Erich Gliebe: Seuraava puhujamme on ollut järjestömme jäsen vuodesta 1976 ja hänen miehensä on ollut sitä jo pitempään, luulisin jo vuodesta -75 saakka. Hän on neljän kauniin lapsen äiti. Kaikki lapset ovat syntyneet kotona, ja he kaikki ovat käyneet koulunsa kotona. Toivottakaamme nyt rouva Jan Cartwright lämpimästi tervetulleeksi.
(yleisö taputtaa)
Jan Cartwright: Niin kuin Erich kertoi, olen ollut jäsen vuodesta 1976 täytettyäni 18 vuotta. Olin onnekas: Tapasin mieheni ollessani hyvin nuori, ja hän osoitti minulle, miksi yhteiskunta oli hajoamassa.
Minua pyydettiin puhumaan, koska kasvatan valkoisia lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Ehkä näin siksi, että minulla on jotain enemmän kuin teidän valkoisilla keskivertoperheillänne: Meille on sanottu, ettei meillä pitäisi olla liikaa lapsia, koska heitä on maailmassa liikaa huolehdittavana. Ehkä jotkut ihmiset ovat hyvillään siitä, miten lapseni käyttäytyvät: Olen opettanut heidät olemaan häpäisemättä minua julkisesti. Voin ottaa heidät mukaani minne tahansa ja odottaa heidän käyttäytyvän sivistyneiden ihmisten eikä joidenkin elukoiden tavoin.
Uskon laatuun ja määrään. Mentyäni ensin naimisiin, oli tavoitteenani saada ainakin 11 lasta. Valitettavasti hedelmällisyysongelmat haittasivat tätä hieman. Vielä en ole kuitenkaan luovuttanut. Olen 43-vuotias ja kieltäydyn luovuttamasta, kunnes viimeinen muna irtoaa.
Tulevaisuutemme on lapsissamme, jos heidät on kasvatettu kunnolla tietoisiksi siitä, että heissä on tulevaisuus ja että heidän on jatkettava, kun me olemme poissa.
Aivan ensimmäiseksi on tämän tavoitteen saavuttamiseksi kuitenkin löydettävä kumppani, joka on valmis tämän kaltaiseen yhteistyöhön. Kaikilla teistä ei ole kumppaneita. Odotan teillä kaikilla olevan sellaiset tai ainakin puolikumppanit ennen ensi vuotta.
(yleisön naurua)
Tämä on lempiajatukseni.
Mieheni ja minä olimme tarpeeksi onnekkaita löytääksemme toisemme ja ollaksemme samanmielisiä. Tiesimme rodun olevan häviämässä ja että viimeinen toivomme oli meissä. Mutta ellette ole riittävän onnekkaita löytääksenne toista samanmielistä, niin löytäkää ainakin joku, joka on rodullisesti tietoinen - tietoinen siitä, mitä rotua he ovat. Tarkoitan, ettei Madeline Albright edes tiennyt olevansa juutalainen!
Kumppanisi olisi tuettava omia perusperiaatteitasi. Heidän ei voi antaa vain "maleksia" joka päivä ja "hip-hopata" pitkin teitä; se ei vaan toimi. Lapsenne saavat huonoja vaikutteita ja heistä tulee epävarmoja sen suhteen, mikä heidän roolinsa on ja mitä heiltä odotetaan.
Olen varma, että monet teistä pitävät minua hulluna kasvattaessani lapsia tällaiseen kummalliseen maailmaan. On aivan
ilmeistä, että maailma on huonossa jamassa. Mutta ellemme lisäänny, olemme mennyttä. Tämä on eräs toinen lempiajatukseni. Viidakko valtaa peltojamme, kauniita kukkapeltojamme. Lapsiamme voi verrata kukkiin, jotka viidakko peittää alleen.
Olemme kasvattaneet lapsistamme rotutietoisia ja kertoneet heille, kuinka tärkeää tavoitteidemme saavuttaminen meille
tulevaisuudessa on. He tietävät, mitä on tulossa. Heille on kerrottu rodusta ja siitä, miksi olemassa olevat sosiaaliset
voimat pyrkivät tuhoamaan kaltaisemme. He tietävät, että vihollinen kontrolloi jokaista median osa-aluetta ja he osaavat lukea rivien välistä. Lapsemme pääsevät jo suoraan käsiksi kirjapoimintoihin, joissa heille kerrotaan totuus historiasta ja politiikasta.
Lasten pitäisi tietää, ettei maailma ole niin kuin Sesame Street. Se ei ole niin kuin Barney. Se ei ole niin kuin MTV. Jotkut niistä
kirjoista, joita luemme lapsillemme, kertovat taisteluista ja käsittämättömistä saavutuksista. Luemme heille esimerkiksi Slavomir Rawiczin 'The Long Walk' (pitkä taival). He olivat hyvin kiinnostuneita siitä tosiseikasta, että he saattoivat selviytyä pelkän kirveenterän, kupin ja ristin avulla Gobin autiomaassa kärsien vain vähän menetyksiä. Pian tämän jälkeen luimme Gottlob Herbert Bidermannin 'In Deadly Combat' (kuolettavassa taistelussa). Hän oli sotilas Toisessa maailmansodassa. Hän taisteli venäläisiä vastaan Krimillä. Hänen taistelunsa mahdottomissa olosuhteissa oli suurenmoista: heillä oli vain yksi ase ja he taistelivat kokonaista tankkien ryhmää vastaan. Ja lapsiini teki suuren vaikutuksen se tosiseikka, ettei rohkeutemme pettänyt. Miehemme eivät antaneet periksi.
Olemme lukeneet lapsillemme myös monia vanhoja kirjoituksia. Luemme heille vanhoja islantilaisia (suom. huom.) Edda-tekstejä ja mytologiaa. Niissä on kansamme ja rotumme sielu. Emme voi uskoa tätä tehtävää kouluillemme.
Niin kuin Erich sanoi, pidän kotikoulua. Minulla on 14-, 12-, 11- ja seitsen-vuotiaat lapset. He eivät ole ottaneet askeltakaan
yleisessä koulussa syntymänsä jälkeen. Niihin emme voi luottaa. Emme voi luottaa niihin sen monikulttuurisen paskan vuoksi,
mitä heille syötetään jo esikoulun alusta saakka. Lapsesi lähettäminen yleiseen kouluun, on pahinta, mitä voit hänelle tehdä.
Mutta yksityiset ja kristilliset koulut - ne kaikki ovat sitä samaa. Ne kaikki opettavat samaa "pärjätään kaikkien kanssa",
"Pepsi-sukupolvi", monikulttuurisuus.
En halua kuulostaa pahanilmanlinnulta tai vainoharhaiselta, mutta heti, kun lähetätte lapsenne kouluun (ja muistatte koulupihan ja heidän kokemuksensa siellä), on heidän vaikea kestää painetta kohdatessaan kaiken sen valtavan monikulttuurisuusroskan huolimatta siitä, mitä kaikkea olettekin tehneet kertoaksenne heille totuuden. Kuvitelkaa olevanne kolmi-vuotiaita ja kuinka pelkäätte aikuisia. He ovat esikuvia. Kun olette kotona, he ovat teidän esikuvianne. Kun menette
ihmisten joukkoon, he ovat teidän esikuvianne. Ja muistakaa, että opettajalla on Kaikkivaltiaan voima. Jos haluatte pienen
sulan hattuunne vanhempainilloissa, on teidän parasta pystyä toistelemaan sellaisia hauskoja pikku vastauksia kuten "olemme kaikki yhtä rotua," "olemme kaikki samanlaisia".. Se ei toimi.
Vaikka varoittaisittekin heitä kaikista näistä kauhuista ennen kuin he menevät kouluun, pommitetaan heitä silti tällä kaikella
ja paine muiden taholta on valtava.
Monet ajattelevat, että yksityiset tai dogmaattiset koulut olisivat parempia. Koska useimmat näistä lapsista tulevat hyvin toimeen tulevista perheistä, näyttää heillä valitettavasti olevan enemmän aikaa ja rahaa käytettävissään kuin olisi hyväksi. He joutuvat tekemisiin moraalinvartijoiden kanssa, jotka rukoilevat heitä koulupihoilla. Heillä on rahaa ja varallisuutta; he voivat
levitellä sitä ympäriinsä. Vanhemmat eivät ole läsnä ohjaamassa jälkeläisiään. Heillä on uransa hoidettavanaan.
Äiti voi palata töihin heti, kun vauva on kuuden viikon ikäinen. Hän voi laittaa tämän päivähoitoon. Ja vauva on ties kenen
hoidossa. Voimme laittaa pienen Johnnyn tai Susien leikkikouluun ja heillä on ympärivuorokautinen hoito siellä, missä
asun. Lapsen voi laittaa päivähoitoon mihin vuorokaudenaikaan tahansa - miksei sitten ottaa vaikka koiranpentua? Ellei pysty
huolehtimaan vauvasta, niin miksei sitten ottaa koiranpentua? Ympärivuorokautinen päivähoito; heitä voidaan pommittaa
aina heräämishetkestään siihen saakka, kunnes menevät vuoteeseen.
Lapsemme ovat olleet mieheni tai minun hoidossani kahta hyvin lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta - ollessani töissä emme voineet huolehtia pienestä, joka paikkaan ehtivästä lapsesta. Se oli hyvin paljon sitä. Pidämme heitä mukanamme kaikkialla; Emme elä missään lasikaapissa. Heillä on ollut kokemuksia, jollaisia useimmilla teistä on tuskin ollut. He tietävät, mitä ulkona
tapahtuu. He tietävät, mitä he vastustavat.
Olen katsellut ystävieni valittavan tosiasiaa, että heidän lapsistaan on tullut sitä mitä heistä sitten on tullut: "Miksi pikku-Johnnysta tuli sellainen?" Katson, kuinka he kasvattavat lapsensa, kuinka he eivät malta odottaa kunnes koulu alkaa -- kuinka eivät malta odottaa koulun alkamista voidakseen lähettää heidät sinne takaisin. Olen sanonut "Tiedättekö mitä heille siellä opetetaan? Tiedättekö siitä saastasta ja niistä valheista?"
Voisin helposti palata hoitoalalleni. Minulla on erikoissairaanhoitajan koulutus. Voisin mennä töihin, tienata 40 - 50 dollaria tunnilta, helposti. Voin mennä minne vaan tässä maassa ja tienata sen. Mutta silloin minun pitäisi luultavasti luottaa lasteni kasvatus jollekin muulle. Se ei oikein kävisi minulle. Heidät heitettäisiin susille, enimmäkseen -- moraalisen köyhyyden iskemille ihmisille, jotka eivät erota oikeata väärästä. He oppivat moraalinsa MTV:ltä, Madonnalta ja niin edelleen.
Olemme pitäneet heitä suojelevien siipiemme alla. Mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö he olisi kokeneet maailmaa. He ovat nähneet demonin ilman naamiota. Heillä on aikaa leikkiä; me emme vaadi heitä työskentelääm 24 tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa tehtävien tai puuhien parissa missä me olemme. Mutta heidän odotetaan tietävän jotain. He eivät tuijota televisiota joka päivä. He eivät edes pidä Sesame Streetistä tai Barneysta: kun he näkevät niitä, he sanovat
"Mitä roskaa tämä on?", mikä muistuttaa minua siitä ihanasta sarja-kuvasta, jota mielellään näytän ihmisille. Siinä on televisio pöydällä. Alla on teksti: TODELLISTA OPETUSTA. Ja helkkarin vehje on pois
seinästä.
(yleisön naurua)
Lapseni eivät katso televisiota. Toisinaan katsomme kyllä uutisia, mutta siinäpä se sitten onkin. Keskustelemme siitä mitä olemme nähneet, ja he osaavat myös lukea rivien välistä. Emme voi luottaa edes opetuskanaviin. En tiedä, oletteko te niitä katselleet viime aikoina, mutta ne ovat melko ihmeellisiä. Lapset ovat liian nuoria erottaakseen totuutta "loistosta ja
kiillosta" mitä televisiossa on, lukea rivien välistä kaikessa mitä näkevät. Jo he vaan istuisivat Kaikkivoivan Television edessä -- he olisivat hukassa. He olisivat täysin hämmentyneitä. Koska kun sinä kerrot yhtä asiaa, Madonna loistokkaassa puvussaan kertoo toista asiaa.
Jotkut ihmiset täällä sanoivat, että he ovat suorittaneet sosiologian loppututkinnon. Olen lukenut monista tutkimuksista, että jos olet ainoa moraalin ja etiikan lähde lapselle vähintään viidestä seitsemään tai kahdeksaan vuotta lapsesi elämässä, sinulla on mahdollisuus onnistua opettamaan heille jotakin arvokasta. Tämä on yksi syy miksi yleiset koulut haluavat päästä käsiksi lapsiisi niin pian. Nykyisin jokaisella koululla on esikoulu. "Voitte lähettää heidät esikouluun ja heillä on kaikki hyvin. Opetamme heille kaiken mitä heidän tarvitsee oppia." He haluavat heidät heti kun he ovat päässeet vaipoista. Niin he voivat saastuttaa heidän mielensä alusta asti.
Joskus opettajat toimivat kuin "jumalat" -- Tarkoitan, että pikkupennut katsovat heihin ylöspäin kaikessa, heidän ollessa isoja aikuisia ihmisiä. Ja niinpä, kun he opettavat heille kaikkia niitä leikkejä ja lauluja, he ajattelevat, "Voi, tuo henkilö on mahtava. He oppivat leikkejä ja lauluja. Äiti ja isä eivät laula lauluja, he eivät leiki. He tulevat töistä ja lysähtävät sohvalle." Koska he työskentelevät Kaikkivoivalle Dollarille. Heidän pitää saada asioita. Tavarat eivät tee sinusta moraalisesti kunnollista henkilöä. Valkoiset kalpenevat verratessa opettajiin. Tämä on hyvin tyypillistä lapselle joka osaa tehdä eron kovan työn ja pelkän
roskan välillä.
Koulut ovat Uuden Maailman Järjestyksen koulutuskeskuksia. En tiedä, oletteko koskaan lukeneet kirjoja joita heillä on lapsille luettaviksi koulussa, mutta he opettavat monia valheita aina siitä hetkestä asti kuin he kävelevät ovesta sisään, viiseimimmän ollessa juuri keksitty "patriotismi" -- eli termiä, sanahelinää -- mikä on vain yksi mieletön askel kohti jyrkänteen reunaa.
Kotiopettajina odotamme lastemme ajattelevan, ei ainoastaan toistamalla joutavuuksia. Lasten kirjat joita kouluista ja julkisista kirjastoista löytää lässyttävät meidän kulttuuriamme "ylemmistä" kulttuureista. Oletko tietoinen, että britit itseasiassa hävisivät Roarke's Driftissä zuluille? Löysimme sen koulukirjasta. Lähetimme kirjoittajalle kivan kirjeen, kuten myös kustantajalle. Juutalainen joka kirjan kirjoitti, kertoi siinä niin kivasti zuluista kuinka kunnioitettavia he olivat. Hän ei kertonut mitään siitä kuinka suuri meidän sivilisaatiomme on. He asuvat majoissa. He eivät edes rakenna kaksikerroksisia tai vieläkin korkeampia rakennuksia. Mutta kaikkihan tiedämme kuinka paljon juutalaisten juttuihin voi luottaa.
Lapsemme tietävät, että ns. "holocaustilla" juutalaiset keräävät miljoonia dollareita rahaa "hyvityksinä" lähes jokaisessa maailman maassa. He tuntevat valtavirta-kristinuskon dogman siitä, että juutalaiset ovat "Jumalan valittu kansa". Meidän kotonamme, uskomme aika pitkälti sellaiseen, kuin eräiden poikamme niin rakastamien skinhead-laulujen kertosäkeissä sanotaan, ja se on, että "rotumme on uskontomme". Kotona noudatamme vanhempaa uskontoa kuin kristinusko on. Osana seremonioitamme on kohta, jota lapsemme pitävät erityisen kiehtovana, ja se on: "Olkoon jumalten voima apunamme sodassamme niitä vastaan, jotka haluavat tuoda harmaan orjuuden kansamme ylle." Lapseni tietävät sen todellisen
tien joka rotumme täytyy valita.
Se polku ei ole helppo. Olemme pyrkineet valmistamaan heidän mieliään ja ruumiitaan edessä olevaa kamppailua varten. He eivät ole avuttomia kun tulee aika tehdä kovasti töitä ja auttaa perhettä, sekä lopulta koko rotua. Kun Harley oli vielä vaipoissa, hän oli katolla lyömässä nauloja meidän muiden kanssa. Jos on joku projekti mitä kotona pitää tehdä,
lapset ovat apuna kykyjensä sallimissa puitteissa. He oppivat arvokkaita taitoja sen sijasta miten voittaa Nintendo-peleissä.
Mieheni ja minä emme ole rahallisesti rikkaita, mutta lapsemme ovat oppineet hyvin varhain kuinka ansaita rahaa. Lapsemme myyvät nyt viidettä vuotta omaa tuotettaan, jonka he ovat valmistaneet istuttamisesta kitkemiseen asti ja lopulta myyntiin saakka. Meillä ei ole varaa hommata heille kaikkea "viimeisintä", joten he ovat oppineet varhain, että heidän täytyy tehdä kovasti töitä sen "ylimääräisen" saamiseksi mitä haluavat. Mutta minun teoriani on, että se minkä olemme saaneet kovalla työllä on aina paljon arvokkaampaa kuin se mikä on vain tipahtanut syliimme.
Ja meidän naapurimme tuntuvat olevan vaikuttuneita tästä. Olen kuullut palomiesten paraateissaan sanovan, "Onko sinulla tomaatteja myytävänä tänäkin vuonna?" Ja he ovat vaikuttuneita siitä kuinka lapsemme lähtevät ulos juostakseen. Tämä on yksi syy miksi perheeni ei ole täällä mukanani tänään: He ovat kilpailuissa. He ovat juoksemassa kuuden asteen säässä.
He ovat päättäneet vakaasti pärjätä. Minulta on moni kysynyt: "Eikös teillä ole ne lapset jotka juoksevat?" Vanhin lapsistani harjoittelee vuoden ympäri ja toisinaan kokeilee kykyjään kilpailuissa. Kuten sanoin, he ovat niissä juuri nyt. Toivottavasti kuulen hyviä uutisia illalla poikani ensimmäisestä viiden mailin juoksukisasta, sekä hänen menestyksestään. Poikani ovat tapuvaisia pistämään sydämensä ja sielunsa yrityksiinsä, kuten heidän arjalaiset esi-isänsä tekivät.
Olen myös lukenut monesti että mies pyrkii täydellisyyteen. Lapseni valittavat aika ajoin kun pistän heidät korjaamaan koulutöitään. He sanovat "Jos olisimme julkisessa koulussa meidän ei tarvitsissi tehtä sitä. Miksi meidän täytyy tehdä se?". Minun vastaukseni on, että kaksi plus kaksi ei tee viittä vaikka se teistä tuntuisikin hyvältä, kuten julkisessa koulussa.
Monesti julkisessa koulussa, kuten olen jo sanonut, lapsia ei ojenneta kun he tekevät virheitä -- koska se saattaisi loukata heidän tunteitaan. Se voisi tuhota heidän itsetuntonsa. Heidän epäonnistumisiaan selitellään. Kotona odotamme tuloksia, emme selityksiä. Vanha sanonta, "jos epäonnistut, yritä uudelleen" on joutunut pois muodista -- paitsi ei meidän talossa. Maailma on täynnä ihmisiä jotka selittelevät virheitään. Siinäpä on yksi niistä syistä, miksi olemme taantuneet rodusta joka pisti miehen kuuhun pelkäksi valittavien lällärien joukoksi.
Olen varma, että miehet ja naiset tässä huoneessa ovat tarpeeksi fiksuja opettaakseen itse omat lapsensa. Yhteiskunta ei voi opettaa mitään millä on jotain arvoa. Niinpä suosittelen, että mikäli vain mahdollista koulutatte itse lapsenne. Minulla on kirjallisuutta siitä kuinka lapset koulutetaan kotona, jos haluatte nähdä. Emme tarvitse "asiantuntijoita" opettamaan lapsillemme mitä haluamme heidän tietävän. Olemme kaikki käyneet lukion. Olen juuri äskettäin lukenut amishilaisista naisista ja amishien kouluista. Opettajat heidän kouluissaan ovat nuoria naisia, 18-20 -vuotiaita. He eivät ikinä ole menneet yliopistoon opettaakseen kellekään mitään. Mutta heiltä on odotettu, että he kahdeksannella luokalla osaavat sekä lukea että kirjoittaa sekä saksaksi että englanniksi. Heidän odotetaan hallitsevan sen hyvin. Kaksi plus kaksi ei ole viisi heidän kouluissaan.
Yksi toinen juttu joka on lempiaiheitani -- tiedän, että tämä saattaa saada muutaman ihmisen tolaltaan, saattaa ihmiset tuntemaan itsensä kiusaantuneiksi; Tiedän, että sain monen ihmisen kiemurtelemaan Clevelandin kokouksessa kun kerroin siitä -- mutta meidän täytyy edistää rotuamme, meidän täytyy tehdä rodustamme jälleen vahva, mikä vaatii sitä että
lähdemme tuonne ulos ja alamme lisääntyä. Hei sinä siellä takana,
sinä siinä edessä.
(yleisön naurua)
Jos emme ala, olemme hukassa. Minun aikomukseni on saada aikaan oma "yksikköni", oma pieni armeijani -- kuten herra Lawrence sanoi, oma pieni viikinkijoukkoni. He ovat päättäväisiä. He ovat vahvoja. He ovat älykkäitä. Ja sellaista väkeä me tarvitsemme. Tarvitsemme lisää meitä -- näin kuvaannollisesti -- ja vähemmän heitä. Kiitoksia.
- - - - - - - - -
Olette kuunnelleet rouva Jan Cartwrightin puheen viimeaikaisessa National Alliancen kokouksessa. Käykäämme vielä läpi hänen puheensa tärkeimmät kohdat.
1 -- Me kaikki tarvitsemme kumppanin, tietoisen omasta rodustaan, joka on samaa mieltä kanssamme rodullisista periaatteistamme. Lisään vielä, että emme tarvitse sellaisia arvoja, uskoja tai henkilökohtaista mielitekoa, joka menee näiden rodullisten päämäärien yläpuolelle.
2 -- Meidän täytyy saada lapsemme ymmärtämään ne sosiaaliset voimat jotka muuten tuhoaisivat heidät.
3 -- Lapsemme tulisi päivittäin olla tekemississä laadukkaiden rotua ja historiaa käsittelevien kirjojen kanssa, ja heidän pitäisi myös olla insipiroituneita kertomuksista joissa valkoiset miehet ja naiset ovat selviytyneet läpipääsemättömän ankarista olosuhteista.
4 -- Et voi luottaa tämän päivän kouluihin lastemme oikeanlaisessa käsittelyssä; koti-opetus on paras vaihtoehto.
5 -- Television, erityisesti historiallisten- tai uutilähetysten katsominen lasten kanssa jälkeenpäin opettaen heitä "lukemaan
rivien välistä" pitäisi olla osa heidän elämäänsä.
6 -- Lapsemme pitää opettaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja näkemään valheet valtavirta-kirjoissa, -elokuvissa ja -uskonnossa.
7 -- Heidän täytyy oppia olemaan viisaita juutalaisten vierasta olemusta ja historiallista roolia vastustaakseen, ja olemaan selvillä heidän "holocaust" -kiristysmenetelmästään sekä heidän "valittu kansa" -myytistään.
8 -- Lapset tarvitsevat uskonnollisen pohjan, jolla en tarkoita dogmaa joka perustuu muinaisille kirjoituksille, vaan uskoa lauseeseen "Rotumme on uskontomme." Tuolla arvolla täytyy olla kaikkea muuta korkeampi merkitys.
9 -- Lasten täytyy osallistua kaikkiin perheen projekteihin ja päämääriin nuoresta iästä asti. He eivät ole täällä pelkästään
viihtyäkseen; heidän ja meidän täytyy uskoa että olemme tärkeitä ja osia jostakin suuremmasta kuin itsemme. Sen
ymmärtäminen, että he ovat tärkeä osa perhettä johtaa sen ymmärtämiseen että perhe on tärkeä osa rotua.
10 -- Rohkaise lapsiasi loistamaan ja pistämään sydämensä ja sielunsa mukaan kaikkiin heidän tekemisiinsä.
11 -- Meidän täytyy edistää rotuamme lisääntymisen kautta -- ja opettamalla äärettömän arvokkaita lapsiamme.
Kiitän Jan Cartwrightia hänen sydämellisestä puheestaan National Alliancen konferenssissamme, sekä hänen luvastaan käyttää sitä tämänpäiväisessä lähetyksessämme. Kiitän häntä hänen loistamisessaan kansamme seuraavan sukupolven hoivaamisessaan ja kasvattamisessaan sekä siitä, että hän on myös hyvä opettajamme.
Pyydän teistä aivan jokaista jotka nämä sanat kuulevat ottamaan niistä vaarin, ja auttamaan National Alliancen yhteisöä kasvamaan voimakkaammaksi päivä päivältä. Kirjoita meille mitä voit tehdäauttaaksesi.
Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että ajattelet vapaasti.
