Jos rodullinen tilanne ei olisi niin vakava, monirotuisuuden
kannattajien järjettömät uskomukset olisivat aika hauskoja.
Amerikka oli niin paljon köyhempi ennen kuin mutiaiset ja
vinkuintiaanit saapuivat, eikö vaan? Ja missä avaruusohjelmamme
olisikaan tai lääketieteellinen tutkimuksemme ilman noita
Atzlanin tyyppejä? Ja onhan Somaliassa ja Ugandassa
käsittämättömiä määriä vielä huomaamatta jääneitä Edisoneja
ja Shakespearejä. Kaikki kunnon ihmisethän tietävät tämän.
Noh, monet hullut ovat hyvin hauskoja katsella niin kauan
kun sinun ei tarvitse olla heidän kanssaan samassa huoneessa
-- -- tai maassa jota he johtavat.
Eurooppalainen mieli on äärimmäisen luova. Tuo luovuus on
toisinaan niin ylitsevuotavaisen suurta ja mielikuvituksellista,
että jopa maanläheisimmätkin meistä saavat nauttia siitä
runouden ja kirjallisuuden muodossa, johon meillä mielestäni
on henkinen tarve. Mutta joillekin meistä fiktio ei riitä,
vaan luomme rakennelmia, jotka jännittävät meitä ja salpaavat
henkemme, tuovat ihmetyksen tunnetta, eräänlaista ekstaasia,
mutta jotain, millä ei kuitenkaan ole paljoakaan tekemistä
todellisuuden kanssa.
Eräänä päivänä tuon eurooppalaisen sivilisaation kukoistuskauden
aikana, mitä 1890-luku oli, filosofi ja psykologi William James
piti luennon kosmologiasta.
Hän kuvaili yleisölleen, kuinka Maa liikkui avaruudessa
painovoiman lakien alaisuudessa ja kuinka se kiersi auringon
ympäri, ja kuinka aurinkokin liikkui avaruudessa, kuvaillen
käsittämättömän laajaa galaksiamme kaarimaisena, mikä sekin
liikkui vielä suuremmassa galaksienvälisessä tyhjyydessä.
Luennon jälkeen, Jamesiä lähestyi vanhahko nainen, joka väitti,
että hänellä oli vielä parempi teoria kuin mitä James oli esittänyt.
"Emme elä pallolla, joka pyörii auringon ympäri," hän sanoi.
"Elämme maanpalasella, joka lepää jättiläismäisen kilpikonnan
selän päällä."
James ei halunnut olla naiselle turhan töykeä, vaan päätti
kyseenalaistaa vastustajansa väittämän hellävaraisemmin.
"Jos teorianne on oikea, madam, niin minkä päällä tämä kilpikonna
seisoo?"
"Olette hyvin ovela mies, herra James, ja tuo onkin hyvä kysymys,
mutta voin silti vastata siihen. Ensimmäinen kilpikonna seisoo
toisen, paljon suuremman kilpikonnan päällä."
"Mutta minkä päällä toinen kilpikonna sitten seisoo?" James kysyi
kärsivällisesti.
Vanha rouva intti voitonriemuisesti, "turhaa, herra James, ette voi
huijata minua -- niitä kilpikonnia jatkuu aivan loputtomiin."
No kovinkaan moni ei varmaan enää usko Kilpikonna-teoriaan,
mutta asiat, joihin monet kansastamme uskovat, ovat aivan
yhtä naurettavia.
Kun joku haluaa antaa hyvän esimerkin absurdeista ja naurettavista
uskomuksista, klisheenä on, että otetaan esiin "Flat Earth"
-teoreetikot (Amerikassa, missäpä muuallakaan, on tosiaan
järjestäytynyt seura, joka uskoo, että Maa on pannukakku. He ovat
perustaneet Flat Earth Societyn, jossa he kehittelevät maallikosta
täysin uskottavilta kuullostavia perusteluja uskomukseensa, että
maa ei ole pyöreä. Suom. huom.) Kaikki nauravat heille. Kaikki
paitsi Jerry Falwell, jolla on pieni aavistus siitä, että he
saattavat olla oikeassa. Kuulin erään "Flat Earth" -teoreetikon
haastattelun muutama vuosi sitten, missä hän esitti argumenttinsa
vakavissaan ja vakaumuksesta.
"Loppujen lopuksi," hän sanoi, "Maa ei ilmeisestikään pyöri
itsensä ympäri kuten tiedemiehet väittävät. Kun astut ulos
ovestasi, tuuli ei puhalla 1 000 mailia tunnissa, vai
puhaltaako? Emme lennä avaruuteen keskipakoisvoiman vaikutuksesta,
vai lennämmekö?" Vaikea väittää vastaan. Täysin loogista. Mies
oli rakennellut suuren perusterakennelman oikeuttaakseen
uskomuksensa, että Maa on pannukakku.
Kun haastattelija kysyi häneltä, kuinka Maa voi olla litteä, jos
kerran voimme purjehtia sen ympäri ja palata lähtöpisteeseen
ilman, että meidän täytyy kääntyä ympäri, hänellä oli taas
vastaus valmiina.
"Maa," hän selitti, "on syvän ruokalautasen muotoinen, paitsi,
että se on todella kaksiulotteinen, ilman minkäänlaista syvyyttä.
Näin ollen, kun menet lautasen reunalle, sen sijaan että putoaisit
alas, matkaat välittömästi lautasen toiselle puolelle ja jatkat
matkaasi kohti lähtöpistettä."
"Mutta," haastattelija keskeytti, "emmekö huomaisi tällaista?"
"Aivan," sanoi Flat Earth -teoreetikko, "emme kyllä huomaisi. Koska
'lautanen' on kaksiulotteinen, kun matkaamme toiselta reunalta
toiselle reunalle, emme todellisuudessa käyttäisi matkustamiseen
ollenkaan tilaa, ja luonnollisesti jos ei matkusteta tilassa, ei
myöskään matkusteta ajassa. Näin ollen emme huomaa ylittäneemme
reunaa ollenkaan."
Haastattelija oli niin kiltti, että jätti huomauttamatta Flat
Earth -teoreetikolle, että myöskin hän oli 'tippunut reunalta'
itse sitä huomaamattaan.
Valkoinen väestökin, juutalaisten propagandistien suurella
avustuksella, mutta pitkälti oman naiviutemme ja hyväuskoisuutemme
vuoksi, on myöskin tippunut reunalta suurissa määrin. Miljoonat
meistä ovat hyväksyneet rotujen tasavertaisuuden tuhoisan myytin
ja imeneet sen kuten kulttien jäsenet jonkin uskonnollisen
opinkappaleen. Kuten uskontoa, sitä on teroitettu lapsille hyvin
varhaisesta iästä lähtien ja asetettu aivojen osaan, joka on
immuuni järjelle ja kiistanalaiseksi asettamiselle.
Rotujen tasevertaisuus on fantasianomaista harhaa, uskomus, joka
on samaa luokkaa kuin uskominen menninkäisiin tai
"orgonilaatikoihin." Näistä ei ole mitään todisteita. Rodut ja
yksilöt eivät ole pelkästään selkeästi epätasavertaisia, vaan
kaikenlainen tasavertaisuus on äärimmäisen harvinaista todellisessa
maailmassa, kun liikumme molekyylitason yläpuolella.
Tasavertaisuus-uskonto on todella mieletön. Ja sen mielettömyys
tartuttaa toisia uskontoja ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka
uskovat väärin perustein olevansa vapauttaneet itsensä
uskonnoista.
Mutta "tasavertaisuus" -valheen juutalaiset isät tietätävätkin
että se on valhe. He eivät ole tarpeeksi tyhmiä uskoakseen
tasavertaisuus-uskontoon, jonka he ovat luoneet meitä varten,
ellei, kuten Revilo Oliver osoitti, heillä ole mentaliteettia
jossa "totuus" tarkoittaa aina "sitä mikä vain on hyväksi
juutalaisille." Heidän rotunsa on "valittu." Heidän rotunsa on
"pyhä". Heidän rotunsa tarvitsee erityistä elintilaa. Mitä
tekopyhyyttä!
Ja "tasavertaisuus" -harha on vain yksi monista. "Demokratia"
on toinen -- mutta se on meidän aiheenamme joku toinen päivä.
Enimmäkseen, emme voi muuttaa ihmisten mieliä yhdessä yössä
ja välittömästi ja täysin karkottaa heistä harhoja, joita
heihin on istutettu koko heidän elämänsä ajan median ja
koulujärjestelmän toimesta. Mutta voimme hyödyntää joitakin
tapahtumia ja trendejä ohjataksemme kansaamme oikeaan suuntaan.
Yksi lupaavimmista trendeistä tänään on "liberaalien" ja
vasemmistolaisten kasvava tietoisuus siitä, että juutalaisilla
on etnis-rodullinen agenda, joka ei juurikaan eroa siitä, jonka
he väärin perustein liittävät niinsanottuihin natseihin. Kun
juutalaisten etnisen puhdistuksen agenda Palestiinassa käy
selvemmäksi päivä päivältä, ja kun juutalaisten sotasuunnitelmat
Lähi-Idän hallitsemiseksi käyvät ilmeisimmiksi, ja kun Perlejen,
Wolfowitzien ja Chertoffien sekä muiden George-pojan omistajien
rodulliset tarkoitusperät käyvät kiistämättömiksi, väki
vasemmalla näyttäisi heräävän nopeammin kuin väki oikealla.
National Alliancen aktivisti Neil Camberly on organisoinut
valkoisten asialla olevaa väkeä Seattlen alueella, ja hiljattain
hän sekä hänen iloinen joukkonsa ovat osallistuneet
rauhanmarsseihin siellä, missä tämä herääminen on kaikkein
selvintä. Hän kirjoittaa ensikuun National Alliance Bulletinissa:
"Vastauksena täysin laittoman ja häpeällisen sodan syttymiselle,
sarja laajoja "hätä-protesti" -tapahtumia järjestettiin Seattlen
keskustassa, jotka oli enimmäkseen suunnattu sen liittovaltion
virastorakennuksen ympäristöön. Lauantain tapahtuma osoittautui
suurimmaksi (ja kuivimmaksi) pommitusten alkamisen jälkeen, ja se
tarjosi täydellisen tilaisuuden proto-yksiköllemme 'lanseerata'
upouudet kaiken sään kestävät, punaista vinyyliä olevat, laminoidut
ja keltaiset EI ENEMPÄÄ SOTIA ISRAELIN VUOKSI -kylttimme. Nämä,
sekä suunnittelemani uusi lentolehtinen yhdessä, olivat todellinen
menestys.
Lienee turha edes mainita, että löysimme itsemme melko
epämiellyttävien hahmojen seurasta. Mutta samaan aikaan, olimme
myös joidenkin todella epäitsekkäiden ja rehellisten nuorien
ideologien seurassa, joille tekisi todella hyvää saada hieman
makua meidän näkökulmastamme. Itseasiassa, samalla kun motoristit
ja aidoilla istuva yleisö ovat heidän kohdeyleisönsä näissä
protesteissa, meidän kohdeyleisömme oli pitkälti protestoijat
itse. Ja se toimii paremmin kuin moni voisi arvatakaan.
Jo vuosien ajan eräs tietty mielipide-ero on hajoittanut rivejämme
vihollistemme eduksi. Se on mielipide-ero sen suhteen, onko meillä
ja aatteellamme enää mitään toivoa. Olen sitä mieltä, että nyt on
turvallista sanoa, että jokaiselle, jonka pessimismi ei ole vetänyt
häntä täydelliseen tiedostamattomuuteen, pitäisi olla selvää, että
me emme ole kuollut aihe. Sympatian hyökyaalto, jonka odotimme
internetin tuovan vuoteen 1998 mennessä, tuli hieman myöhemmin,
mutta silti se tuli. Ja se sattui yhteen Palestiinan toisen
Intifadan kanssa sekä syyskuun 11. kanssa, tuottaen jotain, jota
kuvatessani täydelliseksi tietoisuuden ja meihin kohdistuvan
sympatian räjähtämiseksi, mitä tulee viholliseemme, en valehtele.
Tämä muutos on nähtävissä kaikkialla, ja se tuli voimakkaasti
esiin siinä vastaanotossa jonka saimme läsnäolollemme lauantain
mielenosoituksessa. Meidät todellakin jyrättiin kiitollisuudella
ja ylistyksellä. Monet innostuneet ihmiset yrittivät jopa ostaa
kylttejämme.
Meidän selkeästi valkoisten asiaa ajavia lehtisiämme jakoivat
innokkasti puolestamme vasemmistolaiset tytöt, jotka vain kaksi
vuotta sitten olisivat pyörtyneet meidät nähdessään. Ne erottuivat
selvästi ja tulivat luetuiksi mielenkiinnolla monen käsissä.
Ei-valkoiset osoittivat kunnioitusta sitä kohtaan, että
identifioiduimme omaan rodullis-etniseen ryhmäämme, kuten monesti
on asian laita kun juutalaiset ja marxilaiset eivät ohjaa heitä
vihaamaan meitä. Ainoa negatiivinen palaute mitä saimme tuli
kahdelta kalmankalpealta ja rääväsuiselta juutalaiselta, jotka
näyttivät olevan valmiita sylkemään sulaa laavaa korvistaan ja
nenäsieraimistaan. Molemmat postittivat hälyttäviä artikkeleja
seattle.indymedia.org -sivustolle "fasistien solutuksesta",
jotka molemmat vain huudettiin kumoon ei-juutalaisten
vasemmistolaisten ansiosta, joita ei kiinnostanut meidän
näkemyksemme toisesta maailmansodasta."
On paljon toivoa, vaikka useimmat valkoiset pitävät yhä silmälappuja.
Vaikkakin eurooppalainen rotu on luova ja älykäs, sen akilleen
kantapää on se, että se nielee niin helposti "humanitaariset"
sentimentaalisuudet ja hyvän-olon harhat todellisesta maailmasta.
Hyväuskoisuutemme ja kuuliaisuutemme näille vahingollisille
uskomusjärjestelmille on tehnyt läntisestä maailmasta jotain,
joka muistuttaa enemmän jättimäistä hullujen huonetta, jossa
potilaat esiintyvät juutalaisille, jotka kiskovat naruista
kulisseissa. Toivotamme miljoonat ei-valkoiset tervetulleiksi,
joista jotkut ovat terroristeja, kotimaahamme, samaan aikaan kun
summanmutikassa tapamme ei-valkoisia merten takana vain koska he
sattuvat olemaan juutalaisten valtapyrkimysten tiellä Lähi-Idässä.
Mutta olisin epäreilu valkoisia kohtaan, jos väittäisin, että
olemme ainoa jymäytettävä ja taikauskoinen rotu maan päällä, tai,
että se olisi meidän tärkein ominaisuutemme. Näin ei ole.
Toiset rodut ovat vain toisenlaisten -- mutta aivan yhtä järjettömien
-- uskomusjärjestelmien uhreja. Ihmisen eriytyessä ja kohotessa
toisten elämänmuotojen seasta, hän on kuitenkin hyvin hitaasti
ravistellut itseään vapaaksi uskomuksista magiaan ja materian sekä
ympäröivien luonnonvoimien yliluonnollisuuteen. Aivojen otsalohkon
kasvaminen on ollut vaikuttavaa, ja kaikkein vaikuttavimpaa meidän
rodussamme. Näemme sen hedelmiä kaikkialla ympärillämme
teknologiassa ja taiteissa.
Paradoksimme on tällainen, kuten sanoin vaimolleni muutama päivä
sitten. Kun ajattelee sitä, kuinka moniin älyttömiin asioihin
ihmiset uskovat, on hämmästyttävää, että saamme itsemme edes
sen verran kasaan, että kykenemme rakentamaan talon joka ei
romahda tai lentokoneen joka oikeasti lentää. Mutta näin me
vaan teemme, ja paljon muuta. Tosiasia on se, että rotumme on
noussut taikauskon ja irrationalismin suosta vain osittain,
mutta kuitenkin pidemmälle kuin mikään muu rotu, lukuunottamatta
mahdollisesti juutalaisia.
Meillä on rotuna vaistomainen usko siihen, ja mitä pidämme
itsestäänselvyytenä, ja mitä monen muun rodun on paljon
vaikeampaa hyväksyä, että on olemassa yksi fyysinen todellisuus
mihin tunteemme ja toivomuksemme eivät voi vaikuttaa. Jopa
kaikkein tiukkapipoisin fundamentalisti oikeuttaa uskomuksensa
historiallisiksi väittämillään kirjoituksilla, jotka kertovat
tapahtumista, joiden hän väittää tapahtuneen tiettynä aikana ja
tietyssä paikassa. Jopa kaikkein sekopäisin vasemmistolainen
oikeuttaa hölynpölynsä näennäisen tieteellisesti.
Valkoisissa on jotain erityistä, jotain aivan erilaista. Vaikka
olemmekin kuinka epätäydellisiä tahansa, meillä on syvä
kunnioitus totuutta kohtaan, tosiasioita kohtaan, ennen mielipiteitä
ja tunteita. Meillä on jotain, mitä tri. Pierce kutsui Faustilaiseksi
tahdoksi: levoton sielu, joka pakottaa meidät etsimään tietoa
kaikista asioista ja hallitsemaan kaikkia asioita, työntämään tiedon
rajoja yhä kauemmas ja kauemmas. Ei ole mikään sattuma, että juuri
meidän rotumme kehitti tieteellisen tutkimustavan.
Ja niinpä tulen meihin, ihmisiin tässä huoneessa. Olemme rotumme
miesten ja naisten toistaiseksi hyvin pienen vähemmistön jäseniä.
Olemme rotumme kaikkein tärkeimmän osan jäseniä, osan, joka on
antanut meille kaikki tärkeät edistysaskeleet mitä olemme ottaneet:
sen osan, joka ajattelee ja toimii lauma-vaiston ulkopuolella ja
mikä kunnioittaa totuutta ja omaa kykyämme löytää se ja sitä, että
olemme valmiita ottamaan suuria riskejä tuodaksemme tämän
totuuden voittoon.
Oli aika, jolloin sellaisen kosmologian kuin minkä William James
myöhemmin toi yleiseen tietoisuuteen, esittely oli laitonta, ja
saattoi johtaa vangitsemiseen tai kuolemaan. Mutta kiistaton
totuus tuossa kosmologiassa oli jotain, mitä ei voitu tukahduttaa.
Tuon totuuden merkit olivat liian voimakkaita. Sama päti myös
Mendelin ja Darwinin ajatuksiin. Sama pätee myös ajatukseen
rodullisesta eheydestä ja sen mukanaan tuomasta edistyksestä. Se on
ajatus, joka on aivan liian voimakas tukahdutettavaksi, ja sen
tukahduttamisen yrittäminen voi olla lopputuloksiltaan hyvinkin
veristä. Mutta sitä ei saada tukahdutettua.
Onko meillä röyhkeyttä uskoa, että tämä ajatus, jolle koko National
Alliancen olemassaolo ja kaikki mitä teemme perustuu, on
jonkinlainen "lopullinen totuus" tai dogma? Ei. Se on vain portti
muihin totuuksiin, joita emme osaa vielä edes kuvitella. Teenpä
pienen vertauskuvan.
Metsän ympäröimällä niityllä on pieni lampi, jossa pikkuinen
hyttynen kuoriutuu munastaan ja nousee ihanaan keväisen aamun
ilmaan. Hyttyselle tämä on ensimmäinen kevät, ainoa kevät, mutta
ajan alku. Sen yksinkertaiset silmät voivat nähdä nousevan
keltaisen auringon ja kuinka se hävittää öisen usvan. Tuulen
virtaukset nostavat hyttystä yhä korkeammalle ja korkeammalle,
ja se voi nähdä pilvet sinisellä taustalla ja yli lampensa aina
vihreän metsän reunaan asti. Mikä ihmeellinen elämä, mikä
fantastinen universumi onkaan syntynyt. Keskipäivä tulee, ja
sen mukana päivän kuuma paahde ja käsitys sen elämäntehtävästä,
parittelusta ja munimisesta. Sen täyttää tuon tarkoituksen
täyttämisen mukanaan tuoma mielihyvä ja tyytyväisyys, vaikka se
ei sitä itse ymmärräkään. Iltapäivän lämpö on tuonut mukanaan
iloa ja tyytyväisyyttä, joka ylittää täysin sen ymmärryksen.
Kun ilta saapuu, sen energia alkaa olla käytetty. Aurinko on
laskenut ja kerran uusi universumi näyttää tulleen vanhaksi. Sen
oma energiakin häviää, ja itse valo tekee kuolemaa ja loputon
avaruus lammen ja metsän välillä käy kylmäksi. Todellakin kaikki
on lopussa. Hyttynen laskeutuu, varmana siitä, että se on kokenut
kaiken ajasta, alusta loppuun, ja loppu tulee kun sen tietoisuus
sammuu alle 18 tuntia sen jälkeen kun se syttyi.
Tuolla pikkuisella hyttysellä ei ollut tietoa niistä miljoonista
sukupolvista, jotka olivat olleet ennen sitä ja jotka tulivat
sen jälkeen. Sen hämärä näkökyky käsitti vain tilan lammen ja
puiden välillä, mitä se piti universumina. Sen elämä ja näkemys
ajasta ei vienyt edes yhtä päivää. Se ei tiedä ajasta mitään
ennen sitä päivää eikä voi kuvitella aikaa sen jälkeen.
Kuitenkin sen tietoisuus oli paljon suurempi kuin niiden
kaikkien näkökyvyttömien ja ilman tietoisuutta olevien
olentojen sen ympärillä.
Olemme monella tavalla kuin tuo hyttynen. Niin kuin hyttysellä
on suurempi tietoisuus kuin ameeballa, meillä on paljon suurempi
tietoisuus kuin niillä ympärillämme olevilla näkökyvyttömillä
olennoilla, jotka eivät ole nähneet rodun todellisuutta tai
jotka ovat langenneet juutalaisten kehittämään taikauskoon.
Mutta toisin kuin tuo hyttynen, olemme tietoisia -- tuskallisen
tietoisia -- tietoisuutemme rajoista. Olemme oppineet paljon;
mutta kaikkein enteellisin ja ihmeellisin asia mitä olemme
oppineet on se, miten vähän me tiedämme.
Ja mykistävä vastuu, mikä meillä on, on tämä: tiedämme, että
ainoa tie täydellisempään elämän ymmärtämiseen, ainoa tie
universumin loputtomien salaisuuksien löytämiseen, ainoa tie
sen täydelliseen ymmärtämiseen miksi me olemme täällä, ja
muiden muassa, ainoa tie turvata säädyllinen elämä lapsillemme
ja ainoa tie välttää ekologinen tai kosminen katastrofi, on se,
että rotumme selviytyy ja lisää tietoisuuttaan, lisää tietoaan,
lisää kykyjään.
Niinpä meillä on tarkoitus. Meidän pitäisi rakastaen yrittää
nostaa rotumme parhaimmat miehet ja naiset pois heidän
vääristä ajatuksistaan ja kohti sen ymmärtämistä, keitä he
ovat ja mitä se tarkoittaa. Meidän pitäisi vaalia niitä meistä,
jotka ovat saavuttaneet rodullisen ymmärtämyksen, vaikkakin
heidän ymmärtämyksensä ei ole täydellinen. Kun he kaatuvat,
meidän pitäisi auttaa heitä. Meidän pitäisi seistä yhdessä
sellaisten miesten kanssa kuin Chester Doles ja David Duke kun
heitä syytetään. Meidän pitäisi käyttää aikaamme levittäen
heräämisen kirjallisuutta, kuten National Vanguard -lehti ja
monet hienot kirjat National Vanguard Booksin kuvastossa.
Meidän pitäisi karttaa niitä, joiden pääasiallisena
tarkoituksena on levittää huhuja ja epäluottamusta
keskuuteemme; heidän "modus operandinsa" on kaikkien nähtävillä.
Meidän ei pitäisi määrittää itseämme rotua alemmilla termeillä.
On olemassa vanha sanonta siitä, että jos herätät miehen
kolmelta yöllä ja kysyt häneltä "mikä sinä olet?", sinulla on
melko hyvät mahdollisuudet saada totuus hänestä sen suhteen,
minä hän itsensä näkee. Nyt kun kysymme tuota kysymystä, aivan
liian moni valkoinen vastaa, "olen Redskins -fani" tai "olen
republikaani" tai "olen baptisti" tai muuta sellaista. Paremman
luokan ihminen saattaa vastata "olen ranskalainen" tai "olen
amerikkalainen" tai, mikä vielä parempaa, "olen valkoinen
amerikkalainen" tai, mikä kaikkein parasta, "olen valkoinen".
Mutta voin taata sinulle, että kukaan ei vastaa "olen atlantis-
välimeren rotutyypin ja balttilaisen rotutyypin sekoitus" tai
"olen pohjoista rotua". Tämä rotutyyppien korostaminen on
biologisesti hämärää ja se ei todellakaan aloita poliittista
keskustelua. Itseasiassa se sotii selviytymistämme vastaan,
koska se luo jakoa ja halveksuntaa. Meidän täytyy pysyttäytyä
täysin erossa "olen valkoisempi kuin sinä" -leikistä.
Meidän pitäisi välttää niitä, jotka yllyttävät meitä laittomiin
tekoihin; tiedämme mikä heidän tarkoituksensa on. Meidän ei
pitäisi sallia itsellemme mitään menneiden historiallisten
aikakausien apinoimista tai juutalaisten "valkoinen supremasisti"
-huliganismin stereotyypin omaksumista. Olemme parempia kuin
kuin tällaiset, ja kaiken mitä teemme pitäisi osoittaa se.
Meidän pitäisi tehdä itsestämme tuollaisten stereotyyppien
käveleviä vastakohtia. Meidän pitäisi tehdä näin, koska se on
paras tapa varmistaa, että ajatuksemme -- ja geenimme --
selviytyvät synkkinä aikoina, jollaisissa nytkin vaellamme.
Maailma jonka tunnemme -- ja maailma jonka eurooppalainen
ihminen on itselleen luonut -- niin suurenmoinen kuin se onkin,
on kuitenkin vielä hyttysen maailma. Rotumme selviytyminen ja
edistyminen vie meidät pidemmälle, äärettömyyksiin, joita emme
voi edes kuvitella. Selviytymisessä epäonnistuminen tulee
merkitsemään kuolemaa, loppua. Loppua sille, mikä voi olla
luonnon viimeinen tilaisuus luoda jotain sellaista mitä
ainoastaan me voimme tehdä. Kaikki riippuu meistä. Kiitos.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa
sinua siitä, että pysyt aktiivisena -- laillisena -- ja
jatkat ajatteluasi vapaasti.
