Tämän päivän lähetyksessämme puhumme herra David Pringlen kanssa, joka on
National Alliancen jäsenkoordinaattori. Herra Pringle kertoo meille hänen
tarinansa rodullisesta valaistumisesta, yksityiskohtia työstään
paikallisyksiköiden ja Alliancen kansainvälisten projektien rakentamisessa ja
antaa meille oman visionsa dynaamisesta, progressiivisesta ja kasvavasta
valkoisesta yhteisöstä, jota Alliance johtaa.
KAS: Tervetuloa, David.
David Pringle: Kiitos, Kevin; on mukava olla ohjelmassasi.
KAS: Ennen kuin aloitamme keskustelemisen joistakin asioista, joita teemme tällä
hetkellä, voitko antaa kuulijoillemme hieman taustatietoa työstäsi
jäsenkoordinaattorina?
DP: Minun työni pähkinänkuoressa on valvoa jäsentemme ja yksikköjemme
päivittäisiä toimintoja ympäri maailman. Tällä hetkellä meillä on 37 aktiivista
yksikköä ja proto-yksikköä sekä siinä seassa jäseniä, jotka eivät tällä hetkellä
ole yhteydessä tiettyyn yksikköön. Näiden ihmisten kanssa kommunikoiminen on,
kirjaimellisesti, 80 prosenttia työstäni, ja se vaatii aika lailla aikaa. Olen
myös vastuussa rekrytoimisesta ja jäsenten retentiosta -- joista jälkimmäinen,
menneisyydessä, on alue, johon järjestö ei ole tarpeeksi keskittynyt,
uskoakseni. Toimin myös yhteysmiehenä jäsenistömme ja puheenjohtajamme välillä.
Se osa, mistä työssäni eniten nautin, minun täytyy sanoa, on henkilökohtaisten
suhteiden rakentaminen hienoihin miehiin ja naisiin National Alliancessa --
minkä vuoksi olen keskittänyt niin paljon energiastani paikkallisiin ja
alueellisiin kokouksiin osallistumiseen.
KAS: Voitko kertoa meille vähän perhetaustastasi, David -- missä kasvoit? Mitä
ovat intohimosi elämässä?
DP: No, minut kasvatettiin MAP -- paremmin tunnettu termi mormoni -- -perheessä.
Monet esi-isistäni osallistuivat suureen matkaan Salt Lake Cityyn, ja olivat osa
mormonipataljoonaa ja mormonismin leviämistä lännen halki, joten siinäpä juureni
oikeastaan ovat. Synnyin itärannikolla New Jerseyn Morristownissa ja isäni, joka
on elektro-optiikan insinööri ja tohtori Stanfordista, liikkui melko lailla
pitkin itärannikkoa ja lähti sitten länteen työskentelemään yhtiölle, ja me
muutimme eteläiseen Kaliforniaan. Muutin sinne kun olin noin kahdeksanvuotias ja
elimme siellä kunnes menin lukioon, johon aikaan muutimme Albuquerqueen New
Mexicoon ja siinäpä ovatkin oikeastaan paikat missä asuin ennen kuin muutin
sinne missä nyt asun, eli Alaskaan. Jälkimmäisessä noista kahdesta minulla oli
tietenkin melko paljon kokemuksia mestitseistä ja katsoin kuinka Kalifornia ja
New Mexico molemmat muuttuivat melko valkoisista yhteisöistä ghetoiksi ja
puolighetoiksi... ja, no, se ei ollut miellyttävää; se oli yksi niistä syistä
miksi jätin New Mexicon.
Intohimoni elämässä ovat perheeni ja ne, joita kutsun kolmeksi G:ksi -- jotka
ovat aseet (guns), kitarat (guitars) ja saksanpaimenkoirat (German Shepherds).
Nuorena miehenä olin jalkaväessä ja kasvoin myös partiopoikien kautta. Ja
henkilökohtaisista ampumiskerroista isäni kanssa sain arvostukseni laillisten
aseiden hienoon taiteenlajiin.
Ja nautin kitaransoitosta. Se on hyvä tapa helpottaa stressiä tai antaa
luovimpien osiesi tulla esiin.
KAS: Olen kuullut sinun soittavan ja improvisoivan ja laulavan -- ja olet
todella hyvä. Olen myös tavannut yhden koiristasi.
DP: Kyllä. Saksanpaimenkoirat. Minulla on ollut monia rotuja, ja tuo rotu --
olen tietysti puolueellinen sen hyväksi -- mutta uskon, että se on ylivertainen
rotu enkä menisi minnekään ilman sen edustajaa.
KAS: Onko mormonitaustassasi mielestäsi mitään opetusta National Alliancelle?
DP: Kyllä, näin uskon. Eräs asia, jonka olen huomannut -- vaimoni on myös
huomannut sen, ja monet hyvät ystävämme -- on se, että Alliancessa on yllättävän
paljon mormonitaustan omaavia. Menisin jopa niin pitkälle, että sanon, vaikkei
minulla ole tilastoja väitteeni tueksi, että he luultavasti edustavat yhtä
suurimmista ala-ryhmistä järjestössämme. Syitä siihen on mielestäni monia.
Esimerkiksi äitini ja isäni ovat tunnettuja sukututkimuspiireissä. He eivät tee
sitä vain kirkolleen, vaan puoliammatillisesti, ja niinpä kasvoin tietäen mistä
tulin ja mistä esi-isäni tulivat ja mitä he tekivät -- ei pelkkiä nimiä
taulussa, vaan heidän historiansa. Ja näin on myös monen muun mormonin suhteen,
jotka kasvoivat samanlaisessa ympäristössä kuin minä... Kyse on myös yhteisöstä,
minkä he ovat luoneet. Tiedäthän, mormonismissa ei ole kyse pelkästään kirkossa
käymisestä sunnuntaisin, kuten monessa muussa kirkossa. Heidän yhteisössään on
aina jotain tekeillä. Aina. Ja se on nuoriso- ja perhekeskeinen. Se on yksi
niistä suunnista, joita kohti haluan Alliancen etenevän ja teen työtä sen eteen.
Rakastan lasten näkemistä kokouksissa, rakastan perheiden näkemistä -- ei vain
kokouksissa vaan tapahtumissa -- ja uskon, että siitä on meille hyötyä, että
teemme Alliancesta jotain, joka on perhe- ja yhteisökeskeistä.
KAS: Kuinka kauan olet ollut National Alliancen jäsen?
DP: Liityin Allianceen 1992, vähän sen jälkeen kun pääsin armeijasta.
KAS: Mikä sai sinut ymmärtämään rotuasioita?
DP: Palvelin Lähi-Idässä, Siinailla, niinkutsutuissa Monikansallisissa joukoissa
ja tarkkailijoissa -- siinä on noin 13 maata, jotka toimivat Roomasta käsin, ja
se on osa rauhansopimusta, joka tehtiin Egyptin ja Israelin välillä. Olin
niinkutsuttu kuljetus-upseeri, ja vastasin siitä, että jokainen syrjäisessä
tarkkailu-asemassa sai vetensä ja polttoaineensa ja kaiken mitä he tarvitsivat.
Osana tehtävääni, kävin tarkkailuasemissa ja täydensimme niitä ilmasta käsin.
Pähkinänkuoressa siinä oli kyse tarvikkeiden ja kaluston kuljettamisesta
vuoristoiseen tarkkailuasemaan. Ja oli yksi, jossa kävimme joka viikko. Eräällä
viikolla beduiinit, joita siellä oli aina -- itseasiassa he olivat suurin
ongelmamme: heidän pitäminen poissa ruokavarastoltamme joka päivä -- toivat
vakavasti loukkaantuneen kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaan pojan, jolla oli
kolmannen asteen palovammoja alaruumiissaan. Ja meillä oli kielimuuri
välillämme. Emme voineet kommunikoida heidän kanssaan saadaksemme selville mitä
oli tapahtunut -- vaikkakin pojan kannalta sillä ei ollut väliä -- joten otimme
yhden helikopterimme pois tehtävästään ja lennätimme hänet Eilatiin Israeliin,
joka on Aqaban lahden rannalla. Sinne oli ehkä noin puolen tunnin
helikopterimatka. Jatkoimme hommiamme, ja ehkä tuntia myöhemmin eräs sotilas
meidän joukoistamme kertoi minulle, että hän oli juuri nähnyt helikopterin
lentävän takaisin, ja niinpä halusin nähdä miksi he eivät voineet auttaa meitä.
Ja he kertovat minulle, ettei Israel huoli lasta koska hän oli arabi, eivätkä he
hoida arabeja. Pilotin piti lennättää hänet takaisin meidän paikkaamme, jota
kutsuttiin Eteläleiriksi, nimestä Sharm el Sheikh. Se ei saanut pelkästään
minua, vaan jokaisen paikalla olleen ajattelemaan: miksi helkkarissa he eivät
huolineet tuota poikaa?
KAS: Juutalaista ylivaltaa käytännössä.
DP: Sitä se oli. Ja juuri samaan aikaan meillä oli tätä jännittyneisyyttä
rotujen välillä, ja niinpä aloin, tiedäthän, ajattelemaan ja tuntemaan
rodullisemmin. Ja siitä se tavallaan lähti.
KAS: Alliancella on monia tapoja tavoittaa valkoisia. Kuka tahansa, joka
kuuntelee tätä ohjelmaa tai lukee sen tekstejä, tietää radio- ja
internet-toiminnastamme, mutta mitä muuta meillä on?
DP: Julkaisemme kolmea lehteä: Free Speech
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/
st_prod.html?p_prodid=704; National
Vanguard http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/
st_prod.html?p_prodid=758; ja
Resistance
http://resistance.com/catalog/product_info.php?
products_id=127&osCsid=dc9927af551
fd1e82339609a43da25b1
-lehdet. Julkaisemme myös kuukausittain ilmestyvää jäsenlehteämme, joka
lähetetään kaikille jäsenillemme ja tukijoillemme. Meillä on myös kaksi muuta
radio-ohjelmaa. Toinen on NA Live, joka on viikoittainen ohjelma, johon voi
soittaa ja jossa esiintyy Chief Operations Officer Shaun Walker sekä minä itse,
ja National Vanguard Books radio, jossa esiintyy st. louisilainen radiopersoona
Frank Weltner.
KAS: Kyllä, hän on todella hauska heppu.
DP: Hän on hauska heppu. Hänet tunnetaan myös nimellä Couch Potato [st.
louisilaisella paikallisradio-asemalla WGNU].
KAS: Kyllä, hänestä on paljon hupia -- ja hän on myös fiksu kaveri; hänellä on
paljon näkemystä.
DP: Täytyy myöntää, etten ole kuunnellut kaikkia hänen lähetyksiään, mutta olen
kuullut melko monta niistä ja olen kuunnellut muutaman näytteen ennen kun
panimme hänet eetteriin.
KAS: Niinpä ihmiset voivat soittaa lähetykseenne?
DP: Kyllä, ja se on halturnershow.comilla Turner Radio Networkillä, joten se on
tiukasti vain internetissä oleva radio-ohjelma, mutta se on interaktiivinen ja
voit kuunnella sitä Real Playerillä tai Winampillä tai selaimessasi -- ja voit
soittaa siihen.
KAS: Eli se on joka torstai-ilta?
DP: Kyllä; joka torstai-ilta yhdestätoista puoleenyöhön, itärannikon aikaa.
KAS: Jotkin Floridan jäsenemme ovat melko sinnikkäitä tienvarsimainosten melko
epätavallisen median käyttämisessään. Mitä voit kertoa meille tästä?
DP: Tampa Bayn yksikkömme teki sen. He ovat äärimmäisen aktiivinen yksikkö, ja
tämä on heidän kolmas yrityksensä pitää tienvarsimainosta. Uskoakseni
ensimmäinen kesti viikon; toinen ehkä kolme viikkoa; ja tämä nykyinen on ollut
pystyssä elokuusta lähtien.
KAS: Eli he ovat sinnikkäitä. He eivät luovuta!
DP: He ovat sinnikkäitä. Se oli oikeastaan melko helppoa. Heillä oli eräs jäsen,
jolla oli hyvin luottoa tehdä sopimus tienvarsimainosyhtiön kanssa tietystä
summasta rahaa per kuukausi vuoden ajaksi; joka pudottaa merkittävästi
kuukausittaista hintaa. Sitten, tienvarsimainosyhtiön kautta... meillä on
itseasiassa yhtiö, joka tekee näitä valtavia nailontauluja -- ne ovat 20 jalkaa
korkeita -- he vain painavat sen jättimäisellä painokoneella ja kiinnittävät sen
tauluun haruslukoilla. Ilmeisesti nämä ovat hyvin uhkaavia... juutalaisille,
erityisesti. Olen varma, että Michael Eisner ei tykännyt ajaa sen ohi joka aamu
töihin mennessään (Disney-yhtiön juutalainen omistaja ja toimitusjohtaja, suom.
huom.)
KAS: Tämä oli siis Orlandon lähellä?
DP: Tämä oli Floridan maksullisella moottoritiellä Orlandon ja Tampa Bayn
välissä.
KAS: Eivät pelkästään monet ihmiset nähneet mainostaulua, joka sanoi "Who Rules
America?" -- natvan.com" http://www.natall.com/who-rules-america/
index.html vaan
eikö olekin totta, että niiden ihmisten määrä, jotka näkivät sen sanomalehdissä
ja tv-uutisissa saattoi olla vieläkin suurempi?
DP: Tämä tarina oli tähän asti kaikkein lähinnä -- poislukien Coloradon Eaglen
tapaus -- mennä täysin maanlaajuiseksi uutiseksi, jopa Peter Jennings puhui
siitä ABC:n uutisten alussa... (ABC - American Broadcasting Company, jonka myös
omistaa Michael Eisner, suom huom.)
KAS: Mainitsit Eaglen kaupungin Coloradossa... mistä siellä oli kyse? Eikös se
ollut lehtistenlevityskampanja?
DP: Se oli lehtiskampanja, jossa käytettiin lehtistä, joka löytyy yhä
natvan.comilta.
KAS: Se on meidän "Don't Have Sex With Blacks" -lehtisemme.
http://www.natall.com/leaflets/aids.pdf
DP: Kyllä, "Don't Have Sex With Blacks" -lehtinen... Ja sen kampanjan huomasi
AP:n uutistoimisto ja se meni kirjaimellisesti ympäri maailman. Uskoakseni
lopullinen luku oli 120 sanomalehtiartikkelia -- enkä voi edes kertoa, kuinka
monta radio-ohjelmaa... Tein kolme radiohaastattelua kolmen tunnin aikana eräänä
aamuna.
KAS: Miksi tuo yksi lehtinen oli niin kuuma juttu tuohon aikaan, ja tuossa
paikassa?
DP: No, Kobe Bryantia syytettiin nuoren Coloradon Eaglestä olevan tytön
raiskaamisesta.
KAS: Hän oli juuri menossa oikeudenkäyntiin tuohon aikaan, tai johonkin
järjestelyyn?
DP: Hänen järjestelynsä ja alustavat kuulemisensa olivat tuohon aikaan. Kysyimme
jäseniltämme Coloradossa, jos he voisivat tehdä tietoisuutta rakentavan
kampanjan mustien kanssa harjoitettavan seksin vaaroista. Raiskattiinko nuori
tyttö vai ei, tai tekikö Kobe Bryant sen vai ei, oli toissijainen juttu
verrattuna kampanjan tavoitteisiin. Se mitä me teimme, oli ottaa Kobe Bryantin
tapaus ja käyttää sitä tietoisuuden levittämiseen aiheesta, joka on paljon
tärkeämpi. Sitä tyttöä ei olisi koskaan raiskattu eikä hän olisi koskaan edes
joutunut tilanteeseen, jossa hänet meinataan raiskata, jos hän olisi ollut
täysin tietoinen siitä, että 14-24 vuotiaat mustat miehet käsittävät 63%
kaikista uusista HIV/AIDS -tapauksista Amerikassa.
KAS: Kuinka tärkeitä nämä lehtisten levittämiset ovat kansamme herättämistyössä?
Kuinka ne auttavat meitä?
DP: Se, miksi minä kutsun sitä, on momentin kehittäminen lehtisten
massalevityksen kautta, ja olen sitä mieltä, että se on ehdottoman kriittinen
osa sitä, mitä teemme koko organisaation laajuisesti. Ensinnäkin, minä itse ja
todella monet muut jäsenet olemme yrittäneet laillisesti saada mainoksia
sanomalehtiin ja muihin lehtiin -- ja katsoppa vain sitä hehkutusta mitä saamme
tienvarsimainoksesta. Yritin jopa laittaa mainoksen Rio Granden kelttiläisille
festivaaleille ja Highland Gamesin ohjelmalehteen yhteen aikaan, ja he ottivat
rahan -- mutta sitten joku kuiskasi, että National Vanguard Books saattaisi
myydä poliittisesti epäkorrekteja kirjoja, ja olin ulkona. Niinpä silloin
päätin, että paras asia, mitä voin tehdä, on rakentaa omaa henkilökohtaista
kykyäni kommunikoida yhteisön kanssa. Sitä Alliancen jäsenet tekivät ympäri
maata. Minun visioni luonnollisesta edistyksestä tässä on saada jonkinlainen
maanlaajuisesti levitetty painettu sanomalehti seuraavan viiden vuoden sisällä,
niin, että se painettaisiin alueellisesti. Se on melko suuri tavoite, mutta
uskon todellakin, että se on saavutettavissa. Jos voimme tarjota kansallemme
jatkuvan ja tasaisen virran tätä: "hei, tämä on meidän viestimme, ja me laitamme
sen suoraan ovellesi, ettei sinun tarvitse kurkkia olkapääsi yli lukiessasi
sitä, ja sinun ei tarvitse huolehtia internet-tarkkailijoista tai mitä
ihme-kamaa sinulla onkaan töissä tai kotona, tai mistään mitä kukaan kuvittelee"
he voivat ottaa tämän tiedon vastaan ja hiljaa sulatella sitä; lukea sitä
kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä kertaa -- kuinka monta kertaa
haluavatkin. Ja sitten, kun he ovat edistyneet sille tasolle, että ottavat
yhteyttä meihin, he tekevät niin... aivan luonnollisesti, seuraavana askeleena,
näin luulen.
KAS: Saan paljon postia paikallisyksiköiltä ja jäseniltä, jotka tekevät yhden
sivun lehtisiä koskien jotain polttavaa kysymystä heidän alueellaan, oli se
sitten mustien valkoisia vastaan tekemät rikokset tai jokin erityisen
sensaatiomainen oikeudenkäynti, joka on meneillään heidän paikkakunnallaan. Eli
sinä näet, että yksisivuisista lehtisistä kehittyy lopulta eräänlaisia
paikallislehtiä?
DP: Kyllä, se on täsmälleen minun visioni meistä rakentamassa kykyämme
tämänlaisen materiaalin tuottamiseen säännöllisesti. Ja voin lisätä, että jos
seuraamme hallituksemme, Setä-Samulin, esimerkkiä, jonka se on meille antanut
muutamana viime vuotena, tulemme levittämään lehtisiä massoittain. Aina kun
heidän täytyy levittää informaatiota vihamieliselle alueelle, he lentävät hyvin
matalalla C-130:llä ja tiputtavat alueelle lehtisiä.
KAS: Kyllä, olen huomannut sen.
DP: He tekivät niin Afganistanissa, ja itseasiassa luulen, että he taisivat
tehdä niin myös Serbiassa.
KAS: Ovatko meidän lehtiskampanjamme tällä hetkellä alueellisesti tai
maanlaajuisesti koordinoituja?
DP: Kaksi vuotta sitten meillä ei ollut maanlaajuisesti koordinoituja lehtisten
levityksiä. Ensimmäinen joka onnistui -- tarkoitan onnistuneella sitä, että
enemmän kuin kolme tai neljä yksikköä osallistui siihen -- oli lehtisten
levitys, jonka suoritimme erään aktivistimme, Eric Hansonin, murhan
yksivuotispäivänä. Niinpä teimme Eric Hansonin muistopäivän lehtislevityksen. Ja
sen jälkeen homma on todella paisunut. Teimme sellaisen tri. Pirecen
syntymäpäivänä, heti hänen kuolemansa jälkeen, mikä oli meidän tähän asti
suurinpamme: 154 000 lehtistä neljän päivän aikana.
KAS: Kuinka paljon niitä levitetään vuosittain?
DP: Viimeisen kahden vuoden aikana olemme rikkoneet puolen miljoonan rajan
vuosittain. Viime vuonna luku oli 543 291 -- suunnilleen, koska en ole ehkä
kuullut kaikista.
KAS: Nämä olivat siis ne, joista sinulle on raportoitu.
DP: Kyllä.
KAS: Mikä median reaktio on lehtiskampanjoihimme?
DP: Reaktio on lähes aina negatiivinen. Ja se on yksi asia, mikä saa minut
ajattelemaan, että se on hyvä tapa toimia.
KAS: Sanoisitko, että lähes aina on jonkinlainen reaktio?
DP: Sanoisin, että yli 50 % kerroista saadaan jonkinlainen reaktio. Olen
yrittänyt seurata niiden tarkkaa määrää. Se on melko hankalaa juuri nyt, mutta
toivottavasti ensi vuonna meillä on parempi formaatti tehdä sitä. Juuri nyt
suurin osa lehtistenlevityksistämme tuovat jonkinlaisen maininnan mediassa.
Joskus se on jokaisessa uutislähteessä tai sanomalehdessä jollain alueella --
esimerkiksi, sanotaan Nebraskassa, meidän levittämämme materiaali sai aikaan
valtavan mediasirkuksen. Jos levitämme materiaalia Detroitissa, ehkä yksi
uutis-radioasema huomaa sen, ja se merkitsee melko onnistunutta lehtiskampanjaa
-- sama pätee Chicagoon ja muihin osiin maata, joissa on näitä valtavia
suurkaupunkeja.
KAS: Eli on hieman vaikeampaa tulla huomatuksi suurissa kaupungeissa.
DP: Ehdottomasti. Suuret kaupungit pitävät sisällään suurimmat yksikkömme, mutta
myös suurimmat haasteet.
KAS: Media, luonnollisesti -- kun kerran on sellaisen etnisen ryhmän
kontrollissa, joka ei halua valkoisten ymmärtävän suurta vaaraa ja uhkia jotka
edessämme ovat -- yrittää vääristää viestiämme, eikö niin?
DP: Näen sitä koko ajan. He yrittivät erityisesti vääristää sitä Martin Luther
King -lehtiskampanjan aikana, joka muuten oli maanlaajuinen lehtiskampanja mutta
jota itse en koordinoinut. Levitimme yli 50 000 lehtistä tuona viikonloppuna.
KAS: Ihmiset olivat inspiroituneita...
DP: Kyllä! He rakastavat Beast as Saint -lehtisen jakamista -- minäkin rakastan
sen jakamista. Mitä media yritti tehdä, oli vääristää meidät jonkinlaiseksi
"pelokkaaksi" tai "kateelliseksi" ryhmäksi, sellaiseksi, joka pauhaa jostain
konfederaation lopullisesta kuolemasta tai jotain sinne päin. Toinen median
vääristely -tapaus sattui hiljattain jo mainitun tienvarsimainoksen suhteen,
jolloin he raportoivat meidän olevan American Nazi Partyn perillinen, ja että
Tim McVeigh oli yksi jäsenistämme...
KAS: Aivan mieletöntä roskaa.
DP: Kyllä. Olimme vastuussa kaikesta paitsi hammaspeikosta.
KAS: (naurua) Mikä on "Rakasta rotuasi" -kampanja?
DP: Aivan, "Rakasta rotuasi" -kampanja. Se on konsepti, jonka saimme aikaan.
Ensimmäiseksi meillä oli tämä ihana lehtinen -- Love Your Race -- jossa oli
kuva kauniista valkoisesta naisesta. Se oli vain eräs saatavilla oleva lehtinen,
jota olin levittänyt täällä Alaskassa Anchoragen yksikkömme kanssa, mutten ollut
koskaan huomannut kenenkään muun levittävän sitä. Niinpä päätin, että meidän
täytyy tehdä "Rakasta rotuasi" -ystävänpäivän lehtiskampanja, eikä pelkästään
Pohjois-Amerikassa, vaan maailmanlaajuisesti. Sellainen, joka olisi eri kielillä
-- "rakasta rotuasi" on käännetty jo -- olen melko varma -- 25 eri kielelle
tällä hetkellä.
KAS: Luulenpa, että meillä on nyt 28 valmiina, ja pari on tullut lisää, jotka
meidän täytyy saada lehtisiin ennen ystävänpäivää.
DP: Tuo on fantastista. Se on äärimmäisen yksinkertainen lehtinen. Siinä on vain
teksti "rakasta rotuasi", kuva kauniista naisesta ja nettisosoitteemme
natall.com (joissakin on natvan.com, denial of service -hyökkäysten vuoksi,
joita olemme kokeneet viimeaikoina). Ja niinpä kampanjassa on kyse
ystävänpäiväkortin antamisesta rodullemme. Jotain äärimmäisen positiivista. Olen
varma, että media keksii tapoja vääristellä sitä -- mutta heillä tulee olemaan
siinä kova työ.
KAS: On todella hankalaa kritisoida "rakasta rotuasi" -kehotusta.
DP: Siinähän ei edes kehoteta rakastamaan valkoista rotua -- ja sitä
tarkoitinkin, kun kehittelin sen; rakasta rotuasi, rakasta meidän rotuamme.
Mutta se on näitä "itsemäärämisoikeus kaikille, ei sortoa kenellekään" -lehtisiä
-- joka sanoo, että jokaisen ryhmän pitäisi pitää tavoitteenaan kansansa
itsemäärämisoikeutta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Se on se asia, joka
tekee minusta valkoisen nationalistin. Uskon, että jokaisella pitäisi olla
itsemääräämisoikeus. Toivottavasti tämän lehtisen myötä voimme levittää tätä
ajatusta ympäri maailman. Ja se on myöskin jotain, josta ei voi aiheutua
ongelmia viranomaisten kanssa sellaisissa maissa, joissa on erilaiset
"viharikos" -lait.
KAS: Kuinka paljon on luvattu levittää tähän mennessä?
DP: Pelkästään Alliancen jäsenet ovat luvanneet levittää vähän yli 70 000.
KAS: Wau. Kuinka National Alliancen jäsenet ja tukijat voivat auttaa tässä
kampanjassa?
DP: Meillä on tarjolla monta linkkiä -- meillä on linkki http://www.natall.com
ja http://www.natvan.com -sivuilla; meillä on yksi National Alliancen
uutis-sivustolla http://www.nationalvanguard.org, se on sydämen kuva, jossa on
Elämän riimu -symboli. Kun klikkaat sitä, pääset suoraan kampanjan sivulle.
Meillä on myös linkki http://www.resistance.com -sivuilla.
KAS: Olen ymmärtänyt, että siitä on olemassa postaus sekä resistance.comin
foorumilla että stormfront-orgin foorumilla http://www.stormfront.org
DP: Kyllä, minun olisi pitänyt mainita Stormfront http://www.stormfront.org/
saman tien. Stormfront on avaintekijä tämän organisoinnissa. Stormfront on
valkoisten nettiyhteisö, joka alkaa toimia todellisessa maailmassa isolla
tavalla. He taitavat olla viidenneksi suurin nettifoorumi maailmassa tavallisten
foorumien joukossa. Heidän jäsenistönsä on 24 000 henkeä -- siis sen verran on
aktiivisia käyttäjiä.
KAS: Eli ihmiset voivat mennä mille tahansa näistä nettisivuista ja foorumeista;
he voivat löytää linkin lehtiseemme omalla kielellään
http://www.nationalvanguard.org/
story.php?id=1684; he voivat imuroida sen;
tulostaa sen; kopioida sitä; ja sitten he ovat valmiita hommiin. Toivokaamme,
että saamme lupauksia yli 100 000 lehtisen levityksestä ennen V-päivää, kuten me
sitä kutsumme (Valentine's Day, suom. huom.)
DP: 70 000 -luku, jonka juuri kerroin, on vain National Alliancen jäsenten
lehtiset, jotka ovat ne, joista voin puhua 100 prosentin varmuudella.
KAS: Eli on varmaa, että luku tulee olemaan suurempi...
DP: Kyllä, se on varmaa. Tähän lukuun ei kuulu mikään muu maa. Minun olisi
pitänyt tehdä se selväksi, pyydän anteeksi.
KAS: Hyvä... eli luku on varmaan yli 100 000 tällä hetkellä.
DP: Kyllä, se voi hyvinkin olla.
Me jatkamme keskusteluamme valkoisen yhteisön rakentamisesta National Alliancen
jäsenkoordinaattorin David Pringlen kanssa seuraavassa American Dissident Voices
-lähetyksessämme. Kun herra Pringle puhui, saatoittekin kuulla hänen lapsensa
taustalla. Tunnen David Pringlen -- ja tiedän, että hänen lastensa ja heidän
tulevaisuutensa ovat pääsyitä siihen, miksi hän tekee mitää tekee. David Pringle
ja muut johtajamme ja jäsenemme ajavat kansamme etua. Valkoiset perheet ja
valkoiset lapset ovat motivaation lähde. Meidän aktivismimme perustuu rakkauteen
rotuamme kohtaan. Rakasta rotuasi. Liity meihin.
(Suomentajan huomautus! Jos levitätte Rakasta rotuasi -lehtisiä, ilmoittakaa
levittämänne määrä osoitteeseen fenrir88@hotmail.com - Lehtisiähän saa
osoitteesta http://www.nationalvanguard.org/
story.php?id=1684 klikkaamalla kuvan
alta löytyvää linkkiä "finnish")
