DISNEY-PERINNÖN MUUTTAMINEN

Kuinka Michael Eisner on muuttanut "Magic Kingdomia"

Mark Weber / Institute for Historical Review

Yli 40 vuoden ajan Walt Disneyn perustama ja rakentama yhtiö tuotti suosittua ja ammattitaidolla tehtyä viihdettä, joka edusti amerikkalaisia arvoja ja perinteitä. Sen elokuvat ja televisio-ohjelmat, vaikkakin joskus "sokerisia", veivät huippuunsa nykyisin aliarvostetun koko perheen viihteen.

Tämä kaikki oli pitkälti vain yhden miehen työtä, Walter Elias Disneyn (1901-1966), lahjakkaan piirtäjän, loistavan elokuvantekijän ja nerokkaan yrittäjän, joka jätti pysyvän jäljen Amerikan populaarikulttuuriin. Hänen sarjakuvahahmonsa, animaatiofilminsä ja huvipuistonsa ovat tunnustettuja ympäri maailman.

Vuonna 1928 häneltä ilmestyi piirretty elokuva, jossa esiintyi rakastettu hahmo Mikki Hiiri. Elokuvan nimi oli "Höyrylaiva Ville". Siitä tuli välittömästi suuri menestys. Seuranneina vuosikymmeninä Disney hallitsi animaatiotaidetta niin innovatiivisissa ja huimaavan suosion saavuttaneissa elokuvissa kuin "Lumikki ja seitsemän kääpiötä" (1937), "Pinokkio" (1940), "Fantasia" (1940) ja "Bambi" (1942). Hän valvoi henkilökohtaisesti myös sellaisten valloittavien elokuvien tekoa kuin "Aarresaari" (1950), "Robin Hood" (1952), "Sukelluslaivalla maailman ympäri" (1954), "Sveitsiläinen perhe Robinson" (1960), "Hajamielinen professori" (1960) ja "Maija Poppanen" (1964).

Poliittisesti konservatiivinen, vakaumuksellinen kommunismin vastustaja ja ahkera Disney piti tapanaan osallistua kaikkien tuotoksiensa valvontaan, vaihe vaiheelta. Häntä ja hänen työtänsä kunnioitettiin 39 Oscarilla ja sadoilla muilla palkinnoilla ja kunnianosoituksilla.

Uuden johdon alaisuudessa

Pysähtyneisyyden aika, joka seurasi perustajan kuolemaa, päättyi syyskuussa 1984, kun juutalaisesta Michael Eisnerista tuli Disney-yhtiön puheenjohtaja ja toimitusjohtaja. Eisner aloitti nopeasti juutalaisten heimoveljiensä asettamisen huippuasemiin ympäri Disney-yhtiötä, ja pian Hollywoodin viimeinen ei-juutalainen studio oli siirtynyt juutalaisiin käsiin.

Mediakriitikko Michael Medved on huomauttanut, että "Kuuluisa Disney-organisaatio, jonka perusti Walt Disney, ei-juutalainen Keski-lännestä, jonka väitetään omanneen juutalaisvastaisen asenteen, käsittää nyt juutalaista henkilökuntaa lähes kaikissa sen vaikutusvaltaisimmissa asemissa." ("Jews Run Hollywood. So What?" Moment Magazine, elokuu 1996). Uuden johdon alaisuudessa Disney-yhtiön myynnit ja voitot lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun, ja piristysruiskeen saanut yhtiö kaappasi viihdemaailman johtopaikan.

Juutalainen Michael Eisner

Mahtava media-imperiumi

Capital Cities/ABC:n sulauttamisen Disneyn yhteyteen myötä vuonna 1995, Disneystä tuli maailman suurin viihdeteollisuus-yhtiö. The Walt Disney Company on tänä päivänä äärimmäisen kannattava kansainvälinen business-imperiumi (nettotulos tilivuonna 1998 oli 1,9 miljardia dollaria). Suurten omistuksiensa avulla mm. elokuvissa, televisiossa, radiossa ja kustannus-alalla, Disneyllä on suunnaton vaikutus satojen miljoonien ihmisten ajatuksiin ja käyttäytymiseen ympäri maapalloa.

Walt Disney Picturesin (johtaja juutalainen Joe Roth), Touchstone Picturesin, Hollywood Picturesin, Miramaxin (juutalaisten Weinsteinin veljesten johtama) ja Caravan Picturesin kautta Disney on yksi maailman suurimmista elokuvien tuottajista ja levittäjistä.

Vuoden 1995 fuusion avulla Disney sai myös ABC Television Networkin, joka omistaa kymmenen TV-asemaa. Sillä on yhteistyökumppaneina myös 225 TV-asemaa Yhdysvalloissa, ja se on osakkaana monissa eurooppalaisissa TV-yhtiöissä. Muiden TV -omistustensa joukossa Disneyllä on myös Walt Disney Television, Touchstone Television ja Buena Vista Television. Disney hallitsee myös kolmea suurinta kaapeli-tv -verkkoa Yhdysvalloissa, joilla on yli sata miljoonaa tilaajaa: ESPN (johtaja juutalainen Steven Bornstein), Lifetime Television ja Arts & Entertainment (A&E ja History Channel).

Ostettuaan 1995 ABC:n, Disney omistaa nyt myös 26 AM ja FM -radio-asemaa, ja sillä on yli 3 300 ABC radio -yhteistyökumppania. Yhtiö omistaa myös päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, sekä Hyperion Press kirjakustantamon.

Disneylandin lisäksi -- "Magic Kingdom" -huvipuisto Etelä-Kaliforniassa, jonka Walt Disney avasi 1955 -- yhtiöllä on tänä päivänä myös Disney World (Floridassa), Epcot Center, Tokyo Disneyland ja Euro Disney (Ranskassa). Disney omistaa myös "Mighty Ducks" -jääkiekkojoukkueen ja "Anaheim Angels" -baseballjoukkueen. Joka vuosi Disney myy myös yli miljardin dollarin edestä sekalaisia tuotteita -- leluja, kirjoja ja vaatteita -- yli 500 Disney -kaupan kautta.

Varakas ja Machiavellimainen

Michael D. Eisner syntyi 1942 menestyvään juutalaisperheeseen, kasvoi Manhattanin Upper East Sidella ja sai koulutuksen yksityisissä kouluissa. Hänen isänsä oli Harvardin käynyt lakimies, joka toimi korkea-arvoisena virkamiehenä presidentti Eisenhowerin hallinnossa.

Disneyn puheenjohtajana Eisner on ollut ihmeellisen -- jotkut voisivat sanoa jopa hävyttömän -- hyvin palkattu. Hänen vuosipalkkansa (750 000 dollaria) on vain pieni osa hänen Disney-yhtiöistä saamistaan henkilökohtaisista tuloista, jotka koostuvat enimmäkseen osake-optioista. Vuonna 1993 esimerkiksi, Eisnerin tulot olivat hämmästyttävät 203 miljoonaa dollaria, kun vuonna 1997 hän sai optio-tuloina 21,9 miljoonasta osakkeestaan 550 miljoonaa dollaria.

Vuoden 1984 jälkeen puheenjohtaja Eisner on ansainnut lähes miljardi dollaria Disneyltä, mukaan luettuna peruspalkka, bonukset ja osake-optiot (Los Angeles Times, 4. joulukuuta 1997). Tammikuussa 1997 hän allekirjoitti kymmenen vuoden jatkosopimuksen yhtiöidensä kanssa, jonka arvo on 200 miljoonaa dollaria.

Eisner on kultivoinut itsestään julkisen imagon ystävällisenä, luotettavana ja jopa poikamaisena. Mutta ne, jotka tuntevat hänet hyvin, puhuvat hänestä petollisena ja Machiavellimaisena. Juutalainen David Geffen, joka myös on Hollywoodin mediamoguleita ja tuntenut Eisnerin vuosia, sanoi Eisnerista vuonna 1995 haastattelussa: "Michael on valehtelija, ja jokainen joka on hänen kanssaan ollut tekemisissä, todella tekemissä, tietää, että hän on valehtelija.".

Vasemmalta oikealle: Jeffrey Katzenberg, Steven Spielberg ja David Geffen,
Dreamworks SKG:n kolme juutalaista pääomistajaa

Kulttuurivallankumous

Sitten vuoden 1984 Michael Eisner ja hänen kollegansa ovat muokanneet uusiksi Hollywoodin kaikkein kulttuurisesti konservatiivisimman ja perhe-suuntautuneimman studion yhdeksi sen kaikkein kulttuurisesti tylsistyttävimmäksi ja perinteiden vastaisimmaksi. Tehdessään siitä sellaisen, he ovat pettäneet sen luojan perinnön, häpäisseet hänen arvonsa ja syrjäyttäneet yhtiön määrittäneen hengen.

Eisnerin johdon alla Disney-yhtiö on tuottanut elokuvia, jotka pursuavat väkivaltaa ja tappamista (kuten "Pulp Fiction") sekä rockmusiikkia ladattuna groteskeilla hävyttömyyksillä (kuten hip hop-yhtye "The Great Malenkon" levy "Insane Clown Posse").

Jopa American Jewish Committeen lehden kommentissa maaliskuussa 1998 sanottiin "Jos vanha Disney kertoo meille jotain siitä, mitä me olimme vielä vähän aikaa sitten, uusi ja vielä paljon suurenmoisempi Disney on vain yksi virstanpylväs pitkässä ja vakaassa kulttuuriperimässämme."

"Vaaleanpunainen Kolmio" -Disney

Vaikka homoseksuaalisuuden tukeminen on ollut yleistä Hollywoodissa jo vuosia, Eisnerin alaisuudessa Disney-yhtiö -- American Family Associationin sanoin -- on muodostunut "yhdeksi johtavimmaksi homoseksuaalisen elämäntyylin tukijaksi, kuten myös homoseksuaalien poliittisen ja sosiaalisen agendan tukijaksi tämän päivän Amerikassa." Eisner itse on johtokunnan jäsenenä "Hollywood Supportersissa", joka on vaikutusvaltainen ja aggressiivinen homoseksuaalisuutta puolustava järjestö. Disney-yhtiö mainostaa homoseksuaalisissa julkaisuissa kuten Out-lehdessä, ja on antanut rahallista tukea "National Gay and Lesbian Task Force" -järjestölle.

Vuonna 1996 näyttelijätär Ellen DeGeneres "tuli ulos" avoimesti homoseksuaalina, niin henkilökohtaisesti kuin Ellen -sitcom-sarjan hahmonakin, joka oli Eisnerin hallitseman ABC Television Networkin ohjelmistossa. Eisner esitteli myös vakuutusturvan samaa sukupuolta oleville pareille Disney-yhtiössä. Jo joitakin vuosia hän on järjestänyt Gay-päivän Disney Worldissa, tapahtuman, joka vuosittain vetää paikalle laumoittain vastenmielisiä "in your face" -homoseksuaaleja.

"Täydellisen rehellisyyden vuoksi", kirjoitti Boston Heraldin kolumnisti Don Feder, "Disneyn pitäisi vaihtaa yhtiönsä logoon vaaleanpunainen kolmio lentämässä Tuhkimon linnan yllä". Hän kutsui Disneylandia myös "The Magic Kink-domiksi".

Hyökkäys kristinuskoa vastaan

Eisnerin alaisuudessa Disney-yhtiö on käynyt kulttuurisotaa kristinuskoa vastaan, polkien jalkoihinsa uskonnolliset arvot joita suurin osa amerikkalaisista pitää omanaan.

Vuoden 1995 lausunnossaan American Catholic Lawyers Association julisti:

"Me kaikki muistamme Disney-yhtiön päiviltä, jolloin se tuotti elokuvia joita lapsesi saattoi todella katsella menettämättä viattomuuttaan -- elokuvia, jotka osoittivat kohtuullista kunnioitusta kristinuskolle ja kristityille arvoille. Mutta se oli ennen kuin Michael Eisner otti ohjat käsiinsä Disney-imperiumissa. Nyt Disney Company on liittynyt muihin Hollywoodissa, jotka pakkomielteenomaisesti hyökkäävät katolista kirkkoa vastaan ja pumppaavat saastaa kulttuuriimme -- tytäryhtiönsä Miramax Filmsin nimen suojissa, jonka apulais-puheenjohtajia ovat Bob ja Harvey Weinstein (juutalaisia KK huom.)"

Juutalaiset Harvey (vas.) ja Bob Weinstein

Erityisen loukkaava esimerkki Eisner/Disney-hyökkäyksestä on "Priest", 1995 ilmestynyt elokuva, jonka on tuottanut Disneyn tytäryhtiö Miramax. Se kertoo neljän roomalaiskatolisen kirkonmiehen tarinan: yksi on homoseksuaali, toinen alkoholisti, kolmannella on rakastajatar ja neljäs on muuten vain mielisairas.

Yksi vahvimmista äänistä, jotka protestoivat tätä elokuvaa ja Disneyn anti-kristillistä tuotantoa yleisesti, on ollut Catholic League for Religious and Civil Rights, New Yorkissa päämajaansa pitävä kansalaisoikeusjärjestö. "Priest", sanoi järjestön puheenjohtaja William Donahue, "esittää kaikkein kiihkeintä vihamielisyyttä katolista kirkkoa kohtaan mitä olen nähnyt viimeisen 15 vuoden elokuvien katselun aikana". "Eisner", Donahue lisäsi, "ei ikinä hyväksyisi elokuvaa, joka samalla tavalla esittäisi harhautuneita juutalaisia rabbeja, moraalisesti rappiolla olevia homoseksuaaleja tai raakoja afro-amerikkalaisia".

Arabi-vastaisuutta

Heijastaen sionistisia tunteita johtonsa huipulla, Eisnerin johtama Disney Company on tuottanut joukon arabi-vastaisia elokuvia viime vuosina. Vuonna 1994 ilmestyneessä elokuvassa "The Return of Jafar", esimerkiksi, arabeihin viitataan "aavikon haisunäätinä". "The Father of the Bride, Part II" (1995), sisältää myös arabialais-amerikkalaisen hahmon nimeltä Habib (jota esittää ironista kyllä Eugene Levy, juutalainen). "Kazaam" (1996), jonka on tuottanut Disneyn Touchstone Pictures, sisältää valikoiman viheliäisiä arabi-hahmoja, mukaanlukien mustan pörssin miehen nimeltä Malik. Muita viimeaikaisia arabivastaisia Disney-elokuvia ovat "In the Army Now" ja "GI Jane".

Elokuussa 1996 American-Arab Anti-Discrimination Committee järjesti mielenosoituksen Disney-studioiden ulkopuolella protestoidakseen yhtiön arabi-vastaista tuotantoa.

Valkoinen Amerikka tulen alla

Jo joitakin vuosia, Hollywood ja Amerikan televisio ovat tuottaneet useita filmejä ja televisio-ohjelmia, jotka väärentävät eurooppalais-amerikkalaista historiaa ja vähättelevät valkoista Amerikan rodullis-kulttuurista perintöä. Eisnerin alaisuudessa Disney on siirtynyt "poliittisen korrektiuden" hyökkäyksen etulinjaan.

Viimeaikaisten Disney-filmien joukossa, jotka halventavat Amerikan eurooppalaista perintöä on ollut "Pocahontas", vuonna 1995 ilmestynyt animaatio-elokuva, joka esittää intiaanit ("native americans") vapautuneina, luontoa rakastavina, viisaina ja jaloina, samalla esittäen eurooppalaiset ahdasmielisinä, tietämättöminä, kiihkoilevina ja ahneina.

"Hollywood Records" -merkin alla, Eisner/Disney julkaisee CD-levyjä, joilla on valkoistenvastaisia sanoituksia, kuten esimerkiksi mustan rap-laulajan "Prince Akeemin" levy, millä mustien köyhyydestä syytetään "valkoista salaliittoa". Huhtikuussa 1996 Eisner erotti New York Cityn suosituimman radion talk-show isännän, Bob Grantin, työstään Disneyn omistamalla WABC radioasemalla koska tämä oli puhunut "rasistisia puheita" ohjelmissaan.

"Taloudellinen sota"

Jotkut miljoonista amerikkalaisista, joita Eisner ja kumppanit ovat loukanneet, ovat alkaneet pistää hanttiin. Huomattavimpia näistä ovat maan kaksi suurinta kristittyä ryhmää -- roomalaiskatoliset ja etelän baptistit -- jotka ovat julistaneet "taloudellisen sodan" Eisnerille/Disneylle.

1996 Catholic League for Religious and Civil Rights ilmoitti "maanlaajuisesta rynnäköstä Disneytä vastaan, käyttäen kaikkia käytettävissä olevia laillisia keinoja -- boikoteista osakkeenomistajien kapinoihin" painostaakseen yhtiötä lopettamaan vihamielisyytensä kristinuskoa ja katolilaisuutta vastaan. Roomalaiskatoliset diakonit ympäri maan ja katolisten pappien yhdistys Knights of Columbus myivät miljoonien edestä pois Disneyn osakkeita.

Etelän baptistit -- 16 miljoonalla jäsenellään, suurin protestanttista uskoa tunnustavien kirkkokunta Yhdysvalloissa -- äänesti ylivoimaisesti 1996 ja uudestaan 1997 Disneyn elokuvien ja tuotteiden boikotoimisen puolesta. Ryhmä ilmoittaa vastustavansa yhtiön perinteisten- ja perhearvojen romuttamista, ja erityisesti homoseksuaalisuuden puolustamista.

The Assemblies of God -kirkko -- evankelinen kristittyjen yhteenliittymä, jolla on 2,5 miljoonaa jäsentä -- aloitti oman Disneyn-vastaisen boikottinsa 1996. Se kritisoi yhtiötä "vahvoihin moraaliarvoihin sitoutumisen hylkäämisestä".

Tällaisista boikotti-yrityksistä on näyttänyt olevan vain vähän pysyvää hyötyä, koska Disney-yhtiön tuotteet ja palvelut ovat niin laajalti saatavilla, monesti Disneyn ulkopuolisten merkkien alaisuudessa, koska Eisnerin aikakautta edeltäneinä vuosina luodut Disney-hahmot ovat vieläkin niin rakastettuja ja yleisesti ihmisten apaattisuuden vuoksi.

Viettelevä ja vaarallinen

Koska Eisner ja muut jotka johtavat elokuva- ja televisio-teollisuutta ovat onnistuneet muokkaamaan yleisön juuri ja juuri tiedostettuja perusoletuksia elämästä ja yhteiskunnasta, näin ollen voimakkaasti vaikuttaen miljoonien ajatteluun ja toimintaan, heillä on hallussaan enemmän valtaa kuin valituilla lainsäätäjillä.

Voittojen himo ei selitä riittävän hyvin sosiaalis-kulttuurista agendaa, joka Eisnerilla ja muilla, jotka johtavat Amerikan mediaa, selvästikin on. Ennemminkin heitä näyttävät ajavan prioriteetit, jotka ovat perusteellisesti vihamielisiä kansakunnan elintärkeimmille perinteille ja perusarvoille.

Erityisesti koska Hollywoodin ja New Yorkin Eisnerit tarkoituksella esiintyvät ystävinä, he ovat viettelevämpiä ja ennen kaikkea vaarallisempia kuin mikään sotilaallinen uhka mistään vieraasta valtiosta.

Eisnerin toteuttamat muutokset Disneyn olemuksessa heijastavat kulttuurillista, sosiaalista ja poliittista muutosta Yhdyvalloissa kokonaisuutena. Kuten Amerikan poliittiset johtajat, Eisner ja hänen Disney-kollegansa vakuuttelevasti esittävät tuttuja symboleja ja tavaramerkkejä aikaisemmalta aikakaudelta, hyödyntäen julkeasti mainetta ja hyvää tahtoa, jonka rakentamiseen meni vuosikymmeniä. Niille, jotka ihannoivat Disneytä, vakuutetaan, että sellaiset rakastetut hahmot kuin Mikki Hiiri ja Lumikki ovat yhä paikoillaan, kuten miljoonille amerikkalaisille vakuutetaan, että Yhdysvaltojen tulevaisuus on turvattu, koska sellaiset ikonit kuin Amerikan lippu ja perustuslaki ovat yhä paikoillaan. Mutta kummassakin tapauksessa, se henki, joka antoi elämän näille haavoittuville symboleille, on ajettu ulos hyvin toisenlaisen hengen toimesta -- hengen, joka ei ole vielä uskaltanut näyttää todellisia kasvojaan, tai kertoa oikeaa nimeään.

Takaisin