Tervetuloa American Dissident Voices -ohjelman pariin. Tämänpäiväisen
ohjelman, jonka olen otsikoinut nimellä "Tykinruokaa, osa 2:
Joukkohuijauksen aseet", on kirjoittanut Hadding Scott ja valmistanut
lähetystä varten Kevin Alfred Strom.
Erratum - korjauksia. Ennen kuin jatkan, haluan korjata vähäpätöisen
faktoja koskevan virheen viime viikon lähetyksestä. Vaikkakin
Iran-Irak-sota oli sotilaallinen voitto Irakille, niin sota, jossa ¾ osaa
Iranin tankeista ja melkein puolet tykistöstä ja panssaroiduista
miehistönkuljetusajoneuvoista eliminoitiin, Irak ei saanut haltuunsa
Shatt-al-Arab-vesiväylää. Me täällä ADV:ssä välitämme faktoista.
Tätä et voi juurikaan sanoa niistä, jotka edistävät sotaa
Irakia vastaan. Tämän viikon ohjelma jatkaa tuon huijauksen
tutkimista.
Haluan myös tehdä erittäin selväksi sen, että me emme ole Irakin
partisaaneja heidän konflikteissaan toisten valtojen kanssa, Iran
mukaan lukien. Meidän tehtävämme on paljastaa ne valehtelijat,
jotka riskeeraavat valkoiset amerikkalaiset tässä sionistien
innoittamassa sodassa.
Persianlahden sota vuonna 1991
Vaikkakaan sitä ei ole virallisesti myönnetty, niin on hyvin
tiedossa, että Israelilla on ydinkärkiä. Mikä on vähemmän
yleisessä tiedossa on se, että Israelilla on biologisten aseiden
-ohjelma. Britannian London Sunday Timesissa oli marraskuun
15. päivä 1998 raportti nimeltä "Israel Planning 'Ethnic' Bomb
as Saddam Caves In", jonka oli kirjoittanut Uzi Mahnaimi ja
Marie Colvin. Raportissa kerrotaan, että juutalainen "biologisten
tutkimusten instituutti" Nes Tsionassa Tel Avivin kaakkoispuolella
kehittelee rotutarkkaa virusta, joka erityisesti tappaisi irakilaisia.
Tiedemies siellä sanoi: "He ovat [...] onnistuneet osoittamaan
tarkasti tietyn tyypin arabiyhteisön, eritoten irakilaisten, geneettisessä
profiilissa." Tuo todiste ei ainoastaan todista vain biologisten
aseiden ohjelmaa, vaan myös aikomusta suorittaa kansanmurha
sanan varsinaisessa merkityksessä. Nes Tsiona on kehittelemässä
kemiallisia-, ydin- ja myös biologisia aseita - kaikenlaisia sellaisia
aseita, joita meidän pitäisi epäillä Saddam Husseinilla ehkä olevan.
Entinen Israelin tiedustelupalvelun virkailija Victor Ostrovsky
(tunnetaan kirjasta "The Other Side of Deception") kirjoitti
seuraavaa tästä aiheesta:
Se oli Uri, joka valaisi minua Nes Zionnan [Tsiona] laitostiloista.
Se oli, hän sanoi, ABC-sodankäynnin laboratorio (ABC tulee
sanoista Atomic, Biological, Chemical). Siellä meidän parhaimmat
epidemioihin erikoistuneet tiedemiehemme kehittelivät erilaisia
tuomiopäivän välineitä. Koska olimme niin haavoittuvaisia, eikä
meillä ollut muuta vaihtoehtoa sen vuoksi, että tulisi sota jossa
tarvitsisimme tällaisia aseita, ei tule olemaan tilaa erehdyksille.
[Kaapatut] palestiinalaissoluttautujat tulivat tarpeeseen tässä
tilanteessa. Koekaniineina he saattoivat todistaa, että aseet,
joita tiedemiehet kehittelivät, toimivat oikein, ja he pystyvät
varmistamaan, kuinka nopeasti ne toimivat ja kuinka saada
ne toimimaan tehokkaammin.
Tämä entisen agentin tekemä paljastus koskien Israelin valtiota
täsmää kaikkien niiden älyttömien huhujen ja vihjailujen kanssa
joita Irakista, levitetään, mutta et näe mitään dramatisoituja
raportteja Israelin biologisista-, kemiallisista- tai
ydinjoukkotuhoaseista.
Todellisuudessa Israelin valtio tunnetaan Lähi-idässä laittomana
valtiona, joka uhkailee naapureitaan. Iran-Irak-sodan ollessa
käynnissä Israel hyökkäsi ja miehitti eteläisen Libanonin. Se pysyi
siellä kaksi vuosikymmentä. Yksikään niistä monesta YK:n
päätöslauselmasta, joita Israelin valtio ei noudata, ei ole ikinä
herättänyt edes harkintaa sen suhteen, että Yhdysvaltain
tutkimusjoukot valvoisivat niiden noudattamista.
Kun tällaisen laittomuuden annetaan jatkua, on kohtuutonta
kääntyä ympäri ja panna toimeen laki jotakuta muuta vastaan,
joka ei ole yhtä vaikutusvaltainen kuin iso, tavanomainen
lainrikkoja.
Suurlähettiläs Richard Butler, YK:n asetarkastusryhmä
UNSCOM:in entinen pääjohtaja, on toistuvasti sanonut, että
Saddam Hussein on "joukkotuhoasenarkomaani". Tässä näette
Butlerin osalta virheen tiedostaa Israelin valtion vaikutusta tässä
asiassa. Kun sinulla on naapurivaltiona sellainen kuin Israel,
sinun on paras olla hyvin aseistautunut. Varsinkin, koska kun
Irak nousi sodastaan Iranin kanssa alueella supervallaksi,
kannettiin irakilaisten keskuudessa paljon huolta siitä, että
Israel hyökkää ("Jos Yhdysvallat ei hyökkää kimppuumme
nyt, ennemmin tai myöhemmin Israel hyökkää", sanoi Tariq
Aziz [New York Times, 30. joulukuuta 1990, 10-L col.3]).
Saddam Hussein julisti 1990-luvun alussa: "Me emme tarvitse
ydinpommia, meillä on kaksoiskemikaali. Tuhoamme
kaksoiskemikaalilla ketkä tahansa, jotka uhkaavat meitä ydinasein."
Tuossa vaiheessa ainut ydinaseuhka joka Saddamilla oli mielessä,
oli tietysti Israelin valtio, joka oli tehnyt avoimen salaisuuden
ydinasearsenaalistaan. Tämän takia George Bush teki hirveän
hässäkän kemiallisista aseista 1988, koska tällöin Irak olisi muuten
pystynyt todistamaan Israelin sotilaallisen ylimielisyyden. Palauttaen
mieliin Israelin epäoikeudenmukaisen Irakin pommittamisen vuonna
1981, Saddam Hussein julisti: "Vannon Jumalan nimeen, että
tulemme syömään puolet Israelista, jos se yrittää lietsoa mitään Irakia
vastaan." Time Magazine kirjoitti: "Saddamin raivonpuuska laukaisi
hälytyskellot Jerusalemissa." Lisäksi Time huomautti: "Yhtäkkiä,
Israelin pitkään epäilty, vieläkin monopoliasemassa oleva ydinase,
ei Saddamin parhaista yrityksistä huolimatta näytä olevan tehokas
pelote." Saddam Husseinin kemiallisten aseiden esitys Israelin
ydinasearsenaalia vastaan sai kannatusta Egyptiltä, Jordanialta ja
Pohjois-Jemeniltä.
["Stumbling toward Armageddon", Time, huhtikuun 6. 1990]
(Minun pitää mainita, että vuonna 1990 ja 1991 Irak yritti kehitellä
ydinaseen tasapainottaakseen tilannetta Israelin kanssa. Tämä ei
liittynyt IAEA:n hyväksymään laitokseen, jota Israel pommitti vuonna
1981. Tämä ei ollut salainen ydinaseohjelma; Saddam Hussein itse
asiassa ilmoitti toukokuun 8. päivä 1990, että Irak on onnistunut
kehittämään ydinaseen virittimen. Irakin ydinaseohjelma kuitenkin
päättyi Persianlahden sotaan vuonna 1991, fakta joka vahvistettiin
kenraali Hussein Kemalin vuoden 1995 loikkauksen seurauksena.)
Ilman ydinaseitakin Irakin kyky uhata juutalaista valtiota tehokkaalla
kostolla edusti uudenlaista uhmaa. Saddam Husseinin hallinnoidessa
sotilaallisesti vahvaa Irakia, ei juutalainen valtio enää pystynyt
uhkailemaan naapureitaan. Irak joutui sotaan USA:n kanssa muutaman
kuukauden sisällä tästä.
Kaikkien juutalaisten Irakin häpäisijöiden kuorojohtaja oli New York
Timesin kolumnisti William Safire. George Bush meni yksiin Safiren
linjan kanssa ennen vuoden 1988 vaaleja, mutta ei kuitenkaan
liikehtinyt tarpeeksi nopeasti miellyttääkseen juutalaista, koska -
journalistisen koukkunokan tavoin - Safire muistutti Bushia New York
Times -lehdessä kerta toisensa jälkeen tämän ennen vuoden 1988
valintaansa antamastaan lupauksesta rangaista Irakia.
(Minun tulee myös mainita, että Safiren kaltaisten sionististen
juutalaisten lisäksi oli myös vasemmistojuutalaisia (kuten David
Korn), jotka tuomitsivat Saddam Husseinin niin sanotut synnit,
koska se oli keino iskeä Husseinia tukeneen Ronald Reaganin
mainetta vastaan. Ehkäpä näiden vuosina 1991 ja 2003 anti-
Saddam kuoroon liittyneiden niin kutsuttujen konservatiivien
tulisi miettiä sitä, että aina kun he kannattavat kaikkia tarinoita
Saddam Husseinista, he vahingoittavat oman sankarinsa Reaganin
mainetta. Valitettavasti seuraamuksien miettiminen ei sovi
konservatiivien luonteenpiirteeseen; kuten ei myöskään historian
oikea analysoiminen. Sen seurauksena konservatiivit tulevat aina
vain uudestaan ja uudestaan juutalaisten huijaamiksi, sahaten
altaan jokaisen oksan jonka päällä istuvat.)
Sodittuaan Iranin kanssa Irak kärsi murskaavista veloista, koska
se oli joutunut tekemään välttämättömiä asehankintoja USA:sta ja
muutamista Euroopan maista. Irakin kykenevyyttä maksaa velkojaan
sabotoitiin sillä tosiasialla, että Kuwait ja Arabiemiraatit pumppasivat
enemmän öljyä kuin OPEC salli, polkien näin hintoja. Jokainen yhden
dollarin hinnanalennus öljytynnyrin hintaan tarkoitti yhden miljardin
menetystä Irakille, mikä oli todella suuri menetys 15 miljoonan asukkaan
maalle. Lisäksi korruptoitunut Kuwaitin seikkikunta antoi British
Petroleumin Kuwaitissa varastaa öljyä, arvioituna 2.4 miljardin dollarin
arvosta. Heinäkuun 17. päivä 1990 Saddam Hussein piti puheen,
jossa hän syytti Kuwaitia ja UAE:ta "Irakin selkäänpuukottamisesta
myrkkytikarilla", Yhdysvaltain hallinnon määräyksestä. "Husseinilla on
jotain epäsuoraa tukea OPECilta", huomautti Business Week -lehti.
["Is Iraq really ready to start a New Gulf War?" Business
Week, elokuun 6. 1990]
On hyvin tunnettu fakta vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen,
että Saddam Hussein konsultoi Bushin hallinnon Irakin-suurlähettilästä
siitä, olisiko USA hänen Kuwaitiin harkitsemaansa iskua vastaan.
USA:n suurlähettiläs April Glaspie kertoi hänelle, että USA ei välitä.
Kun Irakin johtaja oli toiminut näiden vakuuttelujen pohjalta, ja
ratkaissut maansa velkakriisin ottamalla uudelleen haltuunsa Irakin
oikullisen provinssin jota kutsuttiin Kuwaitiksi, ansa oli laukaistu.
Syksyllä 1990 15-vuotias kuwaitilaistyttö nimeltä Nayirah antoi
itkuntihruisen lausunnon, jossa hän kertoi kuinka hän, vapaaehtoisena
jossain Kuwaitin äitiysosastolla, oli todistanut Irakin sotilaiden kauhean
hirmuteon. Nämä sotilaat - hän väittää - tunkeutuivat sairaalaan,
varastivat keskoskaapit ja heittivät 312 vauvaa "lattialle kuolemaan".
Oli myös muita kuwaitilaisia, jotka vahvistivat hänen kertomuksensa.
Tämän jälkeen vanhempi Bush viittasi hänen tarinaansa viidessä eri
tilanteessa. Senaatin väittelyn aikana, koskien sitä, hyökätäkö Irakiin,
seitsemän senaattoria viittasi kertomukseen, näyttäen, että kertomus
oli tehnyt heihin vaikutuksen, tai vähintään he pitivät sitä tärkeänä
aiheena tässä väittelyssä. Jos viisi noista seitsemästä olisivat
äänestäneet hyökkäämistä vastaan, ei olisi ollut mitään Persianlahden
sotaa. Tämä 15-vuotias "vapaaehtoinen sairaalatyöntekijä",
"Nayirah", paljastuikin Kuwaitin Yhdysvaltain-suurlähettilään
tyttäreksi, ja hänen tarinansa tiedetään nykyään olevan täysin
valheellinen.
Tässä toinen vähemmän tunnettu petos vuoden 1991 Persianlahden sodasta.
Tämä on kuvailtu Christian Science Monitorissa syyskuun 6. päivä 2002:
Kun George H. W. Bush määräsi amerikkalaiset joukot Persianlahdelle
- kääntämään Irakin elokuussa 1990 tekemä hyökkäys Kuwaitiin - eräs
hallinnon huolista oli, että Irakin tuho saattoi laajentua myös Saudi-
Arabiaan. Siteeraten huippusalaisia satelliittikuvia, Pentagonin virkailijat
arvioivat syyskuun puolessavälissä, että 250 000 Irakin sotilasta ja 1 500
tankkia seisoi rajalla, uhaten Yhdysvaltain keskeisintä öljyntuojaa. Mutta
kun St. Petersburg Times Floridassa hankki kahden kaupallisen
neuvostosatelliitin kuvat samasta alueesta, kuvat, jotka oli otettu samaan
aikaan, Irakin joukkoja ei näy ollenkaan, vain tyhjää erämaata... "Tuo
[Irakin joukkojen muodostelma] oli oikeutus Bushille lähettää joukkonsa
sinne, ja sitä ei sitten ollutkaan", St. Petersburg Timesin toimittaja Jean
Heller sanoi. [http://www.csmonitor.com/2002/
0906/p01s02-wosc.htm]
Sen faktan valossa, että meidät ja Saudi-Arabian hallitus huijattiin tahallaan
sotaan tekaistuin valokuvin, jotka muka paljastivat Irakin joukkojen
keskityksiä vuonna 1991, niin miten meillä nyt tulisi olla uskoa minkään
väitetyn todisteen aitouteen mitä hallitus voisi meille nyt näyttää? John
MacArthur, kirjan "Second Front: Censorship and Propaganda in the
Gulf War" kirjoittaja sanoo: "Nämä kaikki ovat samoja ihmisiä, jotka
ajoivat tätä asiaa reilut 10 vuotta sitten. He tekevät mitä tahansa [...]
saadakseen tahtonsa läpi."
Senkin yllyttävän valheen valossa, jonka Kuwaitin suurlähettilään tytär
kertoi esittäytyen nimellä "Nayirah", eikö meidän tulisi myös olla hieman
skeptisiä niiden väitteiden suhteen, joita "Irakin Kansalliseen Kongressiin"
liittoutuneet vastarannankiisket ovat esittäneet? Heillä on nimittäin kaikki
syyt valehdella, koska he odottavat asettumistaan Irakin uudeksi
hallitukseksi. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka keksivät sen tarinan,
että syyskuun 11. päivän kaapparit oli koulutettu Salman Pakissa
Irakissa; tarina, jonka monet huonosti informoidut ihmiset ovat
kritiikittömästi nielleet ja sulattaneet, ihmiset, jotka tuntevat mielihyvää
uskoessaan sen. Kun joskus kuulet, että jonkun väittämän on tehnyt
"irakilainen loikkari", tulisi sinun tarkistaa, onko tämä loikkari kytköksissä
"Irakin Kansalliseen Kongressiin". Kun niin sanottu "Irakin Kansallinen
Kongressi" muodostettiin joulukuussa 1990, New York Times kuvaili
heidät "iranilaisystävällisiksi Shiia-fundamentalisteiksi,
neuvostokommunistien sympatisoijiksi, arabinationalisteiksi ja
kurdiseparatisteiksi", huomauttaen, että kielletyllä Irakin Kommunistisella
Puolueella "oli joskus voimakas perusta Irakin sisällä" [New York Times,
30. joulukuuta 1999: 10-L]. Irakin Kommunistisella Puolueella oli siis
voimakas perusta ennen Saddamia, ja sen takia he vihaavat Saddam
Husseinia, samoin kuin shiiat vihaavat häntä koska hän esti Irakin
islamilaisen tasavallan synnyn. "Irakin Kansallinen Kongressi" on kertonut
valheen toisensa jälkeen, ja jopa CIA on sanonut, että näihin ihmisiin
ei ole luottamista. Silti juutalaiset mediassa ja politiikassa yhä kauppaavat
IKK:n roskaa.
Kaikkien näiden Saddamin vastaisen lynkkausporukan vuosien mittaan
tekemien väitteiden valossa minä en voi muuta kuin nauraa, kun Donald
Rumsfeld sanoo, että Saddam Hussein on valehtelija.
Sodan jälkeen
Vaikkakin tekosyy rajoittaa Irakin aseistusta oli sen hyökkäys
Kuwaitiin, rajoitukset eivät olleet suunniteltu suojelemaan Kuwaitia,
vaan Israelia. Irakia oli kielletty omistamasta ohjuksia, joiden
kantama oli pidempi kuin 93 mailia; toisin sanoen, Irakia kiellettiin
omistamasta ohjuksia, jotka yltäisivät Israeliin. Irakilta kiellettiin
ydinaseet sekä biologiset ja kemialliset aseet; toisin sanoen
Irakilta kiellettiin kaikki sellaiset aseet, jotka voisivat heikentää
Israelin ydinuhkaa.
Irakin muinainen haave pitää pelotetta ja ylläpitää sitä on melko
ymmärrettävää, kun ajattelet sitä, että he ovat samassa ympäristössä
kuin julma ja ydinaseistautunut Israelin valtio. Unohda sormella
osoittelu Irakia kohtaan; kuinka monta sellaista valtion päämiestä
on Israelilla ollut lähiaikoina, jotka eivät ole olleet massamurhaajia
ja teloittajia? Vaatimalla Irakia hylkäämään joukkotuhoaseet ja
tekemään selvitykset kaikista aseista mitä sillä on, on kuin vaatisi
rikollisuuden turmelemalla alueella elävää ihmistä pystyttämään
talonsa eteen kyltin "aseista vapaa koti". Tietenkin Irak on
vastahakoinen toteuttamaan tätä. Nyt kun se kuitenkin on näin
tehnyt, niin Yhdysvaltain presidentti, alueella olevan roistovaltion
puolesta toimien, näyttää ajattelevan, että on turvallista edetä
tappamaan. Mikä valtio suostuu ikinä tästedes alentamaan
asevarusteluaan vain solmiakseen väliaikaisen rauhan Yhdysvaltain
kanssa, kun siitä kuitenkin seuraa sota? Tulevissa sodissa
vastarinta Yhdysvaltoja vastaan tulee olemaan paljon kovempaa,
koska ei ole ikinä turvallista antautua viholliselle, jolla ei ole
kunniaa eikä armoa. Pohjois-Korean diktaattorin Kum Jong-Ilin
tinkimättömyys on täysin looginen reaktio, koska kiitosta
aseistariisunnasta ei tule, vain riistoa Yhdysvaltain osalta.
***
Amerikka on todella pitkään kulkenut väärää polkua Lähi-idässä. Olemme
riskeeranneet taloutemme elinehdon tarpeettomasti suututtamalla öljyrikkaat
valtiot Israelin tukemisemme vuoksi. Samaan aikaan juutalaiset Yhdysvalloissa
ja Euroopassa edesauttavat monikulttuurisuuden ideologiaa ja avoimia rajoja
tavoitteenaan heikentää Länttä ja lujittaa omaa kontrolliaan täällä. Israelissa
he rakensivat häpeilemättömästi lopullista juutalaisvaltiota kidutuksin,
teloituksin ilman oikeudenkäyntiä, keskitysleirein, ulkonaliikkumiskielloin,
kuolemanpartioiden varoituksettomien murhien ja kansanmurhaan
suunniteltujen joukkotuhoaseiden kehittelyn avulla. Tukemalla Israelin
laajenemispolitiikkaa ja juutalaista ylivaltaa olemme tehneet itsestämme
sorrettujen ja köyhien vihan kohteen. He ovat uhrejamme yhtä varmasti
kuin he ovat juutalaisten uhreja.
Nyt me amerikkalaiset löydämme itsemme aloittamasta - vain aloittamasta -
hinnan maksamisen tuestamme juutalaisille. Me emme maksa ainoastaan
dollareilla, vaan amerikkalaisella verellä.
Ja meitä kuvataan edelleen samalla tavalla kuin israelilaisia, ja se kuva on
juuri sama kuin Hollywoodin kuva "pahasta natsista"- vain sillä erotuksella,
että tällä kertaa kuva on tosi. Pienet lapset kuolevat tuestamme Israelille.
On olemassa perheitä, jotka ovat eläneet koko elämänsä pakolaisleireissä.
Satojatuhansia viattomia on kuollut amerikkalaisten palopommeista ja ohjuksista.
Kuten Israelista, Amerikasta on tulossa "kansallinen turvallisuusvaltio", ja
meidän vapautemme puhua, julkaista ja lähettää on hyökkäyksen alla.
Juutalaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että he eivät voi saavuttaa voittoaan
palestiinalaisista ilman isoa rytinää Lähi-Idässä. He haluavat valtaansa koko
alueen, kuten he ovat saaneet jo Yhdysvallat. Heidän ratkaisunsa ongelmiin,
joita he itse ovat luoneet kansanmurhillaan, on lisätä uhoamista ja tappamista
laajentamalla paikallinen sota maailmansodaksi. Ja he odottavat meidän
olevan tykinruokaa siinä sodassa.
Toivomme, että tämä sarja on auttanut teitä ymmärtämään minkä takia
sionistiset juutalaiset ja heidän valkoiset nukkensa haluavat tätä sotaa.
Ensi viikon ohjelmassa, "Tykinruokaa, osa 3", esitämme teille
vihollistemme tuoreimmat suunnitelmat, sekä maistiaispalan siitä
maailmasta, joka tulisi olemaan kaiken tämän lopputuloksena.
Tämänpäiväisen ohjelman on kirjoittanut Hadding Scott ja Kevin Alfred Strom.
Tässä Kevin Alfred Strom pyytämässä sinua muistamaan, että rotumme on
kansakuntamme.
