Tervetuloa American Dissident Voicesiin, minä olen Kevin Alfred Strom.
Kuka sanoi näin? -- "Haluaisin palata Amerikkaan -- kun siionistien diktatuuri on kumottu."
Oliko hän äärimuslimi vai hakaristia heilutteleva "uusnatsi"? Ei, hän oli amerikkalainen shakkinero Bobby Fischer, viimeaikaisessa haastattelussaan, jonka hän antoi islantilaiselle televisio-ohjelmalle. "... Kun siionistien diktatuuri on kumottu." Herra Fischer on hoksannut sen. Ja miljoonat muut alkavat hoksata sen joka vuosi.
Kuka sanoi näin? -- "Maailman tämän hetken ongelmat johtuvat siitä paskaisesta pikku maasta, Israelista. Miksi muun maailman pitäisi olla Kolmannen maailmansodan uhan alla näiden ihmisten vuoksi?" Oliko se ääri-antisemiitti raivoamassa internetissä, purkamassa vihaansa juutalaisia kohtaan? Ei, se oli Ranskan Britannian suurlähettiläs, Daniel Bernard. Herra Bernard on hoksannut sen. Ja miljoonat muut alkavat hoksata sen joka vuosi.
Kuka sanoi näin? -- "En voi sietää juutalaisia ja kaikki heille tapahtuva on heidän omaa syytään." Oliko se Jasser Arafat vai Saddam Hussein hetken suuttumuksessa? Ei, juutalaisen journalistin, Barbara Amielin mukaan, se oli Britannian seurapiirien "ruhtinatar", joka myöhemmin tunnistettiin lehdistössä Lady Powelliksi. Hänen kerrotaan jatkaneen, joidenkin vieraidensa järkytyttyä hänen huomautuksestaan: "Hei, ihan tosi. Te kaikki olette samaa mieltä." Nyt Lady Powell on tuntenut
tarpeelliseksi kieltää ikinä sanoneensa näin, mutta kukaan muu ei kiellä, että ne sanottiin kuvatuissa olosuhteissa: "En voi sietää juutalaisia ja kaikki heille tapahtuva on heidän omaa syytään." Seurapiiriemäntä on hoksannut sen. Ja miljoonat muut alkavat hoksata sen joka vuosi.
Ja tänään, aion auttaa teitä tajuamaan sen.
Miksi juutalaisista ei pidetä? Mediassa, jonka he omistavat ja jota he kontrolloivat, heidät esitetään pyhimysmäisinä hahmoina: älykkäinä, viisaina, jaloina, ihmisrakkaina, vainottuina ja kauniina. (No, edes tuumien paksuinen meikki ja plastiikkakirurgia eivät saa meitä pitämään Barbara Waltersia ja Ariel Sharonia Afroditenä ja Apollona. Mutta monet ajattelemattomat hyväksyvät juutalaisten itse edistämän näkemyksen itsestään.)
Internetin ja reaaliaikaisen kommunikaation aikakaudella juutalaisille käy koko ajan vaikeammaksi ylläpitää tätä kuvaa. Aikakaudella, jolla juutalaiset ovat valtansa huipulla, he ovat bluffanneet korttipelissään niin yliampuvasti, että heidän tekopyhyytensä alkaa paljastua koko maailmalle. Totuus juutalaisista vuotaa ympäriinsä.
Erään kaikkein hämmästyttävimmistä juutalaisten tekopyhyyden ilmauksista möläytti juutalainen nimeltään Isi Leibler, joka on
World Jewish Congressin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Isi Leibler on ollut tunnettu vaikutusvaltaisena juutalaisena
Australiassa, missä hän oli vuosia paikallisen juutalaisyhteisön keulahahmo. Nykyään hän elää Israelissa. Jerusalemilaiselle
sanomalehdelle antamassaan haastattelussa hän lausui Israelista: "Tämä on maa, joka perustettiin ja luotiin juutalaiseksi maaksi juutalaisia varten." Esseessä, jonka hän kirjoitti World Jewish Congressille, hän kirkui juutalaisten ja ei-juutalaisten välisiä seka-avioliittoja rotu-itsemurhaksi ja vertasi assimilaatiota ei-juutalaisiin juutalaisen kansan hitaaksi kuiviin vuotamiseksi. Hän korosti Israelin politiikalle olevan tärkeää keskittyä juutalaisen identiteetin terävöittämiseen ja vahvistamiseen ja sanoi jopa maa-alueista luopumisen olevan hyväksyttävää, mikäli se merkitsee ei-juutalaisista eroon pääsemistä ja Israelin tulemista vielä enemmän juutalaisvaltioksi. Leibler väittää, että jälki-siionistit uhkaavat Israelia
julkaistessaan oppikirjoja jotka vähättelevät juutalaisten rodullisia etuja ja korvaavat ne "universalistisella" historialla. Mainitussa haastattelussa Leibler meni jopa niin pitkälle, että sanoi: "Monikulttuurisuudelle ei ole sijaa Israelissa. Israel luotiin juutalaiseksi valtioksi juutalaisia varten." Näin puhuu juutalainen Isi Leibler oman kansansa maasta, Israelista. [Leibler, Isi: Is the Dream Ending? Post-Zionism and its Discontents - A Threat to the Jewish Future, Institute of the World Jewish Congress, Israel]
Mutta mitä Isi Leibler sanoi asuessaan Australiassa, valkoisessa maassa, ei-juutalaisessa maassa? Mitä Isi Leibler sanoi ollessaan Australian vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön päämies? Isi Leiblerin neuvo Israelille on suojella sen rodullista ja kulttuurillista perintöä. Isi Leiblerin neuvo juutalaisille on välttää seka-avioliittoja. Isi Leiblerin mielestä on ihan hyvä juttu -- jopa tarpeellista -- erottaa juutalaiset ei-juutalaisista Israelissa, saada ei-juutalaiset hyvin puolustetun rajan toiselle puolelle ja heittää heidät ulos Israelista. Mutta australialaisille Isi Leibler soitti vähän erilaista sävelmää. Kun australialainen poliitikko Pauline Hanson koetteli valkoisia australialaisia 1993 kyseenalaistamalla ei-valkoisen maahanmuuton järkevyyttä, Leibler varoitti, että "ääriainekset" uhkasivat arvokasta monikulttuurisuutta. Hän sanoi: "On olemassa tarve istua yhdessä
alas ja löytää tapa jolla australialaiset voivat uudelleen saada kiinni monikulttuurisuuden hengestä, minkä osallisuudesta voimme minun mielestäni kaikki olla ylpeitä, ja mikä on todellakin uhattuna..." [Australian Herald-Sun, September 27, 2000]
Kuinka paljon selvempää sen täytyy olla, että voit nähdä sen? Leibler ja hänen vaikutusvaltaiset juutalaiset heimoveljensä vaativat rodullista nationalismia omalle kansalleen, koska rodullinen nationalismi tekee heistä vahvoja ja takaa heidän selviytymisensä. He haluavat rodullista nationalismia koska he haluavat kaltaistensa selviytymistä ja rodullinen nationalismi on avain selviytymiseen. He eivät ole tyhmiä. He haluavat sitä mikä juutalaisille on parhaaksi.
Mutta Leibler ja hänen vaikutusvaltaiset juutalaiset heimoveljensä eivät halua rodullista nationalismia valkoisille. Australiassa ja Euroopassa ja Etelä-Afrikassa sekä Yhdysvalloissa -- missä ikinä valkoisia asuukaan -- Leibler ja hänen kaltaisensa juutalaisissa järjestöissä sekä juutalaisten kontrolloimassa mediassa tekevät kaiken voitavansa tuhotakseen valkoisten rodullisen nationalismin, kaiken voitavansa kieltääkseen sen meiltä, kaiken voitavansa tehdäkseen siitä huonomaineista, mahdotonta ja laitonta. Juuri tässä eräänä päivänä, Leibler sanoi, että yksi kaikkein tärkeimmistä asioista maailmassa hänelle on Israelin oikeus "olla olemassa suvereenina juutalaisena valtiona." [Israel Insider, November 24, 2002] Mutta Leibler ja hänen rotutoverinsa juutalaisessa ADL:ssä sekä muissa ryhmissä omistavat elämänsä ja miljardeja dollareita kieltääkseen valkoisilta oikeuden omiin suvereeneihin valkoisiin valtioihinsa. Britannian pitäminen brittiläisenä, Amerikan amerikkalaisena tai Ranskan ranskalaisena, tarkoittaa heille samaa kuin äärimmäinen pahuus, eivätkä he anna meidän ikinä unohtaa sitä.
Ja moniin rotuihin sekä moniin poliittisiin suuntauksiin kuuluvat ihmiset alkavat nähdä tämän juutalaisen tekopyhyyden. Liberaalit, jopa rodunsekoittaja-liberaalit, alkavat nähdä, että siinä on jotain vialla sekä jotain hyvin epäeettistä, kuinka äärimmäisen etnokeskeiset juutalaiset saavat johtaa heidän taisteluaan "tasa-arvosta." Ihmisoikeuksien ajajat alkavat nähdä, että on "jotain mätää Tanskan maalla" kun ryhmä joka on hyvin tunnettu vihollistensa pistämisestä vankilaan ilman
oikeudenkäyntiä, poliittisten vastustajiensa kiduttamisesta sekä viattomien siviilien summittaisesta pommittamisesta ja konekiväärillä ampumisesta saa esiintyä "ihmisoikeustaistelun sankareina." He eivät enää yksinkertaisesti voi olla välittämättä, kun sama Isi Leibler sanoi 29.7.2002 Jerusalem Postissa, että juutalaisten tulisi "lakata pyytelemästä anteeksi" ohjusten ampumista palestiinalaisiin kerrostaloihin. Leiblerin tarkat sanat olivat: "Näin ollen on korkea aika, että lakkaamme pyytelemästä anteeksi siviilien tappamista koska heidän joukostaan tulee huomattavan paljon johtavia terroristeja..." Loppujen lopuksi, he eivät ole mitenkään erikoisia kuten juutalaiset, eikö niin? He ovat vain palestiinalaisia. Isi! -- sekä Hymie ja Sol sekä Abe -- teidän tekopyhyytenne näkyy ja kaikki näkevät sen. Jopa ne, joita johditte harhaan ennen, voivat nähdä sen. Ja "the times they are a-changing." (Juutalaisen Bob Dylanin, oikealta nimeltään Robert Zimmermannin laulusta, jossa siunattiin 60-luvun juutalaisvetoista liberalismia sekä kulttuuri- ja nuorisovallankumousta, joista nyt saamme kaikki kärsiä.
suom. Huom.)
"Times they are a-changing" johtuu osaksi siitä, että kuten sanoin, juutalaiset ovat pahasti yliarvioineet kätensä tässä korttipelissä ja monet meistä voimme nyt nähdä heidän pelinsä ja heidän epärehellisyytensä. "Times they are a-changing" johtuu myös osaksi siitä, että juutalaisten suunnitelma "harmonisesta monikulttuurisuudesta" länsimaissa on ennenkaikkea
mahdoton suunnitelma ja he ovat tahattomasti luoneet hirviön, joka alkaa kasvaa liian isoksi, jotta sen luojat enää voisivat sitä ohjata. He ovat voimistaneet ja hoivanneet ei-valkoisten nationalismia pyrkiessään hävittämään meidät sukupuuttoon, mutta nyt heidän omat kasvattinsa alkavat puremaan kättä joka heitä ruokki, ja he heräävät ja tajuavat, että juutalaiset voivat sekoittaa myös heidän rotunsa ja orjuuttaakseen myös heidät samalla tavalla kun he tekevät sitä meille.
En yleensä tee ennustuksia, koska historia on aina osannut yllättää meidät. Mutta teen kuitenkin poikkeuksen tänään, koska näen selkeitä kaavoja maailman kehityksessä, ja luulen, että ne tietävät hyvää meille ja ikävyyksiä juutalaiselle järjestelmälle, huolimatta sen lihavuudesta ja rahasta. Luulen, että konfliktien rajat maailmassa alkavat muodostua enemmän ja enemmän siten, että juutalainen järjestelmä on toisella puolella ja lähestulkoon kaikki muut toisella puolella. Kyllä, on totta että juutalaisilla on voimakas läsnäolo kaikissa valkoisissa länsimaissa ja että he pystyvät lähes täysin kirjoittamaan itse lait ja käyttämään mediaa rangaistakseen ketä tahansa joka poikkeaa ruodusta. Mutta useammat ja useammat meistä alkavat "poiketa ruodusta" nykyään, ja enenevässä määrin kapinalliset ovat ihmisiä järjestelmän sisällä, valtarakenteiden sisällä,
ihmisiä joilla on paljon menetettävää. Eivätkä juutalaiset voi hoidella kaikkia tapauksia yhtäaikaa. Jos luet heidän omia julkaisujaan, heitä tosissaan huolestuttaa "uusi eurooppalainen antisemitismi." Heidän Saksan ja Sveitsin kiristämisensä onnistui, mutta heidän boikottiyrityksensä Ranskaa vastaan oli täysi floppi. Ainoastaan Britanniassa, missä he ovat soluttautuneet kaikkiin yhteiskunnan tasoihin, sekä Yhdysvalloissa, missä heillä on fundamentalisti-hölmöjen ajattelematon tuki, he edelleen ohjaavat meitä eteenpäin kohti Irakin vastaista sotaa ilman mitään epäröintiä. Mutta siinäkin he alkavat lipsua. Luulen, että ainoa tapa millä he saavat sotansa on suunnitella jonkinlainen tekaistu välikohtaus, joku toinen 9/11 tai
Pearl Harbor, millä he saavat ruoskittua amerikkalaiset massat johonkin todelliseen Saddam Husseinin vastaiseen raivoon.
Mutta vaikka he onnistuisivat saamaan sotansa ja voittamaan sen sekä piirtämään uudelleen Lähi-Idän kartan niin, että sitä hallitaan -- ja sen öljyvaroja riistetään -- juutalaisten asettamien nukkehallitusten toimesta, luulen, että juutalaiset tulevat pitkällä tähtäimellä olemaan häviäjiä. Enenevissä määrin vasemmisto ja oikeisto tulevat pääsemään sovintoon todellisen kommunitarianismin -- todellisen sosialismin, jos se niin halutaan sanoa, ja todellisen vapaan markkinatalouden luonteesta -- joka toimii vain kun väestössä vallitsee kansallinen, sukulaisuuteen perustuva yhteenkuuluvuuden tunne. Ja juutalainen
internationalismi ja ylikansallinen kapitalismi sekä halvan työvoiman maahantuonti tullaan näkemään niinä likaisina ja pahoina asioina mitä ne ovat. Rodullinen nationalismi tulee inspiroimaan kansoja joka puolella maailmaa, jotka tulevat käsittämään, että kansallisen itsemääräämisoikeuden vaatimisen pitäisi tehdä heistä liittolaisia -- ei vihollisia -- toisten kansojen kanssa, jotka myös haluavat itsemääräämisoikeutta omilleen. Palestiinalainen nationalisti ja British National Partyn jäsen sekä National Alliancen jäsen Amerikassa sekä kaikkien maailman nationalististen yhteisöjen jäsenet tulevat enemmän ja enemmän näkemään, että heidän etunsa ovat yhteneväiset ja ainoa todellinen vihollinen on juutalainen maailmanjärjestelmä
rotujen sekoittamisineen, kulttuurien tuhoamisineen ja riistämisineen, jotka tuhoavat meidät kaikki.
Eurooppalainen vastarinta juutalaisille sotasuunnitelmille on voimakkaampaa kuin koskaan. Eurooppalainen oppositio juutalaiselle tyrannialle ja kansanmurhalle on suurta ja kasvussa -- paljon suurempaa kuin Yhdysvalloissa. Sen tiedostaminen, että juutalaiset ovat vieras ryhmä omalla agendallaan on lähes universaali käsitys Euroopassa. Kun näin shakkimestari Bobby Fischerin haastattelun Islannin televisiossa muutama päivä sitten, ja kuulin hänen arvostelevan juutalaista järjestelmää termeillä, jotka olisivat saaneet jopa William Piercen punastumaan, irvistelivätkö islantilaiset televisiotoimittajat ja kauhistelivatko he Fischerin "antisemitismiä" vai vaativatko he puheenaiheen vaihtamista? Editoivatko he haastattelua niin, että juutalaisvastaiset osat päätyivät leikkaushuoneen lattialle? Eivät todellakaan. Haastattelijat hymyilivät ja pyysivät Fischeriä jatkamaan. Hän puhui puoli tuntia. Vaikkakin he pyysivät häntä rajoittamaan nelikirjaimisten sanojen käyttöä, he olivat täysin ystävällisiä ja sympaattisia kun Fischer muisteli juutalaisten häneen kohdistamaa ajojahtia ja kertoi yksityiskohtia juutalaisten tekemistä rikoksista. Ja samantapaisia haastatteluja Fischerin kanssa on tehty myös monissa muissakin maissa, vaikkakin televisio- ja radioasemat ovat avoimesti pelänneet juutalaisten heidän maissaan asettamia "vihanvastaisia" lakeja. Ainoastaan Yhdysvaltojen kontrolloidussa mediassa Fischer on vaiennettu ja sensuroitu.
Äskettäin resistance.com, valkoisten asiaa ajava nettisivusto, antoi haastattelun chicanojen (meksikolaisten sekarotuisten ja mestitsien suom. Huom.) nationalistiselle ryhmälle La Voz de Aztlanille. Jos jossain on kaksi rotunationalistista ryhmää joilla on vastakkaiset edut ja syitä keskinäiseen epäluottamukseen ja inhoon, niin ne ovat Resistancen väki, jotka kuuluvat National Allianceen ja ovat valkoisia enimmäkseen Amerikasta, ja sitten tämä Aztlanin väki, jotka avoimesti toivovat voivansa leikata palasen Yhdysvalloista ja siirtää sen meksikolaisten hallintaan. Mutta, kuten tiedät, näistä ristiriidoista huolimatta, joista haastattelussa mainittiin, päähuomio keskustelussa kääntyi molempien ryhmien yhteisten etujen puoleen juutalaisen
valtarakenteen lyömisessä ja vapauden ja itsenäisyyden saaminen kummankin ryhmän edustamille väestöille, kunhan vain juutalaisesta järjestelmästä päästään eroon sopivalla tavalla. Tässä ote kyseisestä haastattelusta:
Resistance News: "Teidän nettisivuillanne on artikkeli 'Wotan vs. Tezcatlipoca - hengellinen sota Kaliforniasta ja lounaisesta', jonka on kirjoittanut Stephen A. McNallen, jonka otaksun olevan valkoinen nationalisti. Mikä on hispanisten nationalistien mielipide muista rodullis-nationalistisista järjestöistä, kuten Nation of Islamista ja National Alliancesta?"
Ernesto Cienfuegos: "Joku voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan tästä aiheesta. Sanoakseni tämän mahdollisimman tiivistetysti, aion vastata omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani nationalistina. Olen aina ollut suuntautunut tähän aiheeseen Benito Juarezin, Meksikon presidentin, joka ansioitui ranskalaisten miehitysjoukkojen lyöjänä Pueblan taistelussa, viisaan lausahduksen ohjaamana. Hän sanoi: 'Aivan kuten miestenkin, myös kansojen keskuudessa, toisten oikeuksien kunnioittaminen johtaa rauhaan.' Minä henkilökohtaisesti olen tuntenut suurta kunnioitusta mustia muslimeja kohtaan aina siitä lähtien, kun tapasin Richard X:n ollessani vielä yliopistossa. Muistan ostaneeni Final Call -sanomalehden häneltä ja keskustelleeni hänen kanssaan. Olin silloin jäsenenä ... [Chicanojen opiskelijaliike] (MEChA:ssa) mutta keskinäinen kunnioitus jota osoitimme toisillemme johti hyvin myönteiseen ymmärrykseen toistemme poliittisia kantoja kohtaan. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että minulla ei ole ollut tilaisuutta samantapaiseen keskusteluun valkoisen nationalistin kanssa
ja enkä tiedä onko sellainen edes mahdollista. Tämä on yksi niistä syistä, miksi olen suostunut tähän haastatteluun. Henkilökohtaisesti uskon, että kaikki nämä kolme ryhmää taistelevat loppujen lopuksi samojen asioiden puolesta ja meitä kaikkia hyödyttäviä järjestelyjä voidaan löytää. Uskon todellakin, että kaikki nämä kolme ryhmää taistelevat samaa vihollista vastaan. En usko, että vihollinen on joku meistä kolmesta. Suuri osa 'vihasta' joita jotkut osoittavat joissain näissä ryhmissä joitain näitä ryhmiä vastaan on lähinnä sen todellisen vihollisen ohjelmoimaa hajoittaakseen ja hallitakseen. On paljon
saavutettavaa kunnioittavan dialogin kautta. Tämä tulee auttamaan meitä lyömään yhteinen vihollisemme."
Tämä on merkittävää. Ette olisi nähneet tällaista kymmenen vuotta sitten tai edes kaksi vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten, et olisi nähnyt sellaista ymmärrystä arabinationalistien ja valkoisten nationalistien välillä kuin näet tänään. Et olisi nähnyt Palestiinan lippuja valkoisten nationalistien juhlissa. Tarkoittaako tämä sitä, että me valkoiset suostumme sekoittumaan mestitseihin ja seemiläisiin? Tuskinpa. Se ei todellakaan tarkoita sitä. Mutta voimme nähdä uusien rintamalinjojen muodostumista tässä konfliktissa mikä maailmassa on meneillään. Internationalistiset juutalaiset, kutsuivatpa he itseään sitten kapitalisteiksi tai kommunisteiksi, ovat kaikkien maailman kansojen vihollisia. Tässä on kyse samantapaisesta jutusta, mistä puhuin tässä ohjelmassa kymmenen vuotta sitten, ja mitä olen sanonut senkin jälkeen. "Jokaisen ihmisjoukon, joka ajattelee itseään kansana, pitäsi niin pitkälle kuin mahdollista, elää oman hallituksensa alaisuudessa." Ainoat vakavat
mielipide-erot tässä tulevat petollisilta rahamiehiltä, jotka myyvät kansansa henkilökohtaista hyötyään tavoitellessaan, sekä juutalaisilta. Suurin osa maailman kansojen välisistä riidoista ja jopa niiden kansojen riidoista, jotka ovat traagisesti ja luonnonvastaisesti heitetty yhteen Pohjois-Amerikassa ja vielä viimeaikoina Euroopassa, voidaan luultavasti ratkaista neuvottelupöydän ääressä ennen kuin joudutaan lähtemään taistelukentälle. Ainoat, jotka eivät suostu neuvottelemaan
ollenkaan mistään, ovat niitä, joiden uniikki olemassaolon muoto saa ne haluamaan elää toisten kansojen keskuudessa loisina ja piilossa olevina ohjailijoina. He ovat tehneet itsestään ihmiskunnan vihollisia ja he joutuvat vielä maksamaan siitä hinnan.
Juutalaisissa on yksi kuolettavan paha vika: he menevät liian pitkälle, he pelaavat liian itsevarmasti pokerikätensä. Heidän röyhkeytensä ja heidän egoisminsa sekä heidän "chutzpahinsa" monesti yhdistyvät niin, että he joutuvat tuhoon. Ja kun he joutuvat tuhoon, heidän tekopyhä moralisointinsa paljastuu siksi tekaistuksi ja rumaksi asiaksi mitä se todella on. Juutalaisilla ei ole käsissään viittä ruutua. Heillä on neljä ruutua ja patakakkonen. Heillä on aina "melkeinsuora" ja he tietävät
sen. Ja yhä useampi meistä alkaa tietää sen myös.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että rakastat rotuasi.
