Tervetuloa American Dissident Voicesiin, minä olen Kevin Alfred Strom.
Viime viikon ohjelmassa puhuin vähän siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, eli perustaa valkoisia yhteisöjä. Siihen aikaan kun tuo
ohjelma tuli ulos, olin kokouksessa, jossa tällaisen yhteisön rakentaminen oli perustana sille, mitä liikkeemme tekee ympäri
maan. Olin Dahlonegassa, Georgian osavaltiossa, Appalakkien eteläosissa, Georgian osaston toiminnanjohtajan Chester Dolesin luona. Herra Doles, jolla on kiireinen elämä ja jonka yhdestoista lapsi syntyi juuri neljä päivää aikaisemmin, on rakentanut mailleen kunnioitusta herättävän kokoustilan. Kokouksen jälkeen saimme erinomaisen aterian, jonka jäsenet olivat lahjoittaneet. Virvokkeiden nauttiminen ja keskustelu jatkui samaan aikaan kun jäsenet ja vieraat valmistelivat aineistoa tulevalle kampanjalle.
Tämän päivän ohjelmassa jatkan mietteitäni valkoisesta yhteisöstä. Kyseisen puheen pidin kokouksessa.
Herra Doles, Rouva Doles, hyvät jäsenet, arvon naiset ja herrat: kiitän teitä kunniasta saada olla teidän kanssanne täällä tänään. Kun vaimoni ja minä ajoimme tänne tänään Pohjois-Georgian maaseudun läpi tapaamaan teitä, huomasin, että mäet olivat syyslehtien peittämät. Ajattelin, että maat ovat kuin lehtiä: ne vaihtavat väriään ennen kuin kuolevat. Tämä tapahtuu myös meidän maallemme.
Tietysti "väri" on se tapa, jolla monet ihmiset ajattelevat rodullista kysymystä, mutta me täällä tiedämme, että väri ei ole itsessään niin tärkeä. Se on merkki. Se on symboli. Amerikkalainen kotka ei ole se eläin mikä se on vain siitä syystä että sillä on valkoisia sulkia päänsä päällä. Sillä on valkoiset sulat sen takia minkälainen eläin se on, sen geneettisen perimän takia. Ja tämä on geneettinen perintö, joka myös antaa sille sen hyvin näkevät silmät, sen kyvyn liidellä pilvien yläpuolella ja hyökätä alas salaman lailla, sen uskollisuuden kumppaniaan ja jälkeläisiään kohtaan, ja kaiken muun mikä tekee kotkasta kotkan. Sen valkoinen pää on vain yksi merkki siitä genetiikasta, joka tekee siitä sen olennon mikä se on. Se on tapa, jolla tunnistamme sen. Nähdessämme toripulun tiedämme, että sillä on eri ominaisuuksia, käytöstapoja, itsesuojeluvaistoja ja ominaisuuksia.
Niin on myös meidän värimme kanssa, meidän valkoisuutemme kanssa. Se on vain yksi merkki siitä, keitä me olemme. Kun
sanon, että maamme vaihtavat väriä, niin tarkoitan, että ne ihmiset jotka maat ovat rakentaneet, ovat kuolemassa pois: tarkoitan, että koko genotyyppi, joka on tehnyt sivilisaatiostamme mahdollisen, tuhoutuu - tuhoutuu sterilisaation ja lapsettomuuden kautta - suunnitellussa hyökkäyksessä meidän ikivanhoja maitamme kohtaan, ja rotujen sekoittamisen eli kansanmurhan kautta, joka on yhtä tehokas kuin hermokaasun hengittäminen.
Mitä me olemme, muuta kuin valkoisia? Omien standardiemme mukaan olemme kauniita ja kunniakkaita. On olemassa jotakin
- melkein jumalallista - arjalaisissa kasvoissa, niin kuin näkisimme väläyksen tulevaisuudesta kun katsomme toisiamme tai arvokkaita lapsiamme silmiin. Se "katse" on monia kertoja nähty rotumme suurten taiteilijoiden teoksissa, ikävä kyllä, kyynistä mediaa hyväksikäyttäen juutalaiset ovat käyttäneet tätä kunniakkaiden valkoisten miesten ja naisten "katsetta" hyväkseen kun he ovat mainoksissaan ja elokuvissaan myyneet meille roskaa ja kuolemaa.
Olemme myös luovasti älykkäitä, tavoilla, joita ei voi normaalien ÄO-testien mukaan varmuudella todistaa. Näiden testien tulosten mukaan juutalaisten ja aasialaisten olisi pitänyt kehittää tiedettä ja sivistystä ainakin yhtä paljon kuin valkoiset, mutta historia ei todista tätä. Kyseenalaistamisen henki länsimaisessa sivilisaatiossa, muinaisista kreikkalaisista tämän päivän valkoisiin, on lähettänyt meidät tutkimaan ja löytämään planeettamme eri paikat, se on lähettänyt meidät kaukaisimpiin galakseihin, etsimään sisimpiimme ymmärrystä DNA:n merkityksestä, etsimään olemassaolon ydinosia todellisuuden ymmärtämiseksi, etsimään ajan tuonpuoleisuutta ymmärtääksemme kaiken alun ja ehkä jopa hiukan tulevasta.
Mikään rotu ei voi voittaa meitä tässä.
Älykkyydestämme ja luovuudestamme, teknologiastamme ja sivilisaatiostamme sekä yhteisestä kauneuden arvostuksestamme
huolimatta olemme häviämässä. Olemme jo lähes selkä seinää vasten. Miksi?
Minä luulen, niin kuin sanoin viimeviikkoisessa ohjelmassa, että yksi suurimmista syistä on se, että me itse tuemme tätä itsetuhoista suuntausta siksi, koska valkoisten keskuudessa yhtenäisyyden tunne on kadonnut. Kun katson tätä kokoussalia, kun näen ne uhraukset, jotka Herra Doles ja häneen perheensä on tehnyt, ja kun näen kaikki liikkeen jäsenet, jotka ovat auttaneet häntä rakentamaan tämän paikallisosaston, näen toivoa. Näen kasvavan yhtenäisyyden tunteen. Kun Georgiassa on miljoonia valkoisia ja koko mantereellamme satoja miljoonia valkoisia, niin on houkuttelevaa sanoa, että tämä
osasto ja koko liikkeemme on hyvin pieni ja huomaamaton. Mutta haluan huomauttaa, että sekä Rooma että Kreikka perustettiin monen pienen heimon kautta. Nämä heimot kasvoivat ja muuttivat lopullisesti koko maailman historian. Ja näin mekin aiomme tehdä. Meidän liikkeemme on kuin pieni itävä siemen. Jos me puolustamme tätä kasvia, ravitsemme sitä ja kitkemme rikkaruohot sen ympäriltä, se voi kasvaa jättiläismäiseksi puuksi jonka suojaavien oksien alla monet sukupolvet meidän lapsistamme ja lapsenlapsistamme voivat menestyä, valloittaa ja matkata, ehkä jopa tämän planeetan ulkopuolelle.
Kun kysyin herra Chester Dolesilta, tämän osaston toiminnanjohtajalta, kuinka kauan hänen yksikkönsä on ollut toiminnassa, hän vastasi, että vain kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten hän aloitti pitämään kokouksiaan ainoastaan yhden toisen jäsenen kanssa. Nykyään hänen kerran kuukaudessa pitämissään kokouksissa käy arviolta 30-100 osanottajaa, mikä tarkoittaa yli kolmekymmenkertaista kasvua. Voitko kuvitella tämän osaston menestyksen kun se on yli kolmekymmentä kertaa isompi kuin mitä täällä on ihmisiä nyt? Tai edes kymmenen kertaa isompi? Jos me voimme jokainen tehdä osuutemme ja kasvattaa liikettämme kymmenkertaiseksi tämänpäiväisestä, niin ajatelkaa, mitä voimme tehdä kansallisesti. Ja se, ystäväni, on hieno saavutus.
Yksi asia, joka meidän tulee tehdä yhtenäisyyden rakentamiseksi, on lopettaa piileskely.
Internetistä on ollut suuri hyöty meille, ja se on - tähän asti ainakin - lähes ilman sensuuria antanut meille mahdollisuuden kertoa näkemyksemme asioista niin kuin me ne näemme, ilman juutalaisten vääristävää linssiä. Mutta internet sallii anonymiteetin, ja anonymiteetti ei ole vain hyvä siunaus. En halua kehottaa ketään olemaan hiljaa. En myöskään halua, että kukaan ymmärtää minut väärin: monet anonyymit ihmiset internetissä ovat kirjoittaneet ja tuoneet mukanaan paljon hyvää. Pidän heistä ja ihailen heitä, ja kunnioitan heidän aktivismiaan. Hyvin monet valkoiset ihmiset esiintyvät 'netissä' kuitenkin nimimerkeillä kuten "whitepower" tai "viking-berserker", mikä antaa sellaisen kuvan, että olisimme ryhmä ihmisiä, joka häpeää käyttää omia nimiään. Se antaa kuvan, että se mitä teemme, on jotenkin "pahaa" tai laitonta tai häpeällistä, ja että meidän on sen takia salattava henkilöllisyytemme. Päinvastoin! Me olemme avoimia sen suhteen mitä teemme; olemme laillisia; olemme oikeassa.
Kaikkien heidän, jotka voivat käyttää oikeita nimiään, pitäisi tehdä niin. Se antaa samanlaisen painon sanoihimme kuin mitä Amerikan itsenäisyysjulistuksen allekirjoitukset antoivat. Se antaa toisille rohkeuden liittää nimensä ja hyvän maineensa meidän asiallemme.Tässä esimerkki: tohtori Robert Griffin, Vermontin yliopiston professori joka kirjoitti "The Fame of a Dead Man's Deeds" -teoksen, on suostunut kirjoittamaan the National Vanguard -lehdelle ja tekee sen myös oikealla nimellään. Kun yhä useampi hyvän maineen ja hyviä saavutuksia hankkinut henkilö tekee niin, niin lopuksi juutalaisten voima mustamaalata ja haukkua meitä himmenee - juuri sellaisen mahdollisuuden me tarvitsemme. Aika tähän on koittanut, sillä jopa poliittinen vasemmisto on ruvennut kohottamaan kritiikkiään entisiä pyhiä lehmiä, juutalaisia, sionismia ja Israelia kohtaan. Juutalaisilla on menossa monen rintaman sota, ja me voimme käyttää heidän voimiensa jakautumista hyväksemme rakentaaksemme
omia voimiamme.
Tiedän, etteivät jotkut teistä voi todellakaan julkistaa oikeita nimiänne. Syynä voi olla se, että asemanne järjestelmän porttien sisällä on liian tärkeä, tai se, että tietonne, vaikutuksenne ja/tai rahanne ovat liian tärkeitä meille. Pyydän teitä, jotka joutuvat käyttämään salanimiä, käyttämään tavalliselta kuulostavia nimiä. Silloin ei levitetä sitä tunnetta, että olisimme piilossa, vaikka joutuisimmekin niin toistaiseksi tekemään.
Kun näytämme ettemme ole piilossa, niin voimme myös ehkäistä sen, ettei riveihimme tule sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti pitävät "natsivihaajasta", joka ampuu lapsia konekiväärillä ja kiduttaa syyttömiä - tämä on siis juutalaisten meistä antama kuva. Mitä vähemmän näitä ihmisiä houkuttelemme, sitä vähemmän ongelmia meillä muilla on lain kanssa, ja sitä vähemmän hulluja juttuja meistä liikkuu normaalien valkoisten keskuudessa.
Internetissä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat "puolellamme", mutta joiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan juorujen ja valheiden levittäminen sekä hyökkäyksien tekeminen hyviä miehiä ja naisia kohtaan. Jotkut internetin keskustelupalstat, jopa sellaiset joita me tuemme, ovat syyllistyneet tällaisten valheiden levittämiseen, ja minä toivoisinkin, että he varoisivat sanojaan tarkemmin. Pyytäisin teitä olemaan lisäksi varovaisia sellaisten "rotutietoisten" henkilöiden suhteen, jotka käyttävät suurimman osan ajastaan muiden aktivistien mollaamiseen - ovatpa he kuinka hyviä kirjoittajia, viihdyttäjiä tai juutalaisten mollaajia tahansa. Muistutan, että voitte olla tekemisissä valheita levittävän agentin kanssa. Kun menestymme, näitä agentteja ilmenee lisää. Meidän on vaikeaa päätellä, ovatko nämä henkilöt vihollisia vai vain röyhkeän itserakkaita henkilöitä. Sillä ei ole väliäkään. Meidän ei pitäisi haaskata aikaamme painiessamme näiden henkilöiden kanssa. Mutta sitten kun nämä henkilöt, riidankylväjät, on paljastettu, heidät pitää sulkea ulos.
Toinen trendi joka ei kasvata jäsentemme määrää on kasvava naisvastainen mieliala. Juutalaiset sepittävät usein tällaista meistä ja jotkut meistä näyttävät haluavan tätä. Siksi juutalaiset väittävät, että haluamme kahlita naiset hellaan tai sänkyyn, riippuen naisen taidoista.
Antakaa minun kertoa teille jotain. Yhteisöllä on juuret. Oikealla yhteisöllä on lapsia, jotka kasvatetaan yhteisön periaatteiden mukaan. Oikealla yhteisöllä on muutakin kuin vain johtajia ja sotureita, ja heitä kyllä tarvitsemme. Oikeassa yhteisössä on NAISIA.
On todella rasittavaa olla rodullisesti tiedostava mies tällaisessa hullujenhuoneessa kuin mitä länsimaat ovat nykyään. Kaikelle sille, mitä on tehty naistemme aivopesemiseksi feminismiin ja rotujen sekoitteluun, ei ole mitään rangaistusta, joka olisi tarpeeksi ankara.
Se, että haukumme naisia siitä, että he ovat liian helppoja aivopestä tai että he ovat meitä alempiarvoisia tai hyödyllisiä vain sotureitten viihdyttäjinä EI VOITA NAISIA PUOLELLEMME. Me emme usko "tasavertaisuuteen". Valkoiset miehet ja valkoiset naiset ovat erilaisia. Valkoiset miehet ja valkoiset naiset ovat kuin kukan juuret ja multa - jos jompikumpi puuttuu, niin kukka kuolee. Molemmat ovat elintärkeitä. Emme voi elää ilman toisiamme. Me emme saa tehdä propagandaa, joka vieroksuu naisia, varsinkaan kun tälle ei ole tarvetta. Meidän täytyy tehdä materiaalimme, kokouksemme ja yhteisömme nais- ja lapsiystävällisiksi. Meidän täytyy karsia materiaali, joka kuvaa naisia halpoina seksikoneina. Me voimme tukea taidetta ja kirjallisuutta, jossa kauniita vartaloita esitetään kunniakkaalla tavalla, ja jossa näytetään yhtenäisyyttä rakkauden, seksin,
perheen, lasten, valtion ja rodun välillä. Eräs viisas nainen sanoi minulle - tuokaa enemmän naisia mukaan, niin miehet ryntäävät joukkoomme. Tätä pitää ajatella kaikessa mitä teemme.
Me voimme ottaa historiasta oppia. Vain muutama sukupolvi sitten, Amerikan ensimmäisen vallankumouksen jälkeen, Appalakit olivat sotatanner, ja sen toisella puolella eli villejä ja viholliskuninkaita. Appalakkien asukkaat elivät karua elämää, jossa itse uhraus oli elinehto. Lisäksi intiaanit olivat sotajalalla, he tappoivat miehiä ja naisia, eivätkä katsoneet, oliko uhri sotilas tai siviili. Intiaanisodat jatkuivat vuosikymmeniä jopa vallankumouksen jälkeen, ja heimoja yllytettiin ja aseistettiin eurooppalaisten valtioiden taholta. Asutukset Ohiossa, Länsi-Virginiassa, Tennesseessä ja Georgiassa elivät koko ajan sodan alla, ja tuo sota kesti joidenkin kohdalla koko elämän ajan.
Jopa naiset ja lapset joutuivat usein taisteluun. Niin kuin sen aikaisessa lehdessä, Scioto Gazettessa, sanotaan:
"Itäisten alueiden asukkailla ei ole aavistustakaan siitä, mitä urheat naiset lännessä joutuvat kestämään. Jos kerättäisiin kaikki tapahtumat, joissa naiset ja lapset ovat joutuneen villi-intiaanien uhreiksi, täyttäisivät ne monet kirjat. On julkaistu monia kertomuksia, joissa naiset ovat halkaisseet intiaanien päitä kuin vanha feodaalinen ritari aikanaan."
Intiaanisotien aikaan vuonna 1782, Simon Girty, valkoinen luopio, joka oli liittoutunut intiaanien kanssa, hyökkäsi 500 intiaanin kanssa Wheelingin asutukseen Länsi-Virginiassa. Hyökkäys oli yllätys, mutta perheet pääsivät linnakkeeseen turvaan. Lopulta heidän ruutivarastonsa olivat kuitenkin loppumaisillaan, ja he pelkäsivät henkensä puolesta. Kaupungin toisella puolella oli täysinäinen ruutitynnyri, ja rohkea nuori tyttö, Elisabeth Zane, oli vapaaehtoinen hakemaan sen raskaan intiaanitulen alla. Tämä 16-vuotias pienikokoinen ja ketterä tyttö meni ja haki tynnyrin takaisin ilman naarmuakaan, pelastaen koko kaupungin. Moni tämän päivän amerikkalaisista ei olisi syntynyt jos hän ei olisi selvinnyt. Meidän täytyy uskoa niin kuin Elisabeth Zanekin, että meillä on mahdollisuus ohjata omaa elämäämme vaikka näyttäisikin siltä, ettei meillä ole toivoa.
Yhteisön rakentamisessa teemme oikeutta rotumme menneille ja tuleville sukupolville. Tunnettu amerikkalainen kirjailija Zane Grey, joka oli Elizabeth Zanen veljen eversti Ebernezer Zanen jälkeläinen, kirjoitti samasta asiasta vuonna 1909 julkaistussa kirjassaan "The Last Trail":
". meidän pitäisi pysähtyä ja muistella sankareita, jotka tulivat meitä ennen. Me, jotka työskentelimme, taistelimme ja vuodimme verta heidän kanssaan, näimme, kun he kuolivat niiden takia, jotka he jättivät taakseen, tulemme muistamaan heidät oikeudella, kunnialla ja rakkaudella. Heille annoimme voiton . He olivat uskollisia; olkaamme me . myös uskollisia heille."
Valtiot ovat kuin lehtiä: ne vaihtavat väriään ennen kuin putoavat. Lehdet putoavat ja kuolevat, mutta puu kestää ja elää vielä koko kylmän talven läpi. Ja kevään tullen puussa on taas lehtiä, jopa runsaammin kuin edellisenä vuonna. Valtiot, jotka putoavat niin kuin Rooma ennen meitä, ovat kuolevia lehtiä. Puu, joka aina palautuu ennalleen, on rotumme. Uudistumisen henki, joka on meidän uskossamme yhteisöön, on sielussamme. William Pierce oli osa uudistumista. Sinä olet osa uudistumista. Eletään elämämme se mielessämme, ja opetetaan tämä myös lapsillemme. Kiitos.
Seuraavaan viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua siitä, että jatka ajattelemista vapaasti
----------------------------------------
