Uuden Maailman Järjestyksen historia ja merkitys Scott Spencer
Free Speech - joulukuu 1996
Esittely
Uuden Maailman Järjestyksen käsite ja todellisuus ovat laajalti väärinymmärrettyjä, jopa useimpien patrioottien keskuudessa; tai ehkäpä pitäisi sanoa, erityisesti useimpien patrioottien keskuudessa. Jotkin näistä väärinkäsityksistä johtuvat patriooteista itsestään, mutta on myös vihollistemme tarkoituksella tarjoamaa disinformaatiota. Tarvitsemme tarkkaa ymmärrystä siitä, mikä -- ja ketä -- vastaan taistelemme, taataksemme voiton.
Vanha Maailman Järjestys
Yhdysvallat itse on Vanhan Maailman Järjestyksen romahtamisen tulos. Vanha Maailman Järjestys, mitä hallitukseen tulee, koostui kristityistä monarkioista, jotka hallitsivat "jumalallisella oikeudella" Länsi-Rooman Imperiumin romahdettua kuudennella vuosisadalla. Termi "Uusi Maailman Järjestys" viittasi ihanteelliseen maailmaan, jonka väitettiin syntyvän Vanhan Järjestyksen tuhkasta kun mitkään monarkit eivät enään hallitsisi Euroopassa. Amerikan vallankumous oli suhteellisen vaatimaton esimerkki vallankumouksellisesta liikkeestä Vanhaa Järjestystä vastaan. Tämä liike kantoi kaikkein happamimman hedelmänsä 19. ja 20. vuosisadoilla. Tämä vallankumouksellinen liike, mitä tahansa sen saavutukset joskus olivat, on joutunut rotumme ja kansamme vihollisten kaappaamaksi. Kaaoksen lisääntyminen 19. vuosisadan Euroopassa, jonka monarkkien heikentäminen toi mukanaan, laukaisi kansallisen tietoisuuden kasvun Euroopan kansojen keskuudessa.
Ajatus, että monarkian syrjäyttäminen johtaisi aina "kansan" itsehallintoon oli läpinäkyvän valheellinen. Vaikutusvaltaiset juutalaiset olivat usein ihanteellisissa asemissa kun monarkia kaatui. Juutalaiset olivat, silloin kuten nytkin, kansa itseään varten. Heillä oli omat etunsa ja nämä edut olivat usein vastakkain niiden kansojen etujen kanssa, joiden keskuudessa he elivät.
Kansan itsehallinto johtaa nationalismiin ja herkkänahkaisuuteen muukalaisten hallitsemaa hallitusta kohtaan. Tästä seurasi terve, joskin täysin riittämätön reaktio juutalaista valtaa vastaan. Nationalismi oli synnynnäisen vihamielinen järjestäytynyttä juutalaisuutta kohtaan ja järjestäytynyt juutalaisuus oli synnynnäisesti vihamielinen nationalismia kohtaan.
Ranskan vallankumous
Varhainen virstanpylväs Uudessa Maailman Järjestyksessä oli Ranskan vallankumous. Ranskalainen monarkia ja syyt sen kaatumiseen, on laajalti ja tarkoituksella esitetty väärin. Totuuden Ranskan monarkiasta esitti skotlantilainen filosofi David Hume 1742:
"Vaikka kaikenlaisia hallitusmuotoja on kehitetty moderneina aikoina, kuitenkin monarkinen hallitusmuoto näyttää ottaneen suurimpia askeleita täydellistymistä kohti. Nyt voidaan varmistaa se sivistyneistä monarkioista, mitä sanottiin ennen vain tasavalloista, että ne ovat lakien, eivät miesten, hallituksia. Ne ovat vastaanottavaisia järjestykselle, metodille ja muuttumattomuudelle yllättävän pitkälle asti. Omaisuus on siinä turvattu; teollisuutta kannustetaan; taiteet kukoistavat; ja prinssi elää alamaistensa keskuudessa kuten isä lastensa keskuudessa."
Hume lisäsi, että hän näki enemmän "rappion lähteitä" edustuksellisissa tasavalloissa kuten Englannin sellaisessa kuin Ranskassa, jota hän kutsui "kaikkein täydellisemmäksi malliksi puhtaasta monarkiasta". On yleisesti hyväksytty, että salaliitto oli Ranskan vallankumouksen takana. Salaliiton maltilliset jäsenet kuten Lafayette kauhistuivat prosessin tuloksesta, jonka aloittamisessa he auttoivat. Lafayette ja monet muut halusivat vain perustaa perustuslaillisen monarkian, mutta kuten kaikissa vallankumouksissa, maltilliset eivät määränneet lopputuloksesta.
Mutta salaliitosta huolimatta, Louis XVI ei olisi voinut tulla syrjäytetyksi, ellei hän olisi itse sitä sallinut.
Tämä voi vaikuttaa kummalliselta, että Louis XVI salli itsensä syrjäyttämisen, salli kuningaskuntansa tuhoamisen ja altisti itsensä ja monet muut saastaisen rappioväen päähänpistoille, mutta Louis XVI oli liberaali, paljolti kuten ne liberaalit, joihin törmäämme tänään. Hän oli ystäviensä vihollinen ja vihollistensa ystävä. Koko Ranskan vallankumous olisi hyytynyt monessa tapauksessa, jos kuningas olisi vain sallinut henkivartijoidensa ja joukkojensa tehdä selvää palkatun roskaväen jengeistä tavalla, jonka nämä niin paljon olisivat ansainneet. Mutta ei, Louis oli "humanisti". Tuileriesin valtauksessa kuninkaan omat sveitsiläiset vartijat murhattiin brutaalisti vain, koska hän oli kieltänyt näitä käyttämästä aseitaan edes itsepuolustukseen noita palkattuja roistoja vastaan, joita kuningas naivisti kutsui "kansaksi".
Louis ei ollut varsinaisesti tyhmä mies, mutta lapsuudestaan asti hänen päänsä oli täytetty vääränlaisilla ajatuksilla, samanlaisilla väärillä ajatuksilla, joita julkiset koulut ja massamedia pakkosyöttävät meille ja lapsillemme tänä päivänä.
Louis XVI:n kohtalon pitäisi olla varoittava kertomus väärien ajatusten kuolettavuudesta. Jotkut väärät ajatukset, kuten esimerkiksi "ihmisten välinen veljeys", ovat erittäin tarttuvia, koska ne vetoavat toiveajatteluun; se on rauhoittavaa ja miellyttävää ajatella, että väkivalta, konfliktit ja kuolema ovat pelkkiä valistumattoman menneisyyden virtauksia ja että epämiellyttävyys voidaan välttää yksinkertaisesti olemalla kiltti jokaiselle. Tämä ajattelutapa on kuolettava itsensä hemmottelun muoto.
Louis XVI:ta oli paljon enemmän asevoimia kuin olisi tarvittu vallankumouksen murskaamiseksi, mutta hän ei päättänyt sitä murskata. Yli miljoona ranskalaista, joista monet olivat kansakuntansa parhaita, murhattiin -- "humanismin" seurauksensa.
Bolshevikkivallankumous
Tsaarin venäjä oli luonnollisesti juutalaisen häijyyden ja mustamaalaamisen pääkohde, koska se oli viimeinen absoluuttinen monarkia Euroopassa. Lisäksi tsaarin (tsaari on venäläinen vastine keisarille) hallitus, enemmän kuin mikään muu hallitus, oli ottanut askelia suojellakseen kansaansa juutalaiselta riistolta. Japanilaisten voitto tsaarin Venäjästä 1905 oli ensimmäinen suuri isku valkoisen maailman itseluottamukselle; se tuli juutalaisten pankkiiriien taloudellisella avustuksella. Tsaarin Venäjän tappio 1905 oli osa pitkää tapahtumien kaavaa, johon kuului monia salamurhia, murhayrityksiä ja pommi-iskuja. Lopussa oli tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä verinen rituaalimurha.
Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että tsaari, kuten Louis XVI, ennenkaikkea sallivat oman valtansa korvaamisen. Ensin sen korvasi tasavalta. Tasavalta oli heikko ja epäyhtenäinen ja päätyi tekemään tietä terrorin vallalle. Kuten Ranskassa, paremmat rodulliset ainekset murhattiin.
Juutalainen vaikutusvalta bolshevikkivallankumouksessa on läpeensä dokumentoitu. Lisäksi sionismi esitti osaansa. Sionismi oli ja on keskeinen osa pitkälti juutalaisessa Uudessa Maailman Järjestyksessä. Rabbi Moses Hess, yksi sionismin pää-alkuunpanijoista, oli Karl Marxin oppi-isä.
Britannian tuho
Sionismi osallistui Britannian tuhoamiseen maailmanvaltana. Sionismi auttoi isoisiemme valkoisten hallitseman maailman purkamisessa, työntämällä sen tilalle juutalaisten Uuden Maailman Järjestyksen monirotuisuutta, rahan absoluuttista valtaa ja kulttuurillista kaaosta.
Vuonna 1914 valkoisen maailman suurin valta oli Brittiläinen Imperiumi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen muka "voittanut" Iso-Britannia oli toisen luokan suurvalta. Toisen maailmansodan jälkeen, jonka Britannia myös muka "voitti", se oli kolmannen luokan suurvalta ja se riisuttiin nopeasti lähes kaikista omistuksistaan. Kuinka suuri imperiumi tuhottiin?
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena kansainväliset juutalaiset pankkiirit tarjosivat suuret lainat. Britannia erityisesti oli tuhoisan velkaantunut. Britannian hätä ei olisi ollut niin paha, jos juutalaiset pankkkiiriit eivät olisi onnistuneet pitkittämään sotaa tuomalla mukaan Yhdysvallat. Jopa Winston Churchill lausui, että olisi ollut parempi, jos Yhdysvallat olisivat pysyneet ulkona ensimmäisestä maailmansodasta.
Kuitenkin Britannian johtajien moraalinen heikkous oli se, joka salli Britannian kärsiä koronkiskonnasta ja osallistua tuohon veljessotaan. Voidaan syyttää Britannian kansaa sellaisten johtajien valinnasta ja Britannian kansa oli se, joka siitä on kärsinyt, mutta on synnynnäinen piirre jokaisessa demokraattisessa tasavallassa, että kansa voi äänestää vain sen tiedon perusteella, mitä kontrolloitu media sille antaa. Äänestäjä voi tietää tehneensä virheen vain jälkeenpäin. Britannia on raunioitunut hiljaa ja tottelevaisesti, ilman kansallista johtoa, jolla olisi ollut tahtoa säilyttää kansakuntansa.
Ensimmäinen maailmansota
Amerikkalaiset ovat myös saaneet petollisen johdon. Kumpikaan maailmansota, eikä ehkä yksikään ulkomainen sota tällä vuosisadalla, ole palvellut amerikkalaisten etuja.
Juutalaiset pankiirit, joista monet olivat vaikutusvaltaisia sionisteja, kiristivät Balfourin julistuksen Britannialta. Järjestäytynyt juutalaisuus lupasi Britannialle tuoda Yhdysvallat sotaan Saksaa vastaan, jos sodan jälkeen he saisivat Palestiinan. Kuinka juutalaiaset onnistuivat tuomaan Yhdysvallat sotaan? Ensimmäiseksi, jopa siihen aikaan, he omistivat monia sanomalehtiä Yhdysvalloissa, jotka he keskittivät sotaa ajavaan propagandaan. Ja toiseksi Woodrow Wilsonin kautta. Wilson oli heikkotahtoinen ja itseään hemmotteleva mies. Hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, jota ympäröivät juutalaiset "neuvonantajat" ja joka oli täysin juutalaisten etujen puolella.
Saksan keisari Wilhelm II oli suuri juutalaisten ystävä ja hänen hallituksessaan oli monia juutalaisia. Juutalaisten kiitollisuus näkyi juuri kuten se aina on historiassa näkynyt -- puukoniskuna selkään. Maailman juutalaisuus hylkäsi Saksan samalla hetkellä, kun Britannia tarjosi juutalaisille paremman sopimuksen: Balfourin julistuksen.
Sota "joka tekee maailman turvalliseksi demokratialle", kuten sitä kutsuttiin, oli ensimmäinen sota, jota näkyvästi propagoitiin taisteluna Uuden Maailman Järjestyksen puolesta. Marraskuussa 1918, Saksan antautumisen aattona, "Rauhan turvaava liitto" julkaisi pamfletin nimeltä "Uuden Maailman Järjestyksen perusteet". Liiton nimellinen puheenjohtaja oli entinen USA:n presidenttti William Howard Taft. Todisteet viittaavat siihen, että "Rauhan turvaava liitto" oli pitkälti juutalainen luomus. Ja sen orwellilaiselta kuulostava nimi kantaa erään toisen heidän operaationsa merkkiä.
Uusi Maailman Järjestys ja egalitarismi
Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen monista sodista, jossa nuoria valkoisia miehiä vaadittiin vuodattamaan vertaan ja päättämään elämänsä, ei rajojensa puolustamiseksi hyökkääjiltä, ei saadakseen lisää maata kansansa hallintaan eikä edes rikastuttamaan kansallista omaisuuttaan vaan abstrakteja ja muka "moraalisia" tarkoituksia varten, joita kehiteltiin lisäämään hölmöjen intoa teurastamiseen. Niinpä meidän piti saada sota "lopettamaan sota" tai sota "tekemään maailma turvalliseksi demokratialle". Viimeaikoina meillä on ollut sota "demokratian palauttamiseksi" Kuwaitissa ja USA:n väliintulo demokratian turvaamiseksi Haitilla. Kaava luotiin 1917.
Ensimmäisen maailmansodan ns. voittajat eivät voineet olla välittämättä egalitaristisesta Uuden Maailman Järjestyksen propagandasta, jota he olivat kylväneet. Lothrop Stoddard, laajalti luettu poliittinen ja sosiaalinen kommentaattori sodanjälkeisellä kaudella, kirjoitti kirjassaan "The Rising Tide of Color" vuonna 1920:
"Sotavuosien aikana liittoutuneiden valtiomiehet olivat virallisesti julistaneet lukemattomia kertoja, että sotaa käytiin Uuden Maailman Järjestyksen pystyttämiseksi, joka perustuisi sellaisille periaatteille kuin pienten kansojen oikeuksille ja kaikkien kansojen vapaudelle. Näitä lausuntoja rakastettiin ja painettiin muistiin joka puolella idässä. Kun sitten itä näki rauhansopimuksen, joka perustui, ei näille kauniille ajatuksille, vaan imperialistisille salasopimuksille, sitä poltti moraalinen kiukku ja raivostuminen oikeudenmukaisuuden puolesta, jollaista ei koskaan ennen oltu tunnettu."
Eurooppalaiset suurvallat, samaan aikaan kun ne esittivät rajoittamatonta kykyä petokseen hävinnyttä Saksaa kohtaan, jonka kansalle ei todellakaan myönnetty itsemääräämisoikeutta, tottelivat typerää "Uuden Maailman Järjestyksen" hyvänolon propagandaansa mitä tuli ei-valkoiseen maailmaan. Ei-valkoisten levottomuus brittiläisissä ja ranskalaisissa siirtomaissa sai osakseen myönnytyksiä ja eurooppalaiset imperiumit asteittain hajosivat.
On ironista, että Britannia oli johtava Kansainliiton ja Uuden Maailman Järjestyksen promotoija, se menetti ehkä enemmän kuin mikään muu maa sen vuoksi. Se näyttää vähemmän ironiselta, jos otetaan huomioon, että brittiläinen ulkopolitiikka oli juutalaisten pankkiirien kontrollissa, jotka eivät välittäneet pätkääkään Britannian kohtalosta. Kun britit olivat kehittäneet ja rauhoittaneet mustaa mannerta tarpeeksi, jotta juutalaisten omistamat kulta-, kupari- ja timanttikaivokset saattoivat toimia turvallisesti, heitä ei enään tarvittu. Tämän tehtävän suoritettuaan kaikki nuo valkoiset kolonialistit olivat vain tiellä. Ja valkoisen poliittisen vallan tuho Afrikassa oli tärkeä osa Uuden Maailman Järjestyksen agendaa.
Oxford University Press julkaisi esseekokoelman nimeltä "Uusi Maailman Järjestys" vuonna 1932. Esseessä nimeltä "Race Problems in Industry and Culture", F. S. Marvin sanoo:
"Ennen kuin Etelä-Afrikka ei pelkästään myönny, vaan vaatii saada bantun yhdeksi edustajistaan Genevessä, se ei ole tunnustanut periaatetta."
Marvin kannatti myös ei-valkoisten laumojen päästämistä valkoisiin kotimaihin. Hän kirjoitti:
"Mutta Japanissa on kasvava väestö, joka vaatii ulospääsyteitä ja satoja miljoonia kiinalaisia . . . . Intia myös jatkuvasti lisää puutteessa olevaa mutta ahkeraa ja luonnollisesti taitavaa talonpoikaisväestöään. Samaan aikaan valkoiset Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Tyynenmeren rannikolla (Yhdysvaltojen) pitävät yllä omia muka-etujaan ja tiukinta poissulkemista, jota he vaan voivat järjestää näiden ihmisten asumaan asettumista heidän maihinsa vastaan, joita he hallitsevat ja joita he voisivat ilomielin ja hyödyllisesti asuttaa. Se on kestämätöntä politiikkaa pitkällä tähtäimellä, jonka tuomitsevat niin teolliset näkökohdat, biologiset kuin humanistisetkin. Olkaamme kiitollisia, että Kansainliitto seisoo valmiina, ei vielä ottaakseen aktiivisia askeleita, koska muita tärkeämpiä tehtäviä on käsillä, mutta pitää jatkuvasti kaikkien osapuolten nähtävillä toivoa ja velvollisuuksia yhteistyössä olevasta ihmiskunnasta."
F.S. Marvin oli historian professori ja Royal Historical Societyn jäsen. On täysin kauhistutavaa, että on ollut ja on edelleen miehiä, jotka ovat arvostetuissa asemissa ja jotka puhuvat noin idioottimaisesti. Samalla lailla, viimeaikoina, Englannin kuningatar, joulupuheessaan 1994, ylisti hiljattaista "demokratian" tuomista Etelä-Afrikkaan. F.S. Marvinin resepti oli vaimennettu versio hullujen abolitionistien vuodatuksista sata vuotta aikaisemmin. He sanoivat samoja asioita, koska he kärsivät samasta syndroomasta: sadomasokistisesta rodunpettämisestä puettuna pyhään juutalaiseen huuhaahan.
Salaliittoteorioitsijat, jotka pitävät niin paljon ääntä Cecil Rhodesista ja sanovat, että Uusi Maailman Järjestys on brittiläinen salaliitto, levittävät tietoa, joka ei ole pelkästään epätäydellistä ja harhaanjohtavaa, vaan hyvin vanhentunutta. Yksi näistä ryhmistä on Lyndon Larouche -järjestö, jonka johtohahmot näyttävät olevan enimmäkseen juutalaisia. Samalla tavalla on valhe, että Uusi Maailman Järjestys -- jopa kommunismi -- on "venäläinen" ilmiö. Suurin valhe kuitenkin on se, että Uusi Maailman Järjestys on jonkin sortin saksalainen tai "natsi" -juoni. Se on ennenkaikkea juutalaista alkuperää. "Patriootit", jotka sanovat sinulle muuta, ovat tietämättömiä tai valehtelijoita.
Hitlerin Uusi Eurooppalainen Järjestys
Ehkä suurin valhe on se, että kansallissosialistisen Saksan hallitus oli tämän päivän Uuden Maailman Järjestyksen isä.
Bolshevismia seurattiin suurella huolestuneisuudella Venäjän naapurissa, Saksassa, joka oli nyt löytänyt itsensä ahdettuna toisesta suunnasta Neuvostoliiton ja toisesta suunnasta vapaamuurarillisen Ranskan väliin. Taloudellisessa vararikossa, joka Saksan niskaan oli tarkoituksella heitetty ensimmäisen maailmansodan lopussa, bolshevismi oli vakava uhka. Juutalais-kommunistinen hallitus jopa sai vallan vähäksi aikaa Baijerissa hieman sodan jälkeen.
Liberaali Weimarin perustuslaki, joka Saksa pakotettiin hyväksymään sodan jälkeen, oli juutalaisen Hugo Preussin kirjoittama. Hallitseva poliittinen puolue Weimarin kaudella oli Sosiaalidemokraattinen puolue, jonka oli perustanut Ferdinand Lasalle, myöskin juutalainen.
Saksan taloudellinen tuho Weimarin hallituksen alaisuudessa oli äärimmäinen. Valuutasta tuli arvotonta. Työläisille maksettiin palkat tynnyrillisillä rahaa -- kahdesti päivässä, koska inflaatio oli niin kovaa, että rahasi menetti puolet arvostaan iltaan mennessä. Lopulta painettiin jo miljardin markan postimerkkejä ja triljoonan markan seteleitä, mutta kaikilla oli sama lopullinen arvo: nolla. Saksalaiset työläiset ja sotilaat näkivät säästöjensä ja tulevaisuutensa muuttuvan olemattomiksi. Saksalaiset lapset nääntyivät. Juutalaiset bisnesmiehet, samalla aikakaudella, ostivat antiikkisia saksalaisia kiinteistöjä taskurahalla ulkomaisessa valuutassa.
Weimarin hallitus oli rappion, korruption ja rumuuden lieteallas. Nihilistisiä itsetuhon oppeja popularisoitiin monissa juutalaisten hallitsemissa aikakaus- ja sanomalehdissä. Huumeiden käyttö kasvoi räjähdysmäisesti. Homoseksuaalisuudesta tuli yht'äkkiä "muodikasta". Moderni "taide" korvasi kauniit kuvat vuotta 1918 edeltäneestä ajasta. Kaikkein groteskein ja hävyttömin pornografia popularisoitiin. Marxilaisuutta saarnattiin yliopistojen luentosaleissa ja jopa monista kirkkojen saarnastuoleista. Kuulostaako tutulta?
Tämä oli se, mitä Uuden Maailman Järjestyksen soveltaminen Saksassa merkitsi. Mikä seurasi, oli voimakas reaktio Uutta Maailman Järjestystä vastaan. Mutta se ei ollut pelkkä reaktio. Eikä se ollut epäkäytännöllinen yritys palauttaa Vanhaa Järjestystä, vaikka se säilytti paljon siitä, mikä oli hyvää Vanhassa Järjestyksessä.
Vanha Järjestys oli perustunut monarkialle ja kristinuskolle. Jopa antimonarkistisessa USA:ssa kristitty baptismi oli laajalle levinnyt hyväksymisperuste julkiseen virkaan aina 19. vuosisadan puoliväliin asti. Tämä pelkästään uskontoon tukeutuminen yhteiskunnan virallisena perustana teki Vanhasta Järjestyksestä haavoittuvan. Usko kristinuskoon oli vähentynyt, erityisesti koulutetuimpien eurooppalaisten keskuudessa. Jotkin rotumme parhaista aivoista eivät pitäneet Vanhasta järjestyksestä. Ja kristinuskoon tukeutuminen tarkoitti, että kuka tahansa rodullinen muukalainen voisi tulla kansakunnan osaksi pelkästään käymällä kastamisrituaalin läpi. Monille juutalaisille tämä rituaali oli merkityksetön. Siihen alistuttiin yksinkertaisesti keinona saada valtaa.
Vastatoimena Uudelle Maailman Järjestykselle, Hitler pystytti Uuden Eurooppalaisen Järjestyksensä. Siinä oli joitakin piirteitä Vanhasta Järjestyksestä, esimerkiksi se säilytti kansallisvaltion ja perinteisen moraalin. Se säilytti myös monia Vanhan Järjestyksen tavoista, kuten roomalaisen tervehdyksen. Mutta se oli erilainen kuin Vanha Järjestys, koska se perustui ennenkaikkea, ei uskonnolle, vaan rodulle.
Disinformaatiota kansallissosialistisesta Saksasta
Hirvittävä määrä tarkoituksellista epärehellisyyttä on ohjatttu Hitlerin Uuden Eurooppalaisen Järjestyksen muistoa vastaan. Esimerkiksi, on ollut yritys manipuloida kristittyjä valheella, että Adolf Hitler oli kristinuskon vainoaja. Itseasiassa Adolf Hitler sai huomattavasti tukea kristityiltä kirkonmiehiltä, katolilaisilta ja luterilaisilta. Pienempien lahkojen joukossa, Seitsemännen päivän adventistit ja Uudet apostoliset kirkot olivat kaikkein vannoutuneimpien kansallissosialismin tukijoiden joukossa, kauan ennen kuin puolue varsinaisesti tuli valtaan.
Toinen valhe on, että Hitler oli Thule-seuran jäsen. Sellainen seura oli olemassa, mutta Hitler häpesi sitä. Voit lukea hänen mielipiteensä sen omituisista "okkulttisista" hahmoista Mein Kampfin ensimmäisen osan viimeisestä luvusta.
On myöskin valhe, että Hitler otti aseet pois Saksan kansalta. Tämän valheen promotoijat tavallisesti edistävät asiaansa verbaaliakrobatian avulla, jolla he vääristävät todellissen ei-kansalaisten, ei-saksalaisten, juutalaisten karkoitettavien aseistariisumisen sodan aikana saksalaisten aseistariisumiseksi -- tapahtuma, jota ei ikinä sattunut kansallissosialismin aikana.
Kansallissosialistit itseasiassa löysäsivät aselakeja Saksassa. Todellisuudessa aseiden yksityisomistus pysyi laillisena Saksassa kunnes liittoutuneiden Uuden Maailman Järjestyksen joukot vyöryivät maahan ja takavarikoivat aseet ja muuttivat Saksan Uuden Maailman Järjestyksen aivopestyksi provinssiksi.
Tätä myyttiä Hitleristä aseiden viejänä on promotoitu kiihkeästi sellaisen järjestön toimesta, joka kutsuu itseään nimellä "Jews for the Preservation of Firearms Ownership." Pitäisi olla selvää, että juutalaiset yleisesti ottaen ovat hyvin puolueellinen lähde, mitä tulee tietoon Hitleristä.
Miksi Hitleriä demonisoidaan?
Hitleriä syytetään monista asioista, mitä hän ei tehnyt, mutta yhden asian hän teki. Hän mursi juutalaisten otteen Saksasta ja palautti Saksan saksalaisille. Tämä fakta heijastuu hänen suosiossaan; enimmän osan hallituskaudestaan, Adolf Hitler oli saksalaisista yli 90 prosentin suosiossa -- suosio, jota kukaan Amerikan presidentti ei ole koskaan tavoittanut.
Koska Hitler pisti oman kansansa edut etusijalle ja vapautti heidät Uudesta Maailman Järjestyksestä, maailman juutalaisuus julisti sodan Saksalle 1933. He ottivat uudelleen käyttöön ennenkaikkea saman propagandan, jota he olivat käyttäneet keisaria vastaan. Sopivilla muutoksilla, samanlainen propaganda on käytössä meidän kiihottamiseksi ketä tahansa vastaan, kuka milloinkin sattuu olemaan Uuden Maailman Järjestyksen vihollinen.
Taivas varjelkoon, että kansallamme olisi joskus sellainen vahva johtaja, joka välittää meidän selviytymisestämme kansana, kuten Hitler välitti Saksasta. Se ei kävisi Uudelle Maailman Järjestykselle ollenkaan!
Ja tämä on se syy, miksi pakkomielle demokraattisen tasavallan hallitusmuotoon on vakava virhe Amerikan patriootti-liikkeeltä. Kun Uusi Maailman Järjestys otettiin käyttöön Saksassa, siihen kuului tasavaltalaisen perustuslain käyttöönotto monarkian tilalle. Meidän poliittinen perinteemme Yhdysvalloissa ja meidän julkinen kouluopetuksemme johtavat meidät automaattisesti pitämään tätä edistyksenä. Oikeasti, meidän ei pitäisi olla niin varmoja asiasta.
Ne, jotka tekevät "demokratiasta" poliittisen ihanteensa, tajusivatpa sitä tai eivät, auttavat Uutta Maailman Järjestystä. Meidän päähuolenaiheemme hallituksen suhteen ei pitäisi olla onko se "iso hallitus" vai "demokraattinen" hallitus, vaan onko se hallitus, joka palvelee meitä -- vai palveleeko se vihollisiamme.
On absurdia moralisoida Adolf Hitleriä vastaan siitä, että hän pystytti vahvan hallituksen turvaamaan kansaansa Uudelta Maailman Järjestykseltä. On absurdia kritisoida häntä siitä, että hän ei toiminut kuin tyypillinen amerikkalainen konservatiivi -- että hän ei käyttänyt keinoja, jotka ovat aina epäonnnistuneet. Konservatiivit aina tekevät kompromisseja; he käyttävät puolitoimia ja yrittävät olla kivoja kaikille. On Hitlerille ansio, että hän näki selvästi mitä piti tehdä ja teki sen, hyvin vähäisillä kompromisseilla. Älkäämme enää tehkö hyveitä päättämättömyydestä ja heikkoudesta; älkäämme enää moralisoiko menestystä vastaan.
Uusi Maailman Järjestys on täällä nyt
Kaiki nuo niinkutsutut "patriootit", lipunheiluttamisellaan ja taipumuksellaan liittää kaikki paha Hitleriin -- mukaanlukien, mitä ironisimmin, Uusi Maailman Järjestys -- ovat rakentaneet talonsa juoksuhiekalle, koska se oli Amerikan Yhdysvallat, joka vuoden 1933 jälkeen on ollut Uuden Maailman Järjestyksen voimassaolon vahtija ja se oli Saksa ja sen liittolaiset toisessa maailmansodassa, jotka puolustivat sivilisaatiotamme sitä vastaan.
On tavanomaista "patrioottisille" kommentaattoreille valittaa loputtomasti Uuden Maailman Järjestyksen uhasta "kaapata Yhdysvallat". Uusi Maailman Järjestys ei ole joku tulevaisuuden uhka. Se hallitsee nyt.
Uuden Maailman Järjestyksen porukka on ollut vallankahvassa Yhdysvalloissa suurimman osan tästä vuosisadasta. He kokivat tilapäisen takaiskun 1920-luvulla, Hardingin ja Coolidgen hallitusten aikana, kun yleinen mielipide tunnusti, että ensimmäinen maailmansota oli ollut hirveä virhe. 1920-luvun aikana maahanmuuttoa vähennettiin rajusti ja joukko juutalaisia soluttautujia karkoitettiin maasta. Mutta Suuren laman jälkeen Franklin Roosevelt ja hänen juutalaistensa ja kommunistiensa päästyä valtaan, uusi Maailman Järjestys on saanut keskeytymättömän hallinnan Yhdysvaltain hallituksesta. McCarthyn kausi oli viimeinen tärkeä yritys saada takaisin kontrolli Yhdysvaltain hallituksesta Amerikan kansalle. McCarthyismi epäonnistui, koska ongelman koko syvyys ja rodullinen luonne jäivät tunnistamatta ja kohtaamatta oikealla tavalla. Useimmat patrioottisista yrityksistä McCarthyn jälkeen ovat olleet paljon varovaisempia, paljon vähemmän taipuvaisia kutsumaan asioita niiden oikeilla nimillä ja sen seurauksena ne ovat epäonnistuneet täysin. Näemme sen seuraukset joka puolella ympärillämme, erityisesti rotumme syrjäyttämisessä, vaikka monet patriootit eivät uskalla tätä sanoa.
Pelottelu-sana "natsi"
Koska kerron totuuden Saksasta, toisesta maailmansodasta ja Uudesta Maailman Järjestyksestä, jotkin kolikonmyyjistä epäilemättä tulevat sanomaan minua "natsiksi". Antakaapa, kun sanon tämän: Maapallolla ei ole ikinä ollut hallitusta, joka voisi saada minulta ehdotonta ylistystä, tai luultavasti keneltäkään järkevältä ihmiseltä. Historiasta oppiminen on tärkeää ja on kiinnostavaa tutkia eri hallintoja niin objektiivisesti kuin mahdollista. Tästä tulee hyvin vaikeaa, kun hallitus tai sen johtaja, tai sen kansa on joutunut demonisoiduksi tai muutetuksi "pahan" synonyymiksi.
Toinen raskaasti demonisoitu hallitus on Vanha Amerikka, joksi määrittäisin vuotta 1965 edeltäneen Amerikan, tai eurooppalaisen Amerikan. Tuskin kuluu päivääkään, etteivät televisiokanavat tai valhe-lehdet yritä piinata meitä dokumenteilla, jotka "todistavat" pahan "rasismin" ja "sorron" olleen kaikkialla läsnä Vanhassa Amerikassa. Kuitenkin kuka tahansa yli 40-vuotias voi muistaa Amerikan olleen vapaampi, turvallisempi, kulttuurisempi, vauraampi ja paljon optimistisempi silloin kuin nyt. Uuden Maailman Järjestyksen demonisoinnin ulkopuolella ovat agentit, kuten marxilainen haureudentekijä "Martin Luther" King ja sanoinkuvaamaton Franklin Roosevelt, jotka tekivät parhaansa tuhotakseen Vanhan Amerikan ja kaiken, mitä se edusti. Heitä ei demonisoida, vaan pidetään sankareina, ellei jopa pyhimyksinä!
Kansallissosialistinen hallitus Saksassa vuosien 1933 ja 1945 välillä on joutunut vielä demonisoidummaksi kuin Vanha Amerikka. Siitä on tullut synonyymi sanalle "paha", jota käyttävät lähes kaikki poliittiset ryhmät mielisairaalassa, joka yhä kulkee nimellä "Amerikka".
Meillä on hullu vasemmisto, joka syyttää militioita vaarallisiksi "natseiksi", kun taas jotkut oikeistolaiset "patriootti" -ryhmät syyttävät clintonistoja ja heidän vallanvahtijoitaan "natseiksi", "fasisteiksi" jne. "Natsista" on tullut sana, jonka ihmiset liittävät mihin tahansa vallassa olevaan hallitukseen tai sellaiseen kapinaan hallitusta vastaan, jota ei hyväksytä. Kaikista käytännöllisistä syistä sana on lakannut omaamasta mitään todellista merkitystä.
Kuten sana "noita" 16. vuosisadalla, sanalla "natsi" on yhä voimaa lietsoa seurapiireistä pois sulkemisen tai rangaistuksen pelkoa, joten monenlaisten poliittisten suuntausten pelkurit suorittavat kaikenlaisia henkisiä ja verbaalisia voimistelutemppuja välttääkseen pelättyä rinnastusta.
Hyvin mielenkiintoinen asia huomioida on se, että kansallissosialistinen Saksa ei joudu järjestelmän demonisoimaksi mahdollisten vikojensa vuoksi -- vaan ennemminkin erään hyveensä vuoksi. Loppujen lopuksi, monet eilispäivän hallitukset -- ja tämän päivän -- antavat paljon vähemmän henkilökohtaista vapautta kansalaisilleen, kuin mitä kansallissosialistisessa Saksassa. Niillä on paljon vähemmän lehdistönvapautta, paljon enemmän säännöstelyjä, paljon tiukempi verotus, paljon enemmän byrokratiaa ja paljon enemmän vihamielisyyttä omia kansalaisiaan kohtaan ja muuta.
Todellinen syy, itseasiassa ainoa syy, miksi kansallissosialistista Saksaa demonisoidaan, on se sama syy, miksi vuotta 1965 edeltänyttä Amerikkaa demonisoidaan: kummatkin olivat valkoisen rodun selviämisen puolella. Se on rikos, jota Uusi Maailman Järjestys ei voi antaa anteeksi.
Uuden Maailman Järjestyksen vastustus
Modernin vastarinnan Uutta Maailman Järjestystä kohtaan voidaan katsoa alkaneen aikaisin tällä vuosisadalla, kun kauhu verisestä bolshevikkivallankumouksesta -- ja sen kannattajista tässä maassa -- alkoi levitä.
Kirjaimellisesti sadat nationalistiset, antikommunistiset ja patrioottiset seurat ja järjestöt ovat nousseet, kukoistaneet ja kaatuneet viimeisen 80 vuoden aikana. Jotkin niistä saavuttivat maanlaajuista tunnustusta ja niillä oli monia tuhansia jäseniä ja tukijoita. Jotkin nimet saatatte tunnistaa, kuten America First Committeen ja John Birch Societyn. Jotkin voivat olla tuttuja teille niiden nykyisistä lyhytaalto- ja satelliittiradiolähetyksistä. Jotkin näistä järjestöistä tekivät pieniä omaisuuksia myymällä sekä humpuukiparannuskeinoja (sairauteen ja solutukseen) ja ylihinnoiteltuja jalometalleja; ne ovat kaikki epäonnistuneet pysäyttämään Uuden Maailman Järjestyksen etenemistä.
Miksi oppositio on epäonnistunut
Tästä epäonnistumisesta voidaan syyttää tosiasiaa, että "patriootit" itse hyväksyvät suuren osan Uuden Maailman Järjestyksen opeista. He hyväksyvät ajatuksen "oikeuksista", jotka kuuluvat synnynnäisesti kaikille olennoille, joita voidaan väittää ihmisiksi, rodusta, väristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta jne. jne. -- kunnes et saa enää henkeä. Niin kauan kuin tällainen hölynpöly on nostettu "pyhän totuuden" jalustalle, epäonnistuminen tulee jatkumaan.
"Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi" -oppi on yksi tällainen pyhä lehmä. Patrioottien täytyy hylätä se, koska noissa viidessä lyhyessä sanassa kiteytyy Uuden Maailman Järjestyksen ideologia.
Sen alkuperä on 18. vuosisadan valistuksen ajan filosofiassa, joka ensin pyhitti ajatukset 1) ihmisten perus- tasa-arvoisuudesta ja 2) oikeuksista, jotka on jokaisella ihmisolennolla huolimatta henkilön arvosta tai kyvyistä.
Amerikan vallankumous on ehkä vain juuri ja juuri omaksunut joitakin valistuksen ajan päähänpistoista, kuten "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi" yksinkertaisesti siksi, koska nämä olivat muodikkaita ajatuksia aikana, joka synnytti vallankumouksen.
Itsenäisyysjulistuksessa on juuri tämä hyvin onneton lause, ainoa lause, jonka ulkoa osaamisesta julkiset koulut ja juutalaisten kontrolloima media on pitänyt huolen: "Pidämme näitä totuuksia itsestäänselvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi..." On selvää lähes jokaiselle, että ihmisyksilöt eivät ole syntyneet tasa-arvoisina toisiinsa nähden. Thomas Jeffersonin lausuma on törkeästi ja jopa nolosti virheellinen. Jefferson itse myöhemmin kannatti mustien uudelleenasuttamista Afrikkaan. Tämä voi antaa meille jotain näkemystä hänen kypsempiin ja harkitumpiin näkemyksiinsä. Valitettavasti hän kuitenkin kirjoitti tuon lauseen.
Valistuksen aikana johtavat filosofit, kuten John Locke ja Jean Jacques Rousseau vakavissaan väittivät, että kaikki syntyivät henkisesti identtisinä. Locken termi mielen tilalle syntymässä oli tabula rasa, joka on latinaa ja tarkoittaa "tyhjää taulua". Rodullisten erojen ajateltiin johtuvan ympäristötekijöista vain muutaman sukupolven aikana. Nämä virheelliset väitteet, jotka olivat osa intellektuellia universumia, jossa Thomas Jefferson eli, käännettiin ylösalaisin 19. vuosisadalla. Monet tiedemiehet, mukaanlukien Charles Darwin, alkoivat tehdä löytöjä, jotka näyttivät ihmisten tasa-arvoisuuden olevan myytti. Darwin antoi kuoliniskun valistuksen ajan taikauskolle tarjoamalla todisteet, että ihminen oli osa eläinkuntaa, jossa kaikki eivät selvästikään olleet luotuja tasa-arvoisiksi.
Darwin kirjoitti, että ihmiset eivät ole tabulae rasae; ihmisten motivaatiot ja tunteet perustuvat vaistoille. Nämä ovat ainakin osittain perinnöllisiä ja vaihtelevat rodusta toiseen. Myöhemmin mainstream-psykologia on laajalti tunnustanut, että nämä mielen piirteet ovat pitkälti perinnöllisiä, vaikkakin poliittisesti korrektit Boasin koulukunnan seuraajat vieläkin jaksavat väitellä asiasta.
Juutalainen "antropologi" Franz
Boas, väitteli tohtoriksi veden
väristä! Yhdessä juutalaisen Ashley
Montagun (Israel Ehrenberg) kanssa
1900-luvun egalitaristisen "antropo-
logian" isä.
Sama mies tekemässä jotain
tieteellistä demonstraatiotaan!
Tieteen olisi pitänyt täysin hajoittaa uskomus, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, mutta ikävä kyllä, koska se on lauseenparsi, joka on nostettu Yhdysvaltain pyhäksi reliikiksi, se on jatkanut ajattelun vääristämistä. Itsenäisyysjulistusta ei pidetty pyhänä reliikkinä enen 1840-lukua, kunnes se laitettiin näytteille National Portrait Galleryyn, Daniel Websterin vaatimuksesta.
Kun "Martin Luther" King Jr. puhui Washington D.C:ssä 1963, hän käytti sanoja julistuksessa kuin ne olisivat työkalu velkojen perimisessä. Hän sanoi; te väitätte uskovanne tähän; teidän täytyy toimia sen mukaan. (Ehkä hänen juutalaisella ja kommunistisella yhteistyökumppanillaan, Stanley Levisonilla, oli jotain tekemistä asian kanssa.) Se on dramaattinen kuvaus väärien ajatusten latentista tuhovoimasta.
Itsenäisyysjulistus, juutalaisen egalitaristisen dogman pyhittämänä, on ollut myllynkivi amerikkalaisten kaulassa. Se on tarjonnut voimakasta retorista tulivoimaa egalitaristisille dogmaatikoille. Kuitenkin, koska se on yksi Yhdysvaltain perustamisasiakirjoista, keskivertoamerikkalainen ei tunne turvalliseksi sanoa, että Itsenäisyysjulistuksessa olevat sanat eivät ilmeisestikään ole kirjaimellisesti totta -- vaikka hän saattaa tietää tämän aivan hyvin. Niinpä keskivertoamerikkalainen on peloteltu palvomaan Uuden Maailman Järjestyksen perustavaa lausetta, "kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi".
Yhdysvaltain perustuslaki on kaikenkaikkiaan korkealla tasolla. Olemme todellakin onnekkaita, että meillä on oikeudet, jotka perustuslaki takaa, mutta tuo paperinpala ei luonut niitä. Nämä oikeudet ovat osa anglosaksista perinnettä ja kumpuavat tämän valkoisen rodun haaran sielusta. Tasavaltainen hallitusmuoto ei ole juurikaan ollut olemassa valkoisen maailman ulkopuolella (paitsi nimellisesti), koska se vaatii itsekuria ja itsenäistä ajattelua, jotka ovat pääasiassa meidän rotumme luonteenpiirteitä. Kun tasavaltainen hallitusmuoto siirretään Afrikkaan tai Aasiaan, se ei yksinkertaisesti toimi samalla tavalla. Todistaa Liberia. Todistaa Filippiinit.
Salaseurat yms.
En lähde ihan ilman levottomuuden tunnetta puhumaan hämäristä salaliittomaisista Uuden Maailman Järjestyksen piirteistä; se on aihe, johon vihollisemme mieluusti haluavat patrioottien keskittyvän. Pelkkä aiheen hämäryys tekee väärintulkinnasta helppoa ja sellaisten salaliittojen etäisyys jokapäiväisestä elämästä vihjaa, että ei ole mitään, mitä tavallinen ihminen voi tehdä vastustaakseen sitä. Jotkin ihmiset, jotka kutsuvat itseään patriooteiksi, ovat kääriytyneet niin täysin fantasioihin, että ilmiselvät tosiasiat ovat jääneet heiltä huomaamatta: itseasiassa, esimerkiksi, että monirotuisuus on Uuden Maailman Järjestyksen keskeinen osa.
Monet salaseurat ovat olleet raskaasti kabbalismin vaikutuksen alla -- esoteerisen teorian ja "magian" järjestelmä, jonka rabbit kehittivät 7. vuosisadalta 13. vuosisadalle. "Illuminismi" on tärkeä termi kabbalismissa, sen vuoksi juutalaisten johtamat järjestöt, jotka kutsuvat itseään Illuminatiksi tai Illuminoiduiksi. Vapaamuurarit ovat yksi salaseuroista, joihin on vaikuttaneet sekä juutalaiset että kabbalismi. Illuminismin ja vapaamuurariuden myötä juutalaiset alkoivat ennenkaikkea käyttää muinaista tapaansa moninkertaistaa oma voimansa käyttämällä avukseen ei-juutalaisia.
Erinomainen esimerkki: Earl Warren,
USA:n Korkeimman oikeuden
tuomari ja vapaamuurari. Aloitti
rotuerottelun purkamisen.
Voimme huomata juutalaisten sekaantumisen menneisiin ja nykyisiin New Age -kultteihin, joista kaikki, syystä tai toisesta, näyttävät pitävän "tasa-arvoa" ja "veljeyttä" ja "yhtä maailmaa" keskeisinä teemoinaan. Näiden kulttien hyväuskoiset seuraajat on näin narutettu, kuten vapaamuurarit, edistämään juutalaista agendaa pyyteettömän humanismin nimessä pienen, tai suuren, "hengellisen" hokkuspokkuksen kanssa.
Patrioottisten kommentaattorien, jotka kiivaasti yrittävät pysyä marginaalisesti juutalaisten puolella, keskuudessa on tapana esittää joku ei-juutalainen syntipukki välttääkseen osoittamasta juutalaisia. Niinkutsutut juutalaiset "patriootit" tekevät myös tätä aivan varmasti. Tosiasia, että nämä ennenkaikkea juutalaiset järjestöt yrittävät asettaa ei-juutalaisia syntipukkeja, ei ole ollenkaan yllättävää Jesajan kirjan 61. luvun valossa, jossa sanotaan:
"Vieraat joutuvat paimentamaan teidän lampaitanne ja vuohianne, muukalaiset hoitamaan teidän peltojanne ja viinitarhojanne, mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi ja sanotaan meidän Jumalamme palvelusväeksi. Te saatte käyttää kaikkea, mitä kansat omistavat, saatte nauttia niiden rikkauksista."
Juutalaiset usein värväävät ei-juutalaisia "hoitamaan peltojaan ja viinitarhojaan" tai jotain niitä vastaavaa.
Suuren Orientin vapaamuurarius ja quasi-vapaamuurarilliset salaseurat kuten Adam Weishauptin Illuminati ovat näytelleet merkittävää roolia Ranskan vallankumouksen sytyttämisessä. Vapaamuurariuden Suuren Orientin loosi, pahamaineinen juutalaisesta hallinnastaan, kauhistutti Eurooppaa määräämällä Louis XVI:n teloitettavaksi.
Juutalainen kirjailija Max Dimont sanoo kirjassaan "Jews, God and History", että kabbalismiin tehtiin lisäys 16. vuosisadalla, jolla on paljon merkitystä:
"Kabbalismiin lisättiin uusi metafyysinen filosofia 16. vuosisadalla yhden suuren kabbalistisen skolastikon, Isaac Lurian (1534-1572) toimesta, joka tunnettiin myös Ari 'Leijona' Luriana. Luria oli sitä mieltä, että kaikki materia ja ajatus kehittyi kolmiasteisen syklin kautta: tzimtzum, eli 'supistuminen' tai teesi, shevirat hakeilim, eli 'astioiden rikkoutuminen' tai antiteesi; tikkun, eli 'palautuminen' eli synteesi."
Viimeisen heprealaisen termin, tikkunin, olette ehkä kuulleet aiemmin: se on rabbi Michael Lernerin juutalaisen aikakauslehden nimi. Rabbi Lerner oli presidentin vaimon, Hillary Clintonin hengellinen neuvonantaja. Rabbi Lerner laittoi sanat "tarkoituksen politiikka" hänen suuhunsa.
Merkittävä hahmo on myöskin Jacob Frank, juutalainen ja frankistien johtaja. He kutsuivat myös itseään "illuminoiduiksi". Tämä ryhmä oli osa siitä, mitä kutsutaan "juutalaiseksi reformiksi", johon kuuluivat myös hasidilainen juutalaisuus. Juutalainen kirjailija, Norman F. Cantor, sanoo kirjassaan "The Sacred Chain: the History of the Jews":
"Keskeistä Frankin opissa on se, mitä hän ja jotkin hänen seuraajansa myös harjoittivat, vapaat sukupuolisuhteet, kabbalistista perua, sekä se, että seksuaalinen toiminta oli kosmisen parantamisen tapa, joka liittää yhteen hengelliset ja aineelliset maailmat."
"Vapaa rakkaus", jota Jacob Frank ja hänen kaltaisensa kannattivat ja harjoittivat, kaikui Ranskan vallankumouksessa, bolshevikkivallankumouksessa, radikaalisssa abolitionisti-liikkeessä Amerikan sisällissodan kaudella sekä hippiliikkeessä 1960-luvulla.
Abolitionismi
Ehkä kaikkein tuhoisin liike Amerikan historiassa oli radikaali abolitionismi. Tämä liike koostui pienestä hullujen ja rappioväen vähemmistöstä, mutta jotenkin he onnistuivat pitämään tarpeeksi meteliä, että onnistuivat tuhoamaan virallisella tasolla Amerikan rodullisen identiteetin.
Harvat mukana olleet olivat itse juutalaisia, mutta he edustavat esimerkkiä juutalaisista "ihanteista", joita ovat universaali ihmisten tasa-arvo, kuten sitä hyväuskoisille mainostetaan.
Keskeinen hahmo abolitionisteissa mainitaan Henry B. Stantonin muistelmissa, joka osallistui abolitionistien konventtiin Bostonissa:
"Eturivissä, lähellä lavaa, olivat edustajien istumapaikat. Ensimmäisenä oli Garrison, hänen ulkomuotonsa toi mieleen kuvat profeetta Jesajasta pahalla tuulella; seurvaavana oli Wendell Phillipsin hieno roomalainen pää; hänen oikealla puolellaan isä Lampson, ns. mielipuoli -- hänen hiuksensa ja pitkä partansa olivat valkoisia kuin vastasatanut lumi. Hän oli kalliin amerikkalaisen viikatteen keksijä ja kantoikin sitä kädessään. Hänen avustajansa myi hänen tavaroitaan maallisina päivinä ja häiritsi uskonnollisia kokouksia sunnuntaina. Lampsonin vieressä istui Edmund Quincy, hyvästä suvusta ja varakas, kuuluisan Harvardin presidentin Quincyn poika. Quincyn vieressä istui Abigail Folsom, toinen mielipuoli, jonka kampaamaton tukka ylettyi hänen vyötärölleen. Hänen oikealla puolellaan oli George W. Mellen, pukeutuneena vallankumouksen ajan sotilaspukuun, teeskennellen olevansa kenraali Washington, koska hänet oli nimetty Washingtonin mukaan. Mellen-raukka kuoli mielisairaalassa."
Toinen huomattava hahmo radikaalissa abolitionismissa oli Victoria Woodhull, joka oli myös feministi, okkultisti ja kommunisti.
Niinkuin hänen aikansa ei olisi muutenkin kulunut tarpeeksi spektaakkelimaisesti, Victoria Woodhull organisoi Kansainvälisen työmiesten liiton amerikkalaisen osaston (ensimmäinen kommunistinen internationaali). Tässä toimessaaan hänen pääliittolaisensa oli William West . . . Heidän Internationaalin osastonsa kannatti naisten vapautusliikettä ja seksuaalista vapautta, kuten myös Stephen Pearl Andrewsin lemmikkiteorioita universaalista kielestä ja "pantarkisesta järjestyksestä".
Nämä sekopäät nolostuttivat jopa marxilaisia. Puolueen puhdasoppisuuden säilymisen vuoksi Victoria Woodhullin osasto erotettiin puolueesta, kun Marx siirsi maailman kommunismin keskuksen Lontoosta New York Cityyn 1872.
Vuonna 1863 Henry C. Wright julkaisi kirjansa "The Self-Abnegationist", joka oli reaktio Charles Darwinin löydöksiä vastaan, eli vis a vis näkemys ihmisestä. Wright kuvaili sitä termeillä: "Kärsi sen sijaan että aiheuttaisit kärsimystä; kuole sen sijaan että tappaisit."
Hän selittää asiaa enemmän näin:
"Universaali tietoisuus tuomitsee itsesäilytyksen muiden kustannuksella . . . . Kun kuka tahansa, olipa hänen moraalisen tai intellektuellin kehityksensä aste mikä vain, täysin ymmärtää itsensäkieltämisen tarkoituksen, hän saapuu oman sielunsa pyhiin ja hiljaisiin syvyyksiin ja hän löytää tämän olevan hänen luonteensa lain noudattamista, jota hän huomaa taivaansa tottelevan."
Mainstream-historioitsija Lewis Perry sanoo, että radikaalin abolitionismin takana oli uskonnollinen liike nimeltä "perfektionismi", joka on "täydellisen pyhyyden etsimistä ja ajatus, että sellainen täydellisyys on välittömästi mahdollista" . Perry sanoo myös, että:
"Perfektionistiset ajatukset läpäisivät suurimmat uskontokunnat ja inspiroivat koko joukon järkyttävän radikaaleja haaraliikkeitä. Niille, jotka pitivät omaa pyhitystään täydellisenä, saattoivat hyökätä kaikkia institutionalisoituja kirkkoja vastaan ja pitää itseään uusien moraalistandardien mukaisina. Huhut vapaista sukupuolisuhteista vainosivat erityisesti perfektionismin uraa ylemmässä New Yorkissa (osavaltiossa, suom. huom.). John Humphrey Noyes eteni perfektionististen uskonnollisten teorioiden kehittämisestä saarnaamaan pyhimysten välistä yhteisavioliittoa, uskomus, jota Noyes ja hänen seuraajansa Oneidan yhteisössä harjoittivat ja jota yleisesti kutsuttiin 'vapaaksi rakkaudeksi'. Vaikka vapaa rakkaus ja kirkkojen häiritseminen olivat tietenkin laajalti tuomittuja, oli vaikeaa puhdasoppiselle evankelismille tunnistaa sen omat perfektionistiset uskomukset skandalististen radikaalien uskomuksista."
"Perfektionismi" -termin ja vapaiden sukupuolisuhteiden yhdistyminen on vahva viittaus juutalaiseen kabbalismiin. Adam Weishauptin Illuminati tunnettiin myös nimellä "Perfektibilisten". Palaamme Perryn sanoihin:
"Kaikkein pahamaineisin perfektionisti oli John Humphrey Noyes. Noyes oli kasvatettu ortodoksiseksi newenglandilaiseksi ja koulutettu 'New Divinityssä' Yalessa. Tavattuaan abolitionistijohtaja William Lloyd Garrisonin, Noyes ilmoitti, että hän oli vetänyt pois uskollisuutensa Yhdysvaltain hallitusta kohtaan ja kamppaili nyt sen vaatimuksen puolesta, että maailman valtaistuin kuului Jeesukselle Kristukselle. Hän esitti hallituksen lihavien miesten joukkona, joka sorti neekereitä ja kidutti intiaaneja . . . . 'Minun vuosituhannen toiveeni', hän kirjoitti, 'alkaa siitä, missä tri. Beecherin loppuu -- viz, tämän kansakunnan syrjäyttämisestä.'"
James Russell Lowell, merkittävä abolitionisti, kannatti näkyvästi rodunsekoitusta sillä perusteella, että mulattijälkeläiset olisivat alistuvampia -- "kristitympiä" -- kuin valkoinen rotu. Hän kirjoitti:
"Meillä ei ole ikinä ollut mitään epäilystä, etteikö afrikkalainen rotu olisi tarkoitettu esittelemään uusi elementti sivilisaatiolle ja etteikö kaukaasialainen maailma hyötyisi suuresti sen lempeämmistä ja vähemmän itsekkäistä ominaisuuksista. Kaukaasialainen mieli pyrkii aina hallitsemaan, hinnalla millä hyvänsä, eikä siitä ikinä voi tulla niin kaunis tai kristitty sivilisaatio, kuin mitä saataisiin noiden nähtävästi nöyrien mutta todellisuudessa jalojen sekoittamisella siihen, ominaisuuksien, jotka opettavat sitä tottelemaan."
Abolitionisti Henry C. Wright sanoi 1857 sen, mikä tulisi olemaan jälleenrakennuksen ajan todellinen agenda:
"Veren kaste odottaa orjanomistajaa ja hänen perhettään. Niin olkoon. Kosto on oikeutettu. Pitääkö orjanomistajista tulla niiden orjia joita he ovat orjuuttaneet? Historia vastaa 'kyllä'. Jos orjuus kulkee veressä, valloitetusta tulee valloittajien kahlitsija; koska kirkon ja valtion opetus on, että voima antaa oikeuden orjuuttaa. Amerikan orjanomistajat varokoot! Voi tulla heidän vuoronsa, tulee heidän vuoronsa ja täytyy tulla heidän vuoronsa joutua ostetuiksi ja myydyiksi raakalaisina ja heidän vaimojensa ja tyttäriensä joutua neekerin haaremiin, elleivät he omasta tahdostaan ja suosiolla päästä orjiaan vapaaksi."
Täytyy huomioida, groteskista pakotetun rotujen sekoittamisen unelmasta sivussa, että Wrightin visio ei eroa merkittävästi Karl Marxin visiosta; se oli marxilaisen anarkismin selviö, että työläiset olivat tosiasiassa orjia, jotka jonain päivänä vaihtaisivat paikkaa herrojensa kanssa.
Marxilaisuus: Illuminismin reinkarnaatio
Karl Marx, vaikka hän ei tunnustanutkaan juutalaista uskontoa, oli vanhan rabbisuvun jälkeläinen. Sekä hänen isänsä että äitinsä olivat juutalaisia. Hänen isänsä, Heinrich, menestyvä lakimies, joka oli valistuksen ajan filosofien tunnollinen seuraaja, joutui kasvotusten valinnan kanssa, ottaisiko hän kristillisen kasteen vai luopuisiko ammatistaan. Hän valitsi ensimmäisen.
Karl Marxilla ei ollut minkäänlaisia mystisiä mielenkiinnon kohteita; hän kutsui ideologiaansa "dialektiseksi materialismiksi", liittäen siihen hegeliläistä filosofiaa, joka oli suosittua mainstream-filosofiaa siihen aikaan.
Usein kuullaan patrioottisten radiopuhujien viittaavan epäselvästi "hegeliläiseen dialektiikkaan", ihan kuin hegeliläisyys olisi itse salaliiton työkalu. Itseasiassa, Karl Marx ja Friedrich Engels kummatkin sanoivat toistuvasti, että hegeliläinen dialektiikka, niinkuin Hegel sitä kannatti, ei ollut eikä voinut olla salaliiton työkalu. Minä pidän tärkeänä pitää Hegel erillään, koska näyttää vakiotaipumukselta heittää kaikki loka saksalaisten päälle aina kun mahdollista lepyttääkseen Uuden Maailman Järjestyksen todellisia ajajia, juutalaisia.
Poliittinen spektri
Viime vuosina termi konservatiivi on määritelty uudelleen tarkoittamaan laissez faire -- merkitys, jota sillä ei koskaan ennen ollut -- historiallisesti likinäköisten keskuudessa on tullut muodikkaaksi määritelllä uudelleen termit "oikeisto" ja "vasemmisto". He väittävät, että vasemmisto edustaa "suurempaa hallitusta" ja oikeisto edustaa "pienempää" hallitusta, että kommunismi on ääripää vasemmalla ja anarkia ääripää oikealla. Tämä näkemys poliittisesta spektristä on täysin väärä. Historiallisesti marxilaisuus suosi sekä kommunismia että anarkismia. Anarkistit sata vuotta sitten, kuten Alexander Birkman ja "Puna-Emma" Goldman olivat niin sanottuja "punaisia" ja he olivat todellakin marxilaisia, jotka käyttivät tuttuja marxilaisia sloganeita. Näennäisen päätelmän, että yhteiskunta tekee ihmisistä huonoja, mukaan marxilainen ihanne on nimenomaan kaiken hallituksen poistaminen, kuten myöskin kaikkien sosiaalisten raja-aitojen poistaminen -- sama ihanne, jota Adam Weishaupt kannatti. Todellinen motiivi tämän sosiaalisten raja-aitojen kammoksumisen takana on yksinkertaisesti juutalaisten halu luoda yhteiskunta uudelleen omaksi kuvakseen, jotta heillä on vapaat kädet tavoitella valtaa ilman rajoja, joita perinteisesti valkoiset yhteiskunnat ovat heille asettaneet. He haluaisivat toimia vapaasti kaikissa kahistuttavissa toimissaan, jotka kumpuavat juutalaisesta sielusta ja jotka määräävät heidän juutalainen lakikirjansa Talmud.
Ehkä on nyt selvää, miksi laissez faire on niin laajalti sellaisten juutalaisten kuin Milton Friedmanin ja Ayn Randin kuuluttamaa. Laissez Faire ja marxilaisuus eivät ole vastakohtia mitä useimmat kansastamme otaksuvat niiden olevan. Marxilaisuus itseasiassa menee pidemmälle kuin laissez faire , kannattaessaan mikämikämaata, jossa ei ole minkäänlaista hallitusta.
Chicagon poliisin kapteeni, Michael J. Shaack, sanoi vuonna 1889 ilmestyneessä kirjassaan "Anarchy and Anarchists: a History of the Red Terror and the Social Revolution in America and Europe":
"Se [anarkismi] perustuu Karl Marxin ja hänen oppilaidensa opetuksille ja se tähtää suoraan kaikenlaisten hallinnon ja uskonnon muotojen tuhoamiseen. Se ei tarjoa ratkaisua ongelmiin, jotka nousevat kun yhteiskunta, niinkuin me sen ymmärrämem, häviää, vaan tyytyy julistamaan, että velvollisuutemme on repiä se alas; että rakennustyön täytyy tulla myöhemmin."
Kun ajatellaan, että anarkismi on, itseasiassa, laissez faire vietynä askeleen pidemmälle, käy selväksi, että marxilaisuus ja rakastettu tämän päivän ns. konservatiivien laissez faire -oppi ovat läheisesti sukua. Nämä kaksi filosofiaa ovat itseasiassa pyrkimässä kohti samaa mahdotonta päämäärää: maailmaa ilman rajoituksia tai konflikteja, jossa kaikille on kaikkea yllinkyllin. Vastenmielinen elementti marxilaisuudessa ja laissez fairessa on hinku tuhota kaikki rajoitteet ja järjestys terveessä valkoisessa yhteiskunnassa. Lahjus, jonka nämä juutalaiset opit tarjoavat ei-juutalaisille seuraajilleen on lupa itsensähemmotteluun laissez faire n nimissä, miljonäärimme oikeuttavat amerikkalaisen työmiehen selkäänpuukottamisen tuomalla maahan työläisiä ei-valkoisesta maailmasta. Ja marxilaisen inspiraation alla, organisoitiin ns. "kansalaisoikeus" -liike. Nyt on selvää, että niinsanottu "kansalaisoikeus" -liike johti vähempään vapauteen valkoisille, mutta se on kokonaisuudessaan, tuhoamalla yhteisöjä ja sosiaalisia normeja, lisännyt anarkiaa, kaaoksen merkityksessä yhteiskunnassamme.
Vaikkakin se toi tullessaan hallituksen kasvamisen, todella merkittävä asia on, että hallitus on vääristetty. Suuri hallitus, joka meillä tänä päivänä on, on selkeän valkoistenvastainen ja alistava tavalla, jota valkoisten asiaa ajava saman suuruusluokan hallitus ei olisi. Todellakin, jos yhtä voimakas hallitus olisi organisoitu taistelemaan rotumme vihollisia vastaan, ehkä meidän ei olisi tarvinnut joutua valloitetuksi solutuksen avulla, kuten olemme tänä päivänä.
Suuri hallitus
Mikä tahansa kansa, joka on sodassa, tarvitsee välttämättä ison hallituksen ja tämä on totta olipa vihollinen sitten sisäinen tai ulkoinen. Syy, miksi vihollisemme, rotumme viholliset, ovat rakentaneet ison hallituksen, on se, että he ovat merkinneet meidät, rotutietoiset valkoiset miehet ja naiset (ja oikeastaan kaikki valkoiset) vihollisiksi omassa maassamme. Suuri hallitus on rakennettu käymään sotaa meitä vastaan. Jos jonakin päivänä taas saisimme vallan käsiimme, kaikenlainen empiminen "ison hallituksen" käytöstä vihollisiamme vastaan olisi onnettomuus, tappion vieminen voiton leuoista. "Konservatiivin" uudelleen määrittäminen tarkoittamaan " laissez faire " olisi rampautumista juuri voiton kynnyksellä.
Niinpä kysymys oikeistosta ja vasemmistosta ei ole kysymys isommasta tai pienemmästä hallituksesta. Alkuperäiset "oikeistolaiset" tukivat Louis XVI:n isoa hallitusta (sen ajan) ja alkuperäiset "vasemmistolaiset" kuten Weishaupt kannattivat anarkiaa. Mutta anarkia on aina ollut ylimenokauden ideologia; anarkia on valtatyhjiö ja luonto kammoksuu tyhjiötä. Lopulta kysymys on siitä, elämmekö yhteiskunnassa, jota määrää oman rotumme luonne, vai suostummeko täysin erilaisen Lähi-Idän rodun vaatimuksiin.
Tämä hallituksenvastainen asenne patrioottien keskuudessa on ymmärrettävä, koska Yhdysvalloissa kokemuksemme isosta hallituksesta ovat lähes kaikki huonoja. Todella iso hallitus USA:ssa alkoi Franklin Rooseveltin myötä. USA:ssa suurempi hallitus on aina merkinnyt rodullisesti tuhoisaa politiikkaa. Tämä johtuu yksinkertaisesti pahansuovasta kokonaisuudesta, joka kontrolloi hallitustamme. Hallitus, joka on todella kansasta, kansan ja kansaa varten ei olisi sellainen luonteeltaan, joten selviö, että iso hallitus on paha hallitus ei välttämättä päde.
Keskeinen kysymys hallituksesta on se, onko se meidän johtama ja meitä varten, vai onko se kansamme vihollisten itseään varten kontrolloima.
Amerikan värvääminen partneriksi Uuteen Maailman Järjestykseen
Tänään Yhdysvalloissa molemmat poliittiset puolueet ovat universalistisia ja molemmat näkevät ihmisen pääasiassa taloudellisena kokonaisuutena. Ne jakavat nämä piirteet marxilaisuuden kanssa. Ainoa pätevä vaihtoehto, ainoa todellinen antiteesi Uudelle Maailman Järjestykselle on yhteiskunta, joka perustuu rodulle. Ainoastaan perustamalla rodulle perustuva yhteiskunta, Amerikka ja läntinen sivilisaatio voivat selviytyä. Ainoastaan perustamalla rodulle perustuva yhteisö, me voimme alkaa voittamaan Uutta Maailman Järjestystä.
Viimeksi Amerikka oli kulttuurillisesti terve 1920-luvulla. Internationalismia hyljeksittiin. Ensimmäinen maailmansota tunnustettiin vakavaksi virheeksi ja Amerikan johtajat olivat päättäneet säästää Amerikan sellaisilta katastrofeilta tulevaisuudessa. Eugeniikka maanlaajuisena politiikkana näytti täysin mahdolliselta Yhdysvalloissa 1920-luvulla.
Viimeisen terveen luvun Amerikan olemassaolossa käänti päälaelleen Suuri lama. Odottamaton pörssiromahdus, joka kävi laman edellä, ei yllättänyt juutalaisuuden johtajia. Jotkut ovat väittäneet, että juutalaiset käyttivät kontrolliaan luotoista Federal Reserve Systemin kautta, joka heillä oli ollut sätkynukke- Woodrow Wilsonin päivistä asti, järjestääkseen pörssiromahduksen. Huolimatta siitä, aiheuttivatko juutalaiset romahduksen, manipuloivatko he sitä vai oliko heillä vain sisäpiirin tietoa siitä; todisteet viittaavat, että Bernard Baruch (erittäin rikas juutalainen keinottelija, joka oli ollut yksi juutalaisista naruistavetelijöistä Wilsonin takana ja käytännössä taloudellinen tsaari ensimmäisen maailmansodan aikana, tiesi tarkalleen milloin romahdus oli tulossa. Hän veti yllättäen kaikki rahansa pois osakkeista vain muutama päivä ennen pörssiromahdusta, meklarinsa protesteista huolimatta. Romahduksen jälkeen johtavat juutalaiset saattoivat ostaa Amerikan teollisuutta käytännössä ilmaiseksi.
On vanha totuus, että raha on poliittisten kampanjoiden äidinmaito. Suuresti kasvaneella palallaan Amerikan piirakasta ja mustamaalauskampanjallaan juutalaiset pystyivät syyttämään Herbert Hooveria lamasta ja vaihtamaan hänet sätkynukkeensa Rooseveltiin, joka oli pyrkinyt presidentiksi konservatiivina mutta hallitsi marxilaisena sosialistina eikä antanut perustuslain tulla tiellensä. Roosevelt oli myös pahamaineinen työntämällä toimeenpanevan osastonsa täyteen kommunisteja ja juutalaisia; joista monet pysyivät viroissaan vuosikymmeniä.
Kun Saksa takavarikoi juutalaisten omaisuuden, jotka olivat ryöstäneet heitä mittakaavassa, joka oli paljon massiivisempi kuin Yhdysvalloissa, juutalaiset vaativat kostoa. Tänä aikana juutalaiset tappoivat monta kärpästä yhdellä iskulla. Tehdäkseen eugeniikka-liikkeestä, jolla oli edelleen kannattajia Yhdysvalloissa, epäuskottavan, juutalaiset saivat Amerikan mukaan sellaiseen, joka käytännössä merkitsi sotaa eugeniikkaa vastaan. On sanottu, että sota pyhittää minkä tarkoituksen tahansa ja toinen maailmansota pyhitti juutalaisten Amerikan hyväksikäyttämisen tässä maassa. Tämä väärä uskonto vallitsee vielä tänäänkin.
Kylmän sodan aikakausi
Toisen veljessodan loputtua Euroopassa, aidosti patrioottiset amerikkalaiset kuten George S. Patton vaativat, että bolshevismi hoideltaisiin pois päiväjärjestyksestä sotilaallisin keinoin. Joitakin vuosia myöhemmin senaattori Joseph R. McCarthy julkaisi kirjansa "America's Retreat from Victory", jossa hän väitti, että syy, miksi tilaisuus bolshevismin tuhoamiseen ei ollut tullut käytettyä, johtui siitä, että Amerikan hallitusta kontrolloivat kommunistien sympatiseeraajat -- ilmeinen tosiasia kenelle tahansa, joka viitsii tutkia asiaa. Maailman jako kahteen vihollisleiriin auttoi Uuden Maailman Järjestyksen suunnitelijoita monella tavalla. Ylläpitämällä kommunismia ja kapitalismia kahtena näennäisesti vihamielisenä juutalaisen universalismin laatuna, juutalaiset pankkiirit ja asekauppiaat saattoivat luoda sotia huvikseen. Ja rahoittamalla sekä myymällä aseita molemmille osapuolille monissa kuumissa sodissa Kylmän sodan jatkuessa he saattoivat suuresti lisätä vaurauttaan ja koko maailman velkataakkaa.
Kylmä sota kaiken lisäksi harhautti huomion pois solutuksesta kotimaassa keskittymällä ulkomaisiin agressioihin. Solutus Amerikassa eteni kaikkein nopeimmin Kylmän sodan aikana, erityisesti Vietnamin sodan aikana, kun patrioottiset Amerikkalaiset pelkäsivät valittaa liian kovaan ääneen, ettei maa näyttäisi enempää hajanaiselta ulkomaiselle viholliselle.
Samaan aikaan Kylmän sodan jatkuva keskittyminen ulkomaiseen uhkaan aiheutti sen, että ihmiset eivät huomioineet petosta omassa hallituksessaan. Kylmän sodan loppu oli se, mikä salli Amerikan rotutietoisuuden herätä jälleen eloon -- ajoissa tutkimaan kaikkea sitä vahinkoa, jota petos oli saanut aikaan 40 vuoden aikana. Pienin näistä petoksista ei ollut median asteittainen kansamme aivopeseminen, josta monet olivat oppineet ajattelemaan Amerikkaa ainoana työkaluna tietynlaiselle universalismin laadulle -- liberalistis-kapitalistiselle laadulle. Tämä universalismin laatu edusti ainoaa vaihtoehtoa kommunismille. Liberalistis-kapitalistinen maailmankuva, tämä tekaistu uuskonservativismi, oli perustelu NAFTA:lle ja vapaakaupalle Kiinan kanssa: puhtaasti materialistinen ja taloudellinen maailmankuva, olipa se sitten laissez faire tai kommunismi, rotu ja kansa ei saa mitään huomiota. On kuitenkin rohkaiseva merkki, että huolimatta aivopesusta, enemmistön reaktio oli NAFTA:n vastainen. Tämä osoittaa, että osalla Amerikasta on vielä jotain halua elää.
"Kansalaisoikeus" -liike
Mikä vahingoitti Amerikkaa eniten viimeaikoina on ollut niinsanottu "kansalaisoikeus" -liike. Se on väärin nimetty, koska siinä ei ole kyse "oikeuksista" vaan tasa-arvon valvomisesta. Tämän liikkeen suunnittelivat juutalaiset toisen maailmansodan jälkeen ja sitä toteuttivat taktisella tasolla juutalaiset agitoijat ja myötäjuoksijat, joilla oli vaikutusvaltaisia asemia mediassa ja yliopistoissa. Tämä sota valkoista rotua vastaan käytiin ei-juutalaisten kätyrien avulla kuten Dwight David Eisenhower, joka nimitti Earl Warrenin Korkeimpaan oikeuteen ja sanoi sitten "oho!" teeskennellen olleensa yllättynyt. Joka tapauksessa, hän ei jättänyt lähettämättä laskuvarjojääkäreitä Little Rockiin valvomaan Warrenin Korkeimman oikeuden valkoistenvastaista agendaa. Eisenhower, Bernard Baruchin suojatti, oli ollut myös ensimmäinen neuvosto-amerikkalaisen liittouman "ylin komentaja", joka kutsui itseään "Yhdistyneiksi Kansakunniksi" jopa ennen kuin kommunistiagentti Alger Hiss johti tuon järjestön nimellistä perustamiskokousta San Franciscossa joitakin vuosia myöhemmin. Eisenhowerin oppi-isä Baruch oli myös Läntisen pallonpuoliskon juutalaisyhteisön johtaja; tässä vaiheessa pitäisi olla hyvin selvää kuinka kaikki nivoutuu yhteen.
Juutalainen Kivie Kaplan,
NAACP:n johtaja 1966-1975,
jäsen jo vuodesta 1932.
Maahanmuutto
Se mikä Amerikkaa uhkaa eniten tänä päivänä on maahanmuutto. Yhdysvaltain hallitus on vuosia alirahoittanut rajavartiostoaan ja kieltäytynyt ryhtymästä tarpeellisiin toimiin tehdäkseen selvän nopeasti sikiävien mestitsien laittomasta maahanmuutosta. Saatatte muistaa, että ei-valkoinen maahamuutto on osa Uuden Maailman Järjestyksen ohjelmaa, jota F.S. Marvin kuvasi 1932. Kanadassa tämä tuhoisa maahanmuutto on osa hallituksen virallista politiikkaa. Lähes neljännesmiljoonan pitkälti ei-valkoisen maahanmuuttajan joukko saapuu Kanadaan laillisesti joka vuosi, huolimatta valkoisen väestön kauhistuttavasta työttömyydestä. USA:n hallitus tavoittelee peitellysti samaa Uuden Maailman Järjestyksen politiikkaa, jota Kanadan hallitus noudattaa avoimesti ja jota brittihallitus noudattaa tuodessaan mustia Britanniaan.
Pitäisi olla aivokuollut uskoakseen, että motiivi näiden nopeasti sikiävien ei-valkoisten populaatioiden tuomiseen kotimaihimme olisi millään lailla hyväntekeväisyyttä, koska kaikki helpotus, jota Meksiko saa maastamuuton kautta mitätöityy nopeasti väestön lisääntyessä. Meksikon populaatio kaksinkertaistuu joka 19. vuosi! Nykyinen politiikka johtaa koko maailman ylikansoittumiseen ruskeilla miehillä ja naisilla.
Kun Amerikasta tulee enemmän ei-valkoinen, siitä tulee myös vähemmän vapaa. Kansa, jota yhdistää sama veri ja samat arvot tarvitsee vähemmän lakeja, vähemmän vankiloita ja vähemmän poliiseja pärjätäkseen rauhallisesti. Monikulttuuriset yhteiskunnat eivät ole tunnettuja vapaudestaan.
Ei-valkoinen Amerikka, jota asuttavat mulatit ja mestitsit, on vihollistemme helpommin hallittavissa ja riistettävissä ja missä ikinä valkoinen vähemmistö on jäljellä, se noudattaa edustuksellista poliittista prosessia ja vihollistemme manipuloimat rodulliset muukalaiset äänestävät sen aina pois pelistä. Minusta näyttää siltä, että nuo monirotuiset "perustuslailliset" patriootit haluavat meidän kaikkien teeskentelevän, että rodulla ei ole merkitystä ja he johtavat seuraajiaan juuri tähän suuntaan: kohti Yhdysvaltoja, jossa perustuslaki on pelkkä muinaismuisto, jolla on vielä vähemmän vaikutusvaltaa kuin sillä on tänään.
Meidän ei tarvitse hyväksyä tätä kohtaloa, eikä taistelu tule olemaan mahdoton. Louis XVI ja tsaari Nikolai II kuolivat, koska heillä ei ollut tahtoa vastustaa eivätkä he oikeastaan edes yrittäneet. Ymmärrämme mitä on tapahtumassa. Erittäin motivoitunut ja kurinalainen vähemmistö voi muuttaa historian suunnan. Niin on tapahtunut ennenkin. Itseasiassa, harvoin on tapahtunut toisinpäin.
Meillä on kaikki syyt taistella eikä minkäänlaista tekosyytä luovuttaa, koska rotumme häviö merkitsee kaiken menettämistä. Taistelu itsessään tekee meistä vahvoja!
Takaisin
