American Dissident Voices -lähetys, 26.10.2002.
Tervetuloa American Dissident Voicesiin.
Minä olen Kevin Alfred Strom.
Tänään aion puhua teille orjuudesta. Valkoisten naisten ja tyttöjen orjuudesta, joita juutalaiset orjuuttavat. Seksiorjuudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Joten tämä lähetys ei ole lapsia tai herkkiä ihmisiä varten. Teitä on varoitettu.
Viime viikolla kerroin teille mustien tekemistä kauheista valkoisten raiskauksista/kidutuksista/murhista -- Wichitan joukkomurhasta -- jotka tapahtuivat Wichitassa, Kansasissa ja jotka saivat "hiljaisen käsittelyn" juutalaiselta medialta.
medialta. Se mainittiin Moonien omistamassa Washington Timessa, ja sille annettiin muutama sisäsivun kappale siellä täällä, mutta siinä ei ollut aihetta samanlaiseen rasismivouhotukseen kuin Texacon johtajan muutama vuosi sitten yksityisessä tilaisuudessa tekemä varomaton lausahdus. Eikä kukaan suuri media-ääni vaadi "viharikos" -pykäliä sovellettavan Wichitan joukkomurhiin. Muutama kuukausi sitten nuori valkoinen mies sai niskaansa "viharikos" -syytteen siitä, että hän
oli liimannut pienen tarran, jossa varoitettiin totuudenmukaisesti toisia suuremmasta riskistä saada HIV-tartunta mustalta partnerilta verrattuna valkoiseen. Mutta mustien suorittama brutaali seksuaalinen orjuuttaminen, kidutus ja murha,
jonka uhriksi joutui kokonainen talollinen nuoria valkoisia, ei ole missään niin tärkeä uutinen kuin se, että joku käyttää N-sanaa. Se ei myöskään vaadi "viharikos" -pykälien soveltamista, -- mutta tarra, jossa on CDC:n (Center for Disease
Control suom. huom.) AIDS -tilastot, vaatii. Sanoisinpa, että elämme hullussa maailmassa, ja olen siinä myös hyvin lähellä totuutta. Mutta on tarkempaa sanoa, että elämme maailmassa, jossa valkoiset on ajettu hulluiksi median valheilla,
median vääristämisellä, median laiminlyömisellä ja juutalaisten valheellisella "moraalilla", joka kuorruttaa ne kaikki.
Se tosiasia, että juutalaiset valmistavat "raivoa" median antaman suojan voimin on hyvin tiedetty. Se tosiasia, että he tekevät kaiken voitavansa minimoidakseen raivoa joka kohdistuu ei-valkoisten tekemiin rikoksiin valkoisia kohtaan pitäisi saada teidät kyseenalaistamaan heidän motivaatioitaan. Ja kun ymmärrät heidän motivaationsa, sinä tulet, kuten minäkin, kyseenalaistamaan heidän oikeutensa omistaa ja kontrolloida meidän informaatio- ja viihdemediaamme. Sinä tulet ymmärtämään, että he ovat erillinen kansa, jolla on erilaiset tavoitteet ja usein vastakkaiset tavoitteet verrattuna
meihin, ja on erittäin vaarallista antaa tämän erillisen, tuntemattoman kansan saada lähes monopolimaisen
hallinnan meidän kansallemme välitettävästä informaatiosta.
Tänään aion kertoa teille eräästä toisesta rikoksesta valkoisia kohtaan, joka on saanut erittäin vähän julkisuutta valtavirta-lehdistössä. Vaikka muutama toimittaja on maininnut asiasta, se ei -- kuten Wichitan joukkomurhatkaan -- ole aiheena iltaisissa tai viikoittaisissa raporteissa; se ei ikinä ole ollut minkään suuremman elokuvan tai dokumentin aiheena; mitään
sitcomia tai komediasarjaa ei ole koskaan keskeytetty tätä käsittelevän raportin takia. Se ei ole tärkeä asia sillä tavalla kuin tämän maailman Michael Eisnerit ja Sumner Redstonet ovat määrittäneet.
Ja tämä rikos on tehty suoraan valkoisia vastaan ja sen tekevät juutalaiset itse. Se rikos on orjuuttaminen, tarkemmin sanottuna seksiorjuuttaminen, jonka kohteeksi ovat joutuneet juutalaisten jengien kaappaamat valkoiset naiset, naiset jotka on pakotettu "palvelemaan" bordelleissa Israelissa ja muualla. Ne muutamat artikkelit jotka käsittelevät tätä seksiorjuutta, eivät yleensä koskaan viittaa juutalaisiin sen tekijöinä. Sen sijaan käytetään poliittisesti korrekteja termejä, kuten 'Venäläiset jengit', 'Venäläinen järjestäytynyt rikollisuus' ja 'Venäläinen mafia'. Todellisuudessa ei ole kovinkaan montaa oikeaa venäläistä, joka olisi sekaantunut tähän valkoisten orjuuttamista harjoittavaan rinkiin tai niin kutsuttuun 'venäläiseen'järjestäytyneeseen rikollisuuteen -- kuten ne journalistit jotka kirjoittavat näitä artikkeleita varsin hyvintietävät. Journalistit tietävät hyvin myös sen, että jos he korostaisivat näiden valkoisten naisten kauppaajien juutalaista syntyperää, he tulisivat hyvin pian huomaamaan olevansa ilman työtä.
Houkutus seksiorjuuteen syntyy köyhyydestä. Venäjä ja sen entiset kommunistiset kumppanit itäisessä Euroopassa vuotivat taloudellisesti kuiviin juutalaisten kehittämän, vuosikymmeniä kestävän kommunistisen systeemin vuoksi. Kun systeemi romahti, opportunistiset kapitalistit ja entiset kommunistit, jotka yllättäen muuttuivat uudistajiksi, joista monet olivat juutalaisia, siirtyivät helppoon yksityisen teollisuuden poimintaan ja ostamiseen, käyttivät hyväkseen valkoisten
naiviutta ja tottumattomuutta roistomaisiin yrityskäytäntöihin, ja ryöstivät suuren osan itäisestä Euroopasta jälleen kerran, jättäen ihmiset köyhtymään, hävyttömän köyhiksi, ja vaarallisen lähelle nääntymistä, huolimatta siitä tosiasiasta, että itäeurooppalaiset ovat korkeimmin sivistyneitä ja koulutettuja valkoisia ihmisiä koko maapallolla.
Kaikille, jotka käyttävät internettiä, on hyvin tiedossa, että venäläiset, ukrainalaiset ja moldavialaiset halusivat paeta köyhyyttä ja lähteä kohti länttä -- tuhannet nuoret naiset mainostavat itseään morsiamina lännessä asuville miehille
kymmenillä parinvälityssivustoilla. Monet perheen huoltajat niissä maissa tienaavat vähemmän kuin 30 dollaria kuussa.
Joten kun hyvännäköinen nainen lumen saartaman rautatieaseman jonossa tai kaksirivinen ilmoitus paikallisessa lehdessä lupaa kolmekymmentä tai kuusikymmentä kertaa enemmän helppoa "kotityötä" tai "tarjoilua" ulkomailla vastaan, ei ole ihme, että nämä toivottoman köyhät naiset sanovat "kyllä" tuhansittain. Suurin osa päätyy Israeliin, missä valkoisten naisten seksiorjuus on erityisen yleistä ja missä sitä harvoin edes huomioidaan viranomaisten taholta jotka antavat hiljaisen hyväksyntänsä, mutta juutalaisilla jengeillä on myös maailmanlaajuiset verkostot ja orjuutetut valkoiset naiset myydään
juutalaisten hallinnassa oleviin bordelleihin Eurooppaan, Turkkiin, ja jopa niin kauas kuin Aasiaan.
Kuunnellaanpa joidenkin näiden naisten tarinoita.
Lara Matveyavalla ei ollut mitään aavistusta, että se ystävällinen muukalainen joka tarjosi hänelle tietä pois köyhyydestä, oli juutalaisen valkoisten orjien ringin värvääjä. Hänen tapauksessaan hänelle luvattiin työpaikka, jossa hän tekisi helppoa kotityötä Saksassa, kukkien kastelua ja perheen lemmikeiden ruokkimista. Kun hän saapui Hampuriin, jengi teki ensimmäiset
tavallisista toimenpiteistään tulevan orjan passeilla -- he ottivat passin pois häneltä "turvasäilytykseen", ja näin ollen he tekivät hänestä teknisesti laittoman maahanmuuttajan ja saivat hänet normaalin lainmukaisen suojelun ulkopuolelle.
Kolmen päivän jälkeen hänelle kerrottiin hänen oikea työnsä: hänen piti työskennellä prostituoituna hampurilaisessa bordellissa. Vaikka hän päätti välittömästi palata kotiin, hän oli ennen pakenemistaan vangittuna kuusi
kuukautta useissa bordelleissa, jotka olivat naamioitu baareiksi ja yökerhoiksi. Kotonaan hän sanoi, että monet muut seksiorjat joita hän tapasi siellä, pelkäsivät vangitsijoitaan niin paljon, että olivat luopuneet pakoyrityksistä. Vielä tänä päivänäkään Lara ei käytä oikeaa nimeään, sillä hän pelkää juutalaisten jengien kostoa. Jengien, jotka "omistavat" hänet.
Hän sanoo: "En pelkää enää mitään, sillä pahinta mitä minulle voisi tapahtua, on jo tapahtunut. Hyvin harva niistä naisista joita tapasin, oli vapaaehtoisesti suostunut prostituoiduiksi. Suurinta osaa oli huijattu. Hälytyttävintä oli se käsitys, ettei ollut mitään tietä ulos... Meidän passimme oli viety... Emme tienneet mitä olisi tiedossa, jos menisimme poliisin luo. Olimme laittomia maahanmuuttajia, jotka olivat sekaantuneet laittomaan toimintaan -- emme odottaneet mitään sympatiaa. Aluksi kieltäydyin
tekemästä työtä, mutta myöhemmin minun oli pakko -- ei ollut muuta tapaa ruokkia itseäni, ja olinhan nähnyt sen hakkaamisen joka seurasi siitä jos kieltäytyiyhteistyöstä."
Naisille oli kerrottu, että heidän pitää "maksaa velkansa" ennen kuin he voivat päästä vapaiksi -- uskomattoman korkeat hinnat joita heidän vangitsijansa mielivaltaisesti nostavat "sakkoina", jos he kieltäytyvät toteuttamasta mitään seksuaalisesti alistavaa vaatimusta -- mukaan luettuna joukkoraiskaus. Kun joku juutalainen sutenööri päättää haluavansa "tuoretta lihaa", naiset myydään toisille, usein uudestaan ja uudestaan saman vuoden aikana ja samalla "velat" joita heillä on, kasvavat joka siirron myötä. Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että noin 500,000 valkoista naista on vangittu ja hyväksikäytetty näiden juutalaisjengien toimesta -- ja tämä luku on pelkästään Venäjältä!
[London Observer sunnuntaina, 12.11.2000]
21-vuotias Irina luuli menevänsä tanssijaksi, kun hän nousi Ukrainasta Haifaan Israelissa matkanneesta laivasta. Muutaman päivän kuluttua hänet kuljetettiin huorataloon, jossa hänen uusi juutalainen pomonsa poltti hänen passinsa hänen silmiensä edessä. "Minä omistan sinut", hän sanoi. "Sinä olet minun omaisuuttani, ja sinä tulet tekemään töitä kunnes olet ansainnut tiesi ulos. Älä yritä karata. Sinulla ei ole papereita etkä puhu hepreaa. Sinut tullaan pidättämään ja karkottamaan. Sitten me saamme sinut kiinni ja tuomme sinut takaisin." Aluksi hän kieltäytyi olemasta prostituoitu, mutta pahoinpitelyt ja omistajan
tekemät toistuvat raiskaukset lopulta lannistivat hänet.
Irina sanoo "En usko, että elämäni pilannut mies saa ikinä rangaistusta." Vasta vähän aikaa sitten valkoisten orjuuttaminen ei edes ollut rikos Israelissa. Ja vain erittäin intensiivisen kansainvälisen paineen takia Israel vihdoin sai viime vuonna aikaan sen kieltävän lain. Syytteiden nosto on kuitenkin erittäin harvinaista ja tuomiot ovat heppoisia. Valkoisten naisten orjuuttaminen on siellä erityisesti viranomaisten suosiossa. Hekin ovat, tietenkin, syvälle vajonneita siihen traditioon, jonka mukaan ainoastaan juutalaiset ovat oikeita ihmisiä ja että nämä valkoiset seksiorjat eivät ole juutalaisia. Ja sutenöörien naisten kaupittelu kaikille halukkaille on, niin kauan kuin omistajat väittävät ettei naisia ole hankittu ostamalla, edelleen siellä laillista.
Marco Buffo, italialaisen orjuuttamisen vastaisen järjestön johtaja totesi: "Ei ole mikään salaisuus, että parhaan hinnan
tänä päivänä saa valkoisesta naisesta. He ovat nyt suosikkituotteita."
Mikhail Lebed, Ukrainan sisäministeriön rikostutkinnan johtaja sanoo: "Gangsterit tienaavat näillä naisilla viikossa enemmän
kuin meidän poliisivoimiemme koko vuoden budjetti on. Totta puhuakseni, jos emme saa apua, emme pysty lopettamaan sitä."
Ja juutalainen media auttaa tuomaan nämä rikolliset oikeuteen vastaamaan teoistaan ja auttaa venäläisiä ja ukrainalaisia saamaan apua ja julkisuutta jota he tarvitsevat -- eikö niin?
Vähän aikaa sitten Yitzhak Tyler Haifan poliisista paljasti seikkoja joistain touhuista, joita tuossa israelilaisessa
satamakaupungissa tapahtuu tällä hetkellä:
"Nämä miehet maksavat 500-1000 dollaria ukrainalaisesta tai venäläisestä naisesta. Ymmärrätkö mitä sanon? He ostavat nämä naiset ja tienaavat heillä omaisuuden. Otetaan esimerkiksi pieni paikka, jossa on 10 tyttöä. Jokaisella on 15-20 asiakasta päivässä. Kerrotaan se, sanotaanko 200 shekelillä. Se tekee siis 30 000 shekeliä päivässä joka paikasta. Jokainen tyttö työskentelee 25 päivää kuukaudessa. Vähintään. Joten puhumme noin 750 000 shekelistä kuukaudessa, eli noin 215 000 dollarista. Yleensä yhdellä miehellä on viisi näitä paikkoja. Se tekee miljoona dollaria. Ei veroja, ei mitään todellisia huoltokuluja. Se on orjatyövoimaa käyttävä tehdas. Ja meillä on niitä joka puolella Israelia."
Miljoona dollaria kuukaudessa on juutalaisen sutenöörin keskivertopalkka. Ja mitä naiset saavat? Pahoinpitelyjä, raiskauksia, pakottamista seksiin pyydettäessä ja hieman ruokaa ja rahaa tupakkaan. Kaltereita ikkunoihin. He joutuvat marssimaan
alastomina juutalaisten orjamarkkinoilla, joissa heidät myydään uudelleen ehkä neljättä kertaa tänä vuonna. He saavat kokea jengien väkivaltaa ja perheisiin kohdistuvia kostotoimia mikäli he karkaavat. Parhaassa tapauksessa seuraa rangaistus
ja karkotus paikalliselta oikeusjärjestelmältä.
Juutalaiset sutenöörit ovat niin luottavaisia omaan haavoittumattomuuteensa, että yksi heistä, Jacob Golan, kolmen ilotalon (joihin kuuluu Tel Avivin "Tropicana") omistaja, jopa puhui New York Timesille sanoen: "'Israelilaiset rakastavat venäläisiä
tyttöjä. He ovat vaaleita, hyvännäköisiä ja erilaisia kuin me', hän sanoi hykerrellen itsekseen samalla kun veti kätensä mustien hiuksiensa yli. 'Ja he ovat epätoivoisia. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa rahan eteen.' Puolipukeisia naisia aina täynnä oleva klubi on avoinna kellon ympäri. ... Tropicanassa on 12 osastoa, joissa 20 naista työskentelee vuoroissa, kahdeksan päivisin, 12 öisin. Toiminta kukoistaa aina, eikä pelkästään ulkomaalaisten työläisten ansiosta. Israelilaiset sotilaat, kiväärit
olkapäillään, käyvät usein talossa, samoin kuin yritysjohtajat ja turistit. Herra Golanilta kysyttiin, josko suurin osa klubilla työskentelevistä naisista teki työtään vapaaehtoisesti. Hän nauroi sydämensä pohjasta."
Suurimmassa kitkerän ironian merkityksessä, toimittaja havaitsi, että Golan oli laittanut "kadonnut"-julisteen israelilaisesta naisesta lähelle seksiklubinsa etutiskiä. Hänen huolestuneisuutensa on niin koskettavaa, eikö vain?
[New York Times, 11.1.1998]
Yhdistyneet Kansakunnat myöntävät nyt, että seksiorjien myyminen on järjestäytyneen rikollisuuden nopeimmin kasvava liiketoiminta. Ja suurin osa näistä orjista on valkoisia naisia. Sidney Morning Herald sanoo, että valkoiset naiset ovat "kaikkein houkuttelevin liiketoiminnan kohde" -- ohittaen jopa huumekaupan tärkeyden. Kaiken kaikkiaan, huumeet voidaan myydä vain kerran ja sitten ne ovat loppuun kulutettuja. Valkoiset naiset voidaan käyttää ja sitten tuoda orjamarkkinoille uudelleen ja uudelleen vuosien ajan, kunnes he ovat kuolleet tai eivät ole enää viehättäviä.
Marianan tarina on tyypillinen. Houkuteltuna lupauksilla helposta työstä ja hyvästä palkasta, hän lähti Venäjältä Israeliin:
"Bordellin rutiinit olivat brutaalit ja tehokkaat. Hän työskenteli seitsemän päivää viikossa, palvellen 20 asiakasta päivässä, sekä juutalaisia että arabeja..."
"Mies seisoi vartiossa lähellä hänen huoneensa ovea. Huone oli kalustettu niukasti sängyllä, vaatehuoneella, suihkulla ja lavuaarilla. Hän oli eristettynä ulkopuolisesta maailmasta lukuun ottamatta niitä naisia, jotka pysähtyivät päivittäin myymään ruokaa hänelle ja muille venäläisille naisille. Puhelinsoitot joilla vakuutettiin vanhemmille, että 'työ' oli hienoa, olivat tarkoin valvottuja."
"Noin viiden kuukauden jälkeen Mariana sai poistua yksikerroksisesta harmaasta talosta kuljettajan kanssa tapaamaan asiakkaita Tel Avivilaiseen hotelliin. Kolme päivää myöhemmin ryhmä miehiä huumasi hänet cabanassa hotellin takana."
''Tee niin kuin sanomme. Älä potki, äläkä ala kirkua. Ei ole mitään järkeä panna vastaan', hän muistaa heidän sanoneen ennen kuin he raiskasivat hänet. Epätoivoisena hän yritti karata bordellista, mutta jäi kiinni."
Venäjän hallitus myöntää, että 100 000 naista salakuljetetaan maasta näiden juutalaisjengien toimesta yhden vuoden aikana, saaden ihmisoikeusjärjestöjen arvioimat noin 500 000 orjuutettua venäläistä naista näyttämään erittäin kohtuulliselta. Ja se, korostan, on vain Venäjän tilanne.
Doros Michael Kyproksen maahanmuuttajien tukijärjestöstä selittää, että valkoiset naiset ovat kaikkein halutuimpia seksiorjia:
"Venäläisten naisten ajatellaan olevan sivistyneempiä, kauniimpia ja valkoisempia kuin aasialaiset naiset.
[The Sidney Morning Herald, 8.3.2001]
Amnesty International on julkaissut raportteja, joissa kritisoidaan karkeasti Israelin "seksiorjateollisuuden" suvaitsemista. Olettekohan kuulleet siitä Fox News:ltä, CBS:ltä tai CNN:ltä? Amnesty International sanoi:
"Israelin hallitus ei onnistunut tekemään tarvittavia toimia estääkseen, tutkiakseen, ja rangaistakseen niitä, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista myytyjä naisia kohtaan." He ottivat esille myös 27-vuotiaan Valentinan tarinan. Hän kertoi seuraavaa: "Olosuhteet olivat kauheat. Suurimmalla osalla tytöistä oli sukupuolitauti. Ei ollut mitään paikkaa mihin paeta -- ikkunoissa oli kalterit ja vartijoita kaiken aikaa, päivin ja öin."
Valentina onnistui viimein loikkaamaan toisen kerroksen ikkunasta, välttää Israelin poliisi, ja paeta kertoakseen tarinansa. Mutta tuhannet muut valkoiset naiset ovat edelleen siellä.
Eräs nuori venäläinen nainen, Larissa, kertoo, että hän onnistui pakenemaan parittajaansa vain joutumalla Israelin poliisin pidättämäksi. He myivät hänet sitten toiselle sutenöörille, joka tunnusti olevansa entinen Israelin poliisiviranomainen. Nämä valkoiset orjat ovat vailla toivoa ja ystäviä: ne muutamat juutalaiset, jotka vastustavat orjakauppaa, ovat Israelin päättävän
elimen ulkopuolella, ja länsimaiden asukkaat laiduntavat onnellisina kuluttajien heinäpelloilla, epätietoisinavalkoisten orjuuttamisesta, koska juutalaisomistuksessa oleva media ei kerro heille siitä.
Vähän aikaa sitten pidetyssä ihmisoikeuskonferenssissa, jota sponsoroi World Coalition Against Trafficking in Women (Maailman naiskaupan vastainen liitto, suom. huom.), arvioitiin, että pelkästään Tel Avivin seksiorjabordelleissa on yli 200 naista. Siellä myös sanottiin:
"Kun he saapuvat Israeliin, he joutuvat käymään läpi 'koulutuksellisen seminaarin', johon sisältyy raiskaus ja myynti huutokaupassa, jonka jälkeen heidän passinsa otetaan pois ja heidät vangitaan suljettuihin asuntoihin. Heidät pakotetaan työskentelemään prostituoituina, jotta he voisivat maksaa 'lainansa', joka aiheutui heidän kuljettamisestaan Israeliin."
Muutamalla entisellä seksiorjalla oli rohkeutta kertoa tarinansa:
"Olen Ilona. Minut myytiin 15 000 dollarilla, ja muutaman kuukauden jälkeen minut myytiin uudelleen. Minut pakotettiin hoitamaan 150 asiakasta viikossa. Monet ihmiset tiesivät minusta ja muista tytöistä. Siellä oli taksikuskeja ja ihmisiä,
jotka toivat meille alkoholia, myöskin lääkäreitä, jotka antoivat meille e-pillereitä -- syödäksemme niitä koko kuukauden, jotta emme menettäisi yhtään asiakkaita kuukautisten takia. Lääkärit myös tutkivat meidät pahoinpitelyjen jälkeen ja antoivat kipulääkkeitä. Pahin asia tapahtui kuitenkin poliisien kanssa, jotka tiesivät minut. Kerran onnistuin karkaamaan, ja menin poliisien luo. He ohjasivat minut poliisivirkailijan luo, joka osasi venäjää. Puhuin hänen kanssaan, ja hän kuunteli oikein tarkasti. Tunti sen jälkeen kun hän oli kuunnellut minua niin tarkasti, pomoni, se sutenööri, saapui asemalle ja vei minut
takaisin kotiin, jossa sain pahimman pahoinpitelyn ikinä, jotta muut näkisivät mitä tapahtuu jos yrittää karata. Sen jälkeen en pystynyt työskentelemään muutamaan päivään."
"Minä olen Yanna. Lentokentältä minut haki Ilyosha. Minulla oli 6-7 asiakasta päivässä Ben-Yehudalla, ja tienasin hänelle 600-700 NIS:iä päivässä. Sain ruokaa, savukkeita ja 20 NIS:iä päivässä. Kahden viikon jälkeen hän myi minut Peterille ja Gershonille, joiden hieromalaitoksessa työskentelin kuukauden -- 10-15 asiakasta päivässä, 150 NIS:iä puolesta tunnista, ja minulle 20 NIS:iä päivässä, ruokaa ja savukkeita. Kahden kuukauden jälkeen Peter lähetti minut toiseen baariin. Aina kun en työskennellyt, olin lukittuna asuntoon, jonne he toivat kaiken mitä tarvitsin. Peter sanoi, että saisin mennä kunhan olin tienannut hänelle 40 000 dollaria. Minulla oli 7-10 asiakasta päivässä siinä baarissa, ja tienasin 700 NIS:iä. Jos minulla
oli hiljainen päivä, minun piti tehdä enemmän töitä seuraavana päivänä. He myöskin pahoinpitelivät minua hierontalaitoksessa -- työntekijät ja johtaja."
Hyväntekeväisyysjärjestö Miramed, joka yrittää auttaa venäläisiä naisia ja lapsia sekä ehkäistä heidän joutumistaan näiden juutalaisten valkoisten orjuutusringin huijaamaksi, arvioi, että 90% niistä, jotka lähtevät Venäjältä näiden juutalaisten
kynsissä, ei tiedä, että he ovat ajautumassa kohti prostituutiota. Ja lisään siihen, ettei yksikään heistä tiedä, että heitä tullaan orjuuttamaan kaltereiden takana, että heidät pakotetaan tyydyttämään heidän juutalaisten omistajiensa himot näiden käskystä, tai että heidät tullaan myymään orjina uudelleen ja uudelleen juutalaisten orjamarkkinoilla.
Juutalainen media on jauhanut vuosikymmeniä mustien orjuuttamisesta Pohjois-Amerikassa, orjuuttamisesta, jota harjoittivat valkoiset ja jota ei ole ollut olemassa yli 130 vuoteen. Mutta kuinka usein kuulet valkoisten orjuuttamisesta, joka jatkuu parhaillaan?
Haluan, että kaikki te, jotka kuulette minua tänään, vannotte pyhän valan siitä, ettette ikinä unohda sitä, mitä juutalaiset ovat tehneet, ja mitä tekevät parhaillaan yli 500 000:lle meidän naisellemme ja tytöllemme. Ja haluan, että lupaatte, ettette ikinä unohda juutalaisia mediajohtajia, jotka itkevät krokotiilin kyyneleitä kun musta rikollinen saa poliisin pampusta, mutta kääntävät sokean silmänsä seksiorjuuttamiselle johon kuuluu tarpeeksi valkoisia naisia täyttämään Illinoisissa sijaitsevan Rockfordin kolme kertaa. Kun sanon älkää ikinä unohtako, tarkoitan, että älkää enää ikinä luottako heihin.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa teitä siitä, ettei vapaus ole ilmaista.
