Se, että joutuu elämään ja työskentelemään ei-valkoisten kanssa joka päivä, että joutuu taukoamatta alttiiksi juutalaiselle propagandalle, ei ole ainoastaan pelottavaa ja masentavaa - se on henkisesti lamauttavaa. Se voi tartuttaa meidät väärillä arvoilla. Se voi vääristää asenteemme työtämme kohtaan ja se voi myös heikentää uskollisuuttamme periaatteillemme. Ja mitä pidempään meidän pitää työskennellä saavuttaaksemme tavoitteemme, sitä tärkeämmäksi juuri tämä kysymys tulee. Viiden, tai jopa kymmenen vuoden ajan voi henkilö jolla on vähän selkärankaa purra hammasta ja sulkea ulos melkein kaiken myrkyn ja pitää mielensä ja sydämensä työssään. Mutta entäpä vaikkapa 25 vuoden työskentely? Tai 40 vuoden? Tai koko elämän? Miten joku pitää idealismin liekin palamassa puhtaana sitten? Miten joku vielä ojentaa sen himmenemättömän soihdun eteenpäin seuraavan sukupolven kamppailijoille? Se joku tekee sen vain ja ainoastaan siten, että hänellä on joku puhtauden
ja voiman keskus joka ei muutu, keskus, mistä hän voi hakea inspiraatiota ja ohjausta, koska se on keskus, josta kaikki vieras ja epäterveellinen on poistettu.
Sitten on käytännön harkintoja sellaisen paikan omistamisesta, jossa voisimme tehdä meille tarpeellisia asioita tulevaisuudessa rauhassa; missä meillä on tilat, joita tarvitsemme kun kamppailumme etenee. Ja tulevaisuudessa tarvitsemme paikan, jossa meillä on fyysistä turvallisuutta ja omavaraisuutta jollaisiin meillä ei olisi mahdollisuutta Washingtonin kaltaisilla suurkaupunkialueilla.
Toisin sanoen, olemme tarvinneet oman Siionin, henkisen ja fyysisen. Ja tarvitsemme sellaista tulevaisuudessa yhä enemmän. Ja nyt meillä on sellainen.
[Sivuhuomautus] Voisinko saada valot pois ja dia-projektorin päälle.
Tämä on meidän. Jokainen puu ja jokainen ruohonkorsi jonka näet on meidän. Me omistamme enemmän kuin puoli neliömailia kauneinta maata tällä mantereella.
[Aplodeja]
Mäet, kivet, niityt ja metsät, ne ovat kaikki meidän.
Meidän on ollut mahdollista hankkia tämä maa vain, koska muutamilla meistä, kourallisen verran suhteellisesti ilmaistuna, on ollut haave, sitoutuminen tavoitteellemme ja uhrautumisen henki jollainen jokaisella yhteisömme jäsenellä tulee olla. Ja kun jokaisella on uhrautumishalua jota muutamat ovat jo osoittaneet, ei ole mitään, mitä emme voisi saavuttaa.
Sanon sen vielä uudestaan: Meillä on tämä maa muutaman ihmisen uhrauksien takia. He olivat ihmisiä, jotka eivät vain istuneet paikallaan ja pitäneet tiukasti kiinni siitä mitä heillä oli - ajatellen, että kun teemme suuria harppauksia eteenpäin, he antaisivat meille silloin lisäapua. Ei. He olivat ihmisiä, joilla oli uskoa ja epäitsekkyyttä pistää puolestamme likoon kaikki mitä heillä oli. Joidenkin näiden suurisydämisten ihmisten nimiä ei voida edes paljastaa ennen kuin tavoitteemme on saavutettu,
ehkä seuraavassa sukupolvessa.
Mutta sen voin kertoa, että muutamassa kuukaudessa tehdyt saavutukset ovat meille todella merkityksellisiä - merkityksellisempiä, kuin mitä useimmat voivat kuvitella. Se ei tarkoita vain sitä, että keskuksemme on sellaisessa paikassa, jossa mellakoivat mustaihoiset ja juutalaiset tuhopoltto-osastot eivät voi sitä vahingoittaa. Se ei tarkoita ainoastaan sitä, että voimme selviytyä taloudellisista takaiskuista ja lain ja järjestyksen murtumisesta työmme katkeamatta. Se ei myöskään
tarkoita pelkästään sitä, että voimme pitää isomman määrän väkeä työskentelemässä miellyttävämmässä paikassa ja pitää heidät työssä pienemmällä palkalla verrattuna Washingtoniin tai mihin tahansa muuhun kaupunkiin. Kaikkia turvallisuuteen, talouteen ja omavaraisuuteen liittyviä näkökohtia tärkeämpiä ovat biologiset ja henkiset tekijät. Olemme lisäämässä kokonaan uuden ulottuvuuden työllemme.
Tähän asti kaikki me olemme joutuneet elämään juutalaisessa maailmassa 24 tuntia vuorokaudessa, samalla yrittäen tehdä jotakin silloin tällöin sen eteen, että meillä olisi ei-juutalainen maailma jossain etäisessä ja epävarmassa tulevaisuudessa. Nyt me olemme kuitenkin rakentamassa pientä osaa tuosta ei-juutalaisesta maailmasta. Tulee oikeasti olemaan paikka, jota voimme ajatella erittäin pieneksi maaksi, kooltaan pienemmäksi kuin neliömaili, missä osa väestämme voi aloittaa elämään arvojemme ja tapojemme mukaan 24 tuntia vuorokaudessa, joka päivä; paikka, jossa lapset voidaan kasvattaa näiden arvojen ja tapojen mukaan. Meillä on pieni maa, joka on meidän niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ja tuolla on meille kaksoisarvo, aivan kuten Siionilla on kaksoisarvo juutalaisille. Toinen puoli arvosta tulee olemaan se, mitä me teemme sillä maalla niin biologisesti ja henkisesti kuin myös fyysisesti. Toinen puoli arvosta on se tarkoitus - inspiraatio - niille muille, jotka jatkavat elämistään juutalaisessa maailmassa, jatkaen rekrytoimista. Odotan, että se mitä me teemme maallamme, omalla pienellä maallamme, synnyttää suunnattoman voiman ja innostuksen tulvan kaikille, jotka
eivät ole tuolla maalla; voiman päihittää luovuttamisen ja epätoivon tunne; voiman jatkaa työskentelyä ja rekrytoida vuodesta vuoteen. Uudessa maailmassa tulee nimittäin olemaan uusi valo, jonka jokainen jäsen voi nähdä, riippumatta siitä missä hän on; uusi todistuskappale siitä, että hänen työnsä ja uhrauksensa eivät ole turhia. Tulee olemaan jotain konkreettista, jotain elävää, kasvavaa ja pysyvää johon tuon ihmisen ponnistelut tähtäävät: yhteisö, jonka hän tietää säilyvän eikä kuivuvan kasaan hetkessä kuten oikeistolaiset järjestöt yleensä. Tällä on merkitystä meille jokaiselle kaikkialla.
Tiedän, että olinpa fyysisesti maalla tai poissa sieltä, sydämeni tulee olemaan maalla. Uskon myös, että tämä tulee pitämään paikkansa monen muunkin kohdalla. Tämä nimenomainen kuukausi merkitsee kaksoisolemassaolomme alkua.
Toisaalta jatkamme Alliancen rakentamista täällä Washingtonissa, kuten myös mm. Chicagossa, Philadelphiassa, Montgomeryssä ja Johannesburgissa. Sen teemme rekrytoinnin avulla ja Alliancen julkaisujen jakamisella kuten
ennenkin - nyt kuitenkin tehokkaammin, koska opettelemme värväystaitoja ja parannamme ja kehitämme organisaationaalista rakennettamme. Tämä on meidän Diasporamme.
Toisaalta työskentelemme maallamme, vuorellamme. Samaan aikaan kun Diasporamme rekrytoi, vuoremme rakentaa yhteisöä, joka tulee - kuten National Vanguard -lehden logossa sanotaan - "Kohti Uutta tajuntaa; Uutta järjestystä; Uutta kansaa". Todelliseksi yhteisöksi.
Nyt kerron teille mihin minä luulen kaiken tämän johtavan. Kirjoitin yhteisön rakentamisesta elokuun [1984] National Vanguardin numerossa, mutta vain lyhytsanaisesti yhteisön toiminnasta, siitä, mitä yhteisömme tulisi tekemään
suhteessa muuhun maailmaan. Olin lyhytsanainen, koska en halua spekuloida epävarmoja asioita National Vanguardissa, tai mitä vaan, mikä riippuu enemmän tai vähemmän siitä, mitä muut tekevät.
Uskon, että seuraavanlaista tulee tapahtumaan: Matkalla mulattimaailmaan, jollaista juutalaiset ja tietysti mulatit itse työstävät, tulemme törmäämään todella mielenkiintoisiin kehityksiin, etenkin reaktioina historian keskeiseen sisältöön.
Tulemme näkemään esimerkiksi valkoisen alakulttuurin kasvun Amerikassa. Aivan kuten keskiajalla oli ihmisiä, joilla oli luontainen immuniteetti Mustaa Kuolemaa - ruttoa - kohtaan, tulee amerikkalaisesta yhteiskunnasta nousemaan aines, joka on enemmän tai vähemmän immuuni juutalais-kristilliselle myrkylle. Tämä "enemmän tai vähemmän" on tärkeää. En
tarkoita, että mikään valmiiksi tehty Alliance-osasto tulee nousemaan. Joka tapauksessa tulee olemaan paljon ihmisiä, jotka vieraantuvat juutalaisesta yhteiskunnasta.
Esimerkkinä ihmiset, jotka tarttuvat "punaniska"-juuriinsa avoimen rasistisen kantrimusiikin kautta, ja jotka hylkäävät erilaiset mustat, mulatit ja juutalaiset kantrilaulajat joita juutalaiset jo nyt käyttävät ehkäistäkseen tällaisen kehityksen. Tulee olemaan ihmisiä, jotka nousevat kauppaamaan "rasistisia" elokuvia ja kaapeli-TV-ohjelmia, tai "rasistisia" paperijulkaisuja sarjakuvista kirjallisuuteen - mutta ei välttämättä kirjallisuutta, jossa olisi joku viesti tai elokuvaa, jossa olisi joku moraali; vain yksinkertaisesti materiaalia ihmisille, jotka haluavat lukea omasta valkoisuudestaan, tai ihmisille, jotka eivät pidä mustista
ja haluavat nähdä, että heille käy kehnosti jossain elokuvassa. Tulee todella olemaan sellaisia kaupunkeja, sellaisia lähiöitä, joille karttuu mainetta ja jotka tulevat pysymään sotilaallisesti valkoisina, esimerkiksi Cicero, Illinoisissa, kaupunkeja, jotka pyrkivät ehkäisemään valtion tavoitteet "integroida" heidät. Tulee olemaan sellaisia lomakohteita, sellaisia vapaa-ajan harrastuksia ja ehkä jopa sellaisia vaatetustyylejä, jotka yhdistetään militanttisen valkoisuuden henkeen. Ja tulee olemaan
paljon ei-militantteja valkoisia, jotka osallistuvat tavalla tai toisella tähän trendiin.
Uskon, että tämä saa alkunsa monella erilaisella tavalla ja monella erillisellä tasolla. Uskon, että jotkut näkevät sen erilaisina
ammattiyhdistyksinä. Jotkut tulevat näkemään paljon ihmisiä, jotka sitoutuvat sellaisiin toimintoihin, jotka juutalais-kristityt julistavat "rasistisiksi." Mutta nämä ihmiset eivät ala juosta kuin jänikset ja pyydellä anteeksi sitä että he ovat valkoisia. He ovat kuulleet sen niin monta kertaa ettei se haittaa heitä - tai jos haittaa, he hyökkäävät vastaan sionistisella rasismilla Israelissa tai mustalla rasismilla tai latinorasismilla.
Tällaiset reaktiot ovat väistämättömiä nopeiden ja rajujen sosiaalisten muutosten aikoina. Kun rodun kovimmilla elementeillä on selkä seinää vasten, he vastustavat tuhoamistaan.
Juutalaiset odottavat tämänkaltaista vastustusta. He ovat nähneet sen tapahtuvan sata kertaa toisissa maissa toisina aikoina. He pitävät tällaisia reaktioita jo lähes tuhoamansa sivilisaation rimpuiluna. He juoksevat vain ympäriinsä kaataen vettä kuumiin paikkoihin, mutta kuitenkaan em. reaktioita suuremmin murehtimatta. He tahtovat estää näiden reaktioiden
yhdistymisen ja kasvamisen, he haluavat estää näitä ihmisiä hankkimasta tarkoitusta, ideologiaa ja yhdistävää henkisyyttä. Niinpä he tulevat mainostamaan uutta Charlie Pridea tai Neil Diamondia, pitääkseen valkoiset musiikinkuuntelijat aisoissa. He rupeavat itse kirjoittamaan ja julkaisemaan mustia vastustavaa materiaalia jotta he saisivat senkin kaupan haltuunsa. He kehittelevät uusia "johtajia" - uusia Barry Goldwatereita, uusia George Wallaceja. He järjestävät äänestyksiä ja lähettävät loputtomia televisioituja keskusteluja ilmiöstä ja yrittävät puhua sen loppuun, kuten myös lopettaa se käyttämällä perinteisiä
keinoja kuten valtiollista ja taloudellista painostusta ja niin edelleen.
Juutalaiset kuvittelevat, että jos he pystyvät pitämään reaktion aisoissa parikymmentä vuotta tai sukupolven ajan, se menettäisi elinvoimansa ja kuolisi pois. Ja sitten ei olisi mitään, mikä uhkaisi heitä, ei mitään, mikä vastustaisi heidän suunnitelmaansa mulattitulevaisuudesta.
Mutta juutalaiset, kuten niin monesti menneisyydessäkin, laskelmoivat väärin. He menettävät otteensa reaktiosta. Se lipeää kokonaan käsistä. Se ottaa tulta alleen. Koska me tulemme olemaan siellä heittämällä bensaa liekkeihin.
[Aplodeja]
Me tulemme ottamaan edun uusista markkinoista kirjoille, lehdille, videokaseteille ja musiikille, jotka ovat tulossa. Tulemme levittämään oman materiaalimme näille markkinoille. Me lähetämme viestimme kaikille noille taantumuksellisille, ja jotkin heistä tulevat kuuntelemaan sitä. Ja se viesti tulee meidän vuoreltamme, meidän valkoisten arvojemme saarelta juutalaisessa valtameressä. Me tulemme antamaan tarkoitusta ja merkitystä heidän elämäänsä. Jotkut heistä liittyvät sitten Diasporaamme ja vahvistavat sitä, ja muut liittyvät seuraamme vuorellemme, omalle pikku saarellemme.
Ja se päivä tulee, kun meidän pienestä saarestamme tulee kaksi saarta, ehkä tuhat kilometriä etäällä toisistaan; sitten kolme; ja sitten kokonainen saariryhmä. Me emme ehkä pelasta tätä maata tai tätä sivilisaatiota, mutta pelastamme jotakin. Ja sitten aloitamme uudestaan. Valkoisilla geeneillä, valkoisilla arvoilla, valkoisella tarkoituksella. Ja me rakennamme uuden maailman.
Todella hieno asia tapahtuneessa on se, ettei meidän tarvitse odottaa mitään väkivaltaista vallankumousta tai mitään muutakaan mullistusta kaukana tulevaisuudessa aloittaaksemme uuden maailman rakentamisen. Me olemme sen jo aloittaneet.
Vuoremme - saaremme - on uuden maailman alku. Se tulee olemaan uusi monella tapaa. Muistakaa, ettemme yritä paeta nykyisyydestä palataksemme menneisyyteen. Tarkoituksenamme on vakiinnuttaa tukikohta nykyisyyteen, josta voimme muokata tulevaisuutta. Me emme yritä tehdä yksinkertaisempaa, rauhallisempaa tai sivistymättömämpää maailmaa johon voimme perääntyä kun kaikki muu menee päin helvettiä. On todella tarpeellista olla koko ajan yhteydessä muuhun maailmaan samalla kun se jatkaa kurssissaan. Me emme rupea matkimaan amisheja karttamalla koneita. Me tulemme käyttämään jokaista työkalua ja jokaista saatavilla olevaa asetta, jotka auttavat meitä saamaan työmme tehdyksi.
Yhteisöämme vuorella, pienellä saarellamme, tullaan hallitsemaan henkisillä arvoilla joita velvollisuutemme on vaalia. Se tulee olemaan keskeisellä tavalla uskonnollinen yhteisö. Se ei kuitenkaan koostu munkeista, jotka harjoittavat kalligrafiaansa hanhensulkakynien ja pergamenttien kera. Se tulee olemaan uskonnollinen yhteisö, joka käyttää uusimpia ja tehokkaimpia tiedon- ja tekstinkäsittelylaitteita joita meillä vain on varaa hankkia. Itse asiassa katsomme juuri teknisiä tietoja uudesta tehokkaasta tietokoneesta, joka tulee olemaan lähtökohta koko systeemille.
Enemmän kuin koskaan, kaipaamme erikoiskykyjä jäseniltämme. Tarvitsemme lahjakkaita, koulutettuja miehiä ja naisia jotka voivat tarjota meille erikoiskykyjä vuorellamme, omalla saarellamme. Ja tarvitsemme taloudellista tukea muilta, jotta voimme jatkaa tarvittavien välineiden hankintoja ja jatkaa yhteisömme kehittämistä edelleen. Tarvitsemme paljon apua, paljon sitoutumista, paljon uskoa, paljon uhrauksia. Meillä onkin koossa todella hyvä porukka; kekseliäs, oma-aloitteinen ja idealistinen ryhmä ihmisiä. Vetämällä yhtä köyttä ja antamalla kaikkemme voitamme tämän taistelun vielä.
Kiitos.
[Aplodeja]
