Olen kiitollisuudenvelassa ystävälleni tämän päivän ohjelman otsikosta
ja inspiraatiosta sen kirjoittamiseksi. Sekä hän että minä olemme
tutkineet juutalaisten yhteyttä seksiorjuuteen, riistoon ja ei-valkoisten
naisten raiskaamiseen, ja, kerron teille, yhteys on olemassa. Juutalaiset
ovat niin hallitsevia ja vaikutusvaltaisia valkoisten naisten ja tyttöjen
häpäisemisessä ja pettämisessä niin massiivisissa mittasuhteissa, että
kenelle tahansa kunnolliselle valkoiselle henkilölle kaikki
anteeksiantaminen on mahdotonta. Tänään aion osaksi selittää miksi
tunnen näin.
Se mitä juutalaiset ovat tehneet pienille lapsillemme -- teineille ja
nuoremmille valkoisille lapsille -- on perverssin ja rappiollisen
seksuaalisen käyttäytymisen normalisointi, homoseksuaalisuuden normalisointi,
heidän ennenaikainen seksuaalistaminen ja rotujenvälisen seksin tekeminen
muodikkaaksi heidän silmissään -- se on jotain, mitä ei voida koskaan antaa
anteeksi eikä selitellä. Mediamogulit, jotka tekevät tämän lapsillemme
ansaitsevat joutua oikeuden eteen ja tulla rangaistuksi salaliitosta,
raiskauksesta, joukkoraiskauksesta, murhasta ja murhan yrityksestä.
Sheriffien pitäisi potkia heidän oviaan sen sijaan, että he potkivat
Elizabeth Wheelerin ja Chester Dolesin ovia. Ja syyllisiä, sen Lähi-Idän
perinteen mukaan, mistä he tulevat, pitäisi rangaista pudottamalla heidät
mereen raskaat myllynkivet kaulasta roikkuen. Ainoa asia, minkä vuoksi
en pidä tästä rangaistuksesta, on vesien saastuminen.
Tämä ohjelma on dokumentoinut juutalaisten kansainvälisten Israeliin
keskittyneiden seksirinkien hallintaa -- kirjaimellisesti sadat tuhannet
naisemme ovat vankina tuossa helvetissä juuri tälläkin hetkellä. Mutta
pakotettu prostituutio on kaikkea muuta kuin ainoa juutalaisen järjestelmän
tekemä seksuaalirikos. Paljon tavallisempaa on se perversio ja häpäiseminen,
mitä juutalainen media harjoittaa.
Yksi esimerkki mediajuutalaisten syyllisyydestä on uusi elokuva, jonka
juutalaisen Peter Cherninin Fox Group on julkaissut, jonka nimi on Thirteen.
Thirteen on saanut "R" -luokituksen, mutta jos luulet, että se rajaa sen
katsojat pelkkiin aikuisiin, olet väärässä; varsinkin kun videokasetti ja
DVD julkaistaan muutamassa kuukaudessa; elokuva on juuri alkanut kerätä
shekeleitä New Yorkin ja L.A.:n elokuvateattereissa. Ajatelkaa tuota nimeä,
"Thirteen" -- aivan kuten Seventeen -lehti vetoaa tyttöihin, jotka ovat
juuri seitsemäntoista, tai vieläkin enemmän niihin, jotka toivoisivat
olevansa, Thirteen on suunniteltu vetoamaan tyttöihin, jotka ovat juuri
nuoruuden kynnyksellä, jotka toivoisivat olevansa kolmetoista, jotka
ihmettelevät, minkälaista on olla kolmetoista. Se on suunniteltu vetoamaan
pikkutyttöihin yhdeksän ja kahdentoista ikävuoden välillä, joita media
kutsuu nyt nimellä "tweenies", joka ilmeisesti viittaa heidän "välimaasto"
-statukseensa kulttuuurinvääristäjien silmissä. He ovat kypsiä
manipuloitaviksi ja valmisteltaviksi henkiseen ja fyysiseen raiskaamiseen
ja riistämiseen, sekä rodulliseen itsemurhaan. Ja manipulointi on se,
mitä Chernin tekee Thirteenillä.
Se on tarina normaalista kolmetoistavuotiaasta valkoisesta tytöstä, joka
ystävystyy koulunsa "kovimman tytön" kanssa ja päätyy vietellyksi halpamaisen,
sairaan seksin, huumeiden ja itsensä silpomisen maailmaan.
Vaikka elokuva avoimesti paheksuu jännitys-seksiä, joka täyttää tarinan
teinien elämän, aina läsnäoleva sanoma on, että sellainen käytös on
jännittävää, hauskaa, kypsää, ja no... "coolia" ja "kovaa", jos tiedät
mitä tarkoitan. Vakuutan teille, että siltä se kaksitoistavuotiaista
tulee näyttämään. "Moraalinen opetus", jonka aikuiset voivat saada
nuorten hahmojen elämän aikaansaamasta shokkivaikutuksesta, ei tule
vaikuttamaan "tweeniesien" kohdalla. Heille viesti tulee olemaan se,
että "tällaisia asiat ovat". "Tämä on sitä, mitä kovat tytöt tekevät".
"Tämä on sitä, mistä aikuistumisessa on kyse". "Jos haluat kapinoida,
teet näin". "Aikuiset eivät välitä". Ikävä kyllä, viimeinen näistä
viesteistä on liian usein totta.
Kaksoisviesti, joka tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, muistuttaa
minusta hieman "antirasistisesta" elokuvasta American History X.
Valkoiset rasialistit, jotka haluavat kovasti kuulla omia ajatuksiaan
ilmaistavan voimakkaasti vilkkuvalla kuvaruudulla, pitävät elokuvasta
sen jännityksen vuoksi, mitä se heille antaa kun tarinan sankari hyökkää
ei-valkoisten kimppuun ja paljastaa juutalaisten valheita ja samaan
aikaan he imevät itseensä vaikutteita "rasististen vihaajien", jotka
he näkevät elokuvassa hurskaina, huonosta käytöksestä, -- kun
mainstream-yleisö on kauhuissaan "rasistisista" hahmoista, ja "saavat"
keskeisen "antirasistisen" viestin. Sekä rasialistit että antirasialistit
imevät itseensä suunnitellun viestin rodullisen nationalismin
toivottomuudesta ja korruptiosta (joka esitetään "Arjalainen veljeskunta"
-tyyppisten hahmojen vankilajengin harjoittamana kuvottavana
rangaistus-sodomiana), joka on kummallekin puolelle tarkoitettu viesti.
Thirteenin on tuottanut Fox. Peter Chernin, News Corporation / Foxin
puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, ei pelkästään ole juutalainen, vaan
Foxin pääjohtaja, Rupert Murdoch, joka on salannut rodullisen taustansa
vuosien ajan, näyttää nyt olevan joidenkin viimeaikaisten todisteiden
mukaan itsekin juutalaisen äidin poika, yleensä luotettavan Washington
Report on Midle East Affairsin toimittajan, Richard Curtissin mukaan:
"Lehdistöpomo Rupert Murdoch syntyi Melbournessa Australiassa maaliskuun
11. 1931. Hänen isoisänsä oli protenstanttinen pappi, joka muutti
Australiaan Britanniasta. Rupertin isä, Sir Keith Murdoch, oli
sanomalehtikustantaja, ja hänen äitinsä oli ortodoksijuutalainen,
vaikkakaan Murdoch ei koskaan tarjoa tätä tietoa elämänkerroissaan."
http://tinyurl.com/lc67
Joitakin juutalaisten seksuaaliriisto-elokuvien tuloksia valkoisissa
teineissä (ja juutalaisten vaikutus lasten mediassa seksuaalisina ja
monirotuisina kuvina) voidaan nähdä ohjelmassa "The Lost Children of
Rockdale County" PBS-televisiokanavalla, joka paljastaa kuinka kauas
normaalista lapsuudesta ja normaaleista rakkaussuhteista juutalaiset
ovat lapsemme vieneet. http://tinyurl.com/lc3d Tässä enimmäkseen
valkoisessa Georgialaisessa esikaupungissa, Claire Sterk, Emory
University's School of Public Health:in professori, tutki pahaa
syfilis-epidemiaa valkoisten teinityttöjen keskuudessa. Neiti Sterkillä
on kyky haastatella näitä nuoria, saada heidän luottamuksensa ja saada
heidän todelliset elämäntarinansa auttaakseen heitä. Heidän tarinansa
ovat usein järkyttäviä. Nämä eivät ole tyttöjä köyhistä tai huonoista
taustoista. Nämä ovat fiksuja tyttöjä hyvistä perheistä, joilla on
turvaa ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Nämä ovat myöskin tyttöjä, joilla
on työnarkomaniasta kärsiviä tai itsekeskeisiä vanhempia -- vanhempia,
jotka sallivat sähköisen median toimia jälkeläistensä lastenvahtina ja
antaa heille tekemistä. Niinpä vaikutteet heidän lastensa elämissä
tulevat usein 90 prosenttisesti mediasta, ilman juuri mitään vaikutteita
vanhemmilta, ja jossa vanhemmat monissa tapauksissa eivät itsekään
omaa mitään arvoja.
Kuunnelkaa neiti Sterkin kuvausta rotujenvälisistä "seksijuhlista",
joita nämä teinit pitävät vain normaaleina lauantai-iltojen
sosiaalisina toimintoina:
"Seksuaalinen toiminta vaihteli tavallisesti oraaliseksin harrastamisesta
aina vaginaaliseen seksiin. Lisäksi näytti siltä, että he yrittivät
tarjota jotain yksityisyyttä ihmisille, jotka harrastivat seksiä, mutta
monissa tapauksissa se kaikki tapahtui yhdessä huoneessa, jossa oli
hyvin vähän tilaa yksityisyydelle. Niinpä ihmiset harrastivat seksiä
samalla kun toiset katsoivat. Tästä seurasi taas sitä, että jotkut
nuorista miehistä pyysivät yhtä tai useampaa naista harrastamaan
seksiä toistensa kanssa samalla kun he itse katsoivat. Ja oli jopa
tilanteita, joissa ihmiset harrastivat seksiä mitä äärimmäisissä
muodoissa: tilanne, jossa yksi tyttö ja kolme poikaa harrastivat
seksiä yhtä aikaa yhdessä..."
"Tyttöjen iät vaihtelivat ehkä 13-16 vuoteen..."
"Ei ollut epätavallista, että kaikki nuoret harrastivat ryhmäseksiä. ...
Oli ryhmäseksiä, jossa yksi miehistä ja yksi naisista harrastivat seksiä
keskinään ja monia pareja, jotka harrastivat seksiä samaan aikaan. Saattoi
tapahtua parien vaihtamista. Oli ryhmäseksiä, jossa yksi mies harrasti
seksiä yhden tytön kanssa ja sen jälkeen toinen mies harrasti seksiä saman
tytön kanssa. Oli ryhmäseksiä, jossa yksi tyttö harrasti seksiä monien
miespartnereiden kanssa yhtäaikaa. Monet naiset harrastivat seksiä toistensa
kanssa yhtäaikaa. Sanoisin, että ainoa ryhmäseksin muoto, josta en kuullut,
oli ryhmäseksi pelkkien miesten kesken."
"Mikä on 'sandwich'?"
"... Jollain tavalla sandwich oli kaiken huipentuma. Se oli vaihe, jossa
monet heistä pelkäsivät todella paljon. Se mitä minä ymmärrän sandwichin
olevan, on tilanne, jossa yksi tyttö harrastaa oraaliseksiä yhden miehen
kanssa, vaginaalista seksiä toisen kanssa ja anaaliseksiä kolmannen
kanssa. Niinpä hänet kirjaimellisesti liiskataan kolmen miehen väliin
ja ainoa tapa, jolla olen kuullut joidenkin teinien sitä kuvaavan,
on sandwich."
"Jonkinasteista lesbo-toimintaa tapahtui, ja eräs asioista, jotka ovat
mielestäni erityisen mielenkiintoisia ja jotka monella tapaa osoittavat
tyttöjen yrittäneen olla hyvin kypsiä, oli se, että jotkut nuoret naiset
päättivät, että he voisivat määrätä itse mitä seksuaalisesti tapahtuu,
harrastamalla seksiä toisen naisen kanssa. Koska jos he harrastivat
seksiä toisen naisen kanssa, he yhdessä voisivat kontrolloida sitä mitä
tapahtui. Minkälaista seksiä he harrastivat. Kuinka kauan. Mitä he
tarkalleen tekivät kenenkin kanssa. ... Niinpä lesboseksin harrastaminen
joillakin tavoin muodostui suojelevaksi strategiaksi pakotettua seksiä
vastaan joidenkin nuorten miesten kanssa ..."
"Nyt, niinkuin kuvasit sitä, 15 tyttöä, monet heistä harrastivat seksiä
vanhempien mustien poikien kanssa..."
"...Tässä me puhumme murrosikäisistä valkoisista. Niinpä monella tavalla
se mitä tässä tapahtui, oli sitä, että nuoret tytöt eivät pelkästään
haastaneet yhteisön normeja olemalla seksuaalisesti aktiivisia, vaan
haastoivat ne vielä pidemmälle, ainakin osan ajasta, harrastamalla
seksiä afroamerikkalaisten miesten kanssa."
Minä arvostan neiti Sterkin tutkimusta syfilisepidemian syistä, vaikka
olen sitä mieltä, että hänen selityksensä siitä, miksi nämä valkoiset
tytöt kutsuivat vanhempien mustien miesten ryhmiä näihin niinkutsuttuihin
juhliin, on surullisen riittämätön. Minä syytän tästä valkoisia vanhempia,
jotka ovat niin kiinnostuneita vain itsestään ja tuota-ja-kuluta
-taloudellisesta toiminnasta, että he ovat hylänneet lapsensa
televisiomoguleiden armoille ja heidän "arvoilleen". Syytän myös niitä
valkoisia vanhempia, jotka tietävät tämän kaiken olevan väärin, mutta
joilla ei ole rohkeutta taistella vastaan -- tai edes sanoa mitään. Ja
syytän mediajuutalaisia itseään -- jotka tietävät tarkalleen mitä tekevät.
Yksi juutalainen mediaryhmä -- Recording Industry Association of America,
tai RIAA, jota siihen aikaan johti juutalainen Hilary Rosen, ja jota nyt
johtaa juutalainen Mitch Bainwol -- julkaisi kuvottavan lausunnon, kun
raivostuneet vanhemmat pakottivat sen siihen rappiollisesta "musiikista",
jota juutalaiset mediayhtiöt tuottavat. http://tinyurl.com/lc1b
Sen jälkeen, kun heillä oli röyhkeyttä vedota perustuslain ensimmäiseen
lisäykseen oikeutuksena apinoiden tekemän musiikin julkaisemiselle,
jossa avoimesti vaaditaan nuorten valkoisten tyttöjen raiskaamista ja
musiikin, joka kehottaa rotujenväliseen seksiin ja ylistää
homoseksuaalisuutta, RIAA:n juutalaiset vakuuttavat meille:
"Kun vanhenet, voi olla vaikeampaa olla 'hip'..."
-- toisinsanoen, antakaa jo olla, te vanhanaikaiset, keski-ikäiset
autoritaariset vanhemmat -- me juutalaiset hallitsemme nyt lastenne
mieliä, pidätte siitä tai ette; ja jos yritätte estää meitä levittämästä
saastaamme, me huudamme "sensuuria".
Ja sitten he käynnistävät tämän "suvaitsevaisuus ja hyväksyminen"
-propagandakampanjan vanhempia varten, kuuntelemalla heidän huoliaan
juuri sen verran, että he uskovat "tarra-lappu" -ratkaisun riittävän
ja palaavan fritojensa ja pallopeliensa pariin niin, että pikku
Dolores voi mennä yökylään katsomaan Thirteeniä ja kuuntelemaan
rap-musiikkia:
"On jokaisen sukupolven tehtävä vastustaa, hylätä ja vieraantua edellisestä
sukupolvesta."
Kenen mukaan? meidän pitäisi kysyä. Palataan artikkeliin:
..tavallaan ymmärrän kapinan. Muoto jonka se saa on monesti vaikea niellä.
En välitä niinkään vaatteista (en voi uskoa, että polyesteri on palannut!),
inhoan lävistyksiä, kyllä, osa musiikista on niin loukkaavaa, etten voi
sietää sitä. Mikään ei koettele sananvapauden periaatteitani enemmän kuin
jotkut kuulemistani sanoituksista. Väkivaltaista, naisia vihaavaa, riistävää
roskaa. Kuitenkin toisen roska on toisen jalokivi. Joten kenestä on
päättämään mikä musiikki on hyväksyttävää? ... Emme ole valmiita hylkäämään
perustuslakimme ensimmäisen lisäyksen meille takaamia oikeuksia suojellaksemme
lapsiamme pienehköstä (sic) loukkaavan musiikin määrästä, jota markkinoilla
on saatavilla.
Mikä manipuloivien valehtelijoiden joukko nämä juutalaiset ovatkaan!
Vanhemmat, jotka hyväksyvät RIAA:n luokittelusysteemin ovat yhtä typeriä
ja vastuuttomia, kuin ne jotka hyväksyvät juutalaisen elokuvateollisuuden
luokittelusysteemin ja leimaamisen, joka takaa "turvallisen" ja "hyvän"
viestin heidän pojilleen ja tyttärilleen.
"Hei, kulta, siinä sanotaan, että se on luokiteltu 'G'. Täytyy olla siis
OK antaa Jillin ja Johnnyn katsoa se! Mitäs sitten, vaikka mustat pojat
tapailevat valkoisia tyttöjä ja rap-tähti opettaa moraaliarvoja. Se on
luokiteltu 'G'!"
"Hitsi, kulta, se on Disney-elokuva. Sen täytyy olla hyvä teinifilmi, jossa
on lujat moraaliarvot. Katso, viisas latino-opettaja näyttää, kuinka
homofobia satuttaa meitä kaikkia. Ja tämä toinen Disney-elokuva näyttää
meille, kuinka eri rodut voivat rakastaa ja mennä naimisiin keskenään ja
kuinka se on osa amerikkalaista perinnettä. Olen iloinen, että Disneyllä
on olemassa 'perhearvo' -elokuvia lapsillemme."
Me tarvitsemme aivan uuden paradigman. Me tarvitsemme oman median. Me
tarvitsemme jälleen oman yhteisömme. Tämä on se, jota National Alliance
rakentaa huolimatta kaikista huonoista kertoimista. Sinun avullasi voimme
onnistua.
Viimeisimmän National Vanguard -aikakauslehden kannessa, lehden, jonka
päätoimittaja olen, on kaunis hyvällä maulla piirretty kuva alatomasta
valkoisesta naisesta pitämässä valkoista vauvaa käsivarsillaan. He seisovat
auringon paistaessa Rooman Pantheonin kupolin katosta. Se on kaunis
taideteos ja se symboloi normaalia, tervettä seksuaalisuutta. Se symboloi
myös sitä, mistä National Vanguardissa ja National Alliancessa on kysymys.
Nainen seisoo kaikessa kauneudessaan, pitelemässä pyhää kaiken kauneuden
ja tämän kauneuden palvonnan äärimmäistä ilmentymää: valkoista lasta,
rotumme jatkuvuutta, tulevaisuuttamme. Hahmojen asettaminen Pantheonin
kupolin alle symboloi sitä pyhyyttä, mitä ruumiimme edustavat, ei
pelkästään sielujemme asumuksina vaan ainutlaatuisen geenistömme asumuksena,
joka tekee sekä ruumiimme että sielumme -- ja valkoisen sivilisaation
-- mahdolliseksi. Se symboloi myös valkoisen järjen ja nerokkuuden luovaa
kipinää, joka loisti ensimmäistä kertaa klassisen ajan maailmassa, joka
antoi meille Pantheonin -- ja tuon kipinän takana olevaa rodullista
jatkuvuutta, joka näkyy myös kirkkaasti tämän päivän kelttiläisessä
ja germaanisessa Euroopassa sekä läntisessä sivilisaatiossa.
Ainoastaan silloin, kun rotumme pyhyys ymmärretään, voimme omata oikeanlaisen
asenteen seksuaalisuuteen -- ei Lähi-Idästä peräisin olevaa uskomusta, joka
talloo jalkoihinsa elämänilon, tai kieroutunutta oppia, joka pitää seksiä
eräänlaisena "likaisena ilona" (tämä asenne on vain Lähi-Idästä peräisin
olevan kolikon toinen puoli). Ei. Elämämme ja sielumme ja ruumiimme ja
seksuaalisuutemme ovat kaikki osia jostain itseämme suuremmasta. Ne ovat
kaikki hyviä. Ne ovat myös pyhiä siinä, että ne ovat osa elämän tulevaisuutta
universumissa. Ne ovat osa kasvavan älyn, viisauden ja voiman ylösjohtavaa
polkua, joka johtaa johonkin, jota emme osaa edes kuvitella. Rakkaus
-- seksi -- perhe -- rotu -- ovat kaikki osia jakamattomassa kokonaisuudessa.
Me National Alliancessa olemme osa kasvavasta valkoisesta yhteisöstä, joka
rakentaa uutta tietoisuutta siitä, mitä me oikeasti olemme -- ja suuresta
kohtalosta, jonka voimme saavuttaa. Ja antamalla lapsillemme ymmärryksen
tuosta kohtalosta, antamalla heille itsekunnioitusta, kunnioitusta
esi-isiään kohtaan, kunnioitusta kansansa tulevaisuutta kohtaan, syvää
kunnioitusta omaa seksuaalista luontoaan kohtaan ja kunnioitusta vastakkaisen
sukupuolen edustajia kohtaan, jotka tulevat olemaan heidän partnereitaan ja
elämänkumppaneitaan, antaa heille iloa -- ja viisautta -- jota ei voi
hinnoitella ja joka on paljon suurempaa kuin mikään hetkellinen ilo mitä
juutalaiset mediamogulit voivat antaa heille. Tarjoamme heille elämää ja
tulevaisuutta universumissa. Juutalaiset mogulit tarjoavat heille kuolemaa
käärittynä halpaan muoviin.
Mitä tulee näihin moguleihin, maltan tuskin odottaa heidän oikeudenkäyntiään
ja rangaistustaan. Ja tuskin malttavat odottaa myöskään hait Pohjois-Atlantilla.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että pysy
aktiivisena -- laillisena -- ja jatka ajatteluasi vapaasti.
