Daniel Wretströmin muistomarssi Salemissa 2007

Henrik Holappa

Marssin tausta ja aikaisemmat tapahtumat

Useimmille henkilöille ja pitkään kansallismielisessä liikkeessä olleille Daniel Wretströmin nimi herättää jonkinlaisia tunteita ja ajatuksia. Daniel Wretström oli nuori ruotsalainen kansallismielinen poika, joka joutui joulukuun 9. päivänä vuonna 2000 hyvin julman ja väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Hänen pahoinpitelijänsä ja murhaajansa olivat joukko ulkomaalaisia rikollisia, jotka käytännössä katsoen vapautettiin kokonaan Wretströmin raa'asta murhasta. Pahoinpitelyn ja murhan päätekijä Khaled Odeh, joka leikkasi Wretsrömin kaulan, "määrättiin" psykiatriseen hoitoon, koska tämän katsottiin olleen "täyttä ymmärrystä vailla". Kuitenkin on mielenkiintoista se, että Odeh oli tietoinen koko ajan siitä, että tämän sortin väkivaltainen pahoinpitely saattaa johtaa kuolemaan. Odeh myös tiesi millaisia seurauksia tulee siitä, kun viiltää veitsellä kaulan auki. Odeh itse asiassa oli sellaisen raivon vallassa tätä "pahaa rasistia" kohtaan, että hän oli tietoisesti päättänyt tappaa Daniel Wretströmin. Daniel Wretströmin elämä päättyi julmalla tavalla tuona joulukuisena iltana seitsemän vuotta sitten.

Ruotsissa Daniel Wretströmistä on tullut monikulttuurisen väkivallan symboli. Hän oli nuori mies, jolla oli vielä elämä edessään, joka joutui petomaisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän surullisen tapauksen jälkeen ruotsalaiset kansallismieliset ja Daniel Wretströmin sukulaiset ovat päättäneet yhdessä järjestää vuotuisen muistotapahtuman ja marssin (ensimmäinen järjestettiin jo vuonna 2001) Daniel Wretströmin muistoksi Salemin kaupunginosassa, Tukholman lähellä. Marssi aloitetaan aina Rönningenin juna-asemalta, jolta se jatkuu Daniel Wretströmin kuolinpaikalle.

Luonnollisestikin tapahtuma on aiheuttanut närää niin mediassa, valtakoneistossa kuin poliittisissa piireissäkin aina äärivasemmistolaisiin väkivaltaisiin ryhmittymiin asti. Median uutisointi, josta myöhemmin kerron lisää, on ollut varsin räikeää ja panettelevaa kansallismielisiä järjestäjiä kohtaan. On varsin ironista, että ruotsalaisia kansallismielisiä syytetään siitä, että tapahtuman järjestämisen tarkoituksena on "väkivaltaisuuksiin kiihottaminen" ja "rotuvihaan yllyttäminen", vaikka kansallismielisten taholta tapahtuma on aina sujunut rauhallisesti. Itse asiassa, kansallismieliset järjestävät marssin ei ainoastaan Wretströmin muistoksi tai monikulttuurista yhteiskuntaa vastaan, vaan myös väkivaltaa ja katuväkivaltaa vastaan. Ruotsalaiset ja muut pohjoismaiset ja eurooppalaiset kansallismieliset kokoontuvat Salemiin vastustamaan murhaa - kun taas "poliittisesti korrektit" ja vasemmistolaiset ääriryhmät kokoontuvat sinne puolustamaan murhaa ja kiihottamaan väkivaltaisuuksiin kaikkia niitä vastaan, jotka eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Vuoden 2007 Salemin marssi järjestettiin joulukuun 8. päivänä. Jo aikaa ennen tapahtumaa paikallinen media Tukholmassa panetteli tapahtumaa "suurimpana äärioikeistolaisten kokoontumisena, joka pilaa Salemin maineen" ja joka tulisi kieltää. Salemin marssi oli itse asiassa vielä kielletty päivää ennen tapahtumaa, mutta päätös sen sallimisesta tehtiin kuitenkin perjantaina 7.12. Median ja poliittisen eliitin taholta väkivaltaiset äärivasemmistolaiset ryhmät saivat siunauksen "pysäyttää natsimarssi".

Salemin marssi 8.12.2007

Illan hämärtyessä kansallismielisiä alkoi kokoontua Rönningenin juna-asemalle, jossa oli odottamassa sankka joukko poliisin erikoisjoukkoja mellakkavarusteissa. Kaikki junista saapuvat ja kokoontumispaikalle pyrkivät tarkastettiin. Yllättävää oli, että ruotsalaiset poliisit (toisin kuin poliisit Saksassa) suhtautuivat kansallismielisiin ymmärtäväisesti ja kohteliaasti. Uskoisin, että jo vuosien kokemus Salemin marsseista on opettanut poliiseille sen, ketkä sinne tulevat aiheuttamaan häiriötä ja käyttäytymään väkivaltaisesti ja ketkä tulevat muistamaan murhattua uhria ja marssimaan hänen muistokseen rauhallisin mielin.

Median yllyttämänä ja valtaapitävien politiikkojen tukemana viisikymmentä väkivaltaiseen antifasistiseen ryhmittymään kuuluvaa nuorta suunnitteli läheisillä rivitaloalueilla ja metsikössä järjestyshäiriöitä ja marssin keskeyttämistä. Paikalla oli myös poliisin helikopteri, joka lenteli ilmassa ja osoitti voimakkailla valonheittimillä antifasistien piilopaikkoja niin metsikössä kuin rivitaloalueellakin. Näiden toimenpiteiden vuoksi marssi ei päässyt alkamaan aikataulussa kello 16.00 vaan oli myöhässä noin kahden tunnin ajan. Metsikössä vipeltäneet ja rivitaloalueilla juosseet antifasistit saatiin kuitenkin kiinni ja poliisi keräsi heidät talteen.

Vihdoin marssi pääsi liikkeelle. Marssijat oli järjestetty neljään riviin ja jokaisella oli soihtu kädessä, jotka hämärässä loivat hienon valaistuksen. Kaduille ja tienvarsiin oli kerääntynyt useita ihmisiä, osa oli antifasistien omia "reporttereja", jotka kuvasivat ja filmasivat tapahtumaan osallistuneita kansallismielisiä, keltaisiin pukeutuneita rasisminvastustajia joiden paidoissa luki "Mot Nazism" (natsismia vastaan), mutta tapahtuma keräsi myös paikalle aivan tavallisiakin ihmisiä. Jonkun matkan päässä oli jälleen antifasisteja, jotka yrittivät heittää kivillä ja karjuivat "Nazis, Nazis, Nazis..." ja marssin edetessä kohti Daniel Wretströmin murhapaikkaa antifasistit huutelivat pilkkahuutoja sekä kehottivat "natseja" ottamaan yhteen heidän kanssaan. Kukaan paikallaolijoista ei provosoitunut millään tavalla antifasistien huuteluista, kukaan ei huutanut takaisin vaan kansallismielisten osalta marssi sujui suunnitellusti ja järjestelmällisesti.

Daniel Wretströmin murhapaikalle oli tuotu elämänpuusymboli, jota koristivat seppeleet ja kynttilät. Useita kansallismielisiä oli kokoontunut sen ympärille kunnioittamaan nuorta miestä, joka murhattiin lähellä kotiaan ja joka jätettiin hyiseen ilmaan kuolemaan.

Marssin jälkeen oli puheiden ja musiikin vuoro. Esiintyjinä oli ainakin Saga sekä joitakin muita ruotsalaisia kansallismielisiä laulajia. Vieraita oli myös Yhdysvalloista ja Saksasta, jotka muistuttivat siitä, että eurooppalaisten ja pohjoismaisten kansojen tulee pitää yhtä kamppailussa monikulttuurista helvettiä vastaan ja oman perimän säilyttämisessä. Tapahtumassa oli myös eräitä johtavia ruotsalaisia järjestöjä, kuten Kansallissosialistinen rintama NSF. NSF ei kuitenkaan ollut osallistunut marssin järjestämiseen.

Salemin marssi vetää vuosittain aina enemmän ja enemmän kansallismielisiä mukaan myös ulkomailta. Tapahtumaan osallistui suomalaisten ja ruotsalaisten ohella myös norjalaisia, tanskalaisia, saksalaisia ja venäläisiä. Arvioiden mukaan marssille osallistui noin 2000 kansallismielistä. Salemin marssia kuitenkin voidaan pitää Pohjoismaiden merkittävimpänä tapahtumana vuoden aikana.

Tapahtuman päätyttyä noin klo 20.30 järjestäjät kehottivat poistumaan marssialueelta noin 40 hengen ryhmissä siltä varalta, että antifasistit olisivat päässeet järjestäytymään paluureiteille, joilla he usein ovat hyökänneet ja pahoinpidelleet yksinäisiä marssijoita. Tällä kertaa antifasisteja ei näkynyt, vaan poliisi valvoi järjestetysti koko ajan tapahtumaan osallistuneiden poistumista ja paikalle oli järjestetty linja-autokuljetus sekä ylimääräinen junavuoro. Missään vaiheessa marssia kansallismieliset eivät kohdanneet äärivasemmistolaisia eikä mitään yhteenottoa päässyt tapahtumaan marssin yhteydessä tai sen jälkeenkään.

Jälkipuinti

Salemin marssista on yleensä kirjoitettu vähemmän mairittelemaan sävyyn sanomalehdissä sitä seuranneina päivinä. Yleensä median antama kuva marssista on ollut tyyliin "tapahtumassa oli kymmenen henkilöä, jotka rikkoivat tuhansia autoja sekä pahoinpitelivät satoja ihmisiä huudellen jatkuvasti natsistisia iskulauseita". Voin vakuuttaa, että mitään tällaista ei koko marssin aikana tapahtunut - ei ainakaan kansallismielisten taholta.

Iltapäivälehdet kirjoittelivat varsin suurin otsikoin "uusnatsien marssista", joka "poiki väkivaltaisen mellakan" tai "Mellakka uusnatsien mielenosoituksessa Ruotsissa". Nämä otsikot ovat sinällään mielenkiintoisia, sillä lukijanhan annetaan ymmärtää, että "uusnatsit" ovat mellakoineet marssilla, heitellen pulloja, kiviä ja ties mitä sekä jopa yrittäneet polttaa koulun. Sopivasti unohdetaan mainita, että se väkivaltainen puoli näissä tapahtumissa on lähestulkoon aina ne, jotka kutsuvat itseään "rasisminvastustajiksi" ja jotka tahtovat "rauhaa yhteiskuntaan". Palatakseni kuitenkin vielä Salem-uutisointiin on erittäin merkillepantavaa seuraava uutisjuttu:

"Uusnatsien mielenosoituskulkueen ja vastamielenosoittajien yhteenottoihin otti poliisin mukaan osaa lähes 2 000 ihmistä. Mellakoitsijat sytyttivät kaksi koulurakennusta tuleen ja heittelivät viranomaisia kivillä." (STT 9.12.2007)

Kyseessähän ei ollut mielenosoitus vaan muistotapahtuma murhan uhrille. Nyt tarvitaan helppoa matematiikkaa. Allekirjoittaneen arvion mukaan Salemin tapahtumaan otti osaa noin 2000 kansallismielistä ja poliisin antaman tiedon mukaan antifasisteja paikalla oli 50 sekä katujen varsilla oli hiljaisessa mielenosoituksessa rasisminvastustajia enimmillään satakunta (myös poliisin meille antaman tiedon mukaan). Kuinka on siis mahdollista, että mellakassa olisi ollut 2000 ihmistä, elleivät sitten tämän raportin mukaan kaikki paikalla olleet "uusnatsit" olisivat ottaneet yhteen muutamien kymmenien tai enimmillään sadan rasisminvastustajan ja heitä tukevien antifasistien kanssa?

Uutisessa jää myös avoimeksi se, ketkä koulurakennusten polttojen takana ovat. Annetaanko uutisessa ymmärtää, että "uusnatsit" olisivat polttaneet vihoissaan koulun vai mitä tällä halutaan sanoa? Uutisessa mielellään käytetään "uusnatsi" -ilmaisua, mutta poliittinen vastustaja eli tässä tapauksessa äärivasemmistolaiset ja antifasistit unohdetaan täysin. Eräs toinen uutislähde puolestaan ilmoitti poliisien löytäneen läheisestä metsiköstä antifasistien asekätkön, missä oli lukuisia metalliputkia, sytyttimiä sekä polttopulloja. Voitaisiinko tästä päätellä jotain? Joka tapauksessa, kontrolloitu massamedia haluaakin tarkoituksella vääristellä kansallismielisten tapahtumaa antamalla täysin erilaisen ja äärivasemmistoa puolustelevan kuvan koko tapahtumasta. Kirjoittamalla sellaisiakin otsikoita kuin "Uusnatsien marssi Salemissa oli väkivaltainen" - kenellekään ei jää epäselvyyksiä siitä, mitä tällä otsikolla halutaan sanoa.

Loppuarvioita

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden Salemin marssi oli varsin onnistunut. Ruotsalaiset järjestäjät olivat hoitaneet tapahtuman varsin ammattimaisesti ja hyvin kokeneesti. Siitä heille monet kiitokset ja tietenkin kyseinen tapahtuma vetää edelleen puoleensa seuraavinakin vuosina. Tosin kovasti marssia tahdotaan kieltää, koska se "levittää vihaa" ja "epäjärjestystä".

Daniel Wretström oli nuori mies, joka koki karmean kohtalon. Hänen antamaansa uhria tulee aina muistaa, myös meidän suomalaisten. Suomessakin monikulttuurinen väkivalta on ollut kasvava trendi ainakin suurimmissa kaupungeissa, eikä kuolonuhreiltakaan ole vältytty.

Näkisin myös mielelläni tapahtumassa enemmän suomalaisia tovereita ja kansallismielisiä, jotka ovat tervetulleita tapahtumaan ruotsalaisten järjestäjien taholta. Toivon, että tämä kirjoitus herättää kiinnostusta marssia kohtaan Suomessa niin, että ensi vuonna tapahtumassa on useita suomalaisia.

Salemin marssin vuoden 2007 sanoin: "ENSI VUONNA 2008 JÄLLEEN SALEMISSA!"

Videoita ja muuta materiaalia löytyy ainakin seuraavilta sivuilta tulevien päivitysten yhteydessä:

http://www.info14.com

http://www.salemfonden.info

Takaisin