Poliisi sanoo, että Rebecca Shifflet, 24, Chrystal Willis, 23 ja Matthew Hines,
31 joutuivat mustien murhaajien tappamiksi, jotka ampuivat heitä jokaista
teloitustyylillä takaraivoon. Ryöstö oli motiivina vain osaksi. Rebecca
Shifflett oli kuollessaan kuudennella kuulla raskaana. Tämä oli työn päivän
joukkomurha. Juutalaisten hallitsema media on pitänyt tämän salassa useimmilta
amerikkalaisilta.
Kuinka moni teistä on kuullut työn päivän joukkomurhasta, joka tapahtui viime
kuussa? Vaikka ette olisi koskaan kuulleet siitä tällä nimellä, oletteko
kuulleet, että kaksi valkoista naista ja yksi valkoinen mies joutuivat kahden
mustan murhaajan tappamiksi teloitustyylillä Outback -ravintolassa Texarkanassa
työn päivän viikonloppuna? Ellette ole lukeneet artikkelia, jonka kirjoitin
siitä, http://tinyurl.com/q59r uutissivustollamme, veikkaanpa, että ette
luultavasti ole. Työn päivän joukkomurha sai jonkin verran paikallista ja
alueellista käsittelyä uutisissa, mutta kansallinen uutisointi juutalaisten
hallitsemalta medialta oli lähes olematonta -- pikainen kappale tai kaksi ja
sitten unohdukseen joutuminen Lähi-Idän -uutisten ja Britneyn sekä J. Lo:n
viimeisten kuulumisten vyöryessä päälle.
Ja tämä on ymmärrettävää. Yleisön saaminen tunnekuohun valtaan työn päivän
joukkomurhasta ei palvelisi juutalaisten rodunsekoitus-agendaa. Se korostaisi
vihaa, jota ei-valkoiset tuntevat valkoisia kohtaan monirotuisessa
yhteiskunnassa. Se osoittaisi meille monirotuisuuden usein kuolettavat
seuraukset. Ja se kuvaisi oikeusjärjestelmämme epäonnistumista käsistä
karanneessa ei-valkoisten rikollisuudessa. Tänään kerron teille työn päivän
joukkomurhasta ja luen teille kirjeen, jonka saimme julkaistavaksi uhrien
ystävältä uutisemme joukkomurhasta tultua julkaistuksi, tämä kaikki American
Dissident Voicesissa.
Jyrkkänä vastakohtana lähes hysteeriselle uutisoinnille, jota mustan ex-vangin
tappaminen auton perässä raahaamalla Teksasin Jasperissa 1998 sai, brutaali
teloitustyyliin tehty kolmen nuoren teurastaminen, johon mustat tappajat
syyllistyivät työn päivänä Teksasin Texarkanassa, ei ole saanut muuta kuin
paikallista ja alueellista uutisointia kontrolloidussa mediassa. Keskiverto
amerikkalainen tv:n katsoja ei ole luultavasti koskaan kuullut työn päivän
joukkomurhasta eikä edes tiedä valkoisten uhrien nimiä: Rebecca Shifflett,
Chrystal Willis ja Matthew Hines.
Kaupallinen slogani "ei sääntöjä, aivan oikein" kirkkaan värisessä kyltissä
näkyy räikeästi paikalla näinä päivinä Outback Steakhousessa Teksasissa.
Poliisin mukaan aikaisin työn päivän aamuna 2003, tällä paikalla tapettiin kolme
ravintolan työntekijää kylmäverisesti, tekijöinä oli kaksi mustaa tappajaa,
joille "ryöstö saattoi olla vaan osittainen motiivi". Murhaajat pakenivat
paikalta saaliinaan arviolta 1000 dollaria.
Rebecca Shifflett, 24, Chrystal Willis, 23, ja Matthew Hines, 31, tapettiin
ampumalla haulikolla takaraivoon. Rebecca Shifflett oli kuudennella kuulla
raskaana kuollessaan. Hiljattain hyväksytty Teksasin laki tekee raskaana olevan
naisen tappamisesta kuolemalla rangaistavan rikoksen, mutta lakia ei voida
soveltaa tässä tapauksessa, sanovat viranomaiset. Laki tuli voimaan vain kolme
tuntia ennen kuin raskaana olleen esimiehen ja kahden muun ruumiit löydettiin
ravintolasta, mikä tarkoittaa, että murhat saattoivat tapahtua ennen kuin laki
oli voimassa.
"Crissy" Willis oli tunnettu kuorolaulaja. Matthew Hines oli perheenisä, joka
tunnettiin huumorintajustaan ja alaistensa ystävällisestä kohtelusta ja joka
rakasti ylistää "kaunista vaimoaan". Rebecca Shifflet, joka oli National Honor
Societyn jäsen high schoolissa, odotti innolla äidiksi tuloaan koko sydämestään.
Ironisesti Chrystal Willis kasvoi Teksasin Jasperissa, jossa hän valmistui high
schoolista 1998, samana vuonna kuin mustan ex-vangin auton perässä raahaamalla
tehty murha sattui ja samassa kaupungissa, josta tuli mediasirkuksen kohde.
Tekevätkö juutalaiset, jotka opmistavat median, kuorolaulaja Willisin murhasta
mediasirkuksen? Älä lyö vetoa sen puolesta. Valkoiset uhrit plus mustat tappajat
on yhtä kuin ei julkisuutta.
Kolme työntekijää tekivät inventaariota sinä aamuyönä, kun työn päivän
joukkomurha tapahtui. Kaksi mustaa, Richard Markeil "Lucky" Henson, 20 ja
Stephen Lavelle Walter, 24, pidätettiin rikoksesta seuraavana torstaina.
Molemmat ovat tämän saman Outback Steakhouse -ravintolan entisiä työntekijöitä.
Epäilty tappaja Walter oli saanut potkut joitakin viikkoja aikaisemmin. Uhri
Hines oli paikan omistaja ja esimies. Rebecca Shifflett oli esimies. Chrystall
Willisiä oli kuvattu "avain-työntekijäksi". Vain 1100 dollaria varastettiin.
Tappajat olivat mustia, uhrit kaikki valkoisia. Voitko kuvitella tämän tilanteen
dynamiikan, valkoinen mies?
Bowien piirikunnan piirisyyttäjä Bobby Lockhart on joutunut kasvotusten
syytettyjen kanssa oikeudessa aikaisemminkin: Walter on kolme kertaa törkeään
rikokseen syyllistynyt, mm. varkauksista; Hensonilla on myös monia tuomioita
takanaan ja hänet määrättiin kerran suorittamaan 270 päivää vankeudessa
päällekarkauksesta ja ruumiinvamman tuottamisesta, mutta hänet vapautettiin
etuajassa. Monet valkoiset kansalaiset ihmettelevät, miksi mustat taparikolliset
kuten nämä raakalaiset olivat vapaalla jalalla, vapaana päättämään
raakalaismaisesti nuortemme elämän. Henson vapautettiin ennen aikojaan kesäkuun
24. päivä. Jos hän olisi suorittanut tuomionsa loppuun, hän olisi ollut vielä
vankilassa kun murhat tapahtuivat, aina marraskuun 11. päivään asti.
Teksasilaisen ravintolan tarjoilija Angie Byram järjesti
kynttilämuistotilaisuuden murhattujen valkoisten muistoksi Outback Steakhousessa
sunnuntai-iltana. Perustettiin rahasto työn päivän joukkomurhan uhrien perheiden
auttamiseksi Domino Federal Credit Unionin pankkiin Kennedy Lanella
Texarkanassa, Teksasissa. Tilinumero, joka tarvitaan avustuksia varten, on
69580. Yhteystiedot Credit Unioniin ovat:
Domino Federal Credit Union
2208 Kennedy Lane
Texarkana, TX 75503
puhelin 903-792-8651
Älkää koskaan unohtako mustien rikollisten uhreiksi joutuneiden valkoisten
loppumatonta kutsua. Muistakaa Wichitan joukkomurha. Ja muistakaa ne nuoret
elämät, jotka päättyivät työn päivän joukkomurhaan Teksasin Texarkanassa.
Muistakaa juutalaiset mediapomot, jotka eivät koskaan tee mustien valkoisia
kohtaan tekemistä rikoksista synteettisen raivonsa kohdetta, kuten he tekevät
niissä harvoissa tapauksissa, joissa mustat ovat uhreja ja valkoiset rikollisia.
Älkää koskaan unohtako, mitä mediapomot tekevät nuorisollemme. Ja tehkää asialle
jotain: liittykää National Allianceen ja tukekaa sitä.
Vain muutama päivä sitten, NationalVanguard.org sai kirjeen eräältä työn päivän
joukkomurhan uhrien ystävältä. Hänen nimensä on Whitney Brunin. Hän ei ole
poliittisesti motivoitunut. Hän ei mainitse rotua kirjeesssään. Hän kirjoitti
meille sydämestään siitä raivosta, mitä hän tuntee "oikeus" -järjestelmäämme
kohtaan, joka antoi näiden murhanhimoisten raakalaisten päästä vapaalle
uudestaan ja uudestaan ja jopa päästi toisen heistä vapaalle etuajassa, kun
vaatiminen, että hän suorittaa tuomionsa loppuun asti, olisi pitänyt hänet
vankilassa, sen sijaan, että hän olisi ollut Outback -ravintolassa ampumassa
näitä nuoria valkoisia takaraivoon. Tässä Whitney Bruninin kirje:
Kenelle tahansa, jota tämä koskee:
Olen niin vihainen kuolemista Outbackissa Texarkanassa. Mitä enemmän luen siitä,
miten paljon tappajilla oli tuomioita takanaan, sitä vihaisemmaksi tulen. Koska
oikeusjärjestelmämme epäonnistui, jouduin hautaamaan kaksi lähimmistä
ystävistäni samalla viikolla. Poikien, jotka tappoivat ystäväni, ei olisi edes
ikinä pitänyt olla vapaalla jalalla. On kulunut vähän yli kuukausi Chrissyn,
Matt Hinesin ja Rebecca Shifffletin sekä Lili Reneen (Rebeccan vauvan)
kuolemasta, enkä silti käsitä sitä tosiasiaa, että he ovat kuolleita. Tuska,
jota tunnen, on vahingoittanut meitä korjaamattomasti.
Tarkoittamatta olla epäkunnioittava Chrissya kohtaan, aion puhua Mattista ja
Rebeccasta, koska he olivat ne kaksi, jotka tunsin ja joita rakastin hyvin
paljon. Matt ja Rebecca työskentelivät Outbackissa Longviewissa vuosia, ennen
kuin heidät siirrettiin. Nämä kaksi ihmistä olivat mahtavia. He eivät olleet
kriminaaleja, eivät käyttäneet huumeita, eivätkä olleet roistoja. He olivat
kaksi nuorta, hyväsydämistä ihmistä, jotka yrittivät tulla toimeen.
Näillä tappajilla oli kaikki valmiina heidän edessään. He istuvat vain kalterien
takana syömässä hyviä aterioita, lepäämässä ja joutumatta murehtimaan, kun me
tappojen toisessa päässä joudumme elämään kaikkien niiden puuttuvien palojen
kanssa, jotka tappajat meille jättivät.
Itse olen nähnyt Mattin vaimon tuskan, hänen lapsensa, äitinsä, isänsä ja
siskonsa, koska heiltä vietiin jotain sellaista, joka merkitsi heille niin
paljon.
Itse joudun menemään töihin ja näkemään kaiken sen tuskan, jota ystäväni
kärsivät, koska he eivät enään koskaan saa nähdä Mattin ja Rebeccan hymyä.
Joudun näkemään Rebeccan äidin ja siskojen tuskan, koska he eivät koskaan tule
näkemään Rebeccaa ja hänen lapsensa kasvavan aikuiseksi.
He veivät pois isän, aviomiehen, pojan, veljen, tyttären, äidin, siskon,
tyttöystävän, veljentyttären, lapsenlapsen ja ystävän.
Matt ja Rebecca eivät tulleet rikkaista taustoista; he eivät saaneet asioita
valmiina hopealautasella; he työskentelivät kovasti päästäkseen sinne, missä
olivat. Ja miksi? Jotta heidät voitaisiin murhata mitättömän rahasumman vuoksi.
En halua kuulla mitään psykolässytystä siitä, kuinka näillä tappajilla oli
vaikeaa, kuinka he olivat köyhiä ja tarvitsivat rahaa. He TAPPOIVAT. Toivon
vain, että tässä tapauksessa oikeus ei petä meitä taas ja anna näiden tappajien
päästä vapaalle jalalle.
Allekirjoittanut,
Whitney Brunin
http://tinyurl.com/q5bt
Mustia hyysäävä ja rikollisuutta selittelevä oikeusjärjestelmä on juuri tappanut
neljä nuortamme. On muutoksen aika. On aika liittyä National Allianceen ja
työskennellä tuon muutoksen eteen.
Viimeisten työn päivän joukkomurhaa käsittelevien uutisten suhteen, sinua voi
kiinnostaa tietää, että mustille murhista epäillyille myönnettiin miljoonan
dollarin takuut per murhasyyte -- summa, joka sittemmin on pudotettu 750 000
dollariin per murha ja mustien asianajaja vannoo valittavansa jopa tästä
pienennetystä takuusummasta korkeampaan oikeusasteeseen. Vertaa tätä kohtelua --
takuita murhaajille; takuusummaa, jota tuomari sittemmin on pienentänyt
entisestään -- valkoisen nationalistin Chester Dolesin saamaan kohteluun
vähäisestä lakiteknisestä tuliaselakien rikkomuksesta, jonka perusteet ovat
hyvin kyseenalaisia: mitään takuita ei myönnetty. Ja vertaa sitä valkoisen
nationalistin Artie Wheelerin saamaan kohteluun, kun häntä syytetään
yksinkertaisesti täysin laillisen ruudin vääränlaisesta varastoimisesta: mitään
takuusummaa ei myönnetty, eristysselli. Uutisessa mustien epäiltyjen
takuukuulemisesta huomautettiin, että takuusumma oli korkein, mitä tässä
piirikunnassa on koskaan myönnetty -- ja että takuita ei koskaan ole myönnetty
murhaepäillylle aikaisemmin. Kuitenkin takuut evätään isänmaallisilta
valkoisilta mitättömissä ja tekaistuissa rikkomuksissa. Mikä kuvottava vääryys.
Mitä kansamme pettämistä. Mikä kaiken sen pettäminen, jota Yhdysvaltain pitäisi
edustaa. http://tinyurl.com/q5ar
Kun menet ravintolaan, voit siirtyä toiseen pöytään, jos lähellä olevassa
pöydässä olevat asiakkaat loukkaavat sinua. Voit pyytää, että sinua palvelee
toinen tarjoilija, jos niin haluat. On jopa vielä laillista valita naapurinsa
tai palvelijat ravintolassa rodun perusteella. Voit valita paikan, jossa asut,
sen perusteella, mikä on sen rodullinen koostumus, vaikkakin juutalaisten
vaatimat lait estävät sinua pitämästä valkoista naapurustoa valkoisena,
valitettavasti. On totuus, että jotkut sosiaaliset paikat ja tapahtumat ovat
vain joillekin roduille ja tämänlainen valinta (ainakin ei-valkoisille) on
edelleen ihan OK ja sallittua.
Ja treffipalvelut ja nettideittisivustot tiedostavat (vaikkakin jonkin
asteisella vastahakoisuudella juutalaisten omistamilla sivustoilla), että
ihmisillä on tarkkoja rodullisia mieltymyksiä mitä tulee treffeillä käymiseen ja
avioliittoon ja osapuolet voivat vapaasti valita, mistä rodusta he pitävät.
Ja niinpä, jopa tällä poliittisen korrektiuden aikakaudella, Pennsylvanian
Abingdon Memorial Hospitalin johdosta näytti kohtuulliselta suostua erään
pariskunnan pyyntöön, että mustia työntekijöitä ei olisi läsnä pariskunnan
lapsen synnytyksessä. Loppujen lopuksi, lapsen saaminen on yksi kaikkein
henkilökohtaisimmista ja yksityisimmistä kokemuksista vaimon tai aviomiehen
elämässä. Heillä tulisi olla oikeus valita, ketkä ovat läsnä ja jos
ei-valkoisten lääkäreiden ja henkilökunnan läsnäolo loukkaa heitä, heidän
pitäisi saada valita tuo vaihtoehto. Ja sairaalan johto oli samaa mieltä. On
käsitettävää, että toisten rotujen edustajat saattavat tuntea samalla tavalla,
eikä kenelläkään järkevällä henkilöllä pitäisi olla tähän vastaan sanomista.
http://tinyurl.com/q5n2
Lapsi syntyi ja vanhemmat menivät kotiin lapsensa kanssa. Tämän pitäisi olla
tarinan loppu -- mutta se ei ollut. Ei ole selvää, kuka aloitti meuhkaamisen
asiasta ensimmäisenä, mutta kun juutalainen media sai selville, että vanhemmat
olivat erityisesti pyytäneet valkoisia lääkäreitä ja hoitajia,
propagandakoneisto lähti käyntiin. http://tinyurl.com/q5nk
NAACP (National Association for Advancement of Colored People, jonka
puheenjohtajina sen perustamisesta 1909 aina 1970-luvulle asti toimi vain
juutalaisia, suom. huom.) on vaatinut, että sairaalan johtoa rangaistaan.
Sairaalan puheenjohtaja, Richard L. Jones, oli hiljaa kunnes media aloitti
meuhkaamisensa. Sitten hän kiireen vilkkaa lausui, että hänen omien esimiestensä
päätös oli "moraalisesti tuomittava". Pidettiin kokouksia ja julistettiin, että
perheen päätöksen kunnioittaminen oli jollain lailla "politiikan vastaista".
Syyskuun 16. päivä sairaala lähetti joukkokirjeen kaikille työntekijöilleen ja
vapaaehtoisilleen väittäen, että täytyy ryhtyä toimiin sellaisten
"omantunnonvastaisten" tekojen estämiseksi tulevaisuudessa. Sairaala lupaa myös
herroilleen, että se muodostaa luultavasti pysyvän "Moninaisuus-iskuryhmän",
jonka kulut maksavat luultavasti pitkälti valkoiset veronmaksajat ja potilaat.
Ja, kuten voidaan odottaa, juutalaisen ADL:n Barry Morrison julisti, että
vanhempien hoitajiensa valitseminen on "toimi, jota ei voida selittää",
huolimatta siitä tosiasiasta, että juutalaiset valitsevat juutalaisia lääkäreitä
juuri samalla tavalla kuin tämä pariskunta yritti valita valkoisia lääkäreitä.
Tämän Barry Morrisonin jotenkin onnistui unohtaa mainita seuraava seikka: ei
pelkästään ole erityisesti juutalaisia sairaaloita eivätkä pelkästään
juutalaiset rutiininomaisesti valitse juutalaisia lääkäreitä lääketieteellisiin
tarpeisiinsa, mukaanlukien synnytykset, vaan ortodoksijuutalaiset jopa vaativat
juutalaisia lääkäreitä joihinkin toimenpiteisiin ja on jopa olemassa juuri
aloittanut nettisivusto -- sillä ei ole vielä mitään hakemistoja -- joka on
omistautunut erityisesti siihen, että se auttaa juutalaisia löytämään
juutalaisia lääkäreitä. http://tinyurl.com/q5u4 ja
http://jewishdoctors.webshq.com Miten sen sanoitkaan, Barry? Toimi, jota ei
voida selittää?
Barry Morrison ja juutalainen ADL ajattelevat, että on ihan oikein, että
juutalaiset saavat hoitoa toisilta juutalaisilta, mutta hän haluaa kieltää
sinulta, lakien ja asetusten labyrintin sekä puhtaan pelottelun kautta, tuon
saman valinnanvapauden. Barry Morrison ja hänen juutalaiset veljensä uskovat,
että sinun täytyy sallia mustan tai mestitsin kosketella raskaana olevan vaimosi
ruumiin kaikkein intiimimpiä osia ja käsitellä vastasyntynyttä lastasi -- ja
että sinulla ei ole vaihtoehtoja, ei mitään valinnanvapautta asian suhteen. Tämä
on sitä vapautta, jota juutalaiset ovat tuoneet Amerikkaan järjettömällä
tasa-arvo -uskonnollaan, minkä he ovat luoneet. Ja tämä on sitä, mitä valkoiset,
jotka kyllä tietävät paremmin, mutta jotka eivät tee tai sano mitään, antavat
heidän tehdä. Ja tämä on sitä, mitä sinä annat heidän tehdä niin kauan kuin et
ole liittynyt meihin taistelussa tätä tyranniaa vastaan.
Tällä viikolla National Vanguard -lehden uusin numero
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/
st_prod.html?p_prodid=758 on
painokoneissa -- tarjoan teille hieman esimakua artikkeleista, joita meillä on
tarjolla teille tällä kertaa:
Ensimmäistä kertaa aikakauslehdessä, julkaisemme alkuperäisen kirja-arvostelun
William Gayley Simpsonin kirjasta Which Way Western Man?, jonka on kirjoittanut
Revilo Oliver -- aikaisemmin on julkaistu vain muokattu versio.
Paul Westman luo katsauksen juutalaisen asianajajan, Dov Eitanin mystiseen
kuolemaan, joka edusti John Demjanjukia, jota juutalainen USA:n hallituksen OSI
-palvelu edelleen vainoaa.
Koulutusasioista kirjoittava journalisti Anne Lawford osoittaa meille, että
"affirmative action" on vain jäävuoren huippu siinä tarinassa, missä valkoisten
opiskelijoiden tulevaisuudet varastetaan heiltä sytemaattisesti, artikkelissaan
"Educational Sabotage."
Biologiaan erikoistunut tiedemies M. X. Rienzi tarkastelee rotutaustan
geneettisen testaamisen lupauksia ja epäkohtia artikkelissaan "Race and the
Genetic Woodpile."
Tarjoamme Hugh Lincolnin ja toimittajamme Ben Parkerin tärkeitä
kirja-arvosteluja.
Ja tri. Robert Griffin, kirjan Fame of a Dead Man's Deeds -kirjoittaja,
tarkastelee miehen, jonka moderni historia on unohtanut: tiedemiehen,
kirjailijan, naturalistin, eugenistin ja yliopiston puheenjohtajan, David Starr
Jordanin elämää ja rodullisia periaatteita.
Tämä National Vanguardin numero
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/
st_prod.html?p_prodid=758 on 121. numero
ja se on suurempi ja siinä on enemmän artikkeleja kuin missään aikaisemmassa.
Tilataksesi National Vanguardin, voit käydä joko osoitteissa
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/
st_prod.html?p_prodid=758
http://www.natvan.com tai http://www.nationalvanguard.org ja klikata subscribe
-buttonia -- tai voit lähettää 18 USD kuudesta numerosta USA:ssa, 26 USD
Kanadassa ja 36 USD muualla maailmassa, osoitteeseen:
National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA
Seuraavaan kertaan, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että
jatkat ajatteluasi vapaasti.
