Sisäinen epävarmuus, analysoimaton tyytymättömyys ja henkinen pahoinvointi - kaikki palvelevat markkinoita. Ideologioiden joukkomurhan jälkeen ihmiset eivät näytä löytävän sisäiselle hädälleen muuta ulospääsytietä kuin kuluttamisen ja viihdyttämisen. Tästä kehitellään alati uusia variaatioita. Yhtäältä niiden aikaansaamista ohjaa kysyntä, minkä lisäksi tarpeita luodaan niin kaupallisista lähtökohdista kuin kokonaistilanteen hallintaa ajatellen. Me elämme jalostetussa totalitarismissa. Jalostetussa siinä mielessä, että pakottamisen menetelmät eivät helposti erotu. Jalostettu totalitarismi toimii niin kauan kuin suuri yleisö, se joka on siirretty katsomoihin, jatkaa arkitodellisuudesta eristettyä elämää.
Suomalaisten todellisuuden rakennuspalikat koostuvat pääasiassa toistensa kaltaisten päivälehtien, aikakausilehtien sekä tv-tarjonnan sisällöstä. Medioitten suoltamassa informaatiosta päättävät ihmiset, jotka edetäkseen ovat luopuneet omaehtoisesta ajattelusta. Medioitten yhteiskuntakritiikki on kevyttä nälvimistä, joka on yhtä vakuuttavaa kuin kodin vartijaksi jätetyn kääpiöpinserin haukunta. Mediamaailman tekijöistä palkitaan niitä, jotka ovat uskollisimmin silitelleet myötäkarvaan eliittejä. Yhdensuuntaistetun ajattelun vastustuskyvytön yhteiskunta monistaa herkeämättä virheitään. Se nielee mitkä tahansa myrkyt, jos ne tarjotaan kultalautaselta ja hienossa seurassa. Se uskottelee paranevansa, kun oireet tuokioksi katoavat. Niin jatketaan entiseen malliin, ja ennen pitkään kaikki ajautuu pahemmalle tolalle. Kaikesta huolimatta se kieltäytyy jyrkästi muiden kuin itsensä tekemästä diagnoosista.
Ei Euroopan korkeimpia työttömyyslukuja ja apatiaa tarvitse sen kummemmin ihmetellä! Eliittien arkitodellisuudesta vieraantuminen on täydellisintä. Sen sijaan filosofinen pohdinta ja itsensä sivistäminen loistavat poissaolollaan. Elämä on heille shakkilauta, jolla siirrot tehdään henkilökohtaista menestystä ajatellen seurauksista piittaamatta. Ylemmyydentunne, joka on yleistä, näyttäytyy kovan paikan tullen moukkamaisuutena. Sietämättömästä todellisuudesta voi irtautua niiden keinojen avulla, joita markkinavoimat auliisti tarjoavat käyttöön. Korviketeollisuus, oli se sitten aikaansaatu miten tahansa, pysyy korvikkeena, mutta monet tyytyvät siihen. Voihan tuokioksi välttää kuristavan tunteen. Korvikkeet ovat salakavalia, ne typerryttävät ja pahimmassa tapauksessa niistä tulee riippuvaiseksi. Paljonko ihmisiä on muutettu yhteiskunnallisesti toimintakyvyttömäksi? Näyttää siltä, että suomalaisten enemmistö. Verrattuna muutaman vuosikymmenen takaisiin aikoihin, voidaan puhua passivoitumisesta kymmenien prosenttien lisäyksellä.
Toimintakyky edellyttää jatkuvaa tiedonhankintaa, aktiivista ja omaehtoista suhtautumista ympäröivään maailmaan. Se vaatii sitä aikaisempaa enemmän, koska maailma on pirstoutunut. Ihmisten sosiaaliset siteet ovat haurastuneet. Oman ahdistuksen vuoksi heidän on vaikea luontevasti lähestyä kanssaihmistä. Vielä vaikeampaa on ylläpitää pitkäaikaisia, rikastuttavia ihmissuhteita. Moni suomalainen on yksin ja alistunut olosuhteiden diktatuurille sen sijaan, että nousisi sitä vastustamaan. Arkitodellisuus on välineellisesti ja propagandan keinoin etäännytetty ihmisten enemmistön elämästä. Tänään ei kuulu asiaan sanoa ääneen ja julkisesti, missä ja miten vallanpitäjät ovat väärässä. Harvassa ovat ne, jotka kykenevät analysoimaan todellisuutta ja toimimaan paremman maailman puolesta... Miten tähän on tultu? Onhan tunnettu tosiasia, että ihmiskunnan historian älyllinen rakennelma on syntynyt ajattelusta ja tiedostamisesta. Tänään se rapautuu. Meneillään oleva muutos tapahtuu jälkiä jättämättä. Olemme luomassa uutta maailmankuvaa, jossa emme enää erota harhakuvaa todellisuudesta. Virtuaalinen kamera on jo jokaisen päässä, kukin ajattelee itsensä television näkökulmasta.
Kaikki nämä koneet, puhelinvastaajasta televisioon, ovat suodatin ihmisen ja maailman välillä. Koneitten aavikko tuntuu riittävän nykyään nykyihmisen onnellistamiseksi. Ehkä kukaan ei halua ottaa vastuuta mistään? Kovuuteen vastataan kovuudella - niin on päätetty. Siihen tarvitaan entistä suurempi, monipuolisempi, varustautuneempi ja kaikkialla maassa nopeasti toimintaan polkaistava väkivaltakoneisto. Sen vuoksi Suomessa on 1990-luvun jälkipuolella ryhdytty perustamaan uusia erikoisjoukkoja. Poliisilla niitä on jo useaan käyttötarkoitukseen, ja myös armeijaan niitä perustetaan (vert. kodinturvajoukot, mellakkapoliisit ym. väkivaltaan ja sadismiin taipuvat ryhmittyvät). Naisia houkutellaan armeijaan. Panssarivaunut ja tykit keimailevat messujen vetonauloina, joiden päällä tapahtuvaa lasten kiipeilyä lehdistö onnesta pakahtuen ihastelee. Sisäasiainministeriön skenaariossa sanotaan peittelemättä, että "kriittinen suhtautuminen koko julkiseen järjestelmään on kasvamassa" ja että "meneillään oleva murroskausi merkitsee myös yhteiskunnallisen turvattomuuden lisääntymistä". Murroskausi mihin? Kuka pelkää levottomuutta? Kenen etuja tai mihinkä juuri tuo turvattomuus kohdistuu? ...Valtaapitäviin! Eliittiin! Virkamieskoneistoon, joka suojelee eliittiä!
Kaksinaismoraalin ja paisuvan rikollisuuden on tehnyt mahdolliseksi suomalaisten välinpitämättömyys. Mukavuudenhalu on johtanut henkiseen laiskuuteen; yhteisiin asioihin ei viitsitä paneutua, hällä-väliä mentaliteetti valtaa alaa. Se näkyy suhtautumisessa vähäosaisiin, viitseliäisyyden puutteena lasten ja nuorten kanssa oltaessa, haluttomuutena ja kyvyttömyytenä osallistua epäkohtia korjaamaan pyrkivien liikkeiden toimintaan. Välinpitämättömyys luo edellytykset sille, että maastamme voidaan häiriintymättä muokata Pikku-Amerikkaa; vapaan markkinatalouden arktista minikokoista laboratoriota. Piittaamattomuus, suoranainen armottomuus, ahneus ja sokea tuijottaminen henkilökohtaiseen etuun on johtamassa takaisin luokkayhteiskuntaan, jossa ns. säätyyn syntynyt on erikoisasemassa.
