Martin Luther King ei ollut mikään sankari. Hänen monirotuinen liikkeensä oli
tarkoitettu tekemään juuri sen mitä se tekikin: tuhoamaan valkoisen Amerikan
rakenteet. Me, jotka olemme selvinneet monirotuisesta kokeilusta, johon Kingin
käsittelijät ovat meidät pakottaneet -- ja monet ovat kuolleet sen vuoksi --
täytyy tehdä kaikkemme, jotta valkosia lapsia voi syntyä vielä
tulevaisuudessakin.
Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas. "Martin Luther King, Jr." oli
seksuaalisesti rappeutunut, valehtelija, plagiaristi, valepappi, valekristitty,
huijari, rikollinen, kommunistien kätyri, Amerikan vihollinen, petturi jopa
omalle kansalleen ja juutalaisen järjestelmän suunnitelman halukas pelinappula,
suunnitelman pudottaa Amerikka suuresta valkoisesta valtiosta kolmannen maailman
ruokkimis- ja sikiämiskentäksi, juutalaisen miljardööri-eliitin Globaalin
Plantaasin provinssiksi. King laskelmoi valkoisten uhriensa tunteiden varaan,
käyttäen sinisilmäisyyttämme ja hypertrooppista reiluuden ja kiltteyden
-tunnettamme saadakseen hirttosilmukan kaulojemme ympärille ja yrittääkseen
tappaa sen rodun, joka edustaa sivistyneisyyttä, kiltteyttä, empatiaa ja
reiluutta enemmän kuin mikään muu. Hän käytti kyynisesti hyveitämme meitä
itseämme vastaan -- vaikka hän ei voi ottaa kaikkea kunniaa juonesta, koska
hänen kulissien takana toiminut käsittelijänsä ja puheenkirjoittajansa oli
juutalainen kommunisti Stanley Levison. Levison ja hänen kaltaisensa edustivat
hyvin voimakasta -- itseasiassa hallitsevaa -- osaa Yhdysvaltain hallituksesta.
Yrityksen tappaa ainutlaatuisen kaunis ja luova rotumme lisäksi, olen sitä
mieltä, että on melko todennäköistä, että hänen käsittelijänsä päättivät tappaa
myös Kingin. Elävä King, kasvavan rappiokäytöksensä ja todisteiden lisääntyessä
hänen kommunistisista- ja antiamerikkalaisista yhteyksistään, alkoi käydä
enemmän ja enemmän riskitekijäksi koko ohjelmalle. Mutta, kuten John Kennedy,
kuolleena "pyhimyksenä" hän ei voisi aiheuttaa häpeää, ja hänen
kuolemanjälkeinen sädekehänsä toimisi suojakilpenä kriittisten tutkijoiden pois
hätistelyssä, samalla kun hänen kuvansa ja hänen "marttyyriutensa" edistäisi
monirotuisuus-väen asiaa enemmän kuin koskaan.
http://www.mobilization2-21.com/mlk.htm
Tällä viikolla tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran
aloitin paljastukset tässä radio-ohjkelmassa tuosta kommunistien kätyristä ja
monirotuisuuden "pyhimyksestä", miehestä, jota kutsutaan nimellä "Martin Luther
King, Jr." En ollut ensimmäinen, joka paljasti tämän huijarin, valehtelijan ja
talousrikollisen, mutta nyt kymmenen vuoden kuluttua on taas hyvä katsoa
taaksepäin ja nähdä missä kohtaa me seisomme tässä selkkauksessa, jossa
vastakkain ovat totuudenkertojat ja valehtelijat, Kinginpalvojat ja realistit.
Minun täytyy kuitenkin myöntää, että tähän asti taistelu on vielä kesken.
Taistelu myytintekijöiden ja pöydänheiluttajien välillä on vielä käynnissä --
itseasiassa kiivaampana kuin koskaan.
http://www.nationalvanguard.org/
story.php?id=1687
Poliitikkojen veltto luonne, jotka säätävät juhlapäiviä ja hartaasti tekevät
tämän Amerikan vihollisen ja oman kansansa petturin nimestä jonkinlaisen
pyhimyksen ja esimerkin, ei ole tietenkään muuttunut kymmenessä vuodessa.
Juutalaisten hallitsema media määrää yhä vaalien tulokset, joten käytännössä
kaikki poliitikot kumartavat ketä tahansa juutalaiset osoittavat ja heidän
verenkastelemat sormensa osoittavat yhä Pyhään Mustaan Martiniin. Julkisia
kouluja johtaa yhä National Education Association ja opettajakoulut ovat yhä
tiukasti niiden käsissä, jotka tyrkyttävät monirotuisuuden agendaa, jotta
lapsemme julkisissa (ja tavallisesti myös yksityisissä) kouluissa joutuvat yhä
aivopestyiksi palvomaan Kingiä. Kuten National Vanguardin kirjoittaja Steven
Smith hiljattain asian muotoili:
"Kun lähestymme Martin Luther King, Jr.:n syntymäpäivää, maamme koulut tulevat
käyttämään tätä tilaisuutta täyttääkseen valkoisten lasten mielet moninaisuutta
ajavalla ja valkoistenvastaisella propagandalla. Yksi kaikkein laajimmin
käytetyistä propagandatyökaluista on enimmäkseen animoitu tunnin mittainen video
nimeltä 'Ystäväni Martin', jonka ovat tuottaneet juutalaiset. On varmaa, että
suurin osa lapsista, jotka on laitettu Yhdysvaltain julkiseen koulujärjestelmään
pakotetaan katsomaan tämä video -- jota seuraa kommunisti-tyyliset 'kohtaamis'
-sessiot, joilla sen viestit ajetaan perille.
Lyhyesti, elokuva kertoo kuudesluokkalaisista, jotka matkustavat ajassa
menneisyyteen vieraillakseen Martin Luther Kingin luona hänen elämänsä eri
vaiheissa. He rohkaisevat häntä ottamaan aktivistiroolinsa yhteiskunnassa.
Kaikkein ironisin ja absurdein kohta elokuvassa on kun ryhmä tuo MLK:n takaisin
tulevaisuuteen pelastaakseen hänet kohtaloltaan. Niinpä he poistavat hänet
menneisyydestämme ja muuttavat historiaa.
Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa näemme, että MLK:n Keskikoulusta on
tullut Robert E. Leen keskikoulu. Näemme, valkoisten oppilaiden uhkailevan
nuorta MLK:ä ja hänen harmitonta mustaa ystäväänsä. Näemme ilkeän vanhan
valkoisen rehtorin ajavan heidät pois koulun alueelta. Näemme heidän hispanisen
ystävänsä, joka on puhunut täydellistä englantia, nyt siivoavan koulun käytävän
lattiaa ja puhuvan vain espanjaa (aivan kuten sellaista ei tapahtuisi tänä
päivänä). Ilmapiiri tässä täysin valkoisessa koulussa on pelottava, synkkä ja
paha.
Tietenkin se mitä tämä video ei näytä, ovat ne muut seuraukset MLK:n
aktivismista. Tämä video ei näytä ei-valkoisten jengien toimintaa, huumeiden
kaupittelua tai -käyttöä, graffitien täyttämiä purkutuomion saaneita
asuinalueita mitä integraatio ja massamaahanmuutto ovat tuoneet mukanaan. Se ei
puhu uusista sairauksista, jotka ovat saapuneet Amerikkaan uudelleen, kuten
hepatiitti ja lepra. Se ei mainitse niitä monia valkoisia kansalaisia, jotka
ovat menettäneet työnsä ja stipendinsä 'affirmative actionin' (amerikkalainen
käytäntö, jossa henkilö saa lisäpisteitä työhön tai opiskelupaikkaan hakiessaan,
jos kuuluu johonkin vähemmistöön, suom. huom.) ja rotukiintiöiden vuoksi. Se ei
puhu tosiasiasta, että valkoisilta kielletään usein työpaikka, koska he eivät
puhu espanjaa. Se ei puhu siitä, kuinka maamme koulut -- jotka olivat maailman
parhaiden joukossa ennen MLK:n aktivismia -- ovat nyt teollisuusmaiden
huonoimpien joukossa, sylkien ulos yhden tietämättömän sukupolven toisensa
jälkeen.
Se ei myöskään puhu kaikesta siitä rahasta, mitä hallituksemme on tuhlannut
laittomien maahanmuutajien kasvavien määrien tukemiseen sosiaaliavustuksina ja
ilmaisena terveydenhuoltona. Se ei mainitse tosiasiaa, että sairaalamme ovat
alimiehitettyjä, että ensiapuasemamme tulvivat ei-valkoisia, joka on johtanut
raketin lailla korkeuksiin ampuviin terveydenhuoltokuluihin ja ajamalla
tusinoittain sairaaloita konkurssiin eteläisen rajamme lähellä. Se ei mainitse
rikollisuuden holokaustia, jonka ei-valkoiset ovat tehneet valkoisia vastaan
eikä satojen tuhansien tummien muukalaisten maamme vankiloihin majoittamisen
tähtitieteellisiä kustannuksia.
Suuri osa näistä voidaan tietysti liittää MLK:n aktivismiin.
Koska lapsemme eivät todellakaan tule kuulemaan kumpiakin puolia tarinasta
luokissamme, on vanhempien vastuulla tarjota realistisempi ja tasapainoisempi
kuva MLK:stä.
HERÄTKÄÄ VANHEMMAT! Lapsemme saavat totuuden vain teiltä - jos he saavat sitä
ollenkaan." http://www.nationalvanguard.org/
story.php?id=1648
Vuonna 1994 Internetistä alkoi juuri tulla suosittu ja yhä useammat ihmiset tänä
päivänä saavat vaihtoehtoiset uutisensa, mielipiteet ja analyysit National
Alliancelta ja National Alliancen ystäviltä kuin 1994. On mielenkiintoista nähdä
kuinka moniin paikkoihin kirjoittamani American Dissident Voices -juttu Kingistä
on laitettu uudelleen ja se mittakaava, missä siitä on keskusteltu ja
keskustellaan siinä yhdessä mediassa, missä sananvapaudella on yhä jalansija.
Olen saanut sähköpostia monilta lukion ja yliopiston opettajilta, jotka ovat
käyttäneet juttuani osana luokkahuonekeskustelujaan Kingistä, joten on vielä
olemassa joitakin opettajia, joilla on tarpeeksi sisua sallia vastustavan
näkökulman kuuleminen huolimatta poliittisen korrektiuden sortavasta
ilmapiiristä, joka tukahduttaa akateemista vapautta enimmän aikaa. Internetin
Usenet -keskustelufoorumeissa, kaikista viesteistä, joissa vuoden 1994 jälkeen
on mainittu suoraan King (niitä on 8 540 tällä hetkellä kun kirjoitan tätä),
noin viisi prosenttia niistä (421) tekee viittauksen juttuuni Kingistä. Kun
tutkin näitä viestejä, määritin suoran maininnan Kingistä sisältävän viestin
sellaiseksi, joka a) mainitsi hänen nimensä kokonaisuudessaan ja b) teki
jonkinlaisen suoran viittauksen Kingiin alkaen sanoilla "King was" (King oli,
suom. huom.). Jälkimmäinen vaatimus suodattaa pois viestit, jotka ovat vain
pelkkiä viittauksia Kingin juhlapäivään tai viittaauksia kadunnimeen tai koulun
nimeen jne. Sen jälkeen jaoin viestit kahteen kategoriaan -- niihin, jotka
viittaisvat omaan kokonaiseen nimeeni kirjoittajana ja niihin, jotka eivät niin
tehneet. Ja ne, jotka tekivät sellaisen viittauksen muodostavat viisi prosenttia
kaikista viesteistä keskustelufoorumeissa. Se on melko merkittävää, ottaen
huomioon, että emme puhu kaikista National Alliancen tai National Vanguardin
jutuista, emme puhu kaikista artikkeleista, joissa puhutaan kriittisesti
Kingistä, joihin minun juttuni on voinut vaikuttaa, emme puhu kaikista
ihmisistä, joilla on realistinen kuva Kingistä ja joilla on ollut jotakin
sanottavaa hänestä luettuaan artikkelini -- puhumme vain kymmenen vuoden ajan
jatkuneen radio-ohjelman yhden ainoan Kingistä kertovan jakson tekstistä... ja
viisi prosenttia kaikesta vapaasta keskustelusta Kingistä uutisryhmissä viittaa
tuohon yhteen artikkeliin. Paljon useammat kuin tuo ilmaisevat epäilyksensä
"virallisesta versiosta" MLK:n tarinasta. http://tinyurl.com/399mt ja
http://tinyurl.com/2kdhk
Yhdessä siirappimaisista muisteloista, joita meidät pakotetaan kerstämään tähän
aikaan vuodesta, monirotuisuuden kannattaja R. Jay Allain kirjoittaa:
"King näki kansansa kärsimyksen ja katseli kertoessaan kuusivuotiaalle
tyttärelleen, ettei hän voi mennä paikalliseen huvipuistoon, koska ei ollut
valkoinen; 'alemmuuden masentavien pilvien muodostuvan hänen pienellä henkisellä
taivaallaan'..."
Aina kun kaksi rodullista ryhmää joutuvat elämään samalla alueella, siellä tulee
olemaan kärsimystä. Missään luonnossa ei yksi biologinen ryhmä kohtele toista
ryhmää "tasavertaisena", sylkivät ihmiset suustaan sitten minkälaista
retoriikkaa tahansa. Se on luonnonvastaista; sitä ei tule tapahtumaan. Ja koska
ihmisten epätasa-arvoisuus on luonnon tosiasia, jota ei pääse pakoon, tulee
olemaan myös ylemmyyttä ja alemmuutta. Tämä on väistämätöntä ja muuttumatonta.
Ja koska en usko hetkeäkään, että tämä hirviö King olisi välittänyt yhtään edes
hänen oman rotunsa tyttäristä sen enempää kuin minkään muunkaan rodun,
kuvitelkaamme vain hetki, että hän välitti, että hän oli rehellinen. NYT
sellaista asiaa ei ole kuin täysin valkoinen leikkikenttä tai täysin valkoinen
koulu tai täysin valkoinen ravintola tai täysin valkoinen teatteri. Käytännössä
sellaisen kieltää laki. Niinpä Pyhä Punainen Martin on voittanut. Hän sai
tahtonsa läpi. Kysyn, mihin hintaan? Monirotuisessa Amerikassa ei ehkä enää ole
koskaan valkoisia leikkikenttiä, mutta on kyllä kokonaan mustia ja kokonaan
mestitsien leikkikenttiä alueilla, joille jopa ei-valkoiset pelkäävät lähettää
lapsensa koska eläimelliset rikolliset asuttavat niitä. Niinpä Martin Luther
Kingin kieroutunut unelma on voittanut. Ja se on painajainen, ei unelma.
King ja hänen työnantajansa manipuloivat tahtoamme uskoa, empatiaamme,
huolenpitoamme heikoista ja vähäosaisista ja oikeudenjanoamme. Kaikki nämä
ominaisuudet meissä ovat osa geneettistä perintöämme, pala luonteestamme, emmekä
voi eliminoida niitä vaikka haluaisimme, ja niinpä meidän täytyy pitää niitä
hyvinä ja annettuina. Altruismimme kehittyi meissä monien vuosituhansien aikana
kun elimme omiemme keskuudessa. Se on avain -- omiemme keskuudessa. Meidän
täytyy varata altruismimme kaltaisiamme varten ja sen ympäristön säilyttämistä
varten, joka on välttämätön kaltaistemme elämälle. Niiden rajojen sisällä, joita
se on tarkoitettu palvelemaan, se voi tehdä ihmeitä. Ulotettuna niihin, jotka
haluavat tuhota meidät, se on itsemurhaa.
King sai tunteelliset ja naivit valkoiset niiskuttamaan ja vuodattamaan kyyneliä
pienen mustan tytön puolesta, joka ei voinut mennä leikkikentälle tai
huvipuistoon. Ja nyt meillä on kokonaisia kaupunkeja -- jotka kerran olivat
sivilisaatiomme ylpeydenaiheita -- joissa valkoiset on häädetty ja suljettu ulos
rampauttamisen tai kuoleman uhalla, jossa valkoisia murhataan ja ryöstetään ja
raiskataan joka päivä. Kuinka moni valkoinen lapsi tapetaan tai tehdään
raajarikoksi -- kuinka moni valkoinenn lapsi ei koskaan synny koska hänen isänsä
tai äitinsä on järjettömän maastavetäytymisen -- tai maailmasta vetäytymisen --
joka kerran oli meidän -- politiikan uhri? Nyt on aika vuodattaa kyyneliä.
King väitti näkevänsä "alemmuuden masentavien pilvien muodostuvan hänen pienellä
henkisellä taivaallaan" -- niillä valkoisilla lapsilla, jotka on tapettu tai
jotka eivät ole koskaan syntyneet ei ole henkistä taivasta, ei tulevaisuutta, ei
mitään. Nyt on aika vuodattaa kyyneliä, vuodattaa kyyneliä jonkin kauniin
kuolemalle, jonkin korvaamattoman ja jonkin pyhän kuolemalle. Menetykset ovat
olleet suuria. Mutta ei ole vielä liian myöhäistä pelastaa rotuamme. Kun olemme
katuneet syntejä, joita olemme tehneet omia lapsiamme kohtaan, meidän täytyy
lakata vuodattamasta kyyneliä ja tehdä mikä on oikein varmistaaksemme, että
valkoisia lapsia syntyy vielä 10 000 vuoden kuluttuakin.
http://tinyurl.com/2rp4e
Vuonna 2004, olemme kymmenen vuotta lähempänä sitä päivää vuonna 2037, kun
liittovaltion tuomarin määräys "Martin Luther King, Jr." -FBI-kansioiden
salassapidosta menee vanhaksi. Tuona päivänä kaikki odottavat -- erityisesti
Kingin sisäpiiriläiset, jotka vaativat näiden kansioiden salaamista alunperinkin
-- että kaikki mitä olen sanonut Kingin juutalaisista kommunistikäsittelijöistä
ja hänen kieroutuneista ja säädyttömistä rodunsekoitus-seksihurjasteluistaan
varmistuu oikeaksi. Juutalaiset varmaankin lyövät vetoa, että vuoteen 2037
mennessä ei ole enää väliä ovatko kansiot salaisia vai eivät. He toivovat, että
tarpeeksi valkoista yhteisöä ei ole enää jäljellä tekemään tai sanomaan mitään
heidän tyranniaansa vastaan tuohon mennessä. Heidän myyttinsä Kingistä on tehnyt
siihen mennessä tehtävänsä, valkoiset on ryöstetty täysin, he ovat voimattomia
ja hyvää matkaa menossa kohti sukupuuttoaan, he toivovat. He järkeilevät, ehkä
oikein, että tulevaisuuden mulatti-"amerikkalaisilla" ei ole tarvetta tai
järkeilykykyä vetää oikeita johtopäätöksiä Kingiä käsittelevistä FBI-kansioista
vaikka he välittäisivätkin niistä, mikä on itsessään kyseenalaista. Jos
korruption ja epärehellisyyden taso Amerikassa nousee nykytahdissa vuoteen 2037
asti, on myös kyseenalaista tuleeko noissa kansioissa olemaan enää mitään muuta
kuin törkeitä väärennöksiä, jotka on tarkoitettu palvelemaan jonkun sen hetkistä
poliittista- tai ura-agendaa.
On teidän velvollisuutenne ja minun velvollisuuteni pitää huoli, että nuo
juutalaisen miljardööri-media-eliitin toiveet ja unelmat ovat turhia ja että te
ja lapsenne ja lapsenlapsenne ovat täällä näkemässä ne kansiot ja totuus
paljastuu. Jos teemme työmme todella hyvin, se tapahtuu jo kauan ennen vuotta
2037, koska uudenlainen tuomari uudenlaisessa Amerikassa tulee
oikeudenmukaisesti päättämään, että totuuden pitää tulla julki niin pian kuin
mahdollista. Painajainen tulee päättymään. Minä aion olla siellä. Entä te?
**
Filosofi Savitri Devi kutsui sitä "lumoavaksi", ja tohtori Willian Pierce kutsui
sitä "Valkoisen rodun selviytymisoppaaksi". Illinoisin yliopiston Revilo Oliver,
yksi viime vuosisadan suurimmista klassisisteista, kutsui sitä "ainutlaatuiseksi
[…] aidoksi ensyklopediaksi kaikesta, mikä liittyy suoraan rotumme asemaan tämän
päivän maailmassa".
Kirjan nimi on Willian Gayley Simpsonin Which Way Western Man?, jota ei voinut
saada vuosiin ja joka on nyt uudelleen julkaistu National Vanguard Booksin
toimesta.
William Simpson valmistui parhain arvosanoin teologiasta ja tuli
fransiskaaniveljeksi työskentelemään köyhien ja ei-fransiskaanien pariin
tavoitteenaan tehdä maailmasta parempi paikka. Simpson näki niiden ongelmien
ytimen, joita hän yritti ratkaista, ja tajusi, ettei se työ mitä hän ja hänen
ystävänsä tekivät tulisi koskaan ratkaisemaan niitä ongelmia joiden kanssa he
kamppailivat. Parhaimmillaankin se pystyisi vain hidastamaan sivilisaatiomme ja
yleensäkin ihmisen rappiota.
Hän luki suuria filosofeja, erityisesti Nietzscheä, ja 1920- ja 1980-luvuilla
hän piti kirjaa totuuden ja elämän tarkoituksen etsinnästään. Which Way Western
Man? on tämän etsinnän tulosta, ja se on yksi viime vuosisadan tärkeimmistä
kirjoista.
Se julkaistiin 1980 ja myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Siitä ei tehty uutta
painosta koska kirjoittaja teki 1980-luvulta aina kuolemaansa asti 1990-luvulla
erilaisia korjauksia ja lisäyksiä jotka heijastivat hänen uutta tietoaan ja
lopullisia, kypsiä näkemyksiään. Vihdoinkin tämä työ on saatu päätökseen ja
Which Way Western Man? -kirjan toinen painos on nyt saatavilla.
Which Way Western Man? on enemmän kuin historian, filosofian ja tieteen kirja,
se on myös elämäntarina harvinaisen myötätuntoisesta miehestä, joka ymmärsi
Pyhän Francisin ja Nietzschen tehtävää - miehestä, joka pystyi näkemään
paikkamme universaalissa maailmankaikkeudessa ja selittämään sen tavalliselle
lukijalle tavalla, johon kukaan muu kirjailija ei ole pystynyt. Suosittelen
todella lukemaan Which Way Western Man? -kirjan, se on elämän muuttava kirja.
Which Way Western Man? on saatavilla tilausnumerolla 407 National Vanguard
Booksilta. Tämän suuren ensyklopedian, joka sisältää 1070 sivua, saa 39.95
dollarilla + kolmen dollarin pakkaus- ja postikuluilla (muualle maailmaan viiden
dollarin kuluilla) National Vanguard Booksilta: Box 330, Hillsboro WV 24946 USA.
Tai voit tilata sen netistä klikkaamalla kirjan kuvaa natvan.com-osoitteessa.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua Richard Berkeley
Cottenin sanoista: "Vapaus ei ole ilmaista; vapaat ihmiset eivät ole
tasa-arvoisia ja tasa-arvoiset ihmiset eivät ole vapaita."
