosi sijaitsee keltaisessa ja synkässä sisäpiharakennuksessa. Ikkunat on pimennetty. Vankkaa ja raskasta puuovea vartioi videokamera.
Talossa on toimintaa kolmessa kerroksessa. Alimmassa on A-oikeuksin varustettu klubi- ja ravintolahuoneisto. Toisessa kerroksessa työskentelee neljä palkattua toimistotyöntekijää tietokoneiden äärellä. Samassa kerroksessa on paikallisloosien käyttöön pieni temppeli. Toisen kerroksen aulaan on sijoitettu ilmoitustaulu, johon kiinnitetään jäseneksi pyrkivien hakemuskaavakkeet muurarien nähtäviksi.
Talon kolmannessa kerroksessa on vapaamuurarien päätemppeli. Eteisaulaan on koottu juhla-asuiset muotokuvat veljeskunnan suurmestareista. Temppelin sisäänkäynnin vierellä on kuvanveistäjä Yrjö Liipolan veljesreliefi "Kaksi Johannesta", jossa kuvataan yhteenkuuluvuutta ja kuolemaa pääkallona ja luina.
Vahvarakenteisessa ja äänieristetyssä temppelin ovessa on muurarien symbolin muotoinen kolkutin, ovisilmä ja lukko. Oven vieressä roikkuu rituaalimiekka sekä sininen virkakääty. Kun temppelissä suoritetaan rituaaleja, seisoo ovea vartioimassa miekalla vahvistettu vartija.
Temppelin sisällä ilma on ummehtunutta. Ikkunoita ei ole. Suurkirjuri Häkkinen vääntää himmentimestä valoa ja siniseksi maalattuun kattoon syttyy tähtitaivas. Temppelin seiniä kiertää raskas luostarimainen tuolirivistö.
Keskellä pitkänomaista temppeliä on raskas, jalopuinen alttaripöytä ja sen päällä suljettu Raamattu. Pyhän kirjan päälle on asetettu harppi ja suorakulma. Alttaria ympäröi kolme keihäsmäistä kynttelikköä. Kelmeä valo laskeutuu alttarille. Temppelin lattia on kuvioitu voimakkaalla mustan ja valkoisen neliöinnillä. Lattialle ei saa turhaan astua.
Vapaamuurareille maaginen kolmen lukusarja kertautuu temppelissä. Pyhätön toisessa päässä on kolmeporrastuksinen lava, jossa loosin mestari istuu. Mestarilla on edessään piirustustaulu muinaisaikaisten kirkonrakentajien esikuvan mukaan. Mestari johtaa temppelin seremonioita ja piirtää ohjeita taululle.
Mestarin edessä, ensimmäisellä korokkeella, on rituaalisymboleja ja nuija, jolla rituaalia johdetaan ja väkeä vaiennetaan. Rituaalisymbolit ovat kuutiomaiset graniittilaatat, jotka kuvaavat ihmisen kehittymistä. Karkeasta kivilohkareesta pyritään kohti hiottua kiveä. Mestarin istuimen päällä on koristeltu G-kirjain merkitsemässä jumalia - tai oikeammin Universumin Suurta Arkkitehtiä. Vapaamuurari uskokoon kukin omaan jumalaansa. Kunhan uskoo. Loosissa politiikasta ja uskonnosta ei saa keskustella.
Toisella puolella temppeliä ovat urut ja niiden edessä juhlallinen rituaalivirkailijoiden kolmen istuimen ryhmä. Istuimilla ovat valmiina siniset käädyt virkailijoille.
Urkujen vieressä ovat rajapylväät. Niiden yläpäissä ovat pallot kuvaamassa maapalloa ja tähtitaivasta. Pylväiden välistä kulkee rituaalitie, jonka läpi vapaamuurarivihkimystä hakeva joutuu kulkemaan. Pylväiden takana on tukeva ovisilmällä varustettu ovi valmistushuoneeseen, jossa pyrkijää pyhitetään mietiskelyllä ja vaatteiden vaihdolla.
Oppaani suurkirjuri Häkkinen, apulais-suurkirjuri Ahtokari ja suurmestari Peltonen liikkuvat hermostuneen tuntuisina ruutulattialla. Häkkinen helisyttää avaimia ja katselee seinille. Miehet kiirehtivät katseellaan ja tuntuvat syyllisiltä.
Suljen hetkeksi silmäni ja vedän syvään henkeä.
Taustalla alkaa kuulua Sibeliuksen erityisesti tälle temppelille säveltämä harras uruilla ja laululla esitetty Musique Religieuse. Ruutulattialla liikehtivät suomalaisen ylemmän keskiluokan liikemiehet, yritysjohtajat, ylilääkärit, tuomarit, pankkimiehet, juristit ja kaupunginjohtajat. Kaikilla heillä on musta smoking päällään, kaulassa käädyt ja lanteilla valkeat, karitsannahkaiset esiliinat. Miehet kättelevät toisiaan vain toisilleen tutuin ottein, asettuvat paikoilleen istuimille. Koputuksia, kävelyä lännestä itään, etelästä pohjoiseen. Rituaali kulkee ja mestarin huulilta soljuva vanhahtava suomenkieli tuudittaa synkähköön rytmiin. Vastaus mestarille kuuluu idästä, toinen täältä. Vaihdetaan paikkaa, yhdytään lauluun. Mestari kumauttaa nuijalla. Luetaan tiedotuksia. Muistetaan vapaamuurarin paratiisiin, Ikuiseen Itään siirtyneitä. Hiljennytään ja seurataan, kuinka kukin kerrallaan on oma pappinsa, kasvattajansa ja kohottajansa.
Rajapylväiden takana olevaan oveen koputetaan kolmasti. Kysytään. Vartijat raottavat ovea. Sisään tuodaan vapaamuurariksi pyrkivä side silmillä ja naru kaulassa. Vihkiseremoniaa viedään lävitse ankaran vakaasti. Seinustalla seisovat tuntevat lämpöä sisällään seuratessaaan kokelaan kiirastietä, tuntevat nautintoa ja pieni sähkö lähtee kulkemaan jaloista nivusiin, kohta se leviää selkään ja väräyttää olkapäitä. Päälaella tuntuu kuin lautanen painaisi sitä. Silmät kiinni ja hymyile.
Kokelaalta kysytään mitä tämä haluaa. "Valoa!", riisuttu onneton vastaa.
Älä avaa silmiäsi, nosta vain päätäsi kohti sinistä kattoa. Temppelin ilma on hämärää ja tummaa. Raotat silmiäsi ja näet kelmeät tähtikuviot katossa; tunnet viereisen muurariveljesi käden kosketuksen omassa kädessäsi ja värähdät. Valoa! Makea maistuu suussa.
Yhtäkkiä rytmi häiriintyy. Vuorosanoja ei muisteta. Mestari selaa kirjaansa ja korjaa. Mielessä luotu veljeyden ikoni hajoaa pirstaleiksi ja rapisee ruutulattialle.
Huomaat hikoilevasi ja temppelin ilma on raskas. Kaulus hiertää sänkeä kaulassa. Sanat lakkaavat soljumasta. Kohotat olkapäitäsi, vilkaiset viereesi ja nostelet jalkojasi.
"Vieläkö tahdot kuvata?", kysyy suurkirjuri Häkkinen. "Onko kello jo puoli yksitoista?", havahtuu suurmestari Peltonen ja lähtee. Avaan silmäni.
"Haluan ottaa vielä pari kuvaa." Häkkinen ja Ahtokari näyttävät yhä syyllisemmiltä mutta ystävällisesti kestävät hätäisen kuvaamiseni.
"TÄMÄHÄN ON VAIN HARRASTUS"
Oloni on tunkkainen, vaikka minua opastavat vapaamuurariveljet ovat päättäväisen ystävällisiä, kohteliaita ja nöyriä; he seisovat jäykkinä, etäällä, vähän väliä vilkuilevat toisiaan, hymyilevät ja ovat harmaita.
Suurkirjuri Yrjö Häkkinen on eläkkeelle siirtynyt ekonomi, entinen Stockmannin kalustetehtaan vientipäällikkö, joka haki veljestöön vanhoilla päivillään. Eläkepäiviään hän viettää säännöllisesti Kasarmikadun Suurloosissa. Suurkirjuri tarkoittaa arkikielessä toiminnanjohtajaa. Rakenteilla on uusi kirjasto ja muutenkin on paljon tekemistä.
Apulaissuurkirjuri, fil. lis. Reijo Ahtokari on raskaan sarjan muurari. Takana on 27 vuotta veljeyttä. "Kun tulin aikanaan muurariksi, se oli todella salaperäistä. Kävin läpi vanhat kaavat, joista ei saanut etukäteen mitään tietoa." Reijo Ahtokari on saavuttanut vapaamuurarin korkeimman asteen. Hänet on vihitty hierarkian korkeimmaksi, 33 asteen muurariksi. "Mutta muista, asteet ovat vain harrastusasteita." Ennen siirtymistään työeläkkeelle hän kirjoitti ammatikseen yrityshistorioita.
Yrhö Häkkinen sulkee temppelin paksun oven ja lähdemme entisen Kauppaoppilaitoksen portaita alas. Kynttelikkö ja patsas ovat ikkunasyvennyksessä. Käytävien seiniä peittää haaleat mattavärit.
Veljet esittelevät ylpeinä museota. Sibeliuksen nimi toistuu tuon tuosta. Vitriineissä on esillä Sibeliuksen alkuperäisiä kirjeitä ja nuotteja. "Tullessaan vapaamuurarien kunniamuurariksi, Sibelius oli jo täysin korkea ja kypsä", valistaa Ahtokari. Ahdas museo on pullollaan esineistöä tsaarinvallan ajalta, matkamuistoja vieraiden maiden veljestöistä, vapaamuurarien koruja, kuppeja, kelloja, sormuksia, hattuja, lautasia, muistotauluja, hoviruhtinaiden pukuja muistuttavia muurariritarien kulttipukuja. Kaikkiin on koristeltu vapaamuurarien symboli, suorakulma ja harppi. Seinille on ripustettu taidokkaasti ommeltuja ja koristeltuja söpöjä esiliinoja.
Kirjastossa raskastekoisilla hyllyillä on tiiviit rintamat uskontoja, myyttejä, riittejä ja filosofiaa käsittelevää kirjallisuutta, kirjoja vapaamuurareiden symboliikasta ja historiasta.
Ahtokarin ja Häkkisen järjestönsä vähättely ärsyttää minua. Suurmestari Peltonen todisti äänekkäästi vapaamuurariuden perustuvan vain harrastukseen ja vei puhetta pois koko rituaalista ja veljeskunnan henkisestä olemuksesta. Valmistautuessani vierailuun tutustuin englanninkieliseen kirjallisuuteen ja siellä kuvailtiin tarkasti miten muurariveljet johtavat vihkiytymätöntä ohi salaisuuksien. Totta.
Oppaani väistivät hymynsä takana olevaa maailmaa. Veljet vähättelivät pyrkivänsä vuosituhansia vanhoihin mysteereihin, voimaan ja salaan. Tunnustaisivat sen avoimesti, olisivat sitä täysillä. Mitä sitä peittelemään, jos tuntee olevansa vihitty valon ja voiman tielle, olevansa voideltu.
Toiseksi vapaamuurarien kaikki salaiset rituaalit ja tekstit ovat saatavilla useissa luotettavissa julkaisuissa saksan ja englannin kielillä. Ei ole peiteltävää.
Otan käteeni vapaamuurarien lehden Koilliskulman. Se on perinteisesti taitettu. Puolet lehdestä on eritasoista järjestötietoutta ja mainoksia, toinen puoli historiallisia ja kasvattavia artikkeleita, matkakertomuksia ja lyhennelmiä muurariveljien toisilleen pitämistä luennoista.
Koilliskulma on erittäin hyveellinen ja harras. Valokuvissa vapaamuurariveljet seisovat tavallisen teennäisinä, pukuihin pyntättyinä ja kipsissä. Miltei pietistisen kasvattava ote ja uskonnollissävytteinen oppimestarisuus ylistää muurarin velvollisuuksia. Kaiken taustalla vihjaillaan "ihanteisiin, valoon, henkiseen uudistumiseen, yhdistymiseen, uudestisyntymiseen ja valaistumiseen". Kaiken takana on lupaus paratiisista ja tuonpuoleisesta voimasta, joka voidaan tavoittaa oikein elämällä. Valon vihjaukset rankaisevat, maanittelevat, lupailevat, velvoittavat, iskevät ja pyhittävät vaeltavaa veljeä.
Kaiken mitta on veljeys. Kuin häpeillen Koilliskulma julkaisee vienoja ja hentoja tunnustuksellisia muurariveljien kirjoittamia runoja ja impressioita.
Veljeä ei saa unohtaa. Muista häntä. Hänelle laula, haudalle vie seppele, leskeä älä jätä pulaan. Käteen tartu, ylistä ja kohoa vapaamuurariuden tietä. Veljeys olkoot johtotähtesi, sitä älä petä tai paha perii.
Me miehet olemme me, Me. Vain harvat tietävät, että me olemme niitä harvoja jotka tietävät. Me. Veljet. Tuolla ulkona on paljon fanaatikkoja, jotka yrittävät murskata meitä. Mutta antakaamme pimeiden voimien olla koskematta meitä. Emme lankea aistien harhaan emmekä elämän automatiikkaan. Nyt yhdessä. Veljet!
Raavin päätäni. Tunnettu vapaamuurari Pertti Jotuni erosi tänä vuonna veljeskunnasta oltuaan muurari 24 vuotta. Soitan hänelle kysyäkseni eron syitä. "Siellä ei ollut Jeesusta. Sieltä puuttui armo.", sanoi Jotuni ja kieltäytyi harkinnan jälkeen haastattelusta. Hän on tullut uskoon.
Reijo Ahtokari on vilpittömästi pahoillaan hyvänä ystävänä pitkän tien kulkeneen Pertti Jotunin erosta.
MUTTA KUKA EI OLISI MUURARI?
Aikaamme kuvaa pyrkimys hämäryyteen. Valta ja päätöksentekokoneisto katoaa kulissien taakse. Uudella keskiluokalla, citykulttuurin kasvateilla, on halu ja pyrkimys tehdä päätöksiä pikkuporukoissaan. Lobbyily tekee voimalla tuloaan.
Avoin poliittinen vaikuttaminen näyttää yhä useammin farssilta.
Vapaamuurarit ovat miesten sosiaalisen hierarkian huippujärjestö, johon kuuluminen on ylennys ja arvo. Harva suomalainen korkean vallan käyttäjä on jäänyt vapaamuurareiden ulkopuolelle.
Kun esimerkiksi Savonlinnassa suljettuihin vapaamuurareihin kuuluu kaupungin pormestari, kaupunginvouti, kaupungin johtava asianajaja, kaupungin suurimman ja eniten työllistävän tehtaan johtaja, kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, kaupungin elinkeinotoimen johtaja, suuren rakennusliikkeen omistaja ja rakennusurakoitsija, vapaamuurarit ovat ongelma.
Iiro Viinanen, Pohjolan pääjohtaja,
entinen valtionvarainministeri ja
vapaamuurari
Vaikka varsinaisia väärinkäytöksiä ja rikoksia vapaamuurareiden ei ole koskaan osoitettu tehneen, on näin rankka valtaeliitin keskittymä aina huolestuttavaa ja varottavaa. Vaikkakaan en usko, että rosvoillakseen ja pimittääkseen tarvitsee olla vapaamuurari. Halutessaan varas tapaa varkaan golfklubilla, keilakerhossa, rotareissa, kalaseurassa tai kapakassa - jos on tavatakseen.
Vapaamuurareita hämärtää kummassa salaisuudessaan vilpitön pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, henkiseen kasvuun ja uskonnollissävytteiseen korkeaan elämään. Tässä suhteessa rehellinen muurariveli ei paljoa poikkea kilvoittelijasta, joka hakee tarkoitustaan ortodoksisesta kirkosta, idän uskonnoista tai muusta, jota on tarjolla aatteiden tavaratalossa.
Huolestuttavaa on vapaamuurareiden omatekoinen aateluus, vanha, ihmiset jakava sääty-yhteiskunnan ylläpito, miehisen kulttuurin palvominen ja sen ihannointi sekä piileskely mystiikan, hämäryyden ja salailun takana. Jos muurarien periaatteeet ovat niin jalot ja ylväät kuin veljet antavat ymmärtää, en todellakaan ymmärrä miksi niitä ei voi jakaa kaikkien ihmisten kanssa.
Kaikista maailman asioista, joihin olen tutustunut, vapaamuurarien aatteet ja rituaalit ovat sekavimpia, hämärimpiä, sillisalaattisimpia ja harhaan johtavimpia. Vapaamuurarit syyttäkööt itseään, että maailmalla liikkuu uskomattomia huhuja ja väitteitä veljeskunnasta.
Vapaamuurarien oppi perustuu siihen, että liittyessäsi veljeskuntaan et tiedä, etkä saakaan tietää mihin oikeastaan liityt. Antaudu ja ole kasvatettavissa, johdatettavissa. Sinua viisammmat katsovat mikä sinulle sopii. Vapaamuurarit kantavat sielussaan purkautumatonta autoritaarista persoonallisuutta ja vapautumatta jääneen lapsen maailmaa; sisällä pidetään muuttumattomia arvoja, alistumista vahvemman alaisuuteen, totuuksien kyselemättömyyttä, konservatismia sanan varsinaisessa merkityksessä - ja pelkoa paljastumisesta.
Milloin isä tulee ja antaa selkään?
Muurariveljet rakastavat salailtua asemaansa. He kulkevat kadulla ja työpaikoilla tuntien olevansa valikoituja ja erilaisia. Heillä on maaginen merkkien maailma ja kyky tunnistaa veli kaiken kansan keskeltä. He ovat toistensa valitsemia. He ovat käyneet läpi rituaalisen uudestisyntymisen ja liittymisen muinaisiin mysteerioihin ja totuuksiin. Vapaamuurarius antaa miehille voimaa olla enemmän. He ovat huipulla. Heillä on merkitystä, salaista tietoa ja asemaa.
Kun tällaista muurariveljelle esität, kiistetään väitteet ja korostetaan hyvyyttä.
Vapaamuurarit ovat itsetuntojärjestelmä, jolla tuetaan vakaan, itseään täydentävän valtaeliitin asemaa, arvoja ja pysyvyyttä.
Ja sehän ei ole uutta tässä maailmassa.
IKUISET RAJAPYLVÄÄT
Teksti Teppo Turkki
Vapaamuurarien historia on yhtä hämärää kuin nykyään käytettävien rituaalitekstien viitteellinen munkkilatina. Vapaamuurarit aloittavat itse ajanlaskun vedenpaisumuksesta, joka tapahtui 4000 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Suomalaisten vapaamuurarien mielestä elämme tänään vuotta 5987.
Vapaamuurareista on kirjoitettu arvioiden mukaan liki 55 000 kirjaa ja kirjoitusta. Syntyhistoriaa on etsitty kolmen tuhannen vuoden takaa Palestiinasta ja Egyptistä, antiikin Kreikasta, druidien salaisista riiteistä, indoiranilaisesta auringonjumala Mithraksesta. Jotkut väittävät aatteen tulevan Kiinan filosofiasta. Kiinassa käytettiin kompassia, harppia ja suorakulmaa totuuden tien löytämisessä. Israelin patriarkat, pakanamysteeriot, kuningas Salomonin temppelin rakentaminen, ristiretket, roomalaiset käsityöläiskoulut, Kalevala, juutalaisten salaiset opit, kabbala, keskiajan ritarikunnat - kaikki kelpaavat vapaamuurarien hämärää hakevalle mielelle, mysteerioita kaipaavalle sielulle. Englannista löytyy tekstejä, jotka väittävät vapaamuurarien ja rituaalien syntyneen Shakespearen päästä ja kynästä.
Viime päivinä historioitsijaveljet tutkivat Irlannin ja Skotlannin maaperää, jonne 700 jkr. pakeni kristillisiä seurakuntia Rooman kurimusta.
Vanhimmat suoranaiset historialliset siteet löytyvät keskiajan kivenhakkaajien ja koristemuurarien ammattikunnista. Euroopassa kiersivät suuria kirkko- ja katedraalityömaita ylpeät ammattimiehet ja arkkitehdit, jotka halusivat pitää oppinsa salassa. "Freemasons", vapaat muurarit, ansaitsivat hyvin ja huolehtivat etuoikeuksistaan. Jotta kakku olisi ollut mahdollisimman suuri, huolehtivat muurariyhteisöt ammattiin pääsystä. He muodostivat kiltoja ja suljettuja "liittoja", joihin pääsi mukaan valinnalla ja koettelulla. Jäseniltä vaadittiin ammattisalaisuutta, tiettyjä tunnussanoja ja merkkikieltä ja -eleitä, joilla vapaat muurarit toisensa tunnistivat.
Ennen varsinaiseksi muurariksi pääsyä pyrkijän tuli käydä läpi kiltalaitokselle tunnusomaisesti eri oppiasteet. Tämä käytäntö on säilynyt meidän päiviimme asti. Ensin oltiin oppipoikia, sitten kisällejä ja lopuksi nostettiin täysivaltaiseksi mestarimuurariksi.
Vapaamuurarien tunnukset periytyvät keskiajalta. Silloinen rakennusmestari käytti työssään laastikauhaa, esiliinaa, suorakulmainta, harppia, vesivaakaa, luotilautaa, piirustuslautaa ja kiviruhjinta.
1500-1600-luvuilla käytännön muurarien joukkoon hyväksyttiin muitakin kuin rakentajia. Loosien toiminta muuttui henkiseksi, alettiin puhua oman itsen rakentamisesta ja kehittämisestä sekä huomio keskittyi yhä enemmän salaoppeihin. Mukaan liittyivät papit, puoskarit, taiteilijat. Varsinainen vapaamuurarius syrjäytti kiltatoiminnan. Suomalaiset vapaamuurarit pitävät perustajinaan kuningas Salomonia, kuningas Hiramia ja Hiram Abifia, jotka ovat raamatullisia hahmoja.
Englannissa luotiin ensimmäiset vapaamuurarien toimintaa koskevat ohjeet ja rituaalit ja ensimmäinen suurloosi perustettiin Lontoossa 1717. Vuonna 1723 hyväksyttiin ensimmäiset tavoitteet ja periaatteet. Järjestö määriteltiin "eetilliseksi yhdistykseksi hyväntekeväisyyden ja keskinäisen avun edistämiseksi". Skottilainen presbyteeripappi James Anderson muotoili vielä tänäänkin noudatettavan kirjan perussäännöistä ja Vapaan Muurarin Vanhoista Käskyistä. Näissä säännöissä Anderson aloittaa vapaamuurariuden Aatamista.
Aivan liikkeen alusta alkaen jäseniksi hyväksyttiin vain miehiä.
Vapaamuurarius levisi Englannista Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan. Suomeen vapaamuurarius tuli Ruotsista jo 1700-luvulla, Kustaa III oli innokas muurari. Ruotsiin liike oli tullut Ranskasta. Tukholmaan ensimmäinen loosi perustettiin jo vuonna 1735 ja Suomeen ensimmäinen vuonna 1756. Loosin nimi oli St. Augustin ja se toimi aluksi Suomenlinnassa, sitten Turussa. Suomi siirtyi Venäjän valtaan ja tsaari Aleksanteri I kielsi järjestön valtakunnassaan 1822 ja Nikolai I uudisti määräyksen 1826.
Uudelleen vapaamuurarius elpyi Suomessa itsenäistymisen jälkeen. Amerikan-suomalaisia saapui maahamme ja he kannustivat loositoimintaan. 1922 perustettiin ensimmäinen loosi, Suomi -Loosi N:o 1. Tämä toimi kaksi ensimmäistä vuotta New Yorkin Suurloosin alaisena. 1924 perustettiin Suomen Suurloosi. Ruotsista tuli myös toinen haara, johon liittyivät pääasiassa suomenruotsalaiset.
Kehitys oli ripeää ja innokasta. 1930-luvulla Lapuan Liike ja IKL alkoivat rajusti vastustaa vapaamuurareita. Tasavallan presidentti Risto Ryti kuului järjestöön ja kun aseveli Hitler Saksassa vainosi muurareita, katsottiin parhaaksi helmikuun 14. 1942 valtiollisen tilanteen takia keskeyttää toiminta, siirtää kalustot ullakolle ja huhujen mukaan jäsenarkistot Ruotsiin.
Matka jatkui heti sodan jälkeen 1945.
Tänään vapaamuurareihin maailmassa oletetaan kuuluvan yli 6 miljoonaa jäsentä. Järjestö, jota kutsutaan mm. maailman huonomaineisimmaksi hyväntekeväisyysjärjestöksi, on levinnyt mitä moninaisimmin muodoin ja haaroin kaikkiin maihin, jotka eivät ole sitä erityisesti kieltäneet. Vapaamuurarit toimivat yli 130 maassa. Sosialistisissa maissa ei ole virallisia vapaamuurarijärjestöjä.
Tällä hetkellä ilmoitetaan Suomessa järjestöön kuuluvan n. 4 300 jäsentä. Huhutaan myös muurareista, joita ei koskaan listata tai looseista, joista ei pidetä rekisteriä. Ruotsalaiseen riittiin kuuluu tuhat suomalaista, enimmäkseen suomenruotsalaisia ja he ovat Ruotsin Suuren Maaloosin alaisia. Suomen Suurloosin alaisuudessa on 101 loosia 35 paikkakunnalla.
Vapaamuurarit kiistävät liikkeellä olevan minkäänlaista kansainvälistä johtoa tai järjestelmää. Kunkin maan Suurloosit toimivat itsenäisesti. Kansainvälinen toiminta on kuitenkin vilkasta. Yhteyksiä ylläpidetään muiden maiden looseihin vierailuin, kirjein ja lehtivaihdoin. Liikkeen aatteen puhtautta vaalitaan tunnustamalla aidot Suurloosit ja erottamalla väärät.
Vapaamuurarit julkaisevat omaa Koilliskulma -lehteä, joka perustettiin 1955. Hyväntekeväisyyttä varten perustettiin 1950 Humanitas-Seura. 1936 perustetun Ragnar Ekbergin säätiön tarkoituksena on isättömien lasten ja turvattomiksi jääneiden leskien auttaminen. Ja vielä on Pro Humanitate-säätiö. Järjestön hyväntekeväisyys kanavoituu suurelta osin omiin kohteisiin ja omille jäsenille tai näiden sukulaisille ja tuttaville. Vapaamuurarit ilmoittavat jakaneensa viime vuosina n. 2 miljoonaa markkaa hyväntekeväisyyteen. Perinteisiä tukikohteita ovat Kaunialan sotavammasairaala, SOS-lapsikylät, vammaisten ja cp-lasten auttaminen, hoito- ja tutkimustyö.
Suomalaisten vapaamuurarien keski-ikä on n. 45 vuotta. Uusia jäseniä järjestö ottaa vuosittain 50 - 80. Yleisin eron syy ilmoitetaan olevan kykenemättömyys maksaa jäsenmaksuja.
Uusi suurmestari Matti Peltonen
"MAAILMAN ARVOJEN KEHITYS MTYÖNTEINEN VAPAAMUURAREILLE"
Teksti Teppo Turkki
Teppo Turkki: Olette suomalaisten vapaamuurareiden uusi suurmestari. Mitä tämä merkitsee? Jatkuuko linjanne samanlaisena kuin edeltäjienne?
Matti Peltonen: Tuskinpa mitään suurempia muutoksia tulee. Varmasti jokaisella puheenjohtajalla, suurmestarilla on asioita, joita hän saattaa erilailla painottaa. Hyväntekeväisyysasioissa suurmestari pystyy vaikuttamaaan esimerkiksi suunnataanko rahoja vammaisille, lapsille taikka sotainvalideille.
Minulla on ihan samanlaiset käsitykset rahojen kohteista kuin edeltäjälläni. Lähellä ovat lapset, vanhukset ja sotavammaiset.
Itse aatetta en voi muuttaa. Mutta jokaisena aikana on omat tehtävät. Tämä talo, nykyiset tilamme alkavat käydä pieniksi. Täytyy etsiä uusia tiloja tästä läheltä tai muualta.
Asiamme ydin ja toiminta ei tule muuttumaan miksikään.
TT: Puhuttiin, että vuonna 1983 käytiin kovaa valtataistelua ns. "vanhan kaartin" ja "oikeamielisten" välillä. Kiista käytiin Olavi J. Mattilan ja Pertti Jotunin suurmestariudesta. Tänä vuonna valittiin teidät ja Pertti Jotuni on eronnut vapaamuurareista. Tarkoittaako tämä "vanhan kaartin" voittoa?
MP: Tuo on journalismin osuutta vapaamuurarikirjoittelussa. Minä en tiedä onko joku joskus ajatellut Olavi J. Mattilaa suurmestariksi. Tämä on ulkopuolisten tuottama ankka. Pertti Jotuni tarjoutui tehtävään itsensä kannattamana. Jotunin ero on täysin hänen henkilökohtainen asiansa eikä se liittynyt mitenkään suurmestarikuvioihin.
TT: Miten suhtaudutte Jotunin eroon? Hänhän edusti aikoinaan paljon vapaamuurareita julkisuudessa.
MP: Hän on ammatiltaan lehtimies ja joutui enemmän julkisen sanan kanssa tekemisiin. Hän oli erinomaisen hyvä toimittaja. Järjestö käytti häntä asiansa julkistamisessa hyväksi.
Minusta voi olla onnellinenkin asia, että joku ihminen jättää harrastuksen, jos se ei sovi hänen aikatauluihinsa eikä periaatteisiinsa. Ei järjestömme niin kummallinen ole etteikö tänne voi liittyä ja täältä erota.
TT: Miten on, kasvaako jäsenmääränne? Henkisiin asioihin tuntuu olevan tarvetta nykyään.
MP: Parin viime vuoden aikana halu liittyä järjestöön on lisääntynyt. Viime vuonna kasvua oli kaksi prosenttia. Tämä on hyvä kasvu joka pitää järjestön elinkykyisenä. Jos yhtäkkiä tänne ryntäisi 10 perosenttia eli 500 ihmistä, ei se onnistuisi. Olemme tällä hetkellä ideaalitilanteessa. Laatu on tärkeämpää kuin määrä. Vapaamuurareihin on hyvä tulla vain sellaisia ihmisiä, jotka täällä viihtyvät.
Olen sitä mieltä, että ei järjestömme sovi kaikille ihmisille. Jos ihminen on arkipäiväinen, ei ole kiinnostunut musiikista, ei taiteista, teatterista, ei kirjallisuudesta eikä runoudesta, niin mitä hän istunnoistamme saa.
Juhlamenomme tuntuvat lapsellisilta ja kummallisilta sellaiselle, jonka sydän ei värähdä kauneudelle ja perinteille.
TT: Miksi pidätte rituaalinne ja toimintanne julkisuuden tavoittamattomissa, salassa?
MP: Tämä on symbolia vanhoille perinteille. Mestarille - oli hän puuseppämestari, rakennusmestari, suutarimestari, muurarimestari - kehittyi koulutuksessa oma, ammatillinen salaisuus. Keskeisiä asioita ei luovutettu ennenkuin oppilas kehittyi mestarin asteelle ja tuli täysivaltaiseksi harjoittaakseen ammattiaan.
Menepä tänään puuseppämestarin tykö ja sano hänelle: ilmaise minulle puusepän salaisuus. Luuletko, että se on mahdollista?
TT: Voin mennä kirjakauppaan ja ostaa hyvät puusepän taitoa kuvailevat kirjat ja lukea niitä.
MP: Osaisitko tehdä niiden avulla puusepän töitä?
TT: Luultavasti aika paljonkin. Kyllä talon saisin pystyyn.
MP: (leveästi nauraen) Minä kyllä suuresti epäilen.
TT: Kyllä työ veisi aikaa. Mutta tieto olisi saatavilla kirjakaupoissa avoimessa yhteiskunnassa.
MP: Luuletko, että ne olisivat saatavilla ilman että harjoitat ammattia esimerkiksi viisi vuotta?
TT: Järjestönne pitää tekstinsä saavuttamattomissa ja salassa.
MP: Salaisuuksista voi päästä perille vain käymällä oppiajan. Ne eivät ole kerrottavissa. Eivät puusepänkään. Ilman harjoittelua ei ole ymmärrettävissä, mitä ne merkitsevät.
Vapaamuurarius ei ole tietoja eikä taitoja. Niihin liittyy muutakin. Jos tässä olisi täysin kylmä ihminen ja sanoisin hänelle: "Lähde kadulle ja suhtaudu ystävällisesti ihmisiin. Jos vastaasi tulee viluinen mies, riisu takkisi ja pistä se tämän harteille.".
Luuletko tämän sanomisella opittavan? Ei. Hän ymmärtää asian, jos joutuu jonain päivänä itse viluissaan kulkemaan kadulla.
Ei ihminen opi lukemalla kirjoista. Tuolta saat ostaa kirjoja joista voit lukea kaiken. Mutta asiat eivät aukene sinulle. Asiat täytyy kokea.
Jos antaisimme rituaalikirjamme etukäteen ja ihminen liittyisi vapaamuurariksi, niin osa jännityksestä menisi pois. Se on sama kuin lukisi salapoliisiromaanin ratkaisun etukäteen.
Salassapitäminen on myös kasvatuskeino. Jos joku menee ja kertoo heti mitä täällä tapahtuu, ei siitä mitään seuraa, ei hänelle mitään tehdä, ei edes eroteta järjestöstä. Mutta ei tällaiseen ihmiseen voi muutenkaan luottaa. Salassapitäminen on kasvatuskeino.
TT: 1981-82 vapaamuurarit kärsivät kovaa luottamuskriisiä suhteessa julkiseen sanaan ja suomalaisiin...
MP: En ole ikinä kokenut, että tällaista luottamuskriisiä on; vaikka oli sellaisia kirjoituksia. Kaikki ihmiset, jotka ottivat minuun yhteyttä, osoittivat myötätuntoa ja sanoivat, että kyllä meillä lehtimiesmoraali on tavattoman alhaalla. Melkein voisi sanoa, että tilanne oli tavattoman hyvä osoittamaan mitä roskaa kirjoitetaan. Tänään lehdet, jotka kirjoittivat samanlaista roskaa, tekevät munauksen ja vahinkoa omalle itselleen. Kukaan ei enää usko sitä puppua mitä kirjoitetaan.
TT: Miksi pidätte asiaanne ja toimintaanne jalona, teette toimianne hyvällä omallatunnolla. Miksette anna ihmisten tutustua kirjoihinne vapaasti, päästä muodostamaan mielipiteensä vapaasti? Erityisesti kun mysteerionne perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen eikä sitä voida kirjojen perusteella varastaa?
MP: Ovathan tekstimme saatavissa. Ne ovat saatavissa saksan- tai englanninkielisinä vaikka Suomalaisesta Kirjakaupasta. Taikka Yliopiston kirjastosta, jonne ne menevät vapaakappaleina. Ellei niitä ole varastettu.
Mitä oikein tarkoitat sillä, että "salaamme"? Onkohan tässä peruskäsitteessä meillä ero?
TT: Tarkoitan erityisesti rituaalitekstejänne. Ne herättävät tunteita ja kysymyksiä ihmisissä; niistä liikkuu huhuja ja tarinoita.
MP: Ainoa mahdollisuus päästä selville rituaalista on, että jonain päivänä pyrit vapaamuurariksi ja käyt läpi sen kaikki vaiheet. Senkin jälkeen me sanomme, emme ole varmoja oletko vieläkään päässyt perille salaisuudestamme. Eivätkä kaikki pääse. Emme tiedä pääseekö kukaan.
TT: Minkä takia 750 miljoonan ihmisen Katolinen kirkko kieltää teidät?
MP: Sitä pitäisi kysyä paavilta itseltään. Kai se on vanha perinne. Onhan se kumma kun kuitenkin Euroopassa katolisissa maissa on kuitenkin satoja tuhansia vapaamuurareita. Miksi Katolisessa kirkossa voi toimia enemmän vapaamuurareita kuin luterilaisesssa kirkossa? Heillä on sellainen käsitys, että paavi on Jumalan sijainen maanpäällä. Kun paavi tekee päätöksen se on peruuttamatonta - eihän hän ole peruuttanut sääksmäkeläisten verobullaa vieläkään. Sitä on kysytty sadan vuoden välein. Mutta kun jumalallisella oikeudella joskus 1200-luvulla päätös on tehty, niin ei vielä 2000-luvullakaan sitä tulla peruuttamaan.
TT: Miksi erotatte aviopuolisot toisistaan luomalla salaisuuden miehen ja naisen välille?
MP: Maailmassa on naisten järjestöjä, jotka sanovat olevansa vapaamuurareita. Näitä on Yhdysvalloissa paljon. Olen ostanut naisten rituaalikirjoja ja rituaali on hyvin samanlainen kuin meidän. Naiset väittävät olevansa vapaamuurareita.
Minä kyllä sanoisin, että he eivät ole, jos pidetään kiinni perusasiasta, jonka mukaan vapaamuurarit on miesten järjestö. Tämä on vähän samanlainen kuin kysymys voiko olla naispappeja. Luulen, että useat vapaamuurarit ovat sitä mieltä, että ihan hyvin voi olla naispappeja. Mutta meillä ei oikeastaan ole muuta vastausta kuin että vanha perinne on sellainen.
TT: Mikseivät naiset voi osallistua jaloihin päämääriinne? Miksi heitä pidetään ulkopuolella?
MP: Tämä on miesten järjestö.
TT: Muutama vuosi sitten perustettiin uusia lisäasteita. Temppeli- ja Maltan ritarit perustettiin vuonna 1983. Mitä tämä merkitsee? Onko suurempi joukko vapaamuurariveljiä noussut hierarkiassa?
MP: Ne ovat nimenomaan lisäasteita ja harrastusasteita. Ei vapaamuurarin arvo siitä nouse. Rituaalimme selkeästi sanoo, että vapaamuurarin kolmas aste on korkein aste lukuunottamatta loosin mestaria joka toimii puheenjohtajana.
TT: Puhutaan kuitenkin, että vapaamuurarien henkinen eliitti olisi hierarkian korkeimmilla asteilla.
MP: Korkeammat asteet ovat nimenomaan harrastusasteita. Jolle ei riitä kerran kuukaudessa kokoukset vaan haluaa kaksi, asteet antavat mahdollisuuden. Suurmestari voi olla kolmannen asteen vapaamuurari ja hän on koko Suomen järjestön pomo - jos näin voi sanoa.
TT: Eivätkö eri asteiden rituaalit ja initiaatiomenot (jäseneksiottomenot) ole kävijälleen tärkeitä ja merkittäviä?
MP: Lainkaan aliarvioimatta ja suuresti kunnioittaen korkeata ikää ja sitä, että ihminen on pääpäivätyönsä tehnyt ja päässyt eläkkeelle, silloin on aikaa enemmän harrastaa lisäasteita. Lisäasteissa on muita kuin eläkkeellä olevia korkeintaan 10 prosenttia.
TT: Mikä on suurin haasteenne? Miten järjestönne aikoo kehittyä?
MP: Meillä ei ole ohjelmaa, joka pakottaisi vapaamuurarit jonoon jonkin asian puolesta. Yksilöllisiä ajatuksia on paljon. Pyrimme opettamaan ihmisille veljeyttä. Opetamme jäsenillemme, että veli on kuka tahansa maailmassa. Pyrimme opettamaan inhimillisyyttä. Sitä tarvitaan tänään varmasti enemmän kuin esimerkiksi 30-luvulla. Haluaisimme vilpittömästi auttaa sellaisia, jotka ovat "väliinputoajia". Suomalainen yhteiskunta ei ole riittävän hyvin hoitanut sotainvalidien ja veteraanien asiaa.
Meillä on lastenryhmiä, jotka ovat vammaisia. He eivät vielä saa eläkettä. Näiden ryhmien auttaminen pitää olla ohjelmassamme niiden mahdollisuuksien puitteissa mitkä meillä on. Sydäntämme lähellä on SOS-lapsikylät. En tiedä onko meillä onnistunut mikään kodittomien lasten hoitojärjestelmä ninkuin SOS-lapsikykät. Tässä on aatteelliset haasteet.
Sisäisiä haasteita? Kehitämme omaa tutkimustoimintaamme, omaa julkaisutoimintaamme. Lisäämme tiedotustamme ulospäin. Kun jäsenmäärämme lisääntyy, täytyy tilojamme laajentaa ja parantaa, vaikka nämä täällä ovat kauniit ja hyvät.
Traditiomme jatkuu ja on elinvoimamme. Joku on aikoinaan keksinyt hyvät ja ikuiset asiat jotka pitävät järjestöä koossa.
Tällä hetkellä maailmassa on arvojen suhteen kehitystä joka on myönteistä vapaamuuraritoiminnalle. Ihmiset hakevat henkistä kotia, jopa hengellistä kotia. Me emme ole uskonto, mutta jotkut hakevat jotain senkin tapaista täältä meiltä. Siinä missä tänään puhutaan arvoista, ensi vuosikymmenellä puhutaan elämänkatsomuksesta.
TT: Kuinka moni jäseneksi pyrkivä hakee vilpitöntä henkistä kasvua joukostanne? Kuinka moni hakee järjestönne kiistämätöntä sosiaalista statusta?
MP: Tutkimme vähän aikaa sitten miksi jäsenemme liittyivät vapaamuurareihin. Kourallinen sanoi, että koska kyseessä on hieno, arvovaltainen järjestö. Joitain on tullut statuksen takia mutta eivät enää kehtaa sitä edes nimettömänä myöntää. Ovat ehkä oppineet sen verran. Ehkä yhdelle sadasta sosiaalinen status on osamotiivi.
Yritämme kontrolloida jäseneksiliittymissyitä. Jos joku julkisesti myöntää haluavansa sosiaalista statusta, tie loppuu siihen.
TT: Mikä on panoksenne Suomelle "henkisellä tasolla"?
MP: Olemme kasvatusjärjestelmä. Meille on kirkastunut, että emme ole parempia kuin muutkaan ihmiset. Moni meistä uskoo itse kehittyneensä. Kaveri, joka on ollut viisi-kymmenen vuotta vapaamuurari, alkaa kinnostua kirjallisuudesta, historiasta, taiteesta. Joku voi käydä innokkaammin kirkossa tai reserviupseerien hengellisillä päivillä.
Meitä on kuitenkin vähän yli neljä tuhatta. Mahtaako sillä olla merkitystä yli neljän miljoonan kansaan?
RITUAALI
Vapaamuurareiden veljeskunnan yhteinen etu on salaisuus. Rituaali ja vihkiseremonia ovat vapaamuurareiden mysteerio, jossa koetaan muurariuden salaisuus, ollaan yhteydessä muinaisiin mysteereihin, salaiseen uskonnolliseen palvontaan ja traditioon, jossa koetaan henkilökohtainen antautuminen ja täyttymys. Vihkiseremonian yksi keskeinen sisältö on
juhlallisen vakuutuksen antaminen vapaamuurarien salojen säilyttämisestä. Suomi -lehti julkaisee selostuksen ja kuvasarjan vapaamuurarien ensimmäisen oppilasasteen vihkiseremoniasta ja suomalaisen perusmuurariuden toisen asteen jäseneksiottorituaalin juhlallisen vakuutuksen. Kukaan ulkopuolinen ei pääse seuraamaan rituaaleja. Julkaisemamme aineisto kertoo läheltä tilanteita ja tunnelmaa, joita läpikäydään suomalaisissa vapaamuurareiden looseissa.
Ilta on pimentynyt. Kaupungin valot värjäävät pilvisen taivaan haalean oranssiksi. Katuvalot heijastuvat märästä asfaltista. Vanhan keltaisen talon musta rautaportti avautuu ja ovesta astelee varovaisesti tummiin pukeutuneita vanhempia ja keski-ikäisiä herrasmiehiä. Osalle on tilattu taksi, osa lähtee kävellen kohti keskustaa availlen sateenvarjojaan.
Ensimmäisen asteen loosi on suljettu, temppeli pimennetty, symbolit, vasarat, sauvat, soihdut, miekat, äänestysrasiat ja virkanauhat sijoitettu paikalleen. Veljeskuntaan pyrkivä on hyväksytty oppilaaksi, vihkimys suoritettu, urut sammutettu.
TUTKIJALAUTAKUNTA
Pyrkijää on tutkittu tarkoin jo ennen vihkimystä. Kokenut vapaamuurariveli on tarkkaillut tätä pitkään sivusta, keskustellut jonkun veljensä kanssa mahdollisesta kandidaatista. Sitten, vakuututtuaan kandidaatin sopivuudesta, tarkoin valittuna hetkenä kertonut itsestään ja antanut ymmärtää, että nyt olisi sopiva hetki anoa pääsyä vapaamuurarien veljeskuntaan.
Pyrkijä on täyttänyt hakemuskaavakkeen kahtena kappaleena, ottanut passivalokuvan ja toimittanut sen veljille, jotka ripustavat kuulutuksen loosihuoneiston ilmoitustaululle muiden veljien nähtäväksi. Kuulutusta pidetään viiden viikon ajan esillä loosissa ja kuka tahansa vapaamuurariveli voi protestoida hakijaa vastaan.
Hakijalla on oltava kaksi suosittelijaa, jotka tuntevat hänet.
Loosi määrää kolmijäsenisen tutkijalautakunnan, jonka jäsenet eivät entuudestaan tunne hakijaa. Tutkijalautakunta selvittää onko pyrkijä ympäristöönsä sopeutuva ihminen, harrastaako tämä kirjallisuutta, taidetta, tieteitä vai pyrkiikö hän kehittämään itseään vai etsiikö hän totuutta. Pyrkijällä on oltava oma arvostelukyky, hänen on oltava vapaa sielullisista ja fyysisistä rasitteista, oltava kehityskelpoinen sekä osoitettava älyllistä ja henkistä vireyttä. Pyrkijän asenteita ja periaatteita tiedustellaan ja kysellään tämän muurariudesta saamia käsityksiä.
Pyrkijän tulee olla sopiva. Lautakunta antaa hakijan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen loosille myöntävän tai kielteisen lausunnon hakijasta. Loosi äänestää salaisesti hakijan hyväksymisestä. Musta pallo merkitsee hylkäystä, valkea hyväksymistä. Äänestyksen tulee olla yksimielinen.
PYRKIJÄN VALMISTUS
Hiljaisuus on vallinnut pitkään. Temppelin yhteydessä on pyrkijän valmistushuone, jossa pyrkijä odottelee mietiskellen. Valmistushuoneessa palaa kolme kynttilää. Pöydällä on Raamattu avattuna Johanneksen evankeliumin kohdalta. Vierelle on sijoitettu testamenttilomake ja kynä.
Valmistushuoneessa pyrkijää opastetaan ja kehoitetaan seuraavin sanoin: "Jätä tänne kaikki rahat, sormukset ja metalliesineet. Osoitat siten vertauskuvallisesti, ettei maallinen omistaminen pysty sinua kahlitsemaan. Riisu pukusi ja osoita siten, että asemasi ja arvosi maailmassa eivät sido henkisiä pyrkimyksiäsi.
Pue yllesi nämä määrätyt vaatteet ja osoita siten nöyryytesi elämän arvoitusten edessä. Jätä vasen rintasi paljaaksi osoitukseksi pyrkimyksesi vilpittömyydestä. Paljasta oikea käsivartesi ja osoita siten vertauskuvallisesti auliutesi ihmisyyden palvelemiseen.
Vasen polvesi jää paljaaksi voidaksesi polvistua nöyryydessä. Oikea kantapääsi jää paljaaksi tunnustaaksesi sen maaperän, jolle astut.
Tämä köysi pannaan kaulaasi muistuttamaan siitä, että se joka ei tunne kahleitaan ei voi pyrkiä niistä vapautumaan. Tämä side pannaan silmiisi muistaaksesi kääntää katseesi sisäänpäin."
Astuttuaan temppelin kynnyksen yli pyrkijästä tulee kokelas.
VIHKIKERTOMUS
Miten sinusta tehtiin vapaamuurari?
Säännönmukaisessa muurariloosissa.
Missä valmistauduit sitä ennen muurariksi?
Sydämessäni.
Missä muualla olit valmistautunut?
Säännönmukaisessa loosin valmistautumishuoneessa.
Miten valmistauduit?
Riisuin kaiken metallisen olematta alasti tai puettuna, paljasjaloin tai kengissä, silmät peitettyinä ja köysi kietaistuna kaulan ympäri. Näin minut johdatettiin temppelin ovelle.
Miten pääsit sisään?
Koputin kolmasti.
Mitä sinulle sanottiin oven toiselta puolen?
Kuka pyrkii sisään?
Mikä oli vastauksesi?
Minä, Esko Vainio, olen pitkään pimeydessä vaeltanut ja etsin nyt päästä valoon ja osalliseksi vapaamuurarien etuoikeuksista ja salaisuuksista tässä Jumalalle pystytetyssä loosissa joka on omistettu Pyhälle Franciscukselle.
Mitä sinulta sitten kysyttiin?
Tapahtuiko tämä minun vapaasta tahdostani ja vakaasta päätöksestäni ja olinko tähän totisesti valmistautunut ja sen arvoinen, oikeanikäinen ja veljien asianmukaisesti suosittelema. Kun olin vastannut näihin kaikkiin kysymyksiin myöntävästi, niin minulta kysyttiin, minkä muiden ansioiden ja oikeuden nojalla odotin pääseväni sisään.
Mikä oli vastauksesi?
Olen syntynyt vapaaksi, hyvämaineinen ja muurariveljien asianmukaisesti suosittelema.
Mitä sinulle sitten tehtiin?
Minua pyydettiin odottamaan kärsivällisesti kunnes Korkeasti Arvostettu Muurari olisi saanut tiedon pyynnöstäni ja kunnes hänen vastauksensa olisi palautettu.
Minkä vastauksen hän palautti?
Tulkoon hän Jumalan avulla sisään ja vastaanotettakoot hänet asiaan kuuluvalla tavalla.
Miten sinut vastaanotettiin?
Vasenta rintaani vasten painettiin terävällä esineellä, minkä tarkoitus oli muistuttaa minua lupauksestani, jonka olin luvannut rikkomatta pitää ja sen rikkomuksen seurauksista, jos missään tai milloinkaan paljastaisin sen salaisuuksia.
Mitä sinulle sitten tehtiin?
Minut johdatettiin keskelle loosia ja pyydettiin polvistumaan rukoukseen.
Mitä sinulta kysyttiin rukouksen jälkeen?
Kehen laitat uskosi.
Ja vastauksesi?
Jumalaan.
Mitä sitten seurasi?
Minun oikeaa kättäni puristettiin ja minulle sanottiin, että uskoni ja luottamukseni Jumalaan olivat hyvin perusteltuja ja sitten minun käskettiin nousta ylös, seurata johdattajaani ja olla pelkäämättä.
Mitä sinulle sitten tehtiin?
Minut talutettiin loosin ympäri Nuoremman Kaitsijan luo, missä samat kysymykset kuin ovella toistettiin ja samat vastaukset annettiin.
Mitä Nuorempi Kaitsija teki sitten?
Hän johdatti minut länteen Vanhemman Kaitsijan luokse, joka taas johdatti minut Korkeasti Arvostetun Mestarin luo itään, missä samat kysymykset ja vastaukset toistettiin.
Mitä Korkeasti Arvostettu Mestari teki sinulle?
Hän määräsi minut vietäväksi vanhemman Kaitsijan luokse ja hän taas opetti minulle millä tavoin lähestyä itään ottaen kohtisuoran säännöllisen askeleen, niin että jalat muodostaisivat suorakulman vartalon ollessa suorassa linjassa alttarin luona Korkeasti Arvostetun Mestarin edessä.
Mitä Korkeasti Arvostettu Mestari sitten teki?
Hän teki minusta asianmukaisella tavalla muurarin.
Mikä on tämä asianmukainen tapa?
Minun oli polvistuttava paljaalle vasemmalle jalalleni, oikean jalan muodostaessa suorakulman, vasemman käden ollessa pyhän Raamatun päällä, ja pidellessä suorakulmaa ja harppia. Oikea käteni lepäsi päällimmäisenä. Seuraavin sanoin lausuin pyhän ja juhlallisen vakuutuksen kuulua järjestöön (Suomalaisen vapaamuuratriuden toisen asteen jäseneksiottorituaali, Rituaalikirja sivut 70-71, 1983): "Omasta vapaasta tahdostani ja suostumuksellani täten ja näiden kautta juhlallisesti ja vilpittömästi vakuutan ja lupaan Kaikkivaltiaan Luojan edessä ja tämän kunnianarvoisan veljeskunnan läsnäollessa, että kätken ja pidän salassa enkä milloinkaan ilmaise muinaisaikaisen vapaamuurariuden salaisuuksia, sen salaisia tieteitä ja tapoja, jotka minulle on tiedotettu tai tästä lähtien tiedotettaneen, ainoallekaan ihmiselle, paitsi oikeutetulle veljesmuurarille tai oikeutetun ja todellisen veljesmuurariloosin suojassa. En puhu niistä sellaisille, jotka vain kuulemani mukaan ovat niihin oikeutetut, vain yksinomaan sellaisille, jotka todistavat oikeutensa todellisen koettelun, tarkan tutkinnan tai laillisen muurarivakuutuksen kautta.
Edelleen vakuutan ja lupaan, että vastaan oikeisiin merkkeihin ja noudatan käskyjä jotka todellinen ja oikeutettu vapaamuurariloosi tai sen jäsen minulle antaa, milloin valtaköyteni on käskyn pituinen ja merkit soveltuvat suorakulmaani.
Edelleen vakuutan ja lupaan, että tuen ja autan varattomia ja pulassa olevia veljesmuurareita, kun he puutteensa minulle ilmoittavat, mikäli he apua ansaitsevat ja sen antaa voin tuottamatta vahinkoa itselleni tai perheelleni. Edelleen lupaan ja vakuutan etten milloinkaan tieteni enkä ehdoin vahingoita enkä petä veljesmuurariloosia enkä sen jäseniä vähimmässäkään määrässä enkä salli sitä toisenkaan tehdä, jos sen estää voin.
Tämän kaiken juhlallisesti ja vilpittömästi vakuutan ja lupaan empimättä ja ilman salaisia ehtoja tai mielenväisteitä. Jos tämän vakuutukseni rikon tahallani tai tieteni, revittäköön rintani vasen puoli auki ja heitettäköön sydämeni ja keuhkoni Josafatin laaksoon petolintujen raadeltaviksi. Auttakoon ja johtakoon minua Luoja järkähtämättömästi täyttämään tämän vakuutukseni."
Mitä sinulta kysyttiin kun olit vannonut valasi?
Mitä kaikkea eniten toivon.
Vastauksesi?
Valoa.
Annettiinko sinulle valoa?
Silmiäni peittävä side poistettiin Korkeasti Arvostetun Mestarin käskystä ja veljien avustuksella.
Mitä ensinnä sait tietää päästyäsi valoon?
Kolmesta suuresta muurarivalosta, kolmen pienemmän kautta.
Mitkä ovat kolme suurta muurarivaloa?
Pyhä Raamattu, suorakulma ja harppi.
Mitkä ovat niiden käyttötarkoitukset muurariudessa?
Raamattu on sääntö, jota noudatamme ja joka johtaa uskoamme, suorakulma vetää linjat toiminnallemme ja harppi kaitsee ja pitää meidät kohtuudessa.
Mitkä ovat kolme pienempää valoa?
Kolme palavaa vahakynttilää, jotka on asetettu muodostamaan kolmikulmion symbolisoiden aurinkoa, kuuta ja mestaria.
Miksi näin?
Niinkuin aurinko hallitsee päivää ja kuu yötä, niin tulee Korkeasti Arvostetun Mestarin pyrkiä yhtä säännönmukaisesti johtamaan ja hallitsemaan loosia.
Mitä sait seuraavaksi tietää?
Korkeasti Arvostettu Mestari lähestyi minua idästä, tehden muurarioppilasmerkin ja näyttäen tunnuksen ystävyyden ja veljesrakkauden osoituksena ojentaen oikean kätensä minulle muurariotteella tarttuen. Seisoin itäkulmassa jalkojeni muodostaessa suorakulman, vartalo suorana, itään, Korkeasti Arvostetun Mestarin edessä. Minulle paljastettiin ja opetettiin salaiset merkit ja salasana.
Mitkä ne olivat?
Lähestyminen jalat suorakulmassa.
Merkki, jolla vakuutan säilyttäväni salaisuuden, on oikea käsi, joka viiltää kurkun auki. Vapaamuurari viiltää ennemmin kurkkunsa auki kuin paljastaa salaisuuden. Se muistuttaa myös vaitiololupauksestani ja uskollisuudestani.
Salasana, jolla ilmaisen oikeuteni osallistua rituaaliin ja päästä loosiin sisään on BOAZ. Minulle opetettiin myös sanan historiallinen merkitys. Pelkkä sanan tietäminen ei riitä. Se täytyy lausua puoliksi kysyjän kanssa, tai muuten sopien.
Sitten minulle vielä opetettiin muurariveljen merkkikättely, jolla tunnistan veljen niin kadulla kuin pimeässä. Se tapahtuu niin, että normaalissa kädenpuristuksessa painan peukalollani lujasti kättelijäni oikean käden rystystä.
Mitä teit tervehdittyäsi Korkeasti Arvostettua Mestaria?
Tervehdin Kaitsijoita ja harjoittelin salasanan käyttöä.
Entä sitten?
Korkeasti Arvostettu Mestari lähestyi minua toisen kerran idästä astuen, ojentaen minulle lampaannahan, eli valkean nahkaesiliinan ilmoittaen sen olevan viattomuuden vertauskuva ja muurarin tunnus, käskien minua viemään sen länteen Vanhemmalle Kaitsijalle, joka neuvoi minua miten sitä tulisi oppilasasteella käyttää.
Millä tavalla sitä käytetään oppilasmuurariudessa?
Sen etuosa ylöstaivutettuna.
Mitä sinulle tapahtui sitten sen jälkeen, kun sinulle oli neuvottu kuinka pitää esiliinaa?
Minut talutettiin uudelleen itään Korkeasti Arvostetun Mestarin luokse, joka ilmoitti minulle, että kussakin säännönmukaisessa ja oikein johdetussa loosissa noudatettavan muinaisen tavan mukaan minun olisi talletettava jokin metalliesine, ei sen itsearvon takia vaaan siksi, että se asetettaisiin merkiksi muistuttamaan siitä paikasta, jossa kastetuksi tulin.
Mitä sinulle sitten näytettiin?
Oppilasmuurarin työkalut, mitta ja vasara, sekä opetettiin niiden käyttöä.
Mitä sinulle sitten tapahtui?
Minut johdatettiin takaisin paikkaan, mistä olin tullut, puettiin se minkä olin riisunut ylle ja tuotiin takaisin loosiin saamaan lisäohjeita.
Mitä Korkeasti Arvostettu Mestari puhui?
"Veljeni, onnittelen sinua nyt siitä, että olet läpikäynyt vihkimisseremonian ja tullut siten hyväksytyksi ikivanhaan ja kunniakkaaseen veljeskuntaamme. Ikivanhaan juontaessaan juurensa muinaisilta ajoilta, kunniakkaaseen kohottaessaan kunniaan ne, jotka lujasti kuuliaisina pysyen noudattavat järjestön sääntöjä. Kunnia on niin suuri, että kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa moraaliltaan korkeat ja älykkäät ihmiset ovat kannustaneet ja edistäneet sen toimintaa. Kuninkaat eivät ole kavahtaneet aika ajoin vaihtaa valtikkaansa muurarikauhaan liittyäkseen veljeskuntaamme tai suojellakseen sen jäseniä.
Vapaamuurarina sinun tulee ammattia harjoittaessasi aina asettaa etusijalle Pyhien Lakien Valo, pitäen sitä totuuden ja oikeuden eittämättömänä perustana sallien sen ohjaavan toimiasi. Ne opettavat sinulle tärkeät velvollisuutesi Jumalaasi, lähimmäistäsi ja itseäsi kohtaan.
Jumalaasi kohtaan, turhaan hänen nimeään mainitsematta, nöyryydellä ja osoittaen Luojalle kuuluvaa kunnioitusta, rukoile hänen apuaan kaikissa lainmukaisissa toimissasi, anoen hänen tukeaan ja lohtuaan kaikissa pulmatilanteissa.
Lähimmäistäsi kohtaan kohtelemalla häntä rehdisti ja antaen hänelle kaikin tavoin apuasi oikeamielisyyden tai säälin sitä vaatiessa, lieventämällä hänen pulaansa ja vähentämällä hänen kärsimystään ja tekemällä hänelle sen, minkä itse samassa tilanteessa toivoisit sinulle tehtäväksi.
Itseäsi kohtaan, viettämällä säännöllistä ja kohtuullista elämää pyrkien säilyttämään kaikenpuolisen vireytesi ja voimasi, voidaksesi käyttää Jumalan sinulle suomia lahjoja hänen kunniakseen ja lähimmäisesi parhaaksi.
Kansalaisena, täyttäessä yhteiskunnalliset velvollisuutesi ja osoittautuen niissä esimerkilliseksi, olemalla millään tavoin tukematta toimia, joista saattaisi koitua vaaraa rauhalle tai yhteiskuntajärjestelmän säilymiselle, olemalla lainkuuliainen kansalainen ja isänmaan ystävä.
Yksilönä, velvollisuutesi on esiintyä nuhteettomasti niin kotonasi kuin julkisuudessa. Kohtuus jalostakoon, rohkeus auttakoon, varovaisuus suojelkoon ja oikeus johtakoon kaikkia tekojasi. Muista erityisesti pitää kirkkaana todellisia vanhoja vapaamuurariuden tunnusmerkkejä: veljeyttä, avuliaisuutta ja totuutta.
Lopuksi: pysy aina uskollisena sinua kohtaan osoitetulle luottamukselle ja ilmaise kuuliaisuutesi lujasti veljeyden periaatteita noudattamalla. Äläkä suosittele joukkoomme ketään, ellei sinulla ole lujaa syytä uskoa hänen samalla uskollisuudella tulevan kunnioittamaan ja olemaan kunniaksi kunnianarvoisalle ja ikivanhalle veljeskunnallemme.
Voit nyt istua etelään Nuoremman Kaitsijan oikealle puolelle."
Takaisin
