Tervetuloa American Dissident Voicesiin. Tämän päivän ohjelma on toinen
osa sarjastamme Juutalainen viha. Tämä osa on otsikoitu "Michel
Friedmanin omituinen tarina" ja sen kirjoitti National Alliancen
läntisten osavaltioiden paikalliskoordinaattori Roger Williams ja
muokkasi lähetykseen Kevin Alfred Strom.
"Kunnioitettu julkinen henkilö". "Moraalinen esimerkki" sekaantuneena
huumeisiin, prostituutioon ja valkoiseen orjakauppaan. Kun tarina on
ollut Saksassa kohteliaasti ja varovaisesti käsiteltynä, Yhdysvaltain
mediassa ei ole ollut oikeastaan mitään koskien Michel Friedmania --
huolimatta siitä, että jutussa olisi kaikki tarvittavat ainekset
suureen mediamyrskyyn. Kuka tahansa muu julkinen henkilö, joka olisi
edes vähän osallisena tässä asiassa, olisi joutunut median nielaisemaksi
elävänä. Mutta ei tätä kuuluisaa sankaria; Michel Friedman on Heimon
jäsen ja melkein kokonaan kovan kritiikin yläpuolella. Koska hän ja
hänenlaisensa saavat vapautuksen sellaisesta -- ja monien muiden asioiden
takia -- meidän pitäisi olla erityisen tietoisia Michel Friedmanin
kaltaisten juutalaisten teoista, heidän tehtävistään ja heidän
rikoksistaan.
Monet ihmiset Yhdysvalloissa eivät välttämättä tiedä hänen nimeään.
Joka tapauksessa Michel Friedman on yksi parhaiten tunnetuista,
suurimmin ylistetyistä ja suurimmin kunnioitetuimmista juutalaisista
Saksassa. Hänenlaisensa juutalainen saa aina ylistystä medialta,
muilta juutalaisilta ja myös suurelta yleisöltä. Friedman on syntynyt
Pariisissa vuonna 1956 ja hän on puolanjuutalaisten maahanmuuttajien
poika, joiden väitetään selvinneen Auschwitzista ja "Holokaustista"
Oskar Schindlerin, sankarin Steven Spielbergin kuvitteellisessa
elokuvassa "Schindler´s List", avulla. Kaikkien niiden kunnianosoitusten
ja ihailujen lisäksi, jotka häneen automaattisesti kohdistuvat
"Holokaust-selviytyjien" poikana, hänellä on melko vaikuttava
ansioluettelo.
Friedmanille myönnettiin Saksan liittovaltion palveluristi, joka on
korkein kunniamerkki joka voidaan myöntää siviilille Saksassa. Vuonna
1994 hänestä tuli ensimmäinen juutalainen, joka äänestettiin CDU:n
eli Christlich Demokratische Union Deutschlands (Saksan
kristillisdemokraattisen liiton), joka on Saksan suurin konservatiivinen
puolue, puoluesihteeriksi. Friedman on myös lupaava lakimies, Saksan
juutalaisten keskusneuvoston varapuheenjohtaja, Euroopan
juutalaiskongressin varapuheenjohtaja sekä suosittu ja kiistelty
television talkshow -juontaja.
Michel Friedmania kutsutaan Euroopan ja Yhdysvaltojen medioissa
"ihmisoikeuksien ajajaksi", "moraaliseksi esimerkiksi" ja hän on useiden
juutalaishankkeiden puhemies. Häntä haastateltiin hiljattain eräässä
Yhdysvaltojen arvostetussa uutisohjelmassa. Kesäkuun alussa Friedman
esiintyi CBS:n uutisohjelman, 60 minutes, jaksossa, jonka nimi oli
"Häpeän varjo", jossa hän toisti tyypillistä juutalaista hokemaa
väitetystä saksalaisten häpeästä ja syyllisyydestä. Häntä lainataan
jatkuvasti CNN:n artikkeleissa ja mainostetaan yhdeksi Saksan
kunnioitetuimmista juutalaisista. Ainakin hän oli. Asiat ovat muuttuneet
äskettäin tämän suuren roolimallin ja moraalinvartijan kohdalla. Hänen
oikea luonteensa on paljastunut. Nyt, kuten muutkin hänenlaisensa, hän
on vain eräs likainen juutalainen.
Kesäkuun 11. 2003 Saksan viranomaiset ratsasivat Michel Friedmanin
Frankfurtin kodin ja lakitoimiston. Sieltä huumekoirat löysivät kolme
eri pakettia kokaiinia. Etsintöjen yhteydessä viranomaiset ottivat
Friedmanilta hiusnäytteitä kemiallisia analyysejä varten. Kesäkuun 23.
päivän Deutsche Presse-Agenturin, Saksan suurimman uutistoimiston,
artikkelin mukaan hiusanalyysi todisti, että Friedman on käyttänyt
kokaiinia yli kuusi kuukautta. Huumeiden käyttö ja korruptio eivät ole
mitään uutta tälle juutalaisyhteisön tukipilarille. Kesäkuun 17. päivän
Jewish Telegraphic Agencyn (JTA) raportin mukaan Friedman oli ollut
tutkittavana ennenkin kokaiinin levittämisestä, vaikka tapaus ei
ollut yleisessä tiedossa ennen kuin nyt.
Kun kansanjohtaja ja puhemies kokonaiselle yhteisölle jää kiinni
huumeiden käytöstä, se on jotain sellaista, joka pitäisi kertoa koko
kansalle. Erityisesti silloin, kun kyseistä johtajaa pidetään mediassa
roolimallina. Mutta silloin kun huumeiden käyttäjä on juutalainen,
niin sanottu amerikkalainen media ei pidä sitä minään, vaikka vain
muutamaa päivää aikaisemmin hän poseerasi meidän moraalin ohjaajana
suuressa ohjelmassa kuten 60 Minutes. Huumeiden käyttö on aika yleistä
näinä päivinä, etenkin kuuluisuuksien keskuudessa, mutta kun "suuri
humanisti" jää kiinni huumeiden hallussapidosta ja käytöstä, sen
pitäisi olla uutiskelpoinen aihe.
Jos juhlitun johtajan huumeiden hallussapito ja käyttö ei ole
tarpeeksi kiinnostavaa herättääkseen Yhdysvaltojen median huomiota,
asia vaan paranee. Koko tapaus alkoi siitä kun Friedmania tutkittiin
Berliinin syyttäjän toimesta yhteyksistä niin sanottuun
ukrainalaiseen prostituutiorenkaaseen. Kesäkuun 15. päivän JTA:n
raportin mukaan etsinnät Friedmanin kotona ja toimistossa liittyivät
käynnissä olevaan ukrainalaisen rikollisrenkaan harjoittamaan
orjuuteen, prostituutioon ja huumeiden ja aseiden salakuljetukseen
Saksaan.
Tietenkään tämä "ukrainalaiseksi prostituutioringiksi" väitetty
ryhmä ei ole ukrainalainen. Ukrainalaiset naiset ovat uhreja ja
juutalaiset omistavat sen. Se viittaa kukoistavaan valkoiseen
orjakauppaan, valtavaan ja kasvavaan alaan, jota juutalaiset ovat
dominoineet ja josta on kova kysyntä Israelissa, jonne monet
orjuutetuista naisista viedään. Ukrainalaiset viranomaiset arvioivat,
että noin 40 000 ukrainalaista naista viedään ja pakotetaan
seksiorjiksi joka vuosi. Joulukuun 15. päivän Jerusalem Post myönsi,
että noin 2 000 valkoista eurooppalaista naista tuodaan joka vuosi
Israeliin ja "parittajat pakottavat heidät toimimaan prostituoituina".
Muut viedään sinne, missä rikolliset haluavat valkoisia naisia
ja tyttöjä. Tietenkään tämä ei ole mitään uutta, mutta kun hyvin
tunnettu juutalainen jää kaiken keskeltä kiinni, niin se on
uutisoinnin arvoinen asia.
German Press Agencyn artikkelin mukaan viranomaisten tutkinnassa
paljastui, että 30-40 puhelin liittymää käytettiin tarjoamaan
orjuutettujen naisten ja tyttöjen palveluksia ja puheluiden jäljitys
johti suoraan Saksan parlamenttiin. Nyt tiedämme miten lainsäätäjille,
jotka palvelevat juutalaisia, maksetaan.
Kun poliisi kuulusteli muutamaa prostituoitua jotka todistivat, että
he olivat nähneet Friedmanin, välillä sukupuoliyhteydessä valkoisten
naisten kanssa ja välillä vetämässä kokaiinia, niin Friedmanille
luettiin syyte huumausainerikoksista.
Miksi tämä sitten on niin tärkeätä? Se on tärkeätä sen takia, että se
on erinomainen esimerkki mediaa hallitsevien juutalaisten
kaksinaismoraalista ja se paljastaa myös yhden juutalaisen siksi
rappeutuneeksi otukseksi mikä hän on.
Monelle harhautetulle sielulle on melko selvää, että juutalaiset ovat
arvostelun yläpuolella. Media kertoo sen meille. Ja niin tekevät myös
monet kirkot uskoessaan "valittu kansa" -huijaukseen. Tämä immuniteetti
kritiikiltä itseasiassa venyy paljon mediakäsittelyn ja saarnastuolien
ulkopuolelle, ja on harkittu lopputulos vuosikymmenien ehdollistamisesta.
Satojen juutalaisten prapagandafilmien jälkeen ja suurimmassa osassa
kouluja pakollisen "holokausti" opetusten jälkeen juutalaiset nauttivat
lähes täydellisestä koskemattomuudesta. Jokainen, joka edes aikoo
kritisoida juutalaisia, leimataan välittömästi "antisemiitiksi" tai
"rasistiksi". Nykyaikana ei ole mitään pahempaa ja ilkeampää kuin olla
rasisti. Merkittävä pointti tässä ilmiössä on se, että se on
tarkoituksellista petosta. Juutalaiset ovat kritiikin rajojen ulkopuolella
suunnitellusti. Juutalaiset ovat luoneet tämän immuniteetin pitkäkestoisen
manipulointinsa ja uutis- ja viihdemedian hallintansa kautta. He ovat
luoneet itselleen keskeisen "uhristatuksen" -- ja he käyttävät tätä
statusta menestyksekkäästi suojatakseen itseään tarkastelulta jopa
silloin, kun tarkastelu johtuu kauhistuttavasta sosiaalisesta käytöksestä.
Kuten mainitsin aikaisemmin, tämä tarina on erittäin varovaisesti käsitelty
Saksan ja Euroopan mediassa ja Yhdysvalloissa siitä ei ole kerrottu
käytännössä mitään. Kuvittele, mitä tapahtuisi Yhdysvaltojen mediassa,
jos ei-juutalainen kuuluisuus tai viranomainen yhdistettäisiin näin
skandaalinomaiseen tarinaan huumeista ja prostituutiosta. Kuvittele Jerry
Falwellin jääneen kiinni kokaiinin käytöstä ja prostituoiden kanssa
makaamisesta. Kuvittele Dick Cheney käyttämässä heroiinia samalla kun
köytetyt tytöt pakotetaan harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Huolimatta
siitä, koskeeko asia Amerikan kansalaisia tai ei, niin kauan kuin asiassa
olisi samat ainekset kuin tässä tapauksessa, Yhdysvaltojen media ei
pelkästään paljastaisi kyseistä johtajaa tai kuuluisuutta vaan tekisi sen
agressiivisesti. Terveessä yhteiskunnassa uutiset raportoisivat valkoisesta
orjakaupasta Israelin ja Euroopan välillä -- mutta emme asu terveessä
yhteiskunnassa. Asumme juutalaisessa yhteiskunnassa.
Kun ymmärrämme kaksinaamaisuuden ja suojan kritiikkiä vastaan joka
juutalaisilla on, meidän täytyy ymmärtää myös, että juutalaiset eivät
aina ole viattomia, puolueettomia humanisteja niin kuin meidät on
opetettu uskomaan. Meidät on alistettu katsomaan juutalaisia aina
viattomina uhreina, joita ei saa ikinä kieltää tai edes vähääkään
kiusata. Juutalaisia pidetään moraalisina esimerkkeinä, roolimalleina.
Meille pakkosyötetään, lukemattomien Hollywood-elokuvien kautta, että
ainaisten viattomien uhrien lisäksi juutalaiset ovat erittäin
lahjakkaita tiedemiehiä ja omistautuneita opettajia, lahjakkaita
viulisteja, suuria humanisteja. Todellisuudessa juutalaisia on
häkellyttävän paljon niissä likaisissa, rappiollisissa touhuissa,
joita pidämme vastenmielisinä. Lapsipornosta huumeiden myymiseen ja
valkoiseen orjakauppaan, niissä on kiistämätön juutalainen läsnäolo
ja jopa hallinta.
Michel Friedman on mainio esimerkki tästä. Tämä vastenmielinen juutalainen
on nostettu jalustalle ja hänen on sallittu saarnata ihmisille saksalaisten
väitetystä pahuudesta. Hänen on sallittu luennoida "valkoisen rasismin"
pahuudesta. Hänet on äänestetty ja nimitetty merkittäviin asemiin
hallinnossa ja yhteiskunnassa. Häneen viitataan opettajana, palkittuna
kansalaisena, miehenä, jota ansaitusti sanotaan kansakunnan omatunnoksi.
Mutta hän ei ole sitä! Kun yksi näistä vääristä juutalaisista sankareista
putoaa ja kun hänen korruptionsa paljastetaan, meidän pitää olla tietoisia
siitä. Se on uutisoinnin arvoinen asia. Meidän täytyy varmistaa, ettei
meidän omaan kansaamme vaikuta nämä valehtelevat, halveksittavat,
kaksinaamaiset juutalaiset, jotka muka tekevät hyvää mutta oikeasti
harjoittavat sanoin kuvaamatonta pahuuttaan meitä kohtaan.
Ei ole yllättävää, että Saksan viranomaiset kieltäytyivät vakaasti
kommentoimasta tapausta. Rikkaille ja vaikutusvaltaisille juutalaisille
kuten Michel Friedman, apunaan samanlaiset heimoveljet, poliisin
painostaminen pitämään rikokset salassa yleisöltä on helppoa. Uhkaukset
lakimiehille ja muille uran jatkosta juutalaisessa hallinnossa ovat
erittäin uskottavia ja uhkaavia. Varmistus siitä, että uutiset eivät
käsittele ollenkaan asiaa tai hyvin vähän, ei ole ongelma
vaikutusvaltaisille juutalaisille.
Muutama päivä sitten Michel Friedmanin outo tarina tuli päätökseensä.
Hänen sallittiin vastata "syytön" huumesyytteisiin ja hän joutuu maksamaan
minimaalisen sakon. Hän piti tunteellisen tiedotustilaisuuden, jossa myönsi
huumeiden käytön mutta puhui "chutzpahia" kieltäessään kaikki viittaukset
seksiorjiin, joiden seurassa hän käytti kokaiinia ja joiden todistusten
perusteella häntä syytettiin. Mitään anteeksi pyyntöä siitä, että hän
todennäköisesti usein hyväksikäytti nuoria valkoisia naisia, tai hänen
henkilökohtaisesta osuudesta heidän orjuuttamisestaan ei kuulunut -- ja
valkoisten naisten välitys juutalaisten omistamille Saksan lainsäätäjille
oli pyyhitty täysin pois kuvasta. Saksalainen televisiokanava ARD jopa
suunnittelee tuovansa Friedmanin takaisin kuvaan parin kuukauden päästä.
[http://tinyurl.com/gs74]
Tässä koko asiassa on yksi hyvä puoli. Friedmanin tapaus on antanut Saksan
medialle mahdollisuuden kritisoida yhtä maan suurimmista juutalaisista
johtajista. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan media on ollut haluton
kritisoimaan juutalaisia mistään. Juutalaisten hankkima erikoisstatus on
voimistunut Saksassa mielettömästi. Ainakin Friedmanin tapaus on vähän
muuttanut tätä kun tarina saa etusivun otsikoita Saksassa. Ne eivät ole
yhtä ilkeitä kuin jos kyseessä olisi ei-juutalainen. Kuka tahansa muu
julkisuuden hahmo olisi joutunut huomattavasti ankarampaan käsittelyyn.
Joka tapauksessa tämä likainen juutalainen on tehnyt yhden hyvän työn:
hän on antanut muutamalle saksalaiselle reportterille mahdollisuuden
liukua muutaman sentin pois siitä hirttosilmukasta, joka on heidän
kaulassaan ja kaikkien saksalaisten kaulassa.
***
Tilatkaa korkealaatuinen aikakauslehti, National Vanguard.
National Vanguardilla on pitkä ja menestyksekäs historia,
ja uskomme, että se on laadukkain lehti, joka puhuu
eurooppalaista syntyperää olevien puolesta. Toisin kuin
monet muut lehdet, me emme välttele tai kiertele kun
kyseessä on juutalaisten valta. Me emme anteeksipyytele
totuuden puhumista, emmekä tee kompromisseja kun
kansamme itsemääräämisoikeus on vaakalaudalla. National
Vanguardia lukevat ihmiset kaikilla asutuilla mantereilla.
Antakaas kun kerron jutuista mitä aiomme laittaa
seuraavaan muutamaan numeroon:
* Loistavat ja älykkäät Revilo P. Oliverin (jonka
jäämistön arkistoija olen), yhden oppineimmista ja
vaikuttavimmista rotumme partisaaneista joita koskaan
on elänyt, esseet Postscripts -sarjassamme jatkuvat;
* Valkoisen nationalistin matka Iranin islamilaiseen
tasavaltaan ja mitä hän oppi siellä, "Inside the
Axis of Evil" kirjoittanut Eric Richardson;
* Uraauurtava raportti, joka paljastaa kuinka Amerikan
koulutuspolitiikka tarkoituksella hylkää valkoiset
oppilaat, kirjoittanut Anne Lawford, totinen tutkija
joka erikoistuu koulutus-asioihin;
* Syvällinen tutkimus väkivaltarikollisuudesta
Yhdysvalloissa sekä sen läheisestä korrelaatiosta
afrikkalaisten prosentuaalisen osuuden väestöstä
kanssa tietyllä alueella, kirjoittanut vakuuttava
tutkijamme Jerry Abbot;
* Biologiaan erikoistuneen tiedemiehen Michael
Rienzin raportti uudesta ja vallankumouksellisesta
geneettisestä testistä, joka mahdollistaa
kohtuulliseen hintaan ja huomattavalla tarkkuudella
kenen tahansa DNA-näytteen antajan rodullisen
taustan päättelemisen;
* Liikuttava esee rasialistin, kirjailijan ja
eugeniikan puolestapuhujan David Starr Jordanin
elämästä ja työstä, joka oli Stanfordin yliopiston
ensimmäinen puheenjohtaja, kirjoittanut meille
professori Robert S. Griffin, Fame of a Dead Man's
Deedsin kirjoittaja (tri. William Piercen
elämänkerta, suom. huom.);
* Ja tietenkin kirja- ja elokuva-katsauksia, älyä
ja viisautta vakiokolumnistiltamme Ben Parkerilta,
sekä Victor Wolzekin jatkuvia paljastuksia
juutalaisten mediapomojen valheista, sarjassa "Eye
on the Media"; parhaita kirjeitä -kolumni mitä
missään lehdessä on -- ja myös paljon muuta. Voit
saada näytenumeron 5 USD:n hintaan postikuluineen
Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja 8 USD muuhun
maailmaan. Kirjoita osoitteeseen National Vanguard
Books, Box 330, Hillsboro WV 24946 USA. Tai voit
tilata ja saada kuusi numeroa hintaan 18 USD
Yhdysvalloissa, 26 USD Kanadassa ja 36 USD muualla.
National Alliancen jäsenet saavat tuplamäärän
numeroita samaan hintaan. Kirjoita osoitteeseen
National Vanguard Books, Box 330, Hillsboro WV
24946 USA tai tilaa netissä osoitteessa
http://www.natvan.com
Toivottavasti tilaat National Vanguardin jo tänään,
tai alat jakelijaksi tilaamalla sitä paljon kerralla.
Levittäkää sanaa: me olemme tulleet takaisin, ja
olemme parempia kuin koskaan.
Seuraavaan viikkoon, minä olen Kevin Alfred Strom,
ja muistutan, että olkaa aktiivisia, pysykää
laillisuuden rajoissa, ajatelkaa vapaasti.
