Mikä ihmeen Bilderberg?

"Tänä päivänä amerikkalaiset olisivat raivoissaan, jos YK-joukot tulisivat Los Angelesiin palauttamaan järjestyksen. Huomenna he tulevat olemaan kiitollisia. Tämä on erityisesti totta, jos heille on kerrottu, että on olemassa ulkopuolinen uhka - joko todellinen tai tekaistu - joka vaarantaa koko olemassaolomme. Silloin kaikki maailman kansat anovat maailman johtajia vapahtamaan heidät tästä pahasta. Asia, jota jokainen ihminen pelkää, on tuntematon. Kun tällainen skenaario esitetään, yksilön oikeuksista luovutaan halukkaasti takausta heidän hyvinvoinnistaan vastaan, jonka heille antaa heidän maailmanhallituksensa."

- Henry Kissinger [juutalainen, suom. huom.] Bilderberg-kokouksessa Ranskassa 1991.

Henry Kissinger, juutalainen

Seuraavassa otteita Nexus -lehden (Dec '95-Jan '96) artikkelista "The Bilderberg Group - The Invisible Power House":

"Kaikkein tärkein persoona yhteydessä Bilderberg-ryhmän syntyyn ja luomiseen on Joseph H. Retinger [juutalainen, suom. huom.] (joka tunnetaan myös Hänen harmaana eminenssinään). Retingerillä oli värikäs, koko elämän kestänyt ura, joka nosti hänet maailman valtaeliitin huipulle. Sir Edward Bedington-Behrens sanoi hänen hautajaisissaan vuonna 1960:

'Muistan Retingerin Yhdysvalloissa tarttuvan puhelimeen ja sopivan heti tapaamisen presidentin kanssa, ja Euroopassa hänellä oli täydellinen pääsy kaikkiinn poliittisiin piireihin, eräänlaisena oikeutena, jonka hän oli saanut luottamuksenarvoisuudella, omistautumisella ja uskollisuudella, jota hän inspiroi.'

Retinger, katolilaisena, oli monien mielestä Vatikaanin agentti, toimiessaan yhteydessä paaviin ja jesuiitta-veljeskunnan pää-isään.

Yksi Retingerin tunnustetuista saavutuksista Euroopan politiikassa oli Eurooppalaisen liikkeen perustaminen, joka johti Euroopan neuvoston perustamiseen 5.5.1949. Toimeenpaneva komiteaneuvosto, jonka päämaja oli Strasbourgissa, tarjosi Retingerille hänen ensimmäisen alustansa tämän ekspansiiviselle ideologialle. Aina varhaisemmista päivistään Sorbonnessa asti, Retinger uskoi suurempaan Euroopan yhtenäisyyteen, sekä sotilaallisessa että taloudellisessa mielessä. Tähän samaan aikaan paljastui myös hänen intressinsä jesuiittojen ohjauksessa. Hän vietti paljon aikaa toteuttaessaan näitä halujaan. Hän ehdotti pääministeri Georges Clemenceaulle suunnitelmaa yhdistää Itä-Eurooppa sulauttamalla yhteen Itävalta, Unkari ja Puola kolmikantaisena monarkiana jesuiittaveljeskunnan ohjauksessa. Clemenceau, joka epäili Vatikaanin inspiroimaa suunnitelmaa, torjui Retingerin ehdotuksen suoralta kädeltä. Tämä suunnitelma leimasi Retingerin tästä eteenpäin Vatikaanin agentiksi.

Retingerin toiminta ei jäänyt Euroopan yhdistämiseen. Hän näytteli monien Meksikon matkojensa kautta avainroolia kauppaunioniliikkeen luomisessa 1920-luvulla. Ennennäkemättömän menestyksensä ja siitä saamansa Meksikon hallituksen luottamuksen avulla Retinger vakuutti heidät Yhdysvaltain öljyetujen kansallistamisen eduista Meksikossa. Tässä prosessissa Retinger suoritti salaisia neuvotteluja Washingtonin ja Meksikon hallituksen kanssa.

Retingerillä oli myös aktiivinen sotaura. Hän oli kenraali Sikorskin poliittinen avustaja ja palveli Lontoossa toimivaa Puolan pakolaishallitusta. Tämän lisäksi, 58 vuoden iässä, hän hyppäsi laskuvarjolla saksalaisten miehittämälle alueelle Varsovan ulkopuolella suorittamaan sabotaasitehtäviä.

Korkeaprofiilisen uransa avulla hän kykeni 1950-luvulla luomaan kontakteja moniin korkea-arvoisiin sotilasvirkailijoihin ja poliittisiin johtajiin. Hänen päämääränsä oli yhdistää maailma rauhanomaisin keinoin. Hänen rauhan valtakuntansa piti olla ylikansallisten ja voimakkaiden järjestöjen hallinnassa. Hän uskoi, että sellaiset järjestöt olisivat immuuneja hallitusten välillä syntyville lyhytnäköisille ideologisille konflikteille. Retingerille ei ollut merkitystä, mikä hallitsi maan taloudellista ideologiaa. Hän uskoi, että nämä erot voitaisiin tuoda keskenään linjaan voimakkailla monikansallisilla järjestöillä, jotka sanelisivat ja soveltaisivat voimakasta talous- ja sotilaspolitiikkaa, luoden näin liiton ja siteen kansakuntien välille.

Joseph Retinger, juutalainen

Retingerin henkilökohtaiset "vasemmistolaiset" näkemykset hänen varhaisemmilta vuosiltaan vakuuttivat hänet siitä, että monet uusien sosialististen ja kommunististen maiden johtajat olisivat valmiita puhumaan hänelle. Tämän lisäksi hänen kirkkotaustansa tarjosi hänelle areenan dialogille ihmisten kanssa, jotka omasivat ideologisesti keskemmällä olevia yhteyksiä kansainvälisissä suhteissa.

Retinger kuitenkin tiesi, ettei maailman asioiden hallintaa voitaisi saavuttaa ilman Yhdysvaltojen osallistumista. Toteuttaessaan ideologiaansa hän aloitti kampanjan Atlantin yhteisön luomisen puolesta. Tämä tulisi tekemään Euroopan kehityksestä poliittisen tavoitteen amerikkalaispoliitikoille, estäen näin vetäytymisen poliittiseen eristyneisyyteen.

Tämä mielessään Retinger teki laskelmoidun siirtonsa, johon kuului yksi hänen läheisistä ja vaikutusvaltaisista ystävistään, Alankomaiden prinssi Bernhard. Prinssi Bernhard oli tuohon aikaan tärkeä hahmo öljyteollisuudessa ja omasi johtoaseman Royal Dutch Petroleum (Shell Oil) -yhtiössä, kuten myös voimakkaassa ja globaalissa Société Générale de Belgique -korporaatiossa.

Vuonna 1952 Retinger lähestyi Bernhardia ehdotuksella salaisesta konferenssista, jossa olisivat mukana Naton johtajat avoimessa ja suorassa keskustelussa kansainvälisistä asioista suljettujen ovien takana. Kokouksessa jokainen osallistuja voisi puhua ajatuksistaan vapaasti, koska yhtään median edustajaa ei päästettäisi sisälle; eikä kokouksesta tai käsitellyistä aiheista tulisi mitään uutiskirjettä. Vieläpä, mikäli vuotoja sattuisi, journalisteja estettäisiin kirjoittamasta siitä.

Prinssi Bernhard tuki täysin sydämin Retingerin ehdotusta kansainvälisestä kokouksesta. Niinpä he muodostivat komitean suunnitelman toteuttamiseksi. Vuonna 1952 Bernhard lähestyi Trumanin hallintoa ja briiffasi heitä kokouksesta. Huolimatta positiivisesta vastaanotosta, vasta Eisenhowerin hallinnon aikana muodostettiin ryhmän ensimmäinen amerikkalainen vastine. Kaksi avainroolien esittäjää amerikkalaisessa ryhmässä olivat kenraali Walter Bedell Smith (CIA:n johtaja) ja C. D. Jackson. Molemmat (eurooppalais-amerikkalaiset) ryhmät ryhtyivät vuorovaikutteisesti työskennellen toteuttamaan Retingerin suunnitelmaa. Heti alusta lähtien amerikkalainen ryhmä oli vahvasti Rockefellerin suvun vaikutuksen alla, joka omisti Standard Oilin ja joka oli Bernhardin Royal Dutch Petroleumin kilpailija. Siitä lähtien Bilderberg-toiminta heijasti kokouksissaan öljyteollisuuden huolenaiheita."

"Retingerin päätavoite Bilderbergin luomisessa käsitti muitakin tärkeitä aspekteja kuin maailman eliittiin kuuluvan ryhmän epämuodollisen kokoontumisen. On ehdotettu, että Bilderberg-kokoukset olisivat lopulta käyttäneet ryhmädynamiikkatekniikoita alhaisilla tasoilla hierarkiassa olevien ja avainhenkilöiden muodostamassa kansainvälisessä ajatteluryhmässä tarkoituksenaan pehmittää jäsenistön vähemmän valaistuneet edustajat uutta Kylmän sodan siirtymäkausidiplomatiaa varten.

Prinssi Bernhard

Ensimmäisessä kokouksessa nähtiin äärimmäisen kaukana toisistaan olevien ideologioiden kokoontuminen yhteen. McCarthyismin aihe oli saavuttamassa huippuaan Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset osallistujat, jotka olivat tuskastuneita McCarthyn propagandaan, näkivät amerikkalaisissa vastapuolissaan selkeän poliittisen siirtymisen kohti ultraoikeistolaista fasistivaltiota. Toisen maailmansodan muistot yhä tuoreena mielissään eurooppalaiset pitivät käsitettä melko vastenmielisenä.

C. D. Jackson (CFR:n jäsen) lausui pyrkimyksenään saada kansainvälisten delegaatioiden luottamus:

'Kuolipa McCarthy sitten salamurhaajan luodista tai eliminoidaanpa hänet sitten normaalilla amerikkalaisella tavalla, jolla päästään eroon paiseista politiikan ruumiissa, minä profetoin, että seuraavaan kokoukseemme mennessä hän tulee olemaan poissa amerikkalaiselta näyttämöltä.' (Alden Hatch, H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography , G. G. Harrap & Co. [London], 1962.)"

"PUHEENJOHTAJA

'Ensimmäinen [Bilderberg] kokous pidettiin Hänen kuninkaallisen korkeutensa, Alankomaiden prinssi Bernhardin, joka palveli virassa kaksikymmentä kaksi vuotta, puhemieskaudella. Häntä seurasi Hirselin lordi Home, entinen Britannian pääministeri, joka oli puhemiehenä neljä vuotta. Vuoden 1980 kokouksessa lordi Home luovutti puhemiehuuden Walter Scheelille, entiselle Saksan liittotasavallan presidentille. Vuonna 1985 herra Scheel erosi, ja häntä seurasi Ipsdenin lordi Roll, S. G. Warburg Group plc.:n hallituksen puheenjohtaja. Vuoden 1989 kokouksessa lordi Roll luovutti puhemiehuuden lordi Carringtonille (10), joka on yhä puhemiehenä."

"OSALLISTUJAT

Tavallisesti osallistujia on jokaisessa vuosittain pidettävässä kokouksessa 115. Kahdeksankymmentä on Länsi-Euroopasta ja loput Pohjois-Amerikasta. Tästä sekoituksesta kolmasosa on valtiovallan edustajia ja poliitikkoja ja loput kaksi kolmasosaa teollisuudesta, finanssista, koulutuksesta ja viestinnästä. Kaikki osallistujat väittävät osallistuvansa kokoukseen yksityishenkilöinä eivätkä viran puolesta - vaikka tämä väite, kokousten tulosten valossa, on todistettu erittäin kyseenalaiseksi.

Puhemis kutsuu osallistujan Bilderberg-kokoukseen ohjauskomitean, neuvoa-antavan ryhmän ja kunniapääsihteerin konsultaation ja suositusten perusteella. Tämä lähestymistapa takaa täyden, informoidun ja tasapainoisen keskustelun agendalistan aiheista. Yksilöt valitaan heidän tietämyksensä, luonteensa ja kokemuksensa mukaan. Aikaisemmin osallistuneet väittävät, että kokouksissa ei ehdoteta päätöslauselmia, ei äänestetä eikä tehdä mitään lausuntoja yhteisestä politiikasta.

RAHOITUS

Vuosittaisten kokousten kustannukset ovat tavallisesti isäntämaan ohjauskomitean jäsenten vastuulla. Kuitenkin Bilderberg-kokousten ylläpidon kulut kustannetaan yksityisistä jäsenmaksuista. Vaikkakin kokousraportit julkaistaan, ne ovat ehdottomasti vain osallistuville jäsenille. Mitään raportteja ei tuoda median saataville."

"KONFERENSSIT, 1954-1992

29-31. toukokuuta 1954: Oosterbeek, Alankomaat.
18-20. maaliskuuta 1955: Barbizon, Ranska.
23-25. syyskuuta 1955: Garmisch-Partenkirchen, Länsi-Saksa.
11-13. toukokuuta 1956: Fredensborg, Tanska.
15-17. helmikuuta 1957: St. Simons Island, Georgia, USA.
4-6. lokakuuta 1957: Fiuggi, Italia.
13-15. syyskuuta 1958: Buxton, Englanti.
18-20. syyskuuta 1959: Yesilköy, Turkki.
28-29. toukokuuta 1960: Bürgenstock, Sveitsi.
21-23. huhtikuuta 1961: St. Castin, Kanada.
18-20. toukokuuta 1962: Saltsjöbaden, Ruotsi.
29-31. toukokuuta 1963: Cannes, Ranska.
20-22. maaliskuuta 1964: Williamsburg, Virginia, USA.
2-4. huhtikuuta 1965: Villa d'Este, Italia.
25-27. maaliskuuta 1966: Wiesbaden, Länsi-Saksa.
31. maaliskuuta - 2. huhtikuuta 1967: Cambridge, Englanti.
26-28. huhtikuuta 1968: Mont Tremblant, Kanada.
9-11. toukokuuta 1969: Marienlyst, Tanska.
17-19. huhtikuuta 1970: Bad Ragaz, Sveitsi.
23-25. huhtikuuta 1971: Woodstock, Vermont, USA.
21-23. huhtikuuta 1972: Knokke, Belgia.
11-13. toukokuuta 1973: Saltsjöbaden, Ruotsi.
19-21. huhtikuuta 1974: Megìve, Ranska.
25-27. huhtikuuta 1975: Çesme, Turkki.
1976: Konferenssia ei pidetty.
22-24. huhtikuuta 1977: Torquay, Englanti.
21-23. huhtikuuta 1978: Princeton, New Jersey, USA.
27-29. huhtikuuta 1979: Baden, Itävalta.
18-20. huhtikuuta 1980: Aachen, Länsi-Saksa.
15-17. toukokuuta 1981: Bürgenstock, Sveitsi.
14-16. toukokuuta 1982: Sandefjord, Norja.
13-15. toukokuuta 1983: Montebello, Kanada.
11-13. toukokuuta 1984: Saltsjöbaden, Ruotsi.
10-12. toukokuuta 1985: Rye Brook, New York, USA.
25-27. huhtikuuta 1986: Gleneagles, Skotlanti.
24-26. huhtikuuta 1987: Villa d'Este, Italia.
3-5. huhtikuuta 1988: Telfs-Buchen, Itävalta.
12-14. toukokuuta 1989: La Toja, Espanja.
11-13. toukokuuta 1990: Glen Cove, New York, USA.
6-9. kesäkuuta 1991: Baden-Baden, Saksa.
21-24. toukokuuta 1992: Evian-les-Bains, Ranska.

Vaikka tiedän Bilderberg-kokousten täydelliset aiheet aina niiden alkamisesta asti, sellaisten listaaminen veisi monia sivuja, mikä ei sovi tämän kirjoituksen puitteisiin. Kuitenkin minun täytyy ehkä sisällyttää tähän aiheet ensimmäisestä kokouksesta (1954) ja vuoden 1992 kokouksesta, jotka itsessään tarjoavat näkymän tämän ryhmän, Bilderbergin, kehitykseen.

29-31. toukokuuta 1954: Oosterbeek, Alankomaat

A. Asenne kommunismia ja Neuvostoliittoa kohtaan.
B. Asenne mertentakaisia riippuvaisia alueita ja kansoja kohtaan.
C. Asenne talouspolitiikkaa- ja ongelmia kohtaan.
D. Asenne Euroopan integraatiota ja Euroopan puolustusyhteisöä kohtaan.

21-24. toukokuuta 1992: Evian-les-Bains, Ranska

A. Entisten neuvostotasavaltojen tulevaisuudennäkymät.
B. Mitä Itä-Euroopalle pitäisi tehdä?
C. Entä Yhdysvalloille?
D. Maailmantalous.
E. Entä Eurooppa?
F. Neuvostoliitto: Näkemys Moskovasta.
G. Siirtolaisaihe.
H. Kehittyvä länsi/länsi -suhde."

"'On vaikeaa uudelleenkouluttaa ihmisiä, jotka on kasvatettu nationalismiin, ajatukseen luovuttaa osa itsenäisyydestään ylikansalliselle elimelle.' (Alden Hatch, H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography , G. G. Harrap & Co. [London], 1962.)"

"Bilderberg-ryhmä: Suunnittelemassa maailman tulevaisuutta suljettujen ovien takana"

LÄHDE: Charles Overbeck, Matrix

"Bilderberg-osallistujat edustavat jokaisen länsimaan eliittiä: Pankkiireja, teollisuuspohattoja, poliitikkoja, monikansallisten yhtiöiden toimitusjohtajia, Euroopan kuninkaallisia, kanslereita, presidenttejä, avainsuurlähettiläitä, talousministerejä, pääministerejä, Maailmanpankin edustajia, Maailmankauppajärjestön (WTO, World Trade Organization) edustajia, Maailman valuuttarahaston (IMF, International Monetary Fund) edustajia, mediapomoja ja sotilasjohtajia. Jokainen kokous käsittää tyypillisesti 120 delegaattia. Noin kaksi kolmasosaa edustajista tulee Euroopasta ja loput Pohjois-Amerikasta.

Bilderberg-väittelyistä ei raportoida, ja mikä tahansa konsensus, mikä saavutetaan, jää tuntemattomaksi ryhmän ulkopuolisille. Kokouksista pidetään raporttien mukaan pöytäkirjoja, mutta ne pidetään salassa "erittäin luottamuksellisina." Kaiken lisäksi Alden Hatchin kirjan H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography mukaan on 'kirjoittamaton sääntö, että jokaisen, joka on koskaan ollut mukana Bilderberg-konferenssissa, pitäisi voida tuntea, että hän voi yksityishenkilönä soittaa kenelle tahansa entiselle jäsenelle, jonka hän on tavannut. Tämän vuoksi pidetään listaa nimistä ja osoitteista, johon kaikilla osallistujilla on pääsy. Tämä tekee mahdolliseksi laajentaa sellaisten ihmisten kanssakäymistä, jotka eivät ehkä muuten olisi tavanneet.'"

"Turvatoimet ovat Bilderberg-kokouksissa aina äärimmäisen tiukat. Kirjan H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands mukaan ensimmäisessä kokouksessa vuonna 1954 'Ei ollut kerrassaan minkäänlaista julkisuutta. Hotellia ympäröi vartijoiden ketju niin ettei yksikään journalisti päässyt mailia lähemmäs paikkaa. Osallistujia vannotettiin olemaan toistamatta julkisesti mitä keskusteluissa sanottiin. Jokainen läsnäollut henkilö -- pääministerejä, ulkoministerejä, poliittisten puolueiden johtajia, suurten pankkien ja teollisuusyhtiöiden johtajia ja edustajia sellaisista kansainvälisistä järjestöistä kuin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, kuten myös akateemikoita -- riisuttiin taianomaisesti virastaan hänen tullessaan ovesta sisään, ja hänestä tuli pelkkä maansa kansalainen konferenssin ajaksi. Niinpä jokainen saattoi sanoa ja sanoikin mitä hän todella ajatteli ilman pelkoa kansainvälisistä, poliittisista tai taloudellisista seuraamuksista.'"

Ensimmäinen Bilderberg-kokous Oosterbeekissa Alankomaissa

"Kun länsimaisen valtajärjestelmän edustajat poistuvat Bilderberg-kokouksesta, he kuitenkin kantavat ryhmän konsensuksen mukanaan. Suurjännitteiset Bilderberg-väittelyt on tarkoitettu rakentamaan yhtenäisyyttä ratkaisemalla erimielisyyksiä, ja näin ollen niillä varmasti on merkittävä vaikutus osallistujiin.

Täytyy myös huomioida merkittävä päällekkäisyys Bilderberg-ryhmän ja muiden elitististen aivoriihien välillä. Monet ryhmän jäsenet ovat myös jäseniä Council on Foreign Relationsissa, Trilateral Commissionissa ja muissa salamyhkäisissä ylikansallisissa suunnittelufoorumeissa. Bilderbergin agendan otsikot on integroitu sulavasti keskusteluihin G-8 -kokouksissa, Maailman talousfoorumin vuosittaisessa konferenssissa Davosissa Sveitsissä ja muissa maailmanpolitiikan tilaisuuksissa. Konsensuksen siemenet näistä eri kokouksista kannetaan sitten kotiin kansallisiin hallituksiin ja yhtiöiden kokoushuoneisiin.

Bilderbergin neuvoa-antava komitea käsittää sellaisia valovoimaisia henkilöitä kuin Chase-Manhattan -pankin puheenjohtaja David Rockefeller, Henry Kissinger [juutalainen, suom. huom.] ja Vernon E. Jordan, Jr., jotka on listattu ryhmän ohjauskomitean jäsenten joukkoon. Menneisiin osallistujiin kuuluvat presidentti Clinton (joka osallistui vuonna 1991 juuri ennen astumistaan näyttämölle mahdollisena Valkoiseen taloon pyrkijänä), Maailmanpankin puheenjohtaja James Wolfensohn [juutalainen, suom. huom.], Yhdysvaltain puolustusministeri William Perry, Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja Stanley Fischer ja Ford Motor Companyn puheenjohtaja Alexander Trotman, nimetäksemme vain muutamia osallistujia."

"Koska Bilderberg-väittelyt pidetään täysin salaisina, ei ole keinoa täsmällisesti luodata, kuinka suuri vaikutus näillä menoilla on osallistujien toimiin. Bilderbergin esittäessä itsensä aivoriihenä vapaiden demokraattisten instituutioiden edistämiseksi ryhmän täydellinen eristäytyminen kaikesta demokraattisesta prosessista on ristiriidassa sen esitettyjen motiivien kanssa.

Vaikka satunnaisia vuotoja tapahtuu, Bilderbergin jäsenet yleensä tekevät osansa säilyttääkseen salaisuuden verhon, joka ympäröi ryhmän toimintaa. Kun asiasta kysytään, bilderbergiläiset tarjoavat epäselviä vastauksia, kertoen vain yksinkertaisimmat perusasiat kokouksista.

Haku sivulla British House of Parliament's 'Commons Written Answers' paljasti mielenkiintoisen hiljattain sattuneen esimerkin siitä, kuinka Bilderberg-osallistujat suojelevat ryhmän salaisuutta. Heinäkuun 10. päivä 1998 konservatiivien Christopher Gill tiedusteli: 'Kysyäkseni puolustusministeriltä, mitä kulkuvälinettä hän käytti osallistuakseen hiljattaiseen Bilderberg-kokoukseen Turnberryssä; ja mitä maksettiin julkisista varoista.' [46988]

Puolustusministeri George Robertson vastasi: 'Lensin Skotlantiin perjantaina 14. toukokuuta RAF:n viestintälennoston lentokoneella, seuranani NATO:n pääsihteeri herra Solana. Palasin seuraavana päivänä armeijan helikopterilla osallistuakseni viralliseen tapaamiseen. Ministeriön varojen arvioitu käyttö näihin lentoihin on 3 840 puntaa.'

Heinäkuun 20. päivänä Liberaalidemokraattisen puolueen jäsen Paul Keetch kaivoi syvemmälle asiaan, tiedustellen, 'Kysyäkseni puolustusministeriltä, josko hän voisi antaa lausunnon osallistumisestaan Bilderberg-konferenssiin Ayrshiressä toukokuun 14. ja 15. päivinä.' [49581]

Robertson tarjosi vähän vastauksessaan: 'Osallistuin osaan Bilderberg-kokousta Ayrshiressä viime toukokuussa tuodakseni osuuteni yhteen keskusteluista, joka liittyi ministerin velvollisuuksiini.'

Gill painosti vielä pidemmälle heinäkuun 23. päivänä kysyen: 'Kysyäkseni puolustusministeriltä... josko hän listaisi pääaiheet, joista kokouksessa keskusteltiin ja asettaisi kopiot kokouksen (a) agendasta ja (b) kulusta kirjastoon.' [51550]

Robertson vastasi tylysti: 'Minulla ei ole ministerin ominaisuudessa velvollisuutta agendaa kohtaan tai tarjota Bilderberg-kokouksen, johon osallistuin tämän vuoden toukokuussa, pöytäkirjaa.'

Ja siinä sitä ollaan. Kun ei ole pakottavanlaatuista julkista tilivelvollisuutta, Robertsonilla ei ollut velvollisuutta selventää asioita. Loppujen lopuksi, Bilderberg-osallistujat 'riisutaan taianomaisesti virastaan', kuten prinssi Bernhard sanoi, heidän saapuessaan kokouksiin. Tämä porsaanreikä sallii osallistujien torjua julkinen utelu. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka eliittiryhmät kuten Bilderberg tarkoituksellisesti ja röyhkeästi kohottavat itsensä julkisen utelun ulottumattomiin.

On melko luonnollista, että sellainen salainen toimintatapa synnyttää enteellisiä epäilyksen pilviä ryhmän kriitikoiden parissa. Niin kauan kuin yksittäisillä Bilderberg-osallistujilla on vaikutusta julkispolitiikan avainaiheisiin, yleisöllä on oikeus tietää kuinka paljon tällä salamyhkäisellä järjestöllä oikeastaan on vaikutusvaltaa."

"Lyhyissä julkisissa lausunnoissaan Bilderberg yrittää esittää itsensä epävirallisena foorumina, jonka tarkoituksena on synnyttää 'parempaa ymmärrystä länsimaihin vaikuttavista voimista ja trendeistä.'

Charles Muller, American Friends of the Bilderberg, Incorporated -ryhmän administraattori kirjoitti kirjailija Robert Eringerille, että 'Bilderberg on korkea-arvoinen ja joustava kansainvälinen foorumi, jossa vastakkaiset näkemykset voidaan tuoda lähemmäksi toisiaan ja edistää keskinäistä ymmärrystä.'

Kuulostaa tarpeeksi harmittomalta. Bilderbergin kannattajat väittävät, ettei ryhmällä itsellään ole varsinaista hallinnollista valtaa ja näin ollen se on kyvytön suoraan vaikuttamaan globaaleihin tapahtumiin. Tosimaailmassa sellaiset väitteet ovat naurettavia. Jopa sen jäsenet myöntävät, että Bilderberg-väittelyillä on globaalia vaikutusta talous-, sotilas- ja muuhun politiikkaan.

'Täällä ei luoda mitään politiikkaa; se on kaikki puhetta, osa siitä banaalia ja latteaa', sanoi London Observer in päätoimittaja Will Hutton, joka osallistui vuoden 1997 Bilderberg-kokoukseen, jatkaen kuitenkin 'Mutta saavutettu konsensus on taustana politiikalle, jota maailmanlaajuisesti noudatetaan'.

Nämä politiikat ovat usein huomattavia kehityksiä globaalissa poliittisessa- ja talouselämässä. Bilderberg-osallistuja Jack Sheinkman, Amalgamated Bankin toimitusjohtaja Yhdysvalloissa, kertoi The Scotsman -sanomalehdelle, että 'joissakin tapauksissa [Bilderberg] keskusteluilla on vaikutusta.... Euroopan yhteisvaluutan ajatuksesta keskusteltiin ennen kuin siitä tuli politiikkaa, kuten Yhdysvaltain ja Kiinan diplomaattisuhteistakin ennen kuin Richard Nixon tuli mukaan kuvioihin.'

H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography -kirjan mukaan:

Kysyttäessä esimerkkiä Bilderbergin saavutuksista [entinen Yhdysvaltain Länsi-Saksan suurlähettiläs] George McGhee sanoi, 'uskoisin, että voisit sanoa, että Rooman sopimus, joka teki yhteismarkkinoista todellisuutta, kypsytettiin näissä kokouksissa ja sitä auttoivat siellä käymämme keskustelut. Prinssi Bernhard on mainio katalyytti.'

Kriitikot ovat myös syyttäneet, että Bilderbeg laski perustukset Euroopan 'Pyöreän pöydän' ryhmälle, joka perustettiin 1981 vaikuttamaan Euroopan Unionin tapahtumiin ja johon kuuluu 45 liike-elämän magnaattia.

Eläkkeellä oleva akateemikko ja Bilderberg-tutkija Andrew Lockhart Walker kertoi The Scotsman -sanomalehdelle, 'Bilderberg teki kaiken perustavaa laatua olevan työn ryhmälle, joka johtaa Eurooppaa kulissien takana. Heillä on ollut takahuoneen pojan rooli hyvin kauan.'

Mutta jos Bilderberg kykenee valjastamaan käyttöönsä dramaattisia muutoksia maailmanpolitiikassa ja -taloudessa, voisi olettaa kuulevansa jotain mainintaa ryhmästä mediassa. Davosissa pidetty Maailman talousfoorumi esimerkiksi saa valtavaa mediakäsittelyä joka vuosi. Mutta miksi Bilderbergistä vaietaan kokonaan?"

"Jos ei lasketa mukaan erikoiskutsun saaneita toimittajia, journalistit on kielletty Bilderberg-kokouksista. Yhdysvaltain ja monen Euroopan maan salaiset palvelut koordinoivat paikallispoliisin kanssa valvoakseen tiukkaa 'ei-kulkua' -aluetta Bilderberg-kokousten pitopaikkojen ympärillä kuten Turnberry -hotellissa Skotlannissa. Aina ryhmän ensimmäisestä kokouksesta vuonna 1954 lähtien, sen turvallisuusverkostoa on käytetty erityisesti estämään toimittajia livahtamasta foorumiin.

Kriitikot ovat ehdottaneet, että media on ollut hidas tutkimaan ja raportoimaan Bilderbergistä, koska monet uutisia tarjoavien yhtiöiden johtajat ja journalistit ovat ryhmän jäseniä. Toisin kuin muut Bilderberg-osallistujat, nämä yksilöt ovat suostuneet vaikenemaan kokouksista, huolimatta velvollisuuksistaan korkea-arvoisina kansallisen ja kansainvälisen median jäseninä.

'Bilderberg-seuran vieraita sitoo samat säännöt kuin Bilderberg-seuran jäseniä -- kokousten kulusta ei saa kirjoittaa', konservatiivinen kolumnisti William F. Buckley kirjoitti puoli vuotta sen jälkeen kun osallistui Bilderbergin vuoden 1975 kokoukseen.

Jotkin Bilderbergin 'menneistä' vieraista, jotka ovat median edustajia, käsittävät seuraavia henkilöitä:

News Corporationin johtaja Andrew Knight;

Reutersin toimitusjohtaja Peter Job;

Henry Anatole Grunwald, entinen Time n päätoimittaja ja Council on Foreign Relationsin jäsen;

Mortimer B. Zuckerman [juutalainen, suom. huom.], U.S. News and World Report in, New York Daily News in ja Atlantic Monthly n hallitusten puheenjohtaja ja päätoimittaja, myös Council on Foreign Relationsin jäsen;

Robert L. Bartley, Wall Street Journal in hallituksen varapuheenjohtaja sekä Council on Foreign Relationsin että Trilateral Commissionin jäsen;

Peter Robert Kann [juutalainen, suom. huom.], Dow Jones and Companyn hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja sekä Council on Foreign Relationsin jäsen;

Katherine Graham [juutalainen, suom. huom.], Washington Post in omistaja ja sen toimeenpanevan komitean puhenainen, myös sekä Council on Foreign Relationsin että Trilateral Commissionin jäsen;

Jim Hoagland, Washington Postin apulaispäätoimittaja;

New York Timesin päätoimittaja ja Council on Foreign Relationsin jäsen Arthur Sulzberger [juutalainen, suom. huom.];

Entinen Newsweek in päätoimittaja Osborn Eliot;

London Observer in päätoimittaja Will Hutton;

Kanadalainen lehdistöparoni Conrad Black;

Peter Jennings, ABC:n World News Tonightin uutisankkuri ja vanhempi päätoimittaja;

Lesley R. Stahl, CBS:n kotimaan asioiden kirjeenvaihtaja;

WETA-TV:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Percy Rockefeller;

William F. Buckley, Jr., National Review 'n päätoimittaja, PBS-kanavan Firing Line -ohjelman juontaja ja Council on Foreign Relationsin jäsen;

Huomattavat poliittiset kolumnistit Joseph Kraft, James Reston, Joseph Harsch, George Will ja Flora Lewis;

Donald C. Cook, entinen Los Angeles Times in Euroopan diplomaattinen kirjeenvaihtaja sekä Council on Foreign Relationsin jäsen;

Albert J. Wohlstetter, Wall Street Journal in kirjeenvaihtaja sekä Council on Foreign Relationsin jäsen;

Thomas L. Friedman [juutalainen, suom. huom.], New York Times in kolumnisti ja sekä Council on Foreign Relationsin että Trilateral Commissionin jäsen;

New York Times in kirjakriitikko Richard Bernstein;

Time n Hedley Donovan, Henry Grunwald ja Ralph Davidson;

Joseph C. Harsch, entinen NBC-kanavan kommentaattori ja Council on Foreign Relationsin jäsen;

Bill Moyers, Public Affairs TV:n johtaja sekä entinen Council on Foreign Relationsin johtaja;

Gerald Piel, entinen Scientific American -lehden puheenjohtaja sekä Council on Foreign Relationsin jäsen;

William Kristol [juutalainen, suom. huom.], brittiläisen Weekly Standard -aikakauslehden päätoimittaja sekä julkaisija;

Toger Seidenfaden, Tanskan Politiken A/S :n päätoimittaja.

Journalistit ja uutisväki Bilderbergin sisäpiirieliitin ulkopuolella harvoin omistavat paljoakaan huomiota ryhmän toimille, yleensä koska he eivät ole tietoisia niistä. Viimevuosina kansalaispohjalta toimivat media-aktivistit ovat saaneet pientä menestystä saadessaan paikallismedian raportoimaan Bilderberg-kokouksista kun niitä pidetään. Näillä raporteilla on ollut vähän vaikutusta valtakunnalliseen tai kansainväliseen mediaan, mutta kiitos internetin yksityiskohtaista tietoa uutiskäsittelystä paikallisissa tai alueellisissa sanomalehdissä on nyt saatavilla yleisölle maailmanlaajuisesti. Ilman tätä tietoa raportti, jota nyt luet, ei olisi tullut kirjoitetuksi.

Vaikka maanalaiset informaatioaktivistit ovat onnistuneet läpäisemään paikalliset mediakuplat ja keräämään hyödyllistä tietoa Bilderbegin kokouksista, ryhmän kriittinen käsittely valtamediassa on yhä "verboten".

Esimerkkinä on C. Gordon Tetherin, joka vuosia kirjoitti arvokasta ja vaiikutusvaltaista kolumnia "Lombard" lontoolaiseen Financial Times -sanomalehteen, tapaus. Toukokuun 6. päivän 1975 kolumnissaan Tether kirjoitti: "Jos Bilderberg-ryhmä ei ole jonkin sortin salaliitto, sitä pidetään sellaisella tavalla, että se hämmästyttävän hyvin imitoi sellaista."

Tästä tulisi Tetherin viimeinen viittaus Bilderbergiin. Hän jatkoi ryhmän mainitsevien artikkelien kirjoittamista, mutta päätoimittaja kielsi jokaiselta niiltä pääsyn julkaisuun. Hänen taisteltuaan tätä sensuuria vastaan kaksi vuotta, Financial Times lopulta erotti Tetherin. Voi olla enemmänkin kuin pelkkä sattuma, että Max Henry Fisher, Financial Times in päätoimittaja, joka liiskasi Tetherin Bilderberg-raportit, oli Trilateral Commission in jäsen.

Freelance-toimittaja Campbell Thomas näki myös Bilderberg-salailun ruman puolen yrittäessään käsitellä vuoden 1998 kokousta Daily Mail ille. Thomas oli toimittaja, jolla oli kahdeksan vuoden kokemus ja hän sattuu olemaan myös erikoiskonstaapeli. Kuten muutkin journalistit kokouksessa, Thomas pysyi poliiisin turvarenkaan ulkopuolella, joka ympäröi Turnberry -hotellia.

Turnberry-hotelli

Toivoen saavansa ylös naapurien reaktiot kokousta kohtaan, Thomas meni asuintaloon avoimesta ovesta noin 500 jaardin päässä. Ensimmäisellä ovella jolle hän koputti vastasi koputukseen nuori nainen, joka informoi Thomasia, että tämä oli hotellin henkilökunnan tiloissa, eikä tämän pitäisi olla siellä. Hän poistui välittömästi.

Hieman tämän jälkeen kaksi Strathclyden poliisia lähestyi Thomasia ja kertoi hänelle, että hänet pidätettäisiin. Vaikka Thomas näytti poliiseille hänen erikoiskonstaapelin korttiaan, hänet laitettiin käsirautoihin ja pidettiin säilössä kahdeksan tuntia. 'Minua kohdeltiin hirvittävän kovaotteisella tavalla, kuten tavallista rikollista', Thomas kertoi brittiläiselle Press Gazette -lehdelle. 'Pidätysselli, johon minut laitettiin, oli kuvottavassa kunnossa, ulosteita kaikilla seinillä, ja minä olin tuossa sellissä suurimman osan viidestä tunnista.'

Tämän jälkeen Thomasia kuulusteltiin ja syytettiin rauhanrikkomisesta sen vuoksi, että hän saattoi nuoren naisen, jolle hän puhui, 'pelon ja hälyttyneisyyden tilaan', Press Gazette n mukaan. 'Minun ei sallittu puhua vaimolleni', Thomas sanoi. 'He veivät kenkäni, vyöni, lasini, jopa vihkisormuksen sormestani. Koko homma oli naurettavaa.'

Vaikka skotlantilaiset syyttäjät kieltäytyivät viemästä syytteitä Thomasia vastaan pidemmälle, tapaus jätti hänet järkyttyneeksi ja vihaiseksi, ja hän on hakenut neuvoa ammattiliitoltaan Chartered Institute of Journalists. CIoJ:n sihteeri Chris Underwood oli myös sitä mieltä, että Thomas sai 'skandaalimaista kohtelua' ja sanoi, että instituutti tukisi mitä tahansa toimia, mihin Thomas siiten päättäisikin ryhtyä.

Jim Bogusz raportoi samanlaisesta häirinnästä Strathclyden poliisin taholta kerätessään informaatiota Bilderbegin vuoden 1998 konferenssista nettisivustolleen. Bogusz, joka oli Referendum -puolueen ehdokkaana vuoden 1997 yleisvaaleissa, kirjoitti:

'Turvatoimet Turnberryssä olivat erittäin tiukat. Vaikka olin itseasiassa ajanut poliisin tukikohtaan informoimaan heitä, että olin siellä rekisteröidäkseni protestini ja identifioidakseni itseni, minua lähestyi silti myöhemmin kaksi aseistettua vartijaa, jotka vaativat henkilöllisyystodistusta ja henkilökohtaisia yksityiskohtia jälleen. Ilmaisin huoleni turvatoimien mittakaavasta siihen nähden, että poliisivoimat olivat väitteiden mukaan alirahoitettuja. He kieltäytyivät antamasta yksityiskohtia siitä, kuinka turvatoimet rahoitettiin. Minua jahtasi neljä moottoripyöräpoliisia kun menin paikalliseen postitoimistoon ostamaan sanomalehteä ja virvokkeita.'

Bogusz yritti saada poliisin päämajasta tietoa massiivisten turvatoimien rahoituksen lähteestä ja määrästä. 'He ovat vastanneet sanomalla, että he eivät voi paljastaa mitään yksityiskohtia turvatoimien rahoituksesta Turnberryssä', Bogusz raportoi. 'Haastoin heidät sillä, että voimana, joka on vastuussa yleisölle, heitä sitoo velvollisuus paljastaa, mitä resursseja käytetään heidän toimissaan.... On hyvin selvää, että meiltä pidätetään epäoikeudenmukaisesti tietoa ja meidän täytyy jatkaa sen vaatimista, että julkaistaan tietoa, mikä paljastaa täydellisesti poliisivoimiemme ja vaaleilla valittujen edustajiemme toimet.'"

"McBeth, Jim, 'Return of secret group that rules the world', The Scotsman , 11. toukokuuta 1998.

Morgan, Jean, 'Freelance Locked Up for Eight Hours -- For Knocking on a Door,' UK Press Gazette , 22. toukokuuta, 1998

'The Bilderberg Group: The Invisible Power House,' Nexus Magazine , Volume 3, No. 1, joulukuu 1995/tammikuu 1996.

Hatch, Alden, H. R. H. Prince Bernhard of the Netherlands: An Authorized Biography , G. G. Harrap & Co., London, 1962.

Eringer, Robert, The Bilderberg Group, the Trilateral Commission and Covert Power Groups of the West , Pentacle Books, 1980.

Dam, Kenneth ja Lin, Herbert, päätoimittajat Cryptography's Role in Securing the Information Society , 'National Research Council Committee to Study National Cryptography Policy', National Academy Press, Washington, D.C. 1996.

Dam, Kenneth W., ' The Role of Private Groups in Public Policy: Cryptography and the National Research Council ', Occasional Papers From the Law School of the University of Chicago, Number 38.

Eri uutistoimistojen raportteja.

Global Elite Exposed: Bilderberg Group Criticism

Jim Boguszin kotisivut

The Art of Deception: Secret Organizations"

Takaisin