Me kuulemme paljon nationalismista uutisissa, ja jopa joskus jotain valkoisista liikkeistä. Yleensä nationalismia parjataan pahana asiana, joka johtaa rappeuttumiseen ja joukkoväkivaltaan. Medialle nationalismi on vakautta uhkaava voima, joka aiheuttaa hallitusten kaatumisen. Niille, jotka ovat valkoisessa liikessä mukana, se on voima joka saa valkoiset veljet taistelemaan toistensa puolesta. Oli miten oli, paremmin nationalismia ymmärtääksemme on vältämätöntä kertoa hieman sen todellisesta roolista mailmanpolitiikassa ja siitä, mitä se kertoo meidän omasta liikkestämme.
Nationalismista liikkuu monia myyttejä. Monista yksi on se, että nationalismi ilmenee vain sodankäyntinä etnisten ryhmien välillä tai voimana, joka horjuttaa moni-etnisiä maita. Oli miten oli, tässä tarkastellaan väärinkäsityksiä. Paljon tärkeämpi fakta nationalismista: se on jotain, mikä vaikuttaa ihmisten jokapäiväisiin toimiin monilla eri positiivisilla tavoilla, kun se taas ei ikinä aiheuta niiden ihmisten väkivaltaista käyttäytymistä. Toinen myytti nationalismista on, että se olisi jokin rasismin fundamentalistinen muoto. Todellisuudessa nationalismin perustaan voi olla yksi, muutama tai useampi vaikute, kuten uskonto, rotu, kieli tai muut tekijät.
Nationalismi
Nationalismi on monimutkainen ilmiö, jota ei aina ole välttämättä helppo ymmärtää. Se on kokonainen ideologinen näkökulma, joka vaikuttaa kaikkiin kantoihin jokapäiväisessä politiikassa, kulttuurissa, taloudessa ja sosiaalisessa elämässä. Kuten Anthony D. Smith sen määrittelee "Nationalism in the Twentieth Century" (suom. huom. Nationalismi 20. vuosisadalla) se on..." ideologinen liike joka tahtoo saavuttaa ja ylläpitää autonomiaa, koheesiota, ja yksilöllisyyttä sosiaalisissa ryhmissä ja joidenkin jäsenten kekseliäisyyttä tai potentiaalia yhteisössä." Yhtäpitävyyden tämän määritelmän kanssa voi nähdä todellisuudessa, missä mikä tahansa aktivisuus, jonkun toimesta, joltain yhteisöltä (sosiaaliselta ryhmältä) voidaan pitää harkittuna "nationalistisena liikkeenä". Sellaiset asiat kuten runojen kirjoittaminen, jotka tuovat esille yhteisön idealismia, yhteisön historiallisten tanssien opettaminen, puhuminen historiallisilla kansojen kielillä, tai aloittaa politiikassa taistelu jonkun puolesta tai joidenkin parhaaksi yhteisössä ovat kaikki "nationalistisia liikkeitä." Äärimmäisissä tapauksissa nationalismi ilmenee etnisenä sodankäyntinä, kun kaksi tai useampi etninen ryhmä kilpailee toistensa etujen kustannuksella. John Breuillyn mukaan hänen teoksessaan "Nationalism and the State":
Nationalistisia argumentteja ovat poliittiset opinkappaleet, jotka perustuvat seuraaviin kolmeen väitteeseen:
1. On olemassa kansa, jolla on selvästi muista kansoista erottuvia ominaisuuksia.
2. Tämän kansan arvot ja ominaisuudet ovat etusijalla kaikkiin muihin arvoihin ja ominaisuuksiin nähden.
3. Kansan on oltava niin itsenäinen kuin vain on mahdollista. Tämä yleensä edellyttää ainakin poliittisen suvereniteetin saavuttamista. [Breuilly, 1982. s. 3]
Yhtäpitävyys ja tarkkuus näiden yllä mainittujen määritelmien kanssa voidaan nähdä omassa liikkeessämme, joka haluaa turvata valkoisen rodun selviytymisen. Tämä on jopa huomiota herättävän päivänselvä asia, kun tarkastelee Aryan Nationsin iskulausetta: "Sinun rotusi on sinun kansasi." Tämä iskulause on ilmiselvästi lause, joka liittää yhteen rodulliset ja kansalliset argumentit ja ideologian.
Valtio
Nationalistit tekevät selvän eron kansan, joka on sosiaalinen ryhmä, ja valtion kanssa, jonka hallitus hallitsee yhtä tai useampaa kansaa. Sen vuoksi nationalistit usein esittävät, että nationalismi on rakkautta ihmisiä kohtaan, jonka vuoksi patriotismi on rakkautta valtiota kohtaan. On tärkeätä ymmärtää erot nationalismin ja patriotismin välillä, koska useimmat agrumentit nationalismia vastaan ovat patrioottisia yrityksiä turvata määrätyn valtion selviytyminen.
Kuten poliittiset instituutiot, valtio on kokonaisuus omine intresseineen. Valtio saa voimansa niistä ihmisistä, joilta se pystyy keräämään veroja ja keitä se pystyy kontrolloimaan lakien avulla. Tämän vuoksi vallitsee ristiriita valtion ja kansan etujen välillä. Yleensä valtion on pakko estää nationalistisia tunteita ja hillitä nationalistisia ryhmiä määräämällä heitä turvatakseen omaa valta-asemaansa. Kun useat etniset ryhmät kohtaavat yhdessä valtiossa, valtion pitää tehdä kompromissi yhden ryhmän kansallisten intressien kanssa käskemällä tätä tyydyttämään vähemmistöryhmien tarpeita turvataakseen maineensa muiden kansojen tai valtioiden silmissä. Yleensä vähemmistöryhmien on mahdollista anastaa valtion hallituksen elimiä ja käyttää niitä sitten työvälineinä hyväkseen omia päämääriään varten. Nationalisteille yleensä ainoa elinvoimainen valtio on sellainen, joka rakenteellaan suojelee ja nostaa omaa kansaansa kaikkien muiden ylitse; senvuoksi, multi-etniset valtiot nähdään suorastaan rikollisina.
Kansa
Avain nationalismi-käsitteen ymmärtämiseen on sanan "kansa" ymmärtäminen. Päinvastoin kuin päivittäin käytetty sana "kansakunta", joka yleensä pitää sisällään useita eri etnisiä ryhmiä tietyssä olemassa olevassa valtiossa, nationalistisessa kansan määritelmässä on ihmisiä, jotka uskovat, että he kuuluvat yhteen koska he ovat sosiaalinen ryhmä joita yhdistää veri, kieli, kultuuri, uskonto ja muut tekijät. Kuten Walker Conner sanoi "Ydinkohta nationalismissa on psykologinen yhdysside, joka yhdistää ihmiset ja erottaa heidät, alitajuisesti huomaa omat jäsenensä kaikkien ei-jäsenten keskeltä, kaikista elintärkeimmällä tavalla" [Conner, 1994. s. 197] (suom. huom). On olemassa monia yhdyssiteitä, mutta ehkä vahvin kansallinen identiteetti löytyy rodusta (sukujuuret tai verenperintö). "Kaikista terävimmin erottuvat nationalismin akateemisista analyyseistä ne tapaukset, joissa onnistuneesti kansansa mobilisoineet ovat ymmärtäneet, että ydin etnopsykologiassa on käsitys yhteisestä verestä, eivätkä he ole epäröineet vetoamista siihen." [Conner, s. 197] (Suom. huom). Muita tunnusmerkkejä etnisestä identiteetistä ovat sellaiset kuin kieli, kansanperinteet, historialliset tapahtumat ja muut vastaavat.
Valkoinen nationalistinen näkökulma
Ymmärtämällä yllämainitut valtion ja kansan erot, me valkoiset voimme tarkastella omaa tilannettamme paremmin. Esittämällä kantamme tavanomaisilla nationalistisilla argumenteilla, kukaan ei voi esittää, että me valkoiset emme olisi kansa, että tämän kansan edut ja arvot sekä heidän etuoikeutensa otetaan toisten toimesta pois ja että meidän pitää olla niin itsenäisiä kuin vain on mahdollista. Näin ollen meidän täytyy edetä sellaisen ohjelman mukaan, jolla hankitaan enemmän itsemääräämisoikeutta ja turvaa kansallemme. Me emme saa antaa yhdenkään hallituksen määrätä toimia ja ohjelmia, jotka ovat haitallisia meidän kansamme intresseille. Meidän täytyy myöntää, että Yhdysvaltojen hallitus, valtiona, on syrjäyttänyt kansamme intressit, ja ellei kansamme puolesta ryhdytä tarvittaviin toimenpiteisiin, kaikki mikä meille on rakasta tullaan tuhoamaan.
Johtopäätös
Nationalismi on sosiaalinen liike, joka koostuu ihmisistä, jotka etsivät turvaa ryhmälleen. Avainelementti nationalismissa on kansa, sosiaalinen ryhmä ihmisiä, jotka uskovat, että he kuuluvat yhteen, yhteisön omaleimaisuuden ja etujen vuoksi. Laittamalla heidän sosiaalisen ryhmänsä intressit kaikkien muiden intressien yläpuolelle, he kykenevät varmistamaan selviytymisensä. Koska he laittavat ryhmänsä intressit kaiken edelle, kansalla on yleensä konflikteja valtion kanssa jossa he asuvat. Tämä useinmiten johtaa haluun saavuttaa poliittinen itsenäisyys kansoille. Tätä nationalistista esimerkkiä on sovellettava valkoiseen liikkeeseen Pohjois-Amerikassa. Ymmärtämällä syvemmin nationalismia, voidaan oppia hyödyntämään paremmin muiden maailman nationalististen liikkeiden taktiikoita.
Lähteet:
Breuilly, John. 1982. Nationalism and the State. ISBN 0-312-56005-2.
Conner, Walker. 1994. "Beyond Reason: The Nature of the Ethnonational Bond." in Ethnonationalism: The Quest for Understanding. Princeton University Press. ISBN 0-691-02563-0.
Smith, Anthony D. 1979. Nationalism in the Twentieth Century. ISBN 0-8147-7803-8
