Tervetuloa American Dissident Voicesiin. Minä olen Kevin Alfred Strom.
Joulukuun 15. päivän aamutunteina vuonna 2000, komisario Matthew Lynch katsoo lumiseen maahan eräällä syrjäisellä jalkapallokentällä Wichitassa, Kansasissa. Lumi on vaaleanpunaista ja siinä on punaisia läikkiä. Se oli verta, niiden valkoisten uhrien verta, jotka olivat joutuneet yhden Amerikan raaimman ja julmimman rodullisen hyökkäyksen kohteeksi, hyökkäyksen, joka tunnetaan Wichitan joukkomurhana.
Neljän valkoisen amerikkalaisen ruumiit makaavat jalkapallokentällä, ja niitä olisi ollut viisi, ellei ihme olisi sallinut yhden uhreista, 25-vuotiaan naisopettajan jota kutsumme HG:ksi, jäädä eloon kertomaan tuon illan karmivat tapahtumat. Hän juoksi lähes alasti 17 asteen pakkasessa mailin ennen kuin löysi apua, ja hän kieltäytyi kaikesta sairaala-avusta (vaikka hän kärsi ampumahaavasta) ennen kuin hänen auttajansa olivat kuulleet ja ymmärtäneet hänen tarinansa, joka hänellä oli kerrottavana tuosta kohtalokkaasta illasta. Hän sanoi: " Älkää soittako vielä hätänumeroon! Haluan teidän kuulevan tämän, jos kuolen ennen hoitoon pääsyä." Nuori HG ei ollut ollenkaan varma, selviäisikö hän kertomaan tarinaansa myöhemmin, sen jälkeen kun hänet oli kidnapattu, ryöstetty, raiskattu useaan kertaan, pakotettu harrastamaan seksiä, ammuttu teloitustyyliin niskaan, ja kaiken tämän lisäksi vielä ajettu autolla päälle, ja jätetty kuolemaan. Kaiken tämän olivat tehneet kaksi mustaa. Tämä 25-vuotias nainen halusi kaikkien tietävän, mitä oli tapahtunut, ja hänen kestävyytensä ja urheutensa ansiosta me tiedämme mitä tapahtui. Emme saa koskaan unohtaa Wichitan joukkomurhaa.
Aikaisemmin tuona iltana HG oli käymässä poikaystävänsä, 26-vuotiaan Jason Befortin, luona. Jason oli kemianopettaja ja valmentaja Augustan High Schoolissa. HG tuli tuon traagisen tapahtuman aikana tietämään, että Jason oli aikeissa kosia häntä, ja hän oli jo ostanut vihkisormuksenkin. Mutta Jason ei koskaan saanut mahdollisuutta kysyä: "Tuletko vaimokseni?" tai ojentaa sormusta. Hänen pahoinpidelty, verinen ruumiinsa makasi Wichitan lumisella tappokentällä.
Jasonilla oli kaksi ystävää, joiden kanssa hän jakoi asunnon: Bradley Heyka, 27, sijoitusanalyytikko Kochin sijoituspalvelusta,
ja Aaron Sandler, 29, joka oli juuri päättänyt aloittaa papiksi opiskelun. Myöhemmin tuona iltana heidän seuraansa liittyi
Heather Muller, 25-vuotias pyhäkoulun opettaja, joka oli Sandlerin entinen tyttöystävä, ja näiden kaikkien opiskelutoveri.
Aivan kuten Jason Befort, eivät myöskään Heyka, Sandler ja Muller tulisi näkemään seuraavaa aamua.
Klo 23.00 aikoihin kaksi mustaa miestä tunkeutui asuntoon. Heidät tunnistettiin Carrin veljeksiksi, Jonathaniksi ja Reginaldiksi. Käsiaseilla uhaten he pakottivat valkoiset uhrinsa riisuutumaan alastomiksi, ja sitten he lukitsivat heidät makuuhuoneen komeroon. Aluksi mustat eivät olleet kiinnostuneet ryöstämisestä, vaikka heidän uhrinsa pyysivät ottamaan rahansa ja jättämään heidät rauhaan. Sitten valkoiset nuoret vietiin toiseen huoneeseen, yksi tai kaksi kerrallaan, raiskattaviksi tai seksuaalisesti alistettaviksi.
HG:n kuulustelupöytäkirjan (jota on sensuroitu rankasti), jonka kopio oli CourtTV:n foorumilla, mukaan valkoiset
pakotettiin alistumaan raiskauksiin ja sodomiaan, ja heidät myös pakotettiin raiskaamaan toisiaan eräänlaisten
"esitysten" kautta mustien huviksi. "He käskivät Heatherin ja minun tulla ulos makuuhuoneesta, ja sen jälkeen he pakottivat meidät harrastamaan oraaliseksiä keskenämme", HG sanoo. Sitten mustat pakottivat Befortin ja Heyken yhdyntään HG:n kanssa, ja kun he eivät halunneet suostua tai eivät pystyneet mustien vaatimuksiin, nämä hakkasivat molempia golfmailoilla päähän kunnes molemmat valkoiset olivat lähes tajuttomia. Naapurit sanoivat myöhemmin, että miesten verta, tämän brutaalin hakkauksen tulosta, "oli joka puolella kaksikerroksista huoneistoa". HG:n todistus jatkuu: "Me harrastimme seksiä... mutta hän ei saanut erektiota... joten he olivat todella vihaisia... he hakkasivat häntä takaraivoon mailoilla ja sen jälkeen menin takaisin komeroon... olimme varmoja siitä, että kun he olisivat valmiita, he ampuisivat meidät kaikki. Sitten he huusivat kovasti... he olivat vihaisia siitä, ettei hän pystynyt tekemään sitä mitä häneltä vaadittiin... oli myös jotain puhetta erektiosta... jos hän ei saisi erektiota, hänet ammuttaisiin... joten yritin auttaa Jasonia..."Myöhemmin mustat raiskasivat molemmat valkoiset naiset useaan kertaan, HG:n mukaan: "Siinä vaiheessa kun Brad oli poissa, minut työnnettiin vessaan missä hän raiskasi minut... hänellä oli päällään oranssinmusta Fubu-huppari... minut revittiin lattialla... näin hopeisen käsiaseen hänen kädessään."
Kun Carrin veljesten seksuaaliset halut oli tyydytetty, valkoiset vietiin yksi kerrallaan tyhjentämään pankkitilinsä automaateista. Poistulomatkalla Reginald Carr kysyi HG:ltä, pitikö tämä mustista miehistä. Ajatellen, että kyllä-vastaus miellyttäisi hänen kaappaajaansa, hän myönsi pitävänsä. HG:n mukaan "hän toivoi, että olisimme voineet tavata jossain muissa olosuhteissa. Hän sanoi että olin söpö, ja että olisimme varmasti sopineet toisillemme."
Kun he palasivat asunnolle, Reginald Carr raiskasi HG:n uudestaan ja pakotti hänet oraaliseksiin. Jonathan Carr raiskasi Heatherin, ja sen jälkeen HG:n vielä kerran.
Hakkaamisen ja raiskaamisen jälkeen Carrin veljekset rupesivat etsimään asunnosta varastettavaa. He löysivät timanttisormuksen, ja kun he näyttivät tätä saalistaan uhreilleen, Jason onnistui sanomaan HG:lle: "Se oli sinulle. Aioin pyytää sinua kanssani naimisiin."
Noin klo 02.00 mustat lastasivat uhrinsa Jasonin autoon ja veivät viisi nuorukaista heidän elämänsä viimeiselle ajelulle, miehet olivat alasti, kuten myös naiset vyötäröstä alaspäin.
Hetkeä myöhemmin he saapuivat syrjäiselle lumen peittämälle jalkapallokentälle. Mustat pakottivat uhrinsa ulos autosta ja polvilleen lumiselle kentälle, jonka jälkeen jokaista ammuttiin yksi kerrallaan niskaan. HG muistaa: "Kun olin polvistumassa, ase laukesi... kuulin Aaronin äänen... hän anoi armoa. Ase laukaistiin uudelleen."
"Kuului vielä kolme laukausta, ja sitten tunsin kuinka luoti meni takaraivostani päähäni. Kaikki meni harmaaksi mutten menettänyt tajuntaani, enkä kaatunut eteenpäin. Sitten joku potkaisi minua selkään, kaaduin ja leikin kuollutta. En liikkunut. En halunnut heidän ampuvan uudestaan." Mustat, jotka luulivat kaikkien valkoisten kuolleen, menivät autoon ja ajoivat ruumiiden päältä, myös yhä elävän HG:n
päältä.
Hän kertoi: "Odotin kunnes en enää kuullut auton ääntä, käänsin päätäni ja näin auton valojen menevän pois. Katsoin kaikkia. He makasivat mahallaan. Jason makasi vieressäni, ja käänsin hänet ympäri. Hänen päästään vuoti paljon verta, myös hänen silmistäänkin vuoti verta." Lopun tiedättekin, kaikki muut menehtyivät paitsi HG, ja nyt hän todistaa oikeudessa Carrin veljeksiä vastaan.
New Nation -verkkojulkaisun uutisten mukaan Heather Mullerin ruumiinavaus osoittaa, että hän oli neitsyt ennen raiskausta.
Luonnollisesti puolustus yrittää sekoittaa veljekset keskenään: toisella heistä oli aikaisemmin "afrotukka", mutta nyt hänellä on ns. Cornrows-tyylillä letitetyt hiukset, ja toinen, jolla oli aikaisemmin Cornrows-hiukset, on ajanut nyt päänsä kaljuksi, ja molemmat käyttävät nyt silmälaseja ja siristelevät silmiään.
Muiden mustien ylimielisyys, eli niiden, jotka tietävät että Amerikassa ei siedetä valkoisilta pienintäkään rodullista huolta tai etusijaa, on aivan uskomatonta. Eräältä mustalta valamieheltä kysyttiin mitä mieltä hän oli Carrin veljeksistä ja heidän teostaan, hän vastasi: "Minua inhottaa nähdä nuorten mustien miesten kokevan tällaista."
CourtTV:n internetfoorumilla paikallinen wichitalainen nainen kirjoitti:
"Olin läsnä alustavan kuulustelun toisena päivänä, päivä sen jälkeen kun selvinnyt uhri kertoi hirveistä kokemuksistaan Carrin veljesten käsissä. Välitauolla usea Carrin veljesten perheenjäsen jätti istumapaikkansa salin takariveistä ja siirtyi istumaan valamiesten paikalle, missä he olivat vain parin metrin päässä syytetyistä. Kaiken maailman naurua ja kikatusta ja irvailua seurasi, ja se oli iljettävin näky, mitä olen koskaan oikeussaleissa nähnyt. Kun Reginald Carr näki minun tuijottavan tuota esitystä, hän näytti minulle kieltään rivoon sävyyn, ele, jonka olen useasti kokenut aikaisemminkin kun ajan kaupungilla
mustien miesten ohi."
Ja veljesten silmitön murhaaminen ei edes alkanut tuona kauhujen yönä. Muutamaa päivää aikaisemmin he ryöstivät auton valkoiselta mieheltä, Andrew Schreiberiltä, ja ampuivat useaan kertaan Linda Walentaa, Wichita Sinfonian sellistiä, kun tämä yritti paeta veljeksiä. Hän halvaantui ja kärsi kolme viikkoa suuria tuskia ennen kuin kuoli.
Carrin veljesten tapaus, oikeudenkäynnit, pidätykset, kuulustelut, ja tuon yön tapahtuma saivat erittäin vähän kansallista huomiota juutalaisten kontrolloimassa mediassa, aivan kuten arvelimmekin.
Vaikka tämä samainen media jaksoi jauhaa vuosia siitä, miten Teksasissa valkoiset olivat raahanneet mustaa autonsa perässä kunnes tämä musta oli kuollut, puhumattakaan Matthew Shepardin, homon, murhasta, niin Wichitan joukkomurhaa tuskin mainitaan.
Lähestulkoon kaikki tieto tästä tapauksesta on ollut paikallista wichitalaista tietoa, jopa Kansas City Star -lehden lukijat ovat valittaneet tiedon puutetta. Paikallinen lehti Ingrams kirjoittaa, että suurempi media sielläpäin on antanut vain sisäsivujen uutisia, jättäen totta kai mainitsematta tekijöiden ja uhrien rodun. Tämän samaisen lehden tutkimuksen mukaan Scruffy-koiran tappo sai enemmän palstatilaa muutama vuosi sitten Kansas City Star -lehdessä kuin Carrin veljekset ja heidän seitsemän uhrinsa.
Toinen, eläkkeellä olevalta poliisietsivältä tullut viesti, joka oli postitettu (ja myöhemmin poistettu) CourtTV:n foorumilta, kertoi
tapauksesta ytimekkäästi:
"Entisenä Chicagon murhaetsivänä en ole koskaan aikaisemmin kuullut näin julmasta tapauksesta. Tähän juttuun lukeutuu kotiin tunkeutuminen, toistuneet raiskaukset ja seksuaaliset hyökkäykset, aseellinen ryöstö, varkaus, hyväksikäyttö, autovarkaus, ja myös lumiselta jalkapallokentältä löytyneiden uhrien teloitustyylinen murha."
"Jos ei oteta huomioon internetiä ja paikallisia tiedotusvälineitä, kansallinen media on vaiennut asiasta lähes täydellisesti. Kokeneet murhaetsivät voivat vakuuttaa, että murhatapaus ei voi olla pahempi kuin Wichitan joukkomurha."
Olkaa niin ystävällisiä ja kertokaa tästä tapauksesta kansallisesti, näin pyytävät sadat valkoiset raivostuneet ihmiset median hiljaisuudesta. (Sen olisi pitänyt olla satojen tuhansien ihmisten pyyntö, mutta antakaa aikaa uuden valkoisen median kasvamiselle.) Näytti liian hyvältä ollakseen totta, kun Time-Warnerin CourtTV:n pääankkuri, Fred Graham lupasi syyskuussa, että he lähettäisivät perusteellisen jutun Wichitan joukkomurhan oikeudenkäynnistä. Tämä lausunto antoi paljon toivoa valkoiselle yhteisölle, mutta tuo toivo murskattiin muutamaa viikkoa myöhemmin, kun CourtTV lupaustensa vastaisesti
lähettikin vain minimaalisen lyhyen jutun oikeudenkäynneistä. Samoihin aikoihin CourtTV:n foorumilla olevat useat aihetta koskevat keskustelut katosivat, ja ne, jotka yrittivät lähettää uudestaan poistettua tietoa tai protestoida sensurointia, joutuivat puhekieltoon ja heidän viestinsä poistettiin.
Oikeudenkäyntien peittelystä ei noussut mitään julkista kohua. Huolimatta valkoisten vastaisten joukkojen röyhkeydestä amerikkalaisessa yhteiskunnassa, ihmiset eivät uskalla julkisesti protestoida näin hirvittävän rikoksen sensuroinnista. Paineet,
jotka pakottivat CourtTV:n suunnitelmat muutokseen, eivät olleet julkista painetta, vaan lavasteiden takana olevaa painetta,
painetta, joka on pidetty salassa meiltä. Virallinen syy siihen, miksei oikeudenkäyntiä näytetty, oli erään rabbin lähestyvä
oikeudenkäynti, missä häntä syytettiin vaimonsa murhasta. Tämä itsessään olisi riittänyt saamaan meidät epäluuloisiksi
juutalaisten tahojen painostuksesta, vaikka emme olisikaan huomanneet, että CourtTV on, omien internetsivujensa mukaan,
ylpeä "kumppani" juutalaisen B'nai Brithin Anti-Defamation League -järjestön kanssa, jonka valkoisia vihaavat aktiivit
tunnetaan hyvin. CourtTV kirjoittaa sivuillaan, että ADL on "yksi maamme suurimpia ihmisoikeuksien puolustaja, ja se
taistelee antisemitismin kaikkia muotoja vastaan, suojellen demokratiaa ja kansalaisoikeuksia".
Tarkistin ADL:n omat internetsivut, joilla he ylpeästi kertoivat, että juuri samaan aikaan kun juttu Wichitan joukkomurhasta
olisi pitänyt olla CourtTV:ssä, kanava lähettääkin ADL:n sponsoroiman ohjelman nimeltä "Empowering Children in the Aftermath of Hate". Mikä mielenkiintoinen sattuma. Kun tajuaa nämä yhteydet, ja muistaa, että raskaasti juutalaisten omistuksessa oleva Time Warner on CourtTV:n suurin omistaja, ei olekaan enää suuri yllätys, että kanava vetää yhtäkkiä - aivan viimeisellä minuutilla - pois jutun Wichitan joukkomurhasta.
Juutalaisella vähemmistöllä Yhdysvalloissa on mahtava monopoliasema massamediassa, ja kaikki päätökset mitä he tekevät,
ovat niitä päätöksiä, jotka palvelevat parhaiten juutalaisten tarkoitusperiä. Tämä on avain sen syyn ymmärtämiseen, miksi
CourtTV ei lähettänyt juttuansa oikeudenkäynneistä, tämä on avain sen syyn ymmärtämiseen, miksi valkoiset ihmiset eivät
saa omistaa yhtään instituutiota tai järjestöä omalle rodulleen, tämä on avain sen syyn ymmärtämiseen, miksi tuollaisia järjettömyyksiä kuten Wichitan joukkomurha, ei luokitella viharikoksiksi, vaikka siinä mustat valitsevat uhreikseen vain valkoisia, jopa seitsemän kertaa, ja vaikka siinä on mukana seksuaalirikoksia ja mustien suorittamia valkoisten murhia, ja vaikka samaan aikaan valkoinen, joka kiinnittää yleiselle paikalle julisteen, jossa kerrotaan valkoisen rodun uhanalaisuudesta,
tuomitaan viharikoksesta. Näiden faktojen ja seuraamuksien tajuaminen, se mitä juutalaisten mediakontrolli aiheuttaa, on
avain sen ymmärtämiseen, mitä Yhdysvalloille on tapahtunut. Toivon, että jatkatte lähetyksiemme seuraamista jotta tajuaisitte
maailmanlaajuisen ongelman ja auttaisitte meitä ratkaisemaan sen. Ilman juutalaisten mediakontrollia Amerikan tilanne ei olisi
mennyt ikinä siihen pisteeseen, että Wichitan joukkomurhan kaltaiset tapaukset olisivat olleet mahdollisia. Jopa tämän
päivän Amerikka ilman sitä juutalaisten kontrollia, joka muuttaa viharikokseksi luokiteltavan joukkomurhan vaietuksi
rikokseksi, valaisisi valkoista kansanosaa niin paljon, että he korjaisivat epäkohdat.
Osoitteesta http://www.wichita-massacre.com löydätte paljon luotettavaa tietoa tästä hirvittävästä joukkomurhasta.
Kevin Alfred Strom muistuttaa teitä, ettemme ikinä saa unohtaa Wichitan joukkomurhaa.
----------------------------------------
Jos haluat kommentoida tätä lähetystä, kirjoita osoitteeseen:
national@natvan.com
Jos haluat ottaa meihin yhteyttä tavan-
omaisella postilla, kirjoita osoitteeseen:
National Vanguard Books
Attention: ADVlist
P.O. Box 330
Hillsboro, WV 24946
USA
National Alliance: http://www.natvan.com, http://www.natall.com
