LUKU IV

30.9.1991. Viimeiset pari viikkoa on ollut niin paljon töitä, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Meidän suunnitelmamme verkoston perustamisesta oli yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta itse asiassa sen toteuttaminen vaati hirvittävän määrän työtä, ainakin minun osaltani. Ne vaikeudet, jotka olen joutunut voittamaan, ovat muistuttaneet minua jälleen kerran siitä tosiasiasta, että jopa kaikkein parhaiten valmistellut suunnitelmat voivat olla vaarallisen harhaanjohtavia ellei niissä ole paljon joustavuutta ennaltanäkemättömien ongelmien selvittämiseksi.

Periaatteessa verkosto, joka liittää kaikki Järjestön yksiköt toisiinsa, riippuu kahdesta kommunikointitavasta: Ihmiskuriireista ja hyvin erikoisesta radioviestinnästä. En ole vastuussa vain meidän oman yksikkömme radioviestivälineistä vaan myös yhdentoista muun vastaanottimen yleisestä huollosta ja valvonnasta Washingtonin alueella sekä Washingtonin kenttäjohdon ja Yksikkö 9:n lähettimistä. Asia, joka todellisesti sotki viikkoni, oli viime hetken päätös WK:lta varustaa myös Yksikkö 2 lähettimellä. Minun piti tehdä tämä varustaminen.

Verkosto on luotu siten, että kaikki kommunikointi, mikä vaatii konsultaatiota sekä pidemmät käskynjaot tehdään suullisesti, kasvotusten. Nyt kun puhelinyhtiöt ylläpitävät tietokoneella listoja paikallis- ja kaukopuheluista ja koska poliittinen poliisi valvoo niin monia keskusteluja, puhelimet jätettiin pois käytöstämme pois lukien epätavalliset hätätilanteet.

Toisaalta standardiluonteiset viestit, jotka voidaan helposti ja nopeasti koodata, yleensä lähetetään radiolla. Järjestö on käyttänyt paljon ajatusta kehittääkseen "sanakirjaa", joka pitää sisällään lähes 800 erilaista standardoitua viestiä, joista jokainen voidaan tunnistaa kolminumeroisella luvulla.

Niinpä jonain tiettynä aikana vaikkapa numero "2006" voisi tarkoittaa viestiä: "Yksikkö 6:n operaatiota tulee lykätä myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan". Jokaisesta yksiköstä on yksi henkilö opetellut koko viestisanakirjan ulkoa ja vastuussa siitä, että tietää kaikkina aikoina mikä on ajankohtainen sanakirjan koodausnumero. Meidän yksikössämme se mies on George.

Itse asiassa se ei ole niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa. Viestisanakirja on järjestetty hyvin järjestelmällisesti ja kun on opetellut ulkoa sen perusrakenteen, ei ole kovin vaikeaa opetella ulkoa koko juttua. Viestien numerokoodaus vaihtuu sattumanvaraisesti aina muutaman päivän välein, mutta se ei tarkoita sitä, että Georgen tarvitsisi opetella koko sanakirja uudelleen; hänen täytyy vain tietää yhden viestin uusi numeerinen merkitys ja hän voi päätellä muiden viestien tarkoituksen päässään.

Tämän koodausjärjestelmän käyttäminen sallii meidän ylläpitää radioyhteyksiä turvallisin mielin, käyttämällä erittäin yksinkertaista ja mukana kannettavaa laitteistoa. Koska lähetyksemme eivät ikinä kestä kauempaa kuin sekunnin ja ovat erittäin epäsäännöllisiä, ei ole todennäköistä, että poliittinen poliisi saisi paikannettua tarkasti yhtäkään lähetintä tai onnistuisi purkamaan mitään sieppaamaansa viestiä.

Meidän vastaanottimemme ovat jopa yksinkertaisempia kuin lähettimemme ja ovat eräänlainen kannettavan transistoriradion ja taskulaskimen risteytys. Ne pysyvät "päällä" koko ajan, ja jos numeerinen pulssi oikealla taajuuskoodauksella lähetetään mistä tahansa lähettimestämme kuuluvuusalueella, ne nappaavat sen ja näyttävät sekä tallentavat sen numeerisen arvon huolimatta siitä, seurataanko vastaanotinta sillä hetkellä vai ei.

Minun suurin työni Järjestön eteen tähän mennessä on ollut tämän kommunikointivälineistön kehittäminen, ja itse asiassa siitä melko mittavan osan valmistaminen.

Ensimmäisen viestisarjan lähettäminen Washingtonin kenttäjohdosta kaikille alueen yksiköille tapahtui sunnuntaina. Se antoi ohjeet jokaiselle yksikölle lähettää heidän yhteysmiehensä numeerisesti määritettyyn paikkaan saadakseen lyhyen käskynjaon ja antaakseen yksikön tilanneraportin.

Kun George palasi sunnuntaiselta käskynjaolta hän välitti uutiset meille muille. Sen tarkoitus oli ollut se, että vaikka Washingtonin alueella ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia vielä, WK on huolestunut raporteista, joita se on saanut meidän poliittisessa poliisissa olevilta myyriltämme.

Systeemi tekee kaikkensa saadakseen meidät kiinni. Satoja henkilöitä joilla uskotaan olevan sympatioita Järjestöä kohtaan tai kaukaisia suhteita meihin, on pidätetty ja kuulusteltu. Näiden joukossa on monia meidän "laillisia" jäseniämme, mutta ilmeisesti virkavalta ei ole onnistunut saamaan mitään erikoista irti yhdestäkään heistä eivätkä kuulustelut ole tuottaneet yhtään todellista johtolankaa. Kuitenkin Systeemin reaktio viime viikon Chicagon tapahtumiin oli paljon laajempi ja energisempi kuin odotettiin.

Yksi asia, jota he työstävät, on tietokoneistettu, universaali, sisäinen passijärjestelmä. Jokainen yli 12-vuotias tulee saamaan passin ja häntä vaaditaan, ankaran rangaistuksen uhalla, kantamaan sitä mukanaan kaikkina aikoina. Eikä riitä, että poliisi voi pysäyttää ihmisen kadulla ja käskeä tämän näyttämään passinsa, vaan he suunnittelevat myös, että passista tulisi pakollinen jokapäiväisissä toimissa kuten lento-, linja-auto- tai junalipun ostamisessa, hotelliin tai motelliin kirjautumisessa ja kaikenlaisen lääketieteellisen hoidon saamisessa sairaalassa tai klinikalla.

Kaikki lippukassat, motellit, lääkärinvastaanotot ja vastaavat tullaan varustamaan tietokonelukijoin, jotka ovat yhteydessä puhelinverkon kautta suureen valtakunnalliseen tietopankkiin sekä tietokonekeskukseen. Asiakkaan magneettikoodattu passinumero tullaan rutiininomaisesti syöttämään tietokoneelle kun hän ostaa lipun, maksaa laskun tai rekisteröityy palveluun. Jos ilmenee minkäänlaista epänormaalia, lähimmällä poliisiasemalla syttyy varoitusvalo, näyttäen ilmoittavan tietokoneen sijainnin - ja onnettoman asiakkaan.

He ovat kehitelleet tätä sisäistä passijärjestelmää nyt useita vuosia ja heillä on teoriassa kaikki suunniteltuna. Ainut syy, miksi sitä ei ole vielä toteutettu, on ollut kansalaisvapausjärjestöjen, jotka näkevät sen suurena askeleena kohti poliisivaltiota - jota se tietysti onkin - vastustus. Mutta nyt Systeemi on varma, että se voi ohittaa liberaalien vastarinnan käyttämällä meitä tekosyynä. Kaikki on sallittua taistelussa "rasismia" vastaan!

Tulee viemään ainakin kolme kuukautta asentaa kaikki tarpeellinen laitteisto ja saada järjestelmä toimimaan, mutta he tekevät sen niin nopeasti kuin pystyvät, suunnitellen julkistavansa sen odottavana järjestelmänä, jolla on median täysi tuki. Myöhemmin järjestelmää voidaan vähitellen laajentaa niin, että loppujen lopuksi jokaisessa kauppapaikassa tulee olla lukulaite. Kukaan ei pysty syömään ateriaa ravintolassa, noutamaan pyykkejään pesulasta tai ostamaan elintarvikkeita ilman, että hänen magneettinen passinumeronsa luetaan lukulaitteessa, joka on kassakoneen vieressä.

Kun asiat ajautuvat siihen pisteeseen, tulee Systeemillä olemaan melko tiukka ote kansalaisista. Kun heillä on modernit tietokoneet käytössään, poliittinen poliisi pystyy mihin tahansa aikaan sanomaan tarkasti missä kukakin henkilö on ja saamaan tietoonsa missä hän on ollut ja mitä tehnyt. Meidän täytyy miettiä todella ankarasti onnistuaksemme kiertämään tämän passijärjestelmän.

Perustuen siihen, mitä myyrämme ovat kertoneet tähän mennessä, pelkkä yksinkertainen passin väärentäminen ja väärän numeron keksiminen ei toimi. Jos tietokone havaitsee väärän numeron, signaali lähetetään välittömästi lähimmälle poliisiasemalle. Sama tapahtuu jos esimerkiksi John Jones, joka asuu Spokanessa ja käyttää siellä passiaan elintarvikkeiden ostoon, yht'äkkiä näyttääkin ostavan elintarvikkeita myös Dallasissa. Tai jopa silloin jos tietokoneen mukaan Bill Smith on paikannettu keilaamassa Main Streetillä ja hän samaan aikaan ilmaantuukin kuivapesulaan toisella puolen kaupunkia.

Kaikki tämä on suuri uhka meille - jotain, joka on teknisesti ollut mahdollista jo jonkin aikaa, mutta johon emme ikinä uskoneet Systeemin ryhtyvän, ennen kuin nyt.

Yksi uutinen, jonka George toi mukanaan käskynjaolta, oli käsky minulle, jonka mukaan minun pitää välittömästi käydä Yksikkö 2:ssa ratkaisemassa heidän tekninen ongelmansa. Luonnollisesti kummallakaan, minulla tai Georgella, ei ollut Yksikkö 2:n tukikohdan sijaintia tiedossa, ja jos olisi pakollista tavata joku siitä yksiköstä, järjestettäisiin tapaaminen jossain muualla. Tämä ongelma vaati kuitenkin minun menemistä heidän piilopaikkaansa, ja George välitti minulle saamansa ohjeet.

Heidän tukikohtansa on Marylandissa, yli 30 mailin päässä, ja koska jouduin ottamaan mukaan kaikki työkaluni, otin auton.

Heillä oli mukava paikka, suuri maatalo ja useita piharakennuksia, noin 40 eekkerin alueella, joka käsittää puita ja niittyä. Heidän yksikössään on kahdeksan jäsentä, eli enemmän kuin useimmissa muissa, mutta ilmeisesti kukaan heistä ei erota volttia ampeerista eikä tiedä kumpi pää ruuvimeisselistä on kumpi. Se on epätavallista, koska jonkinlaista huolta on pidetty siitä minkälaisista ihmisistä yksiköt koostuvat, jotta niistä kaikista löytyisi tasapuolisesti arvokkaita taitoja.

Yksikkö 2 on kohtuullisen lähellä kahta muuta yksikköä, mutta kaikki kolme ovat haitallisen kaukana muista yhdeksästä Washingtonin alueen yksiköstä ja varsinkin Yksikkö 9:stä, joka oli ainut yksikkö, jolla oli lähetin yhteydenottoa WK:n varten. Tämän vuoksi WK oli päättänyt antaa Yksikkö 2:lle lähettimen, mutta he eivät vielä olleet saaneet sitä toimimaan.

Syy heidän vaikeuksiinsa kävi ilmi kun he näyttivät minulle keittiönsä, jossa oli levällään pitkin pöytää heidän lähettimensä, auton akku sekä johtojen liitoksia ja päitä. Huolimatta erinomaisista ohjeista, jotka olin antanut jokaisen lähettimen mukana jaettaviksi, huolimatta yksinkertaisen selvistä merkinnöistä, jotka olin tehnyt terminaalien kylkeen lähettimen päässä, he olivat onnistuneet kytkemään virran lähettimeen väärin päin.

Huokaisin ja otin muutaman heidän miehistään auttamaan minua kantamaan tarvikkeeni autosta. Ensimmäiseksi tarkistin heidän akkunsa ja havaitsin sen olevan lähes tyhjä. Käskin heidän laittaa akun lataukseen siksi aikaa kun tarkistan heidän lähettimensä. Lataukseen? Mihin lataukseen, he halusivat tietää. Heillä ei ollut akkulaturia!

Johtuen epävarmasta verkkovirran saannista näinä päivinä, kaikki kommunikointivälineemme toimivat auton akuista, jotka ladataan hitaasti verkkovirrasta. Näin emme ole alttiita sähkökatkoksille ja jännitteenlaskuille, joista on tullut viikoittaisia tai jopa päivittäisiä ilmiöitä viime vuosina.

Samoin kuin monista muista julkisista palveluista tässä maassa, mitä kalliimmaksi sähkön hinta tulee, sitä epäluotettavampi siitä on tullut. Tämän vuoden elokuussa, esimerkiksi, talouksien sähköt olivat täydellisesti poikki koko Washingtonin alueelta noin neljä päivää, ja virran määrää pudotettiin yli 15 prosenttia noin 14 vuorokaudeksi.

Hallitus pitää edelleen kuulusteluja, järjestää tutkimuksia ja laatii raportteja asiasta, mutta se vain pahenee. Yksikään poliitikoista ei ole valmis kohtaamaan tähän liittyviä tosiasioita, joista yksi on Washingtonin Israelin hallitseman ulkopolitiikan tuhoisa vaikutus Amerikan ulkomaisen öljyn saantiin viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Näytin heille, kuinka akku kytketään heidän autoonsa pikalatausta varten ja sen jälkeen aloin tarkastelemaan heidän lähetintään nähdäkseni millaista vahinkoa he ovat saaneet aikaan. Laturi heidän akkuaan varten pitäisi löytää myöhemmin.

Kaikkein kriittisin osa lähettimestä, koodausyksikkö, joka luo digitaalisen signaalin taskulaskimen näppäimistä, näytti olevan kunnossa. Sitä suojasi diodi, joka ehkäisi väärin kytketystä virrasta johtuvan vahingon. Lähettimestä itsestään oli kuitenkin räjähtänyt kolme transistoria.

Olin varma, että WK:lla oli vähintään yksi varalähetin, mutta saadakseni tietää sen minun pitäisi lähettää viesti heille. Se tarkoitti kuriirin lähettämistä Yksikkö 9:n, joka lähettäisi kyselyn ja sen jälkeen pitäisi järjestää joku WK:lta tuomaan lähetin meille. Epäröin vaivata WK:ta, koska käytäntönämme oli rajoittaa radiolähetykset kenttäyksiköiltä ainoastaan jonkinlaisia hätätilanteita varten.

Koska Yksikkö 2 tarvitsi joka tapauksessa laturin, päätin hankkia korvaavat transistorit kaupallisesta tarvikeliikkeestä samalla kun hakisin laturin ja asentaisin ne itse. Tarvitsemieni osien löytäminen oli helpommin sanottu kuin tehty ja kello oli yli kuuden illalla kun palasin maataloon.

Bensamittari näytti tyhjää kun ajoin heidän pihatielleen. Pelätessäni käyttää polttoainesäännöstelykorttiani bensa-asemalla ja tietämättä mistä saisi bensaa mustasta pörssistä, jouduin pyytämään Yksikkö 2:n väeltä muutaman gallonan polttoainetta paluumatkaa varten. No, hemmetti sentään, heillä ei ainoastaan ollut enempää bensaa kuin yksi gallona autossaan vaan he eivät myöskään tienneet mistä saisi mustan pörssin bensaa.

Ihmettelin kuinka niin epäpätevä ja saamaton ryhmä ihmisiä selviäisi maanalaisena yksikkönä. Näytti siltä, että he olivat kaikki sellaisia ihmisiä, joita Järjestö piti sopimattomina sissitoimintaan ja oli lykännyt heidät kaikki samaan yksikköön. Neljä heistä on kirjoittajia Järjestön julkaisuosastolla, ja he tekevät työtään farmilla kopioimalla propagandajulisteita ja lentolehtisiä. Neljä muuta ovat vain ylläpitävässä roolissa, heidän tehtävänään on hankkia ruokaa ja muuta tarpeellista.

Koska kukaan Yksikkö 2:n väestä ei tarvinnut kuljetusta autolla, he eivät olleet murehtineet paljoa bensasta. Viimein yksi heistä suostui lähtemään myöhemmin yöllä varastamaan polttoainetta naapuritilan autosta. Juuri niihin aikoihin sattui sen päivän toinen sähkökatkos, enkä sen vuoksi voinut käyttää juotinta. Päätin lopettaa siltä päivältä.

Minulta meni koko seuraava päivä ja pitkälle viime yöhönkin ennen kuin sain heidän lähettimensä viimein toimimaan kunnolla, koska matkassa oli mutkia, joita en ollut osannut odottaa. Kun viimein sain homman valmiiksi, puolenyön aikaan, ehdotin, että lähetin asennettaisiin parempaan paikkaan kuin keittiöön, mieluiten ullakolle tai ainakin edes toiseen kerrokseen.

Löysimme sopivan paikan ja kannoimme kaikki tavarat yläkertaan. Matkalla onnistuin pudottamaan auton akun vasemmalle jalalleni. Aluksi olin varma, että jalkani murtui. En pystynyt kävelemään sillä yhtään.

Lopputuloksena vietin toisen yön farmilla. Huolimatta heidän puutteistaan, kaikki Yksikkö 2:ssa olivat todella mukavia ja olivat sopivan kiitollisia ponnisteluistani heidän hyväkseen.

Kuten luvattu, varastettu bensa toimitettiin paluumatkaani varten. Lisäksi he vaativat saada lastata autoon suuren määrän säilykkeitä tuliaisiksi, joita heillä tuntui olevan rajaton määrä. Kun kysyin mistä he olivat saaneet ne kaikki, sain vastaukseksi hymyn ja vakuutteluita, että he saisivat niitä paljon lisää kun tarvitsivat. Ehkä he saavatkin enemmän aikaan kuin aluksi kuvittelin.

Kello oli 10 aamulla kun palasin rakennukseemme. George ja Henry olivat molemmat ulkona ja Katherine tervehti minua avatessaan minulle autotallin oven. Hän kysyi olinko jo syönyt aamiaista.

Kerroin syöneeni Yksikkö 2:n väen kanssa ja että en ollut nälkäinen, mutta olin huolissani jalkani kunnosta, jota jomotti ja joka oli turvonnut kaksinkertaiseksi normaalikoosta. Hän avusti minua kun kömmin ylös asuinkerrokseen ja toi minulle suuren astian täynnä kylmää vettä, jossa voisin liottaa jalkaani.

Kylmä vesi lievitti kipua melkein välittömästi ja nojauduin kiitollisena taaksepäin tyynyihin, jotka Katherine oli kasannut selkäni taakse sohvalle. Selitin hänelle kuinka olin loukannut jalkani ja vaihdoimme viimeisten kahden päivän uutiset ja kuulumiset.

He kolme olivat viettäneet koko eilisen päivän kiinnittäen hyllyjä, tekemällä pieniä korjauksia ja viimeistellen siivousta ja maalausta, jotka olivat työllistäneet meitä yli viikon. Edellisestä asunnosta ottamiemme huonekalujen jämien ansiosta talo alkoi näyttää asuttavalta. Melkoinen parannus verrattuna siihen paljaaseen, likaiseen ja kylmään korjaamoon, joka se oli kun muutimme sinne.

Viime yönä Katherine ilmoitti minulle Georgen vastaanottaneen radiolla WK:lta tiedon toisesta tapaamisesta jonkun miehen kanssa. Sitten, aikaisin tänä aamuna, hän ja Henry lähtivät yhtä aikaa sanoen Katherinelle vain olevansa poissa koko päivän.

Olin varmaankin torkahtanut hetkeksi ja kun heräsin, olin yksin, eikä jalkakylpyni ollut enää kylmä. Jalkani tuntui paljon paremmalta ja turvotus oli laskenut huomattavasti. Päätin ottaa suihkun.

Suihku oli minun ja Henryn suureen komeroon viime viikolla tekemä pikaviritys, josta tuli vain kylmää vettä. Teimme viemäröinnin ja asensimme valon, Katherine peitti seinät ja lattian itsekiinnittyvällä vinyylillä vesieristeeksi. Komeroon pääsee huoneesta, jossa Henry, George ja minä nukumme. Kahdesta muusta huoneesta, jotka ovat liikkeen puolella, Katherine käyttää pienempää makuuhuoneenaan ja isompi on yleistila, joka toimii myös keittiönä ja ruokailutilana.

Riisuuduin, otin pyyhkeen ja avasin suihkun oven - ja siellä oli Katherine, märkänä, alastomana ja ihastuttavana, seisomassa paljaan hehkulampun alla itseään kuivaten. Hän katsoi minua yllättymättä ja oli aivan hiljaa.

Seisoin siinä hetken ja sitten, sen sijaan että olisin pahoitellut ja sulkenut oven uudelleen, ojensin impulsiivisesti käteni häntä kohti. Hieman epäröiden hän astui minua kohti. Luonto teki tehtävänsä.

Jäimme tämän jälkeen makaamaan sängylle vielä pitkäksi aikaa niitä näitä jutellen. Se oli ensimmäinen kerta kun todella juttelin Katherinen kanssa, ihan vain kahdestaan. Hän oli miellyttävä, herkkä, huomaavainen ja erittäin naisellinen tyttö sen rauhallisen, ammattimaisen ulkokuoren alla, jota hän ylläpitää työskennellessään Järjestölle.

Neljä vuotta sitten, ennen aseratsioita, hän oli kongressiedustajan sihteeri. Hän asui Washingtonissa asunnossa toisen tytön kanssa, joka myös työskenteli Capitol Hillillä. Eräänä iltana Katherinen tullessa töistä kotiin, hän löysi kämppäkaverinsa ruumiin makaamassa lattialla verilammikossa. Neekeri-murtovaras oli raiskannut ja tappanut hänet.

Siksi Katherine osti aseen ja piti sen senkin jälkeen kun Cohenin laki teki aseiden omistamisen laittomaksi. Sitten, lähes miljoonan muun kanssa, hänet poimittiin talteen vuoden 1989 aseratsioissa. Vaikka hänellä ei ollut ikinä ollut minkäänlaista yhteyttä Järjestöön, hän tapasi Georgen pidätyskeskuksessa, jossa heitä pidettiin pidätyksen jälkeen.

Katherine oli ollut epäpoliittinen ihminen. Jos joku olisi kysynyt häneltä sinä aikana kun hän työskenteli valtiolle, tai ennen sitä kun hän oli korkeakouluopiskelija, hän olisi todennäköisesti vastannut olevansa "liberaali". Mutta hän oli liberaali vain älyttömällä, automaattisella tavalla, kuten useimmat ihmiset ovat. Ajattelematta sitä tai yrittämättä analysoida sitä sen enempää, hän pinnallisesti hyväksyi luonnottoman ideologian, jota media ja valtio tyrkyttivät. Hänellä ei ollut mitään kiihkoa, ei lainkaan sitä syyllisyydentunnetta tai itsensä halveksuntaa, jota tarvitaan, ennen kuin voi olla todella omistautunut, kokopäiväinen liberaali.

Poliisin vapautettua heidät George antoi hänelle joitain kirjoja rodusta ja historiasta sekä joitain Järjestön julkaisuja luettavaksi. Ensimmäistä kertaa hän alkoi todella ajatella tärkeitä rodullisia, sosiaalisia ja poliittisia aiheita päivän ongelmien takana.

Hänelle selvisi totuus Systeemin "tasa-arvo" -huijauksesta. Hän saavutti ymmärryksen juutalaisten ainutlaatuisesta historiallisesta roolista rotujen ja sivilisaatioiden hajoamisen jouduttajina. Mikä tärkeintä, hän alkoi omaksumaan rodullista identiteettiä, pääsemään yli elinikäisestä aivopesusta, jonka tarkoitus oli tehdä hänestä yksittäinen ihmisatomi kosmopoliittisessa kaaoksessa.

Hän oli menettänyt työnsä kongressissa pidätyksensä seurauksena ja noin kaksi kuukautta sen jälkeen hän alkoi työskennellä Järjestölle konekirjoittajana julkaisupuolellamme. Hän on fiksu ja ahkera työntekijä ja hänet ylennettiinkin pian oikolukijaksi ja siitä copy editoriksi. Hän kirjoitti muutamia omia artikkeleitaan Järjestön julkaisuihin, lähinnä tutkien naisten asemaa liikkeessä ja yhteiskunnassa yleensä ja juuri viime kuussa hänet nimitettiin Järjestön uuden, nimenomaan naisille suunnatun neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehden päätoimittajaksi.

Hänen johtamisuransa on nyt tietysti hyllytetty, ainakin toistaiseksi ja hänen kaikkein tärkein panoksensa tämän hetkiselle tehtävällemme on hänen uskomaton kykynsä meikkaamisessa ja valeasuissa, kyky, jonka hän kehitti opiskeluaikoinaan amatööriteatterin töissä.

Vaikka hänen ensimmäinen kontaktinsa oli George, Katherine ei ole koskaan ollut tunteellisesti tai romanttisesti sekaantunut häneen. Kun he tapasivat ensimmäistä kertaa, George oli vielä naimisissa vaimonsa kanssa. Myöhemmin kun Georgen vaimo, joka ei ikinä hyväksynyt hänen työtään Järjestössä, oli jättänyt hänet ja Katherine oli liittynyt Järjestöön, he olivat molemmat liian kiireisiä eri osastoilla enempään tapailemiseen. Itse asiassa George, jonka työ varojenkeräyksessä ja kiertävänä organisoijana piti hänet tien päällä, ei edes juuri liikkunut Washingtonissa päin.

Oli vain sattumaa, että George ja Katherine määrättiin samaan yksikköön, mutta George ilmiselvästi tuntee kohtalaista viehätystä häntä kohtaan. Vaikka Katherine ei ollut sanonut tai tehnyt mitään oikeuttaakseen olettamustani, aina tähän aamuun asti olin ajatellut päätellen Georgen käytöksestä häntä kohtaan, että heillä oli vähintään flirttailuntapainen suhde.

Koska George on nimellisesti meidän yksikkömme johtaja, olen pitänyt luonnollisen viehätykseni Katherinea kohtaan hillittynä. Nyt pelkään, että tilanteesta on muodostunut hieman kiusallinen. Jos George ei pysty mukautumaan siihen ymmärtävästi, asiat mutkistuvat ja voivat selvitä vain joillain henkilösiirroilla meidän yksikkömme ja muiden alueellamme olevien yksiköiden välillä.

Tällä hetkellä meillä on kuitenkin muita asioita huolehdittavana - isoja asioita! Kun George ja Henry viimein palasivat sinä iltana, saimme kuulla, mitä he olivat tehneet koko päivän: Tutkineet FBI:n valtakunnallista päämajaa keskustassa. Meidän yksiköllemme on annettu tehtäväksi räjäyttää se!

Varsinainen määräys tuli aina Vallankumousesikunnasta asti ja Itäisestä esikunnasta lähetettiin mies WK:n kokoukseen, johon George osallistui sunnuntaina, katsastamaan yksiköiden johtajat sekä valitsemaan yhden tähän tehtävään.

Ilmeisesti Vallankumousesikunta oli päättänyt ryhtyä hyökkäykseen poliittista poliisia vastaan ennen kuin he pidättävät liian monia meidän "laillisista" jäsenistämme tai saavat valmiiksi tietokoneistetun passijärjestelmänsä.

Georgelle kerrottiin asiasta WK:n eilisen kokouksen jälkeen, johon hänet kutsuttiin. Mies Yksikkö 8:sta oli myös paikalla eilen. Yksikkö 8 tulee auttamaan meitä.

Karkeasti ottaen suunnitelma on tämä: Yksikkö 8 hankkii suuren määrän räjähteitä - noin viiden ja kymmenen tonnin väliltä. Meidän yksikkömme kaappaa kuorma-auton, joka tekee virallisen toimituksen FBI:n päämajaan, tulee sovittuun paikkaan, jossa Yksikkö 8 odottaa räjähteiden kanssa, ja vaihtaa kuormia. Sitten ajamme FBI:n rakennuksen rahdin vastaanottoalueelle, sytytämme langan, ja jätämme auton.

Sillä välin kun Yksikkö 8 ratkaisee ongelmaa räjähteiden kanssa, meidän pitää selvittää tehtävän kaikki muut yksityiskohdat, mukaan lukien FBI:n tavarantoimitusaikataulut ja -käytännöt. Meille on annettu kymmenen päivää aikaa.

Minun tehtävänäni tulee olemaan pommin itsensä mekanismin suunnittelu ja rakentaminen.