Niin, mitä se monikulttuurisuus sitten oikeastaan onkaan, kun siitä niin paljon aina vaahdotaan tässäkin lehtisessä.
Monikulttuurisuushan aatevirtauksena juontaa juurensa 1960-luvun Yhdysvaltoihin ja neekereiden kansalaisoikeustaisteluun jolloin hallitukseen pesiytyneet koukkunokat yhdessä NAACP:n alkoivat kilpaa vaatia yhtäläisiä kansalaisoikeuksia neekereille. Käyttöön otettiin rotukiintiöihin perustuvia "korjaavia" menettelyjä ja lakeja. Siirtolaisten ollessa yhä enemmissä määrin tummapintaista savanninkuluttajaa, monikulttuurisuudesta tuli enemmän ei-eurooppalaiseen diversiteettiin viittaava käsite. Monikulttuurisuuspolitiikka on levinnyt etenkin anglosaksisiin maihin: Kanadaan - jossa kulttuurillisten ja kielellisten vähemmistöjen oikeuksia turvaavat monikulttuurisuuslait otettiin ensimmäisenä käyttöön 80-luvulla - Australiaan, Uuteen Seelantiin ja tavallaan myös Etelä-Afrikkaan. Manner-Euroopan hyvinvointivaltioissa, Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa monikulttuurisuuspolitiikasta on kehittynyt kansallisia versioita. Näiden maiden suurin virhe oli se, että myönnetty kansalaisuus tai pysyvä oleskelu maassa takasi heti sosiaalivakuutuksen, maahantunkeutujien älytessä tämän, eivät he enää halunneetkaan lähteä, kun valtio huolehti kaikesta.
Suomea puolestaan ryhdyttiin 1990-luvun alussa muuttamaan lähes väkisin monikulttuuriseen suuntaan. Tämä taas johtui siitä, että maahanmuutto lisääntyi. Valtio ja hallituksessa istuvat homeperseet puolestaan halusivat puolestaan tehdä tiettäväksi, ettei Suomi ollut enää monokulttuurinen, eli yksikulttuurinen maa, vaan että täällä asui nyt ihmisiä monesta eri kulttuurista, sitähän monikulttuurisuus konkreettisesti on, ikävä kyllä.
Monikulttuurisuudella on myös toinen yleisesti käytetty merkitys: sillä tarkoitetaan sellaista poliittista ideologiaa, jonka tavoitteena on, että eri kulttuureissa kasvaneet ihmiset ovat tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä ja samanaikaisesti oikeutettuja vaalimaan omaa erityistä kulttuuriaan. Tähän ideaalitilaan on Suomessa pyritty integraatiopolitiikan avulla. Sen tavoitteena on, että maahan tunkeutuneet ihmiset oppivat suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavat tiedot ja taidot ja löytävät paikkansa täällä joutumatta silti luopumaan omasta kulttuuristaan. Tässäpä onkin se suurin kompastuskivi, samaan aikaan kun hyysätään muukalaisia, unohdetaan oma kulttuuri ja perinteet ja pyritään vain korostamaan maahan tulleita vieraita ja outoja tapoja. Kansalta ei ole kysytty mitään, ja käytännössä onkin sitten huomattu etteivät ne eri kulttuurit sulaudukaan yhteen aivan muitta mutkitta, mutta tiedemiehet ovatkin sanoneet, ettei monikulttuurinen yhteiskunta synnykään ilman kasvukipuja. Samaan hengenvetoon he kuitenkin sanovat, että se on hinta joka länsimaisen sivilisaation on maksettava jotta eri rodut ja kulttuurit voisivat sekoittua toisiinsa. Ja loppujen lopuksi olisi vain yksi "ihmisrotu", siten kaikilla olisi kivaa, kun kellään ei olisi omaa kulttuuria.
Miksi sitten näin on? Sitä ei oikein pysty järjellä selittämään, tai ainakaan se tällaisen yksinkertaisen savolaisen päähän mahdu. Se onkin yksi monikulttuurisuuden erikoisuuksista, että sitä ei pysty järkiperäisesti selittämään tai oikeuttamaan. Mehän asumme Suomessa ja Suomi kuuluu meille, se ei kuulu millekään heimopäällikölle tai rättipäälle. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ongelmia omastakin takaa, ei niitä enää tarvitse hankkia lisää merten takaa, suomalaiset ovat omaksuneet kristinuskon omakseen, miksi siis tuhota uskonnollinen tasapaino vastaanottamalla suuret massat muslimeja tai muita lehmien palvojia. Sillä uskonnon varjollahan voi tehdä mitä tahansa; silpoa, teurastaa, ympärileikata, kivittää ja alistaa. Kyllä me sitten olemme onnekkaita, kun saamme osamme tästä monikulttuurisesta paratiisista. Koko kakun kruunaa se, ettei meidän tarvitse enää tehdä itse mitään monimutkaisia päätöksi, kun viisaat miehet Brysselissä tekevät sen puolestamme. Eli, meillä on tie auki tuonne onnelaan, kunhan vain pääsemme eroon tuosta vaarallisesta rasismista. Piru periköön Gobineaut ja Mannerheimit, kun ovat istuttaneet meihin ylpeyden omasta kansasta ja isänmaasta, sillä sen täytyy olla todellinen häpeä kun sitä kerran televisiossakin toitotetaan joka päivä. Vain Mooses voi meitä auttaa... Ja kyllähän Mooses meitä auttaakin auliisti kera opetuslastensa. Ainut asia mikä minua häiritsee on se, että minä en juurikaan pidä Mooseksen jälkeläisistä, taikka kahdella jalalla kävelevistä karvattomista apinoista, jotka katukuvaamme kaunistaa. Joten minä olen siis hirveän vaarallinen, näin ainakin valtaeliitti haluaa ajatella ja samaan mielipiteeseen yhtyy varmaan myös Seppo Nevala uusien määrärahojen toivossa. Oiva keino näiden monikulttuurisuuden synnyttämien soraäänien vaimentamiseen vanha kunnon virsi uppiniskaisista rasisteista. Eikä siinä auta edes mitkään tilastot tai faktat, sillä vaikka yrittäisin perustella kantaani tilastoilla tai tieteellisesti todistetuilla tosiseikoilla, niin minut leimataan ajattelumallini vuoksi rasistiksi. Monikulttuurisuus onkin varsin harhaanjohtava käsite ainakin poliittisessa mielessä, sillä monikulttuurisissa valtioissa esim. USA:ssa politiikka on varsin monokulttuurista. Nykyinen presidenttimme haluaa perustaa Suomesta oikein mallikkaan kulttuurien sulatusuunin, tietenkin muuan Puavon suosiollisella avustuksella. Käytännössä tuo uuni taitaa toimia niin, että ensin sulatetaan alkuperäinen kulttuuri kokonaan pois, ja sen jälkeen tilalle kaadetaan eri kulttuureista koostuva sekametelisoppa, joka kansan täytyy sitten nauttia mukisematta. Mutta miksi ihmeessä nyt täytyisi järkyttää vuosisatojen ajan säilynyttä tasapainoa, niin kulttuurin kuin uskonnon osalta, eihän ihmisten pitäisi puuttua tai järkyttää muunkaan luonnon kiertokulkuun. Luonnonlaki on ainut laki joka koskee kaikkia eläviä organismeja, joita maa päällään kantaa, joten eletään sen mukaan.
Armas Kuusi
