Tervetuloa American Dissident Voicesin pariin. Tämänpäiväinen ohjelmamme,
"Kunnolliset hautajaiset: Republikaanien valtiopetos", on National Alliancen
jäsenen, Hadding Scottin kirjoittama ja Kevin Alfred Stromin lähetystä
varten valmistelema.
Miksi Trent Lottin kaltaiset vikisevät pelkurit ovat parhaita valkoisten
edustajia Amerikan politiikassa. Koska anti-valkoinen republikaanipuolue ei
salli sen enempää. Nyt kun Lottkin on pakotettu ulos, näyttäisi siltä, että
republikaanipuolue ei hyväksy hänen anteeksipyytävää ja satunnaista
sympatiaansa kuolevaa valkoista rotua kohtaan. Tämä on todellinen muutos, ja
se avaa kokonaisen mahdollisuuksien meren.
Jotkut, kuten radion talkshow-isäntä Neil Boortz, ovat sitä mieltä, että
Lottin eroaminen oli hyvä asia, koska jos hän olisi jäänyt taisteluvalmiiksi
enemmistöjohtajaksi, syytökset hänen rasismistaan olisivat pakottaneet hänet
kompensoimaan hemmottelemalla mustia. Tässä argumentissa on häivähdys
totuutta, mutta vain häivähdys. Se ei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että
sekä republikaanipuolue että koko status quo -tilanne Amerikassa on ollut
ylihemmotteleva mustia ja muita rotuvähemmistöjä kohtaan viimeiset 40
vuotta. Ylihemmottelevuus vähemmistöjä kohtaan on sitä, mitä valkoisten
oletetaan tekevän jotta he "pääsevät mukaan". Täydellinen tilanne olisi
nykyisen opin mukaan se, jos todella palvoisimme mustia kuten "wiggerit"
tekevät, osoittaen sen takaperin olevilla lippalakeilla, roikkuvilla
housuilla, ja "gangsta rap" -tyylin pateettisella apinoinnilla. Juutalaisten
(Sumner Redstonen) omistaman Mustien Viihdetelevision ohjelmassa Lottin
asenne mustaa showisäntää kohtaan oli juuri sopivasti palvova ja alistuva.
Lott on vain pääsemässä lampaiden joukkoon, ja kaikkia lampaita paimennetaan
samaan suuntaan, hieman eri tahtiin, kahdessa suuressa laumassa, joita
kutsutaan poliittisiksi puolueiksi. Näihin laumoihin kuuluminen tarkoittaa
ennen kaikkea sitä, ettei osoita minkäänlaista halua kulkea mihinkään muuhun
suuntaan, kuin siihen, johon paimenet haluavat lauman menevän. Jos aletaan
puhua kuin valkoiset isänmaanystävät, ja kerrotaan lampaille, että on
olemassa parempi polku jonka koko lauman olisi pitänyt valita jo 1948, niin
paimenet eivät tule ollenkaan iloisiksi. He kaikki haluavat lampaiden
ajattelevan, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tallustella teurastamoa
kohti - paitsi ehkä juosta sitä kohti.
Maanantaina Strom Thurmondin syntymäpäiväjuhlien jälkeen hän kutsui
Thurmondia ylistäviä puheitaan vain "kevytmieliseksi juhlimiseksi". Ankaran
arvostelun jälkeen hän pyysi anteeksi kaikilta, jotka olivat loukkaantuneet,
ja sanoi, ettei hän ollut tarkoittanut "hyväillä menneisyyden hyljättyä
politiikkaa". Keskiviikkona Lott pyysi anteeksi uudestaan, ja kutsui
puheitaan "kauheiksi, --- huonosti valituiksi ja tunteettomiksi" ja "pään
eikä sydämen virheeksi", lainaten lausetta, jota Jesse Jackson aikoinaan
käytti pyytäessään anteeksi "antisemiittistä" kommenttiaan.
Annas kun kerron sinulle jotain, Trent Lott. Siinä ei ole mitään hävettävää,
jos haluat säilyttää rotumme tulevaisuuden. Mutta kun kaltaisesi poliitikot
yrittävät tehdä sen salassa, ja sitten kieltävät kaiken jäätyään kiinni, on
valitettavana seuraamuksena yhteisen asiamme muuttuminen häpeällisen
näköiseksi.
Ne epärehelliset väännökset, joita julkisten edustajiemme täytyy tehdä
näyttääkseen joiltakin muilta kuin valkoisille myönteisiltä, ovat vahva
todiste siitä, että tarvitsemme oman, kokonaan valkoisen yhteisömme.
Republikaanipuolueen johto on kovin kärkäs poistamaan valkoisia
isänmaanystäviä keskuudestaan. He ovat jopa niin kärkkäitä, että he
saattavat menettää senaatin hallinnan pakotettuaan nyt Trent Lottin
eroamaan. Kun sanon republikaanien olevan kärkkäitä poistamaan valkoisia
isänmaanystäviä, en tarkoita, että he tekisivät sitä myös äänestäjien
keskuudessa. Jos USA:n puolueet saisivat edustuksensa vaaleissa saadun
äänimäärän mukaan, Strom Thurmondin johtama puolue olisi voinut menestyä ja
tulla suureksi voimaksi Amerikan politiikassa. Sen sijaan Dixiecraatit
ajautuivat kiinni republikaanipuolueeseen. Republikaanipuolue ei olisi
siellä missä se nyt on ilman kaikkien niiden sekä pohjoisessa että etelässä
asuvien valkoisten, jotka eivät halua lastensa olevan mustien seurassa,
pettämistä. Republikaanipuolue ei halua menettää valkoisten "rasistien"
ääniä, vaan ottaa ne - sillä ehdolla, että he eivät voi mennä muualle, ja
että puolue kohtelee heitä ylenkatseella ja on todella
tarkkana estääkseen heiltä minkäänlaisen todellisen edustuksen.
Trent Lottin lausunto Dixiecraateista oli poliittisen mielipiteen ilmaus,
jollaiseen meistä jokaisella on oikeus, eikä hän luopunut oikeudestaan
päädyttyään julkiseen virkaan. Mutta presidentti Bush tuomitsi jyrkästi
Lottin lievähkön lausahduksen, jonka mukaan Amerikka olisi välttänyt monia
ongelmia jos etelävaltioiden presidenttiehdokas olisi voittanut. Itse
asiassa Bush menee vieläkin pidemmälle, ja kieltää virkaansa vaaleilla
valitun rotutietoisten valkoisten edustajan oikeuden viitata - edes
epäsuorasti - siihen mitä me ajattelemme ja tunnemme. Bush hyppäsi mukaan
liberaalien kelkkaan ilmoittamalla että "Mikä tahansa ehdotus, jonka mukaan
rotuerottelumenneisyydessä oli mitään hyvää tai positiivista, on loukkaavaa
ja väärin".
Vuosien ajan republikaanipuolue on pyrkinyt tasoittelemaan sisäisiä
erimielisyyksiään huijaamalla valkoismieliset kannattajansa uskomaan, että
heidän asemansa puolueessa on paljon merkittävämpi, kuin mitä se tosiasiassa
onkaan. Yksi selkeä esimerkki tästä on se, kuinka juutalainen ja entinen
marxisti David Horowitz kusettaa valkoisia kannattavan mielenlaadun omaavia.
Horowitz on kirjoittanut useita kirjoja, kuten "Hating Whitey", jotka on
tarkoitettu valkoisille lukijoille
myytäviksi - valkoisille, jotka ovat tietysti innokkaita saamaan edes
jonkinlaista huomiota ongelmiinsa, esimerkkinä valkoisia vastaan suunnatut
rikokset ja rasismi. Kuitenkin jokainen valkoinen, joka lukee hänen kirjansa
tarkasti (mitä monet eivät tee), pettyvät huomatessaan, ettei Horowitz
tyypillisenä juutalaisena ole alkuunkaan kiinnostunut valkoisen rodun
säilyttämisestä. Täysin päinvastoin - hän on huolissaan siitä, että
selkeimmät valkoisia vastaan suunnatut politiikat ovat
epäonnistuneet ja aiheuttaneet lisää rotuerottelua. Tästä Horowitz on
huolissaan, ei valkoisten selviämisestä. Tätä seikkaa suurin osa hänen
lukijoistaan ei huomaa - he pitävät Horowitzin kirjoja vain hyvänä
kokoelmana anekdootteja, joita voi tyypilliseen konservatiivien
kirjeenkirjoittelutapaan käyttää asioiden epäreiluuden valittamiseen.
Republikaanipuolueen parhaimpia työkaluja on ollut niin sanottu
"oikeistosiiven" puheradio. Oikeistosiiven radion vakiotapana on ollut tehdä
provokatiivisia lausuntoja heikosti patrioottiseen tai moraaliseen sävyyn,
kuitenkin tunnollisesti välttäen avoimen "rasismin". Kyyninen vanha kaakki
Rush Limbaugh, käyttäen 19. vuosisadan Saksasta peräisin olevaa termiä, on
sanonut että Amerikassa on tällä hetkellä meneillään kulttuurisota. Limbaugh
pystyy sanomaan jotain tällä lailla vähäisesti provosoivaa, koska hän,
saamiaan ohjeita noudattaen, rajoittaa itsensä sivuseikkoihin, eikä koskaan
sano, mistä konfliktissa oikeasti on kyse. Mutta kun Trent Lott ehdottaa,
että ns. kulttuurisota onkin oikeasti rotusota, ei häntä suvaita alkuunkaan.
Republikaanien tapa pitää rotutietoiset valkoiset äänestäjinään näyttäisi
olevan se, että he pitävät politiikkansa aina hieman vähemmän
anti-valkoisena kuin demokraattien politiikan. Nykyisessä
kaksipuoluesysteemissä republikaanit luonnollisesti ajattelevat, ettei
rotutietoisilla valkoisilla ole muutakaan paikkaa, jonne mennä. Kansallinen
demokraattinen puolue osoitti samanlaista omahyväisyyttä 1948 luodessaan
avoimesti etelässä asuvien, aina demokraatteja äänestäneiden, valkoisten
hyvinvointia vastaan suunnatun puolueohjelman.
Vuoden 1948 petoksen jälkeen rotutietoiset valkoiset jättivät
demokraattipuolueen. Sama voi nyt tapahtua republikaanipuolueelle. Mutta
tällä kertaa muutos ei ole yhdestä poliittisesta puolueesta toiseen.
Enneminkin jätämme poliittisen systeemin kannattamisen kokonaisuudessaan.
Tämä tulee tapahtumaan ilman Trent Lottia, joka teki itsestään täysin
selkärangattoman sortuessaan vihollistemme asettamien paineiden edellä, joka
täysin nolasi itsensä Sumner Redstonen Black Entertainment Televisiossa,
jossa hän yritti turhaan pelastaa poliittisen uransa luopumalla ainoasta
oikeutuksesta poliittiseen uraansa.
Haluaisin ylistää Lottia hänen aikaisemmista asenteistaan, ja siitä, että
hän on mennyt jopa ystävystymään erään kiltimmän valkoisia puolustavan
ryhmittymän kanssa. Herra Lott tekee tästä kuitenkin vaikeaa - oikeastaan
mahdotonta - koska hän on nyt selkärangattomasti kieltänyt menneet hyvät
tekonsa.
Vaikka Trent Lott saattoi edustaa Mississippiä aikanaan, hän ei edusta
Mississippiä nyt. Trent Lott on ollut äärimmäinen pelkuri. Trent Lott on
myynyt äänestäjänsä. Ja Trent Lott ei tule pidemmän päälle hyötymään tästä
millään lailla. Hän on myynyt kaiken niin nopeasti ja täydellisesti, ettei
häntä voi kuin inhota. Vain typerykset uskoisivat Trent Lottin puheisiin
nykyään, ja edes typerykset jotka uskovat häneen eivät voi kunnioittaa
miestä, joka sortuu näin helposti. Trent Lott on tehnyt nämä uhraukset
pysyäkseen uppoavan laivan kannella. Hän on myynyt synnyinoikeutensa
kulhollisesta kylmää rokkaa.
Tarvitsemme johtajia, jotka eivät kohtele rahaa kuin Jumalaa. Tarvitsemme
johtajia, jotka eivät ainoastaan omaa radikaaleja, meitä puoltavia
näkemyksiä yhteiskunnasta, vaan jotka myös näyttävät nuo näkemyksensä
meille. Tarvitsemme johtajia, jotka eivät ainoastaan vingu "epistä" kun
valtion politiikka satuttaa valkoisia. Tarvitsemme johtajia, jotka kertovat
meille, että tietyt politiikat ovat väärin, koska rotuvihollisemme
kehittivät ne ja pakottavat niitä meidänkin keskuuteemme. Väkemme täytyy
ymmärtää, että tämän päivän poliittiset erimielisyydet eivät johdu - toisin
kuin William F. Buckley ja hänen National Reviewinsä juutalaisine
mukakonservatiivisine raapustelijoineen väittää - vain väärinkäsityksistä.
Toisin kuin Rush Limbaugh ja hänen kymmenet miljoonat imitaattorinsa
yrittävät sanoa, meillä ei ainoastaan ole eri tapoja saavuttaa sama
päämäärä. Meillä valkoisilla ei ole - eikä pitäisi olla - samaa päämäärää
kuin muilla. Meillä valkoisilla ei ole samaa kohtaloa kuin muilla. Meillä
valkoisilla on vihollisia, jotka leppymättömästi ajavat omaa asiaansa meidän
kustannuksellamme, toivoen meidän pysyvän riittävän aivopestyinä, jotta he
voisivat vuodattaa vertamme - ja lopulta tuhota meidät - helposti. Mikä
palvelee vihollistemme asiaa satuttaa meitä. Juutalaisten näkökulmasta Trent
Lottin vika oli se, että hän vihjasi tähän konfliktiin, joka on kielletty
aihe Amerikan poliittisessa elämässä. Meidän mielestämme hänen vikansa oli
se, että hän ainoastaan vihjasi siihen, ja sitten mateli maassa
anteeksipyydellen.
Valkoiset ovat ansassa, republikaanien hyväksikäyttämiä ilman minkäänlaista
todellista edustusta.
Trent Lottin lausunto ei olisi herättänyt läheskään näin paljon kohua 20
vuotta sitten. Se ei olisi herättänyt mitään kohua 40 vuotta sitten. Trent
Lott sanoi sen asian, johon monet muut valkoiset uskoivat. Se, ettei tätä
enää voi sanoa, näyttää ettei tätä maata hallitseva voima enää ole
valkoinen. Se näyttää, että maata hallitseva voima on itse asiassa täysin
vihamielinen valkoisia kohtaan.
Amerikka tosiaan teki vahingoksemme monia virheitä, vuonna 1948 ja monesti
muulloinkin viimeisen vuosisadan aikana. Ja siksi Trent Lott antoi vihjeen
tärkeästä totuudesta.
Näiden virheiden takia poliitikot, jotka aidosti ovat kiinnostuneita myös
valkoisten edustamisesta, voivat tehdä niin ainoastaan esittämällä ja
teeskentelemällä tekevänsä asiat jostakin muusta syystä kuin siitä, miksi he
sen oikeasti tekevät. He eivät koskaan voi sanoa edustavansa valkoisia,
koska silloin he joutuisivat saman käsittelyn kohteeksi kuin Trent Lottkin.
Tilanne on muuttunut vain pahemmaksi vuosien kuluessa. Kaikkein kauheinta on
se, että puolue, jota monet valkoiset pitävät parhaana toivonaan, on itsekin
tuhoamassa kaikkea toivoa.
Sitten vuoden 1948 vaalien, jotka Trent Lott tunnisti käänteeksi huonompaan,
maa on ajautunut yhä kauemmaksi terveeltä tieltä. Mitä pidemmälle meitä
kuljetetaan tätä rodullisen unohduksen tietä, sitä tiukemmiksi käyvät
juutalaisen "poliittisen korrektiuden" kahleet.
Trent Lottia oli takaisin ajamassa sekalainen joukko juutalaisia, jotka
olivat ujuttautuneet Amerikan poliittiseen elämään "konservatiiveina".
"Konservatiivisten" äänten joukossa Lottia oli tuomitsemassa juutalainen
William Kristol lehtensä Weekly Standardin kera. Hän kutsui Lottin
kommentteja naurettaviksi, ja homoseksuaali mukakonservatiivinen kirjailija
Andrew Sullivan oli vielä jyrkempi: "Strom Thurmondin 100-vuotispäivillä
hänen (Lottin) sanomien asioiden jälkeen republikaanipuolueella on edessään
yksinkertainen valinta. Joko he hankkiutuvat eroon Trent Lottista, tai
sitten he ilmoittautuvat muodollisesti puolueeksi, joka katuu
(rotuintegraatiota) ja afronamerikkalaisten kansalaisoikeuksia. Lottin
vihjaus vuoden 1948 virheeseen oli mukamas niin myrkyllinen, että jopa David
Horowitz, juutalainen jonka on tarkoitus esittää mustien vihamiestä,
arvosteli ankarasti Lottia sanoen, että hänen pitäisi joko erota tai pyytää
anteeksi.
Valkoisille ei enää anneta aitoa edustusta tämän päivän Yhdysvalloissa. Jopa
presidentti, joka olisi vähintään voinut pysyä vaiti asiassa, kielsi Lottin
huomion siitä, että Yhdysvaltojen historia on ollut valkoisille kielteinen
vuoden 1948 jälkeen: "Mikä tahansa ehdotus, jonka mukaan
rotuerottelumenneisyydessä oli mitään hyvää tai positiivista, on loukkaavaa
ja väärin", Bush sanoi vastaanottaen suosionosoitusten vyöryn
sekarotuiselta yleisöltään. "Senaattori Lottin viimeaikaiset kommentit eivät
heijastele maamme henkeä", hän sanoi. Mutta mitä Yhdysvaltain presidentti
todella sanoi? George W. Bush sanoi, että väärät mielipiteet, vaikka niillä
olisikin suuri kannatus kansan keskuudessa, eivät ole missään tapauksessa
hyväksyttävissä. Bush itse asiassa paljasti, että "laumakratia", jossa
sekarotuinen lauma, juutalaisten
kontrolloiman median vaikutuksen alaisina, poistaa jopa pienet
rotutietoisuuden merkit valkoisista.
Kun Lott ensimmäistä kertaa ilmaisi katumusta sanomistensa tähden, rotumme
viholliset korkeissa viroissa haistoivat verta ja halusivat lisää
nöyryytystä. Jos hän ei olisi alistunut kieltämään sanomistensa selkeää
merkitystä, hän olisi ehkä menettänyt poliittisen virkansa toivottomasti
korruptoituneessa systeemissä, mutta ainakin hän olisi säilyttänyt
kunniansa. Ja hän olisi puolustanut jotakin todellista. Mutta hänellä ei
ollut rohkeutta siihen.
Kaappirasistipoliitikot kuten Lott, ovat miltei hyödyttömiä. Todellinen
valta tässä maassa on juutalaisella medialla. Vaaleilla valittu poliitikko,
joka yrittää pitää virkansa olemalla härnäämättä juutalaismediaa ja silti
saada muutaman vähäisen valkoisia puoltavan näkemyksen läpi, ei voi saada
paljoa aikaiseksi. Ei tarvitse muuta kuin muistella Richard Nixonin
yksityisiä puheita juutalaisten salaliitosta ja juutalaisten vallasta,
kuuluisimpana esimerkkinä hänen salaa nauhoitettu keskustelunsa Billy
Grahamin kanssa, ja verrata hänen näkemyksiään hänen politiikkaansa
huomatakseen kaappirasismin arvottomuuden. Hänen politiikkansa oli aivan
yhtä anti-valkoista kuin pahimman tosiuskovaisen liberaalinkin. Hän tiesi,
mitä juutalaiset tekivät, eikä hän pitänyt siitä eikä juutalaisista, mutta
hän ei tehnyt asialle mitään. Häneltä puuttui se välttämätön asia, joka
pitäisi löytyä jokaisesta oikeasta johtajasta: rohkeus.
Rohkeus on ainoa ratkaisu pulmiimme. Ei kohteliaisuus. Ei älyllinen vainu
eikä sanojen pyörittelytaito. Ei nätti naama kameroita varten. Ainoa oikea
ratkaisu on olla rohkea, tunnustaa että valtavirta on meitä vastaan, ja
hakea tukea National Alliancen kaltaisilta valtavirran ulkopuolisilta
tahoilta.
Politiikan asiantuntija Morton Kondracke on huomannut, että
republikaanipuolueen sisällä on itse asiassa kaksi puoluetta - Strom
Thrumond/Dixiecraattipuoli, ja toisaalta tasaiset-oikeudet-kaikille-puoli.
Jos Dixiecraattipuoli - se puoli, jolla on jonkinlaista rotutietoisuutta -
tulee tarpeeksi vahvaksi jotta sitä voidaan kutsua puolueeksi puolueen
sisällä, niin se on hyvä meidän kannaltamme. Epäilemättä rotutietoisten
republikaaniäänestäjien prosentuaalinen osuus on suurempi kuin niiden, jotka
ovat selvittäneet tiensä poliittiseen asemaan. Näitä ihmisiä viedään virtaa
alas. Heitä käytetään kyynisesti hyväksi, ja asiantuntijat johdattavat
heidät teurastamoon. Näiden ihmisten pitää päästä pois kaksipuolueansasta.
Nämä ihmiset tarvitsevat meitä. Heidän täytyy liittyä National Allianceen,
tai jos he eivät ole niin rohkeita, heidän tulisi ainakin tukea National
Alliancea kaikin mahdollisin tavoin.
Lottin tapauksen täytyy olla shokki näille valkoisille. Shokki, joka saattaa
avata heidän silmänsä näkemään teloittajan käden giljotiinin narulla.
Republikaaneja kannattaneet valkoiset, jotka uskoivat puolueen olevan
pienempi kahdesta pahasta, tai ehkä jopa jonkinlainen salainen valkoisia
tukeva puolue, täytyy, elleivät he ole täydellisiä idiootteja, nyt tajuta,
kuinka väärässä he olivatkaan. Kaikki heidän ponnistelunsa, lahjoituksensa
ja uhrauksensa republikaanien hyväksi ovat olleet turhia. On tapahtunut
vallankumous, ja he hävisivät. Heidän puolueensa - ja heidän yhä harhautetut
ystävänsä ja perheenjäsenensä - on otettu pois heiltä, ja ovat nyt heidän
häikäilemättömien vihollistensa käsissä.
