Tervetuloa American Dissident Voices -lähetykseen. Tämänkertaisen
ohjelman, joka on nimeltään "Tykinruokaa, osa 3: Päättymätön sota",
on kirjoittanut Hadding Scott ja lähetystä varten valmistellut
allekirjoittanut, Kevin Alfred Strom.
Viimeiset israelilaiset sotilaat, jotka vielä olivat Libanonissa
(vihoviimeinen osa siitä miehityksestä, joka oli maksanut yli 20 000
henkeä ja kestänyt 22 vuotta rikkoen YK:n Turvallisuusneuvoston
päätöslauselmaa) piileskelivät tykistöpatteristonsa sisällä vanhassa
ristiretkien aikaisessa suojassa, jota pidettiin Beaufortin linnakkeessa
viimeistä yötä, odottaen pimeyden turvin tapahtuvaa
helikopterievakuointia. Hizbollahin kranaatinheittimien ammukset
jatkoivat putoilemistaan linnakkeen ympärille, jonka rauniot
seisoivat korkealla Litani-joen rannalla. Israelilaisten lopullinen
vetäytyminen tarkoittaa rääsyläisiksi nimitetyn sissiarmeijan
voittaneen yhden maailman vahvimmista taistelujoukoista.
[http://abbc.com/lebanon/eng/ending.htm]
Näin englantilainen journalisti Robert Fisk kuvasi shiialaisen armeijan
(joka myöskin tunnetaan nimellä Hizbollah, Jumalan puolue),
aikaansaamaa Israelin armeijan nöyryytystä.
Juutalaiset tietysti tahtoivat kostaa tämän. Hizbollahia tuki Iran, ja
voitte aivan varmasti uskoa, että tämä oli se syy miksi George W.
Bush pisti Iranin pahanakseli-luokkaansa.
Se sotilaallinen tappio, jonka Israelin valtio kärsi hizbollahien
toimesta vuonna 2000, on kaikkein dramaattisin takaisku
juutalaisvaltiolle sitten Persianlahden sodan vuonna 1991.
Huolimatta vihollisensa Irakin tappiosta amerikkalaisten tykkien
auttamana vuonna 1991, juutalaisvaltion tila on vain huonontunut
huonontumistaan. Intifada, valtakunnallinen vastarintaliike, sekä
monet palestiinalaisten itsemurhapommitukset ovat uutisissa
lähestulkoon päivittäin. Nämä pommitukset, epätoivoinen
vastaisku voimattomalta kansalta, ovatkin vastakaikuna
provosoineet jopa enemmän väkivaltaa, murhia, ja painostusta
juutalaisten taholta.
Palestiinalaiset, joka tapauksessa, edustavat uhkaa juutalaisen
valtion olemassaololle jopa ilman itsemurhaiskuja. USA:n
presbyteerisen kirkon julkaisemien lukujen mukaan Gazan,
Länsirannan ja Israelin yhdistetyllä alueella oli vuonna 2001
5.1 miljoonaa juutalaista ja 4.1 miljoonaa ei-juutalaista. Ja kun
ei-juutalainen väestö kasvaa noin 4% vuodessa juutalaisen
väestön noin 1% kasvuun verrattuna, on hyvin selvää, ettei
kulu edes vuosikymmentä kun ei-juutalaisista tulee
valtaväestö sen väkiluvun ohittaessa juutalaisten väkiluvun.
[http://www.pcusa.org/pcusa/wmd/ep/
country/isrdemo.htm]
Ne turvallisuustoimenpiteet, jotka Israelin valtio on tehnyt tämän
estämiseksi, ovat tehneet juutalaisvaltiosta sekä kalliin että
epämiellyttävän asua. Juutalaisten väitetään olevan lähdössä,
samalla kun palestiinalaiset jatkavat väkilukunsa
moninkertaistamista. Pelkästään suuntaa antavat kaaviot
osoittavat, että Israelin valtion päivät ovat luetut. Juutalaisten
raaka palestiinalaisten käsittely johti Israelin valtion tuomitsemiseen
YK:n rasismin vastaisessa maailmankonferenssissa syyskuun
alussa vuonna 2001, jolloin YK:n pääsihteeri esitti, että
juutalaisten taikasana - Holohöpö - oli menettänyt loistonsa.
Vaikka Kofi Annan ei kyseenalaistanut juutalaisten
mieluisimman vainoharhafantasian totuudenmukaisuutta, hän sanoi:
"Emme voi odottaa palestiinalaisten hyväksyvän tätä (Holocaustia)
syynä heihin kohdistuviin vääryyksiin, eli syrjintään, valtauksiin,
saartoihin, erikoisiin oikeusmurhiin yms. jotka nyt pitäisi vain jättää
huomioimatta.
[http://www.cnn.com/virtual/editions/europe/
00/roof/change.pop/frameset.exclude.html]
Wall Street Journal raportoi konferenssista:
Ihmisoikeusvalvoja Amnesty International ja kolme yhdistynyttä
ryhmää [...] kieltäytyvät perumasta syytteitä, jotka osoittavat
Israelin tehneen rodullisesti motivoituneita sotarikoksia ja
ihmisoikeusrikoksia palestiinalaisia kohtaan.
[WSJ 4. syyskuuta 2001, A-17]
Ollessaan pienen pieni loismainen vähemmistö joka on levinnyt
joka puolelle maailmaa, juutalaiset ovat luottaneet hyvin pitkälti
ihmisten sympatiaan minkä turvin he sitten voivat saada kaiken
mitä haluavat. Durbanissa pidetyssä konferenssissa tuli erittäin
selväksi, että juutalaiset ovat kuluttaneet loppuun suurimman
osan maailman heihin kohdistamasta sympatiasta. Juutalaisvaltio
on tehnyt itsestään maailman hylkiön.
Juutalaisvaltion tulevaisuus ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta
syyskuussa 2001. Sionistit pystyivät näkemään juutalaisvaltion
lähestyvän tuhon, ja heidän raivonsa heräsi. Silloin, kuten nytkin,
he aikoivat turvata Israelin välittämättä mistään muusta, vaikka
heidän täytyisi uhrata puolet maailmasta sen eteen.
Ehkä se oli vain onnenkantamoinen - ehkä jotain enemmän -
joka aiheutti historian kaikkein traumaattisimman terrorismiteon
juuri silloin, Amerikan joutuessa Israelin kulmaukseen niin
kutsutussa "sodassa terrorismia vastaan" jolle ei nyt näytä
olevan loppua.
Välittömästi 9/11 -tapauksen jälkeen sionistijuutalaiset näkivät "sodan
terrorismia vastaan" tilaisuutena tuhota lopullisesti heidän kirotuimman
vihollisensa, Irakin. Näiden joukossa oli varapuolustusministeri Paul
Wolfowitz ja Richard Perle, puolustusministeriön puhemies. Molemmat
näistä juutalaisista alkoivat välittömästi vedota lukuisiin olemattomiin
syihin, joiden mukaan Yhdysvaltojen tulisi syrjäyttää Irakin hallitsija.
Tätä he eivät ole lopettaneet vieläkään.
Hugo Young Britannian Guardian Unlimited -lehdestä (3.12.2002)
kirjoitti Wolfowitzista:
Washingtonissa, samoin kuten Euroopassa, Paul Wolfowitz, Pentagonin
apulaisjohtaja, on osoittautunut kaikkein pelottomimmaksi halussaan
aloittaa sota Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi. Republikaanien
senaattori jota haastattelin hänen viimeaikaisella vierailullaan, näki
Husseinin kummajaisena, jonka mielipiteet olivat niin itsevarmoja,
että hän aivan kuin asettui normaalin väittelyn ulkopuolelle. Bob
Woodwardin uudessa kirjassa "Bush at War" Wolfowitzin kerrotaan
väittäneen aina alusta asti, että ainut oikea vastaus 9/11 -tapaukseen
olisi hyökätä Irakiin...
[http://www.guardian.co.uk/Columnists/Column/
0,5673,852694,00.html]
Perle sanoin haastattelussa vähän syyskuun 11. päivän iskun jälkeen:
Kannatan hyvin paljon Saddam Husseinin sekä hänen hallituksensa
perään lähtemistä.. Sillä ei ole merkitystä, onko hänellä mitään
tekemistä syyskuun 11. päivän iskun tai al Qaedan kanssa. Olennaista
on se, että hän vihaa Yhdysvaltoja. Hänellä on joukkotuhoaseita.
Hän on käyttänyt niitä omaa kansaansa vastaan ja hän tulee
käyttämään niitä meitä vastaan.
[The American Spectator, marras/joulukuu 2001: 40]
Osoitimme tämän sarjan ykkösosassa, että syytökset siitä, että
Saddam Hussein olisi kaasuttanut omaa kansaansa, ovat valhetta.
Perle on asemassa, jossa hänen kuuluu tämä tietää, mutta silti hän
käyttää tätä satua kaikissa esiintymisissään. Vuoden 2002 lopussa
Perle, joka esittää olevansa keskittynyt joukkotuhoaseisiin, aiheutti
skandaalin Britannian parlamentin alahuoneessa kertomalla, että
hän kannattaa sotaa vaikka Hans Blixin asetarkastajat eivät löytäisi
mitään. Hän tekee näin niin kauan kun on edes yksi ihminen, joka
väittää Saddam Husseinin kehittävän joukkotuhoaseita.
Entinen Britannian puolustusministeri Peter Kilfoyle kauhistui:
"Amerikka petkuttaa maailmaa uskomaan sen kannattavan näitä
asetarkastuksia. Presidentti Bush aikoo aloittaa sodan, vaikka
tarkastajat eivät löytäisi mitään. Tämä tekee pilkkaa koko prosessista,
ja paljastaa Amerikan todellisen päämäärän olevan Irakin
pommittaminen." ["War, Whatever - Bush Aide: Inspections Or
Not, We'll Attack Iraq", Paul Gilfeather, Daily Mirror, i0
22.11.2002]
Olet ehkä kuullut joidenkin kommentaattoreiden sanovan, että sotaa
ajavat "uuskonservatiivit". Kun kuulet sanan "uuskonservatiivit", sinun
tulisi ymmärtää sen olevan lievempi ilmaisu sionistijuutalaisille ja heidän
orjallisille seuraajilleen.
Uuskonservatiivit olivat aluksi demokraattisen puolueen
sionistijuutalainen ryhmä, joka vaihtoi republikaaneihin 1970-luvun
lopulla, koska demokraattien lisääntyvä humanitaarinen ja
pasifistinen asennoituminen oli muodostumassa vähemmän ja
vähemmän yhteistyöhaluiseksi Israelin tukemisen suhteen.
Samoin kuin virus valtaa ruumiin solut, nuo juutalaiset valtasivat
tehokkaasti republikaanisen puolueen ja alkoivat käyttää sitä
omiin tarkoituksiinsa.
Näyttää siltä, että juutalaisten hinku sotaan Irakia vastaan on selvää
paremmin tietoisten keskuudessa tänä päivänä samoin kuin se oli
selvää Pat Buchananille silloin kun hän viittasi Israelin ryhmään ja sen
aameneen ensimmäisen Persianlahden sodan aikana. Maureen Dowd,
joka voitti Pulitzerin palkinnon vuonna 1999 Bill Clintonin skandaaleja
koskevasta kirjoituksestaan, nimeää sodanlietsojiksi George W. Bushin
ympärillä "Richard Perlen, Paul Wolfowitzin ja Bill Kristolin", ja sanoo,
että he "antavat chutzpah'lle uuden merkityksen". Dowdin käyttämä
jiddishinkielinen sana chutzpah tässä asian yhteydessä on selvästi
tarkoitettu korostamaan sitä tosiasiaa, että nämä kolme
sodanlietsojaa ovat juutalaisia.
Time [2.9.2002:26-28] luokittelee Richard Perlen "ehkä tärkeimmäksi
sodan puolesta kiihkoilijaksi", ja Maureen Dowd todella esittää juutalaisen
Perlen roistoksi kommentoidessaan sitä, mitä George W. Bushin toimien
suunta tulisi olla:
"Epäonnistuminen Saddamin tuhoamisessa sen jälkeen mitä presidentti
sanoi", herra Perle sanoi, "johtaisi sellaiseen presidenttiin kohdistuvaan
luottamuksen romahtamiseen, että se peruisi sodan terrorismia vastaan."
Tai: kiva pikku hallitus teillä täällä; harmi jos sille sattuisi jotain.
["Who's Your Daddy?", New York Times, 4.9.2002: A21]
Tämä on tietenkin viittaus siihen tuhoon, jonka Perle ja muut juutalaiset
voisivat aiheuttaa jos he alkaisivat hyökätä hallitusta vastaan mediansa
voimin, kuten Perle on onnistuneesti uhannut tehdä jos ei saa sotaansa.
Se ei ole turha uhkaus. Todisteena on epäonninen esimerkki Trent
Lottista, joka viime syyskuun 3. päivänä oli yksi niistä muutamasta
uhkarohkeasta republikaanista joka sanoi, että mitään yhtenäistä syytä
Irakiin hyökkäämiseen ei ollut
[New York Times, syyskuun 4. 2002 A-1].
Sen jälkeen William Kristol johti median raivoon viime joulukuussa
kun se "teki kärpäsestä härkäsen" kieltäessään Trent Lottin aseman
senaatin enemmistön johtajana. Kristol, tulette huomaamaan, ei ole
edes hallituksen jäsen, mutta hän luo painetta uuskonservatiivisen
riepunsa, The Weekly Standard -lehden kautta.
Sillä välin kun sionistijuutalaiset, joita uuskonservatiiveiksi kutsutaan,
ovat tärkeimmät sotaa kohti ajavat tekijät, niin kristityt sionistit ovat
heidän kätyreitään. Kristityt sionistit ovat vakuuttuneita siitä ajatuksesta,
että juutalaiset ovat "Jumalan Valittu Kansa" jolle pitäisi antaa kaikki
mitä se haluaa ja joka saa tehdä mitä se haluaa. Nämä vialliset yksilöt
omasta rodustamme edesauttavat juutalaisia johtamaan koko
yhteisömme harhaan. En ole varma, onko puolustusministeri Rumsfeld
kristitty, mutta uskonnollisen oikeiston järjestö Christian Coalition
palkitsi hänet (7.8.2002) hänen "Israelin puolustamisestaan".
[http://www.cc.org/becomeinformed/
pressreleases080702.html]
Presidentti Bushista senaattori Chuck Hagel sanoi, että hän
"tuli virkaan tietämättä paljoakaan ulkopolitiikasta, nähden
maailman melko yksinkertaisella tavalla". [Time, 2.9.2002:26-28]
Tämä naiivius yhdistettynä Bushin maineikkaaseen Ariel Sharonin
ihannointiin on näköjään tehnyt hänestä vahaa juutalaisten käsissä.
Kun Irak ontuu aseistariisunnassaan ja armeijan saartamana, miksi
juutalaiset pyrkivät täydelliseen kaappaukseen? Mitä motiiveja heillä
on Lähi-Idän sotilaallisen yksinvaltiuden lisäksi? Kenneth Adelman
on tärkeä juutalainen jolla on poliittisia yhteyksiä; hän on entinen
YK:n suurlähettiläs, asehallinnon neuvottelija ja pitkäaikainen Donald
Rumsfeldin ystävä. Hän esiintyy toistuvasti sekä CNN- että Fox News
-kanavilla. Fox Newsin internet-sivuilla on erittäin paljastava artikkeli
nimeltään "Enlarging the Problem" jonka on kirjoittanut Adelman
3.4.2002. Adelman omistaa Rumsfeldille eriskummallisen lausunnon,
"kun yksittäinen ongelma on vaikeasti käsiteltävä, suurentakaa sitä".
Mutta mitä ongelmaa Adelman haluaa laajentaa? "Israel-Palestiina-
sotaa", hän sanoo, "josta on aivan selvästi tullut vaikea käsitellä."
Adelmanin ideana on siis laajentaa "Israel-Palestiina-sotaa" sotkemalla
Yhdysvallat mukaan konfliktiin koko arabimaailman kanssa. Lakatkaa
olemasta ystävällinen saudeille ja egyptiläisille. Nujertakaa Irakin hallitus
ja sitten Iran, tällöin muut hallitukset kaatuvat kuin dominopalat, hän
sanoo. Tämä sionistijuutalainen ja Rumsfeldin vanha kaveri ehdottaa
suoraan, että Yhdysvallat vuodattaisi omaa vertaan ja arabien verta
suorittaakseen koko Lähi-idän uudelleenjärjestelyn. Miksi? Jotta
Israel voi selvittää ongelmansa palestiinalaisten kanssa.
[http://www.foxnews.com/story/
0,2933,49391,00.html]
Oleellisesti saman idean "isä" oli Israelin entinen pääministeri
Ehud Barak. Viime vuoden loppupuolella hän kannusti New York
Timesissa Yhdysvaltoja hyökkäykseen Irakin ns. ydinaseohjelman
varjolla. Hän myöskin paljastaa toisen motiivin, muistuttaen vuodesta
1991, jolloin "herra Husseinin kannattaja Yasser Arafat huomasi
olevansa lyöty ja eristettynä".
["Taking Apart Iraq's Nuclear Threat", New York Times, syyskuun 4. 2002; A-21]
Adelman on salamyhkäinen siitä, kuinka koko Lähi-idän täydellinen
uudelleenjärjestely ratkaisisi Israelin palestiinalaisongelman, mutta
selvästi, kun kaikilta palestiinalaisten oikeuksien kannattajilta poistetaan
niiden voima, palestiinalaiset tulisivat olemaan entistä avuttomammassa
asemassa kuin mitä he nyt ovat. Kaikkein todennäköisimmin
palestiinalaisten joukkokarkoitus on se, mitä juutalaiset ajavat takaa.
Englannin Daily Telegraph -lehti raportoi 28.4.2002:
Sharonin suunnitelma on ajaa palestiinalaiset Jordanin poikki - johtava
israelilainen historioitsija Martin van Creveld ennusti, että Yhdysvaltojen
hyökkäys Irakiin tai terroristi-isku kotimaassa voisi laukaista massiivisen
mobilisaation niiden alueiden puhdistamiseksi, joilla asuu kaksi miljoonaa
arabia. Kaksi vuotta myöhemmin alle kahdeksan prosenttia niistä, jotka
osallistuivat galluppiin juutalaisten israelilaisten kesken, sanoivat olevansa
sen kannalla, mitä kutsutaan lievästi "siirroksi"; kyse on ehkä jopa kahden
miljoonan palestiinalaisen karkottamisesta Jordan-joen yli. Tässä kuussa
tämä luku oli kasvanut 44 prosenttiin.
[http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml
?xml3D/news/02/04/28/wpal28.xml]
Olen todella rodullisen erottelun kannalla. Juutalaisten ja ei-juutalaisten
erotteleminen on itse asiassa hyvä asia, samoin kuin valkoisten ja ei-
valkoisten erotteleminen. Se mitä vastaan olen, on meidän veremme
vuodatus auttaaksemme vihollisiamme juutalaisia valloittamaan heidän
vihollisiaan samaan aikaan, kun nämä samat ihmiset, juutalaiset, estävät
meitä, valkoisia amerikkalaisia, puolustamasta oman maamme rodullista
identiteettiä. Meillä valkoisilla amerikkalaisilla ei ole minkäänlaista kinaa
palestiinalaisten, irakilaisten, arabien eikä muslimien kanssa niin kauan,
kunhan he eivät yritä vallata maatamme.
Ja koska juutalaiset ovat valtaamassa palestiinalaisten maata, antaa
juutalaisten vuodattaa omaa vertansa ja tuhlata omia rahojaan
ratkaistakseen omia rodullisia ongelmiaan, jos he siihen pystyvät.
Osittain juutalaisten ansiosta meillä on erittäin vakavasti otettavia
demokraattisia vaaroja Yhdysvalloissa. Meillä on ongelma meksikolaisten
suhteen, ja se kasvaa päivä päivältä. Meillä on ongelma mustien
kanssa, mikä on vaatinut ratkaisua niin kauan kuin jaksamme muistaa.
Ennen kaikkea meillä on juuri nyt juutalainen ongelma, joka vaatii
huomiota välittömästi.
Mahdollinen tuhoutuminen, jollei aiemmin, niin sitten myöhemmin.
Juutalaiset ovat vallanneet ratkaisevan tärkeän aseman
yhteiskunnassamme, ja he käyttävät tätä voimaa lähettämällä
sotilaitamme tappamaan ja alistamaan olennaisen osan tätä maailmaa,
jotta he voisivat pitää oman juutalaisen valtionsa. Pelaamalla
juutalaisten pussiin Yhdysvallat tulee päätymään osittain jakamaan
juutalaisten kohtalon. Juuri kun Israelin valtio on menettänyt suurimman
osan siitä ansaitsemattomasta sympatiasta, joka on turvannut sen
olemassaolon, niin on myös Yhdysvaltojen hallitus tuhonnut
maailmanlaajuisen sympatian, jonka se sai välittömästi
World Trade Center -iskun jälkeen.
Kuten Israelin valtio, myös Yhdysvaltojen hallitus, toimiessaan Perlen,
Wolfowitzin ym. direktiivien mukaan, on esittänyt niin selvää huonoa
makua sen Irakin ja YK:n asioiden käsittelyssä, että meillä ei ole enää
juuri mitään uskottavuutta jäljellä.
Colin Powell esitti YK:lle Irakia vastaan todisteita, jotka osoittautuivat
naurettaviksi; suurin osa oli plagioitua, peräisin jostain vuosikymmeniä
vanhasta opiskelijan tutkielmasta, kirjoitusvirheillä täydennettynä.
Yhdysvaltojen hallitus on siis saatu kiinni esittämästä vääriä todisteita
sodan aloittamiseksi. Ensimmäistä kertaa historiassa, ainakin niin
pitkälti kuin tiedän, ovat Yhdysvaltojen viisaat sotasyytökset saaneet
välittömästi skeptisen vastaanoton jota on seurannut naurunalaisuus.
Kyllä, kun annamme sionistien johtaa maatamme, on sillä oma hintansa.
Se tosiasia, että Yhdysvallat on häpäissyt ja nöyryyttänyt itsensä
maailman edessä johtaa siihen, että tuleva sota tulee olemaan erittäin
kallis sekä dollareissa että tulevan nöyryytyksen määränä. Ja kuinka
kestävä amerikkalaisten joukkojen moraali on, kun he puolustavat
jotain, mikä ei ole heille itselleen rakas, ja taistelevat keksittyä sotaa
juutalaisten vihollista vastaan? Luuletteko todella, että Irakin kansalaiset
toivottavat amerikkalaiset sotilaat tervetulleiksi vapauttajinaan?
Saddam Husseinin vävy, Hussein Kemal, paljasti vuonna 1995 tehdyssä
haastattelussa, että Irakin hallitus oli varma siitä, etteivät amerikkalaiset
joukot etenisi Bagdadiin koska: "Kaukaa ammutut ohjukset ja
ilmapommitukset yleensä pienentävät hyökkääjän kaatuneiden määrää,
mutta sillä hetkellä kun astutte kaupunkiin, 12-vuotiaasta koululaisesta
tulee sotilas. Tai jopa 70-vuotiaasta." Myöhemmin hän sanoi jotain,
jonka toivon kaikkien aseoikeuksien puolustajien huomioivan; Hussein
Kemal sanoi: "Kaikilla irakilaisilla on aseita." [Time, 18.9.1995: 82]
Koska ne juutalaiset, jotka kiihottavat presidentti Bushia sotaan, eivät
ole koskaan itse kantaneet univormua, heitä usein kutsutaan kanahaukoiksi
(Bushin sotahallintoa kutsutaan Haukoiksi. Suom. huom.) Senaattori
Chuck Hagel, Vietnamin sotaveteraani, kommentoi: "Mielestäni on hyvin
mielenkiintoista, että niin moni niistä ihmisistä jotka hoputtavat tätä maata
sotaan, uskoen sen olevan nopea ja helppo sota, eivät tiedä mitään
sodasta. [Time, 2.9.2002:26-28]
Armeijan miehet, kuten eläkkeellä oleva maihinnousujoukkojen kenraali
Anthony Zinni, ovat yleisesti tätä juutalaista projektia vastaan: "Kaikki
kenraalit näkevät asian samalla lailla", hän sanoi.
Kun Bill Clintonin juutalaiset, Madeleine Allbright, Samuel Berger ja William
Cohen kannustivat Irakin miehitystä vuonna 1998, niin armeijan analyytikko
John Hillen ulkoministeriöstä arvioi, että vähintään 1 000 amerikkalaista
sotilasta tulisi kuolemaan, mikä tulisi maksamaan yli 50 miljoonaa dollaria,
jos miehitys kestäisi vähintään viisi vuotta. [Time, 30.11.1998:50]
Olen kuullut joitain uudempia arvioita, jotka liikkuvat paljon korkeammissa
luvuissa. En ole tietoinen mistään arvioista siitä, paljonko tämä seuraava
sota Iranin shiialaisia-fanaatikkoja vastaan tulisi maksamaan. Sota Irania
vastaan tulee hyvin todennäköisesti seuraamaan, ei vain siksi, että Iran on
nöyryyttänyt Israelia edustajansa Hizbollahin kautta, vaan siksi, että Iranilla
on ydinaseohjelma, ja se on viime aikoina kehittänyt pitkän matkan ohjuksia
joiden kantomatka riittää Israeliin. Ja Ariel Sharon, George W. Bushin idoli,
haluaa sodan Irania vastaan. Siitä ilmoitettiin 5.12.2002, kun Sharon yllytti
kansainvälistä yhteisöä aloittamaan painostuksen Teherania vastaan
välittömästi sen jälkeen kun toiminta Irakissa päättyy, koska Iran on
"maailman terrorismin keskus".
[http://english.pravda.ru/main/02/11/
05/39149.html]
Ja enemmistö Irakin shiialais-muslimiväestöstä voi itse johtaa Iranin
osallistumiseen. Iran on paljon suurempi maa kuin Irak, jossa on paljon
enemmän ihmisiä, joista osa sellaisia, jotka tuovat kuolinkäärinliinansa
etulinjaan ja hyökkäävät ihmisaaltoina. Uskon, että Iran saa Irakin
näyttämään pannukakulta.
Sodan seuraus
Useimmat amerikkalaiset näyttävät ymmärtävän, että Yhdysvaltoja
vastaan tehdyt terroristi-iskut tulevat lisääntymään jos George W. Bush
antaa juutalaisten ajaa meidät sotaan. Kuka tahansa, jonka silmät eivät
ole sidottu, voi itse nähdä mitä meille on kerrottu erityisesti terroristien
kaunan syistä vuosina 1998 ja 2001: Israelin tukeminen, amerikkalaisten
joukkojen läsnäolo, sopimus Irakin kanssa. Koska Irak ei tukenut mitään
Yhdysvaltoja vastaan toimivaa terrorismia, potentiaalisuus terrorismiin ei
tule laskemaan hitustakaan Saddam Husseinin vallasta syrjäyttämisen
myötä. Sen sijaan kaikki kolme kaunan syytä tulevat vahvistettua oikein
kunnolla. Vähän aikaa sitten Britanniassa joidenkin muslimien hallusta
löydettiin risiiniä. Risiiniä on helppo valmistaa, ja hyvin pieni määrä voi
tappaa monia, monia ihmisiä. Risiinin levittäminen Manhattanille tappaisi
paljon enemmän ihmisiä kuin ne 3 000, jotka kuolivat World Trade Centerissä.
Tämä on se, mitä on tulossa, ja se on monirotuinen, vapaakulkuinen
yhteisö, joka vaatii, että juutalaisten käskyläisistä on tehtävä katkeria
vihollisia. Siitä on tehty väistämätöntä.
Yhdysvaltojen hallitus näyttää olevan jonkinlaisessa kuolemanspiraalissa.
Se on ominut sionistien asenteen. Israelin valtion tapaan, mitä enemmän
ongelmia se kohtaa, sitä epäoikeudenmukaisempi siitä tulee, ja siinä
samalla, mitä epäoikeudenmukaisempi siitä tulee, sitä enemmän ongelmia
se tulee kohtaamaan koska tässä noidankehässä se eristää itseään
enemmän ja enemmän, vieraannuttamalla ystävänsä ja katkeroittamalla
vihollisensa. Juutalaisille tulee kollektiivinen tilinteon hetki siitä haitasta,
jonka he ovat tehneet. He ovat lykänneet sitä kerta toisensa jälkeen
turvautumalla Yhdysvaltoihin, mutta ajan kuluessa, se on vaatinut
Yhdysvaltojen vaipumisen syvemmälle ja syvemmälle samankaltaisiin
ongelmiin. Juutalaisten vaikutuksesta johtuen Yhdysvaltojen hallitus on
tukenut Israelia. Mutta kuka tukisi Yhdysvaltojen hallitusta kun kukaan
ei enää luota siihen, kun koko maailma vihaa sitä, kun se ei pysty enää
itse maksamaan omia laskujaan, kun se on terroristien piirittämänä?
Kukaan ei tule tekemään sitä samaa Yhdysvalloille mitä Yhdysvaltojen
hallitus on tehnyt kaikki nämä vuodet juutalaisille, ja se tulee olemaan
myöskin Israelin valtion loppu. Selvä vastaus terrorismista
vapautumiseen on se, että meidän tulee vapauttaa itsemme juutalaisten
hallinnasta. Meidän pitäisi tunnistaa monirotuisen, avoimen yhteisön
mielettömyys, ja pidättäytyä omissa oloissamme. Tämä on paljon
yksinkertaisempaa ja humaanimpaa kuin matkustaa ympäri maailmaa
tappamassa kaikkia niitä, jotka jonain päivänä mahdollisesti pystyvät
hyökkäämään kimppuumme. Tie rodulliseen itsemääräämiseen ja
kehittymiseen on National Alliancen tie, ja se on täysin vastakkainen
verrattuna juutalaisten epärehellisyyteen, murhaamiseen, sortamiseen
ja maailman alueiden "uudelleen muokkaamiseen" ihmisverellä. Jos olet
valkoinen ihminen, jolla on järkeä nähdä kumpi on oikea tie, niin
toivomme että liityt meihin, ja tuet meidän tarkoitustamme.
