KAS: Jos niinsanotusta "holocaustista" vallitsisi realistisempi näkemys -- jos siis sitä ei pidettäisi historiallisesti uniikkina
tapauksena -- silloin tuollaisilta laeilta putoaisi varmaan moraalinen pohja kokonaan pois.
MW: Kyllä. Ennen ajattelin, että holocaust-legendan vesittäminen johtaisi johonkin hyvin dramaattiseen. Tällä hetkellä
minulla on hyvin toisenlainen näkemys. Nykyään ajattelen, että holocaust-tarina esittää sitä roolia yhteiskunnassamme
kuin mitä se esittää, koska se on itsessään ilmaus juutalaisten voimasta ja vaikutusvallasta. Ja niin kauan, kuin tuo voima
on olemassa, ei tule myöskään tapahtumaan mitään merkittävää vesitystä tuon tarinan suhteen. Se on eräänlainen muna-vai-kana -tapaus.
Mutta ajattelen, että jotain hyvin dramaattista kyllä on tapahtumassa maailmassa. Jokapuolella vallitsee kasvava tietoisuus
juutalaisten vallasta ja siitä kuinka se toimii. Ja ajattelen, että tuohon valtaan kohdistuva hyökkäys ja sen sekä sen seurausten paljastaminen -- sen vaikutuksesta Yhdysvaltain suhteista Israeliin, Israelin roolista maailmassa, Israelin raakuudesta arabeja kohtaaan jne. -- kaikki tämä on oikeastaan enemmän suora ja elintärkeä tehtävä tässä vaiheessa, erityisesti sen vuoksi, että monet ihmiset ajattelevat, että se mitä juutalaisille tapahtui 60 vuotta sitten on vähemmän ja vähemmän relevanttia.
KAS: National Alliance on huolissaan, ja myös minä olen huolissani, eurooppalaista syntyperää olevien ihmisten itsemääräämisoikeudesta. Näen myös, että juutalaisten valtarakenne,tässä maassa ja kansaivälisesti, on vihamielinen vaatimustamme oman kohtalomme hallinnasta kohtaan. Muidenkin kansojen keskuudessa esiintyy vastaavaa huolta, eikö? Ja noilla ihmisillä on myös konflikteja -- kunkin omien kansallisten piirteidensä mukaan -- juutalaisen valtarakenteen kanssa.
MW: Kyllä. Tämä on asia, jossa vallitsee joitain yhteisiä etuja. Juutalainen valta on hyvin määrätietoista, se on ollut havaittavissa halki aikojen ja aina se on ollut kieltämässä muilta kansoilta niiden itsemäärämisoikeuden. Itseasiassa, olin
juuri Bostonissa eräässä puheohjelmassa aikaisemmin tänään, jossa oli juutalainen isäntä, ja puhuin juuri tästä aiheesta.
Juutalaiset ryhmät haluavat tehdä yhteiskunnista joissa asuvat monikulttuurisia, epä-etnisiä, riisuttuja kaikista kulttuurisista,
uskonnollisista ja etnisistä identiteeteistä niin pitkälle kuin mahdollista -- koska sellaisessa yhteiskunnassa juutalaiset,
jotka ovat erittäin keskittynyt, hyvin organisoitunut ryhmä, voivat maksimoida menestyksensä. Heidän valtansa
on siis suoraan verrannollinen sen kansan yhtenäisyyteen, joiden keskuudessa he asuvat.
Mutta tietenkin asia on hyvin eri tolalla siinä yhdessä valtiossa, joka on ainoa jota he hallitsevat totaalisti, eli Israelissa. He
vaativat, että Israelin pitää -- ja pitää jatkossakin -- olla ennenkaikkea juutalaisten valtio. Mutta he eivät halua samaa
periaatetta sovellettavan muissa, ei-juutalaisissa yhteiskunnissa: Ranskassa tai Norjassa tai missä vaan -- eikä varsinkaan
Yhdysvalloissa.
KAS: Aivan.
MW: Ja taistelu tätä juutalais-siionistista valtaa vastaan, mielestäni, on kaikkien ihmisten, kaikkien kansojen, kaikkien
kulttuurien ja kaikkien uskontojen etujen mukaista, koska se on uhkana jokaisen kansan yhtenäisyydelle.
KAS: Syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen tässä maassa, näimme Bushin hallinnon laukaisevan ja popularisoivan
"sodan terrorismia vastaan", joka aluksi näytti olevan rajattu luonteeltaan. Mutta nyt se näyttää laajenevan joksikin,
jota voisi kutsua maailmanlaajuiseksi, "Vietnamiksi ilman rajoja". Minusta näyttää siltä, että monet amerikkalaiset
ovat vieläkin hurmoksessa jota hallitus on pyrkinyt lietsomaan heissä, vaikkakin nämä pyrkimykset ovat saaneet
paljon vastustusta ulkomailla. Se on osa tästä lisääntyvästä juutalaisen valtarakenteen tiedostamisesta, erityisesti Euroopassa. Oletko samaa mieltä?
MW: Kyllä olen. Olen myös sitä mieltä, että Amerikan perverssi ja luonnonvastainen liittolaisuus siionismin kanssa, siis
juutalaisen vallan kanssa, on suora selitys sille miksi Yhdysvallat huomaa olevansa yhä eristyneempi maailmassa. Ja
tämä käy yhä helpommin havaittavaksi keskustelussa Irakin vastaisesta sodasta. Harry Elmer Barnes sanoi kerran, että
totuuden vääristely on kaikkein selvintä sotien aikana. Ja tänä aikana kun presidenttimme sanoo, että olemme mukana terrorismin vastaisessa sodassa, amerikkalaisille kerrotaan todella typeriä valheita johtajiensa toimesta.
Meille kerrotaan, että on olemassa jonkinlainen yhteys militantin islamilaisuuden ja Irakin hallituksen kanssa. Se on valhe. Irakin hallitus on maallinen hallitus. Se on vihamielinen militanttia islamilaisuutta kohtaan. Sillä ei ole mitään yhteistä al-Qaedan tai Taliban-hallinnon kanssa.
Amerikan hallitus on yrittänyt kämpelösti osoittaa jotain yhteyttä Iranin ja Taliban-hallinnon kanssa. Tämä on taas hirveää roskaa, täydellistä totuuden vääristelyä. Totuus on juuri päinvastainen.
Kaikkein dramaattisinta on, kun presidenttimme ja päättäjämme ovat kertoneet amerikkalaisille, että hirveä hyökkäys joka syyskuun 11. tapahtui, ei johtunut millään tavalla -- ei siis millään tavalla -- Amerikan ulkopolitiikasta. Se on valhe.
KAS: Hallituksen linja on, että muslimit "vihaavat vapauttamme".
MW: Kyllä, se on järjestöntä. Perustavaa laatua oleva tosiasia on tämä: Amerikalla ei ollut vihollisia arabi- tai muslimimaailmassa ennenkuin Israelin valtio perustettiin ja Amerikka alkoi Israelin liittolaiseksi. Ennen vuotta 1948, ennen Israelin valtion perustamista, Amerikka oli kaikkein rakastetuin valtio arabi- ja muslimimaissa, näiden kansojen keskuudessa. (Amerikka ei ollut pitänyt yhtään siirtomaata alueella kuten Britannia ja Ranska, suom. huom.) Mutta perverssi suhteemme, ehdoton tukemme, mitä poliitikot kutsuvat "erikoissuhteeksi" Israeliin, on pilannut suhteemme arabi- ja muslimimaailmaan -- ja nyt, mielestäni, lisääntyvässä määrin koko muuhun maailmaan. Tämä heijastuu -- aika ajoin uudestaan -- Yhdistyneissä Kansakunnissa, joiden äänestyksissä Israel ja Yhdysvallat ovat täysin yksin muuta maailmaa vastaan. Tietenkin Israel ja sen ystävät sekä apologistit väittävät, että tämä on jonkinlainen merkki antisemitismistä. Tämä on hullua: totuus on se, että muu maailma ei ole väärässä, vaan se on Israel ja juutalaisten vaikutusvallassa olevat Yhdysvallat jotka ovat hakoteillä.
KAS: Minusta näyttää siltä, että maailmassa on parhaillaan menossa jonkinlainen uudelleenjärjestely. Ja koko ajan
enemmän siinä on Yhdysvallat ja Israel vastaan kaikki muut.
MW: Kyllä. Ja tämä on hyvin vaarallista. Amerikkalaisten pitäisi harkita tarkkaan tämän valtavia seurauksia. En usko, että Amerikka on koskaan ollut niin eristynyt sanan koko merkityksessä kuin nyt -- ja kuten luulen, se eristyy vielä entisestään. Kofi Annan juuri äskettäin sanoi, että koko maailma haluaa Israelin vetäytyvän miehittämiltään palestiinalaisalueilta. Hän sanoi myös "En usko, että koko maailma on väärässä." No, ainoa maa joka tukee Sharonin hallituksenpolitiikkaa -- ei pelkästään muodollisesti, vaan myös rahallisesti, miljardeilla dollareilla vuosittain sekä diplomaattisesti -- on Amerikan Yhdysvallat. Tämä ei ole pelkästään niiden periaatteiden, joita väitämme kunnioittavamme, groteskia pettämistä, vaan se on myös enemmän ja enemmän aivan ilmeistä tekopyhyyttä jonka koko maailma näkee.
KAS: Tämän ihmisten maailmankuvissa tapahtuneen muutoksen ja Yhdyvaltojen sekä Israelin kasvavan eristyneisyyden myötä,
näyttää että amerikkalaisilla ei ole tästä mitään käsitystä. Käsitteleekö IHR näitä ajankohtaisia asioita siinä missä niiden historiallisia taustojakin?
MW: Kyllä. Nämä kaksi ovat niin kiinni toisissaan. Annas, kun muotoilen sen toisin: 1920- ja 1930-luvuilla vallitsi suuri älyllinen
mielenkiinto sitä kysymystä kohtaan, kuka oli vastuussa Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Mutta mielenkiinto asiaa
kohtaan haihtui, ainakin populaarilla tasolla, kun sodan synkät pilvet alkoivat taas kerääntyä taivaalle 1930-luvun lopulla ja
Toisen maailmansodan sytyttyä. Ensimmäisen maailmansodan taustat ovat edelleen joidenkin akateemikkojen mielenkiinnon
kohteena. Jokseenkin samalla tavalla -- se ei ole kuitenkaan aivan vastaavanlaista -- mielenkiinto sitä kohtaan, mitä Euroopan juutalaisille tapahtui Toisen maailmansodan aikanaon paljon vähäisempää, nyt kun Lähi-Idässä tapahtuu mitäsiellä tapahtuu ja niinkuin juutalaisetkin ryhmät julistavat, tosin liioitellen, koko Israelin valtion olemassaola ja siionistinen kokeilua ollaan asettamassa kyseenalaiseksi.
Kyse on vain siitä, että olemme uuden aikakauden kynnyksellä. Uuden aikakauden, jolla Toinen maailmansota ei ole pelkästään menneisyyttä, vaan myös Kylmä sota on menneisyyttä -- siis Toisen maailmansodan jälkeinen aika jolloin maailma oli jaettu karkeasti neuvostomyönteisten ja Amerikkaa tukevien valtioiden kesken. Nyt olemme maailmassa, jossa Yhdysvallat on se yksi ja ainoa jättimäinen supervalta ja se on kaapattu juutalaisten etujen ajamiseen. Ja se on hyvin, hyvin vaarallinen asia. Amerikka ottaa yhä enemmän imperiumin roolia. Sanelemme maailmalle minkälaisia hallituksia saa olla olemassa. Ja lopulta, en näe kuinka voisimme olla menestyksekkäitä, muuten kuin kärsimällä suunnattomasti turhasta yrityksestä ylläpitää tätä imperialistista valtaa.
KAS: Mitä voisivat olla jotkut niistä seurauksista Amerikan kansalle, jotka koituisivat siitä, jos esimerkiksi hyökkäisimme Irakiin?
MW: Yksi pieni esimerkki josta on huomautettu, on se, että tämä sota Irakissa, monien lähteiden mukaan, tulee maksamaan meille 100-200 miljardia dollaria. Se on aikamoinen määrä rahaa. Nyt, toisin kuin Persianlahden sota, mikä oli pitkälti Saudi-Arabian, Japanin sekä monien muiden maiden rahoittama, tämä uusi Persianlahden sota (mikä on, kuten tiedät, miltei täysin vailla tukea mistään muualta kuin Yhdysvalloista ja Israelista) tulee meille paljon kalliimmaksi pelkästään taloudellisesti. Ja kaikkia muita seurauksia ei edes pystytä arvioimaan.
Oli mielenkiintoista, kun tässä eräänä päivänä eräät korkea-arvoiset sotilasjohtajat kaikki tekivät erittäin varauksellisia
huomautuksia ja varoittivat vaaroista, joita Irakin kimppuun rynnäköiminen toisi mukanaan. Mielestäni on todella moraalitonta vaatia Irakia noudattamaan sääntöjä joita Israelin tai muiden valtioiden ei tarvitse noudattaa. Ja pelkästään jo tältä
perustalta ihmisiä ympäri maailmaa on vaikeaa vakuuttaa meidän johtajiemme perusteista lähteä tähän sotaan.
KAS: Yksi verukkeista, joita sodanlietsojat käyttävät puolustellessaan Irakiin hyökkäämistä, että Irak -- ansaitsee "hallituksen vaihdon" -- koska se vastustaa YK:n päätöksiä.Eikös Lähi-Idässä ole toinenkin valtio joka jatkuvasti sulkee korvansa YK:n päätöksiltä?
MW: Kevin, on ilmeistä, että ihmiset voivat viitata siihen ilman, että heidän tarvitsee edes esittää kunnon argumenttia. Yksikään maa ei ole rikkonut Turvallisuusneuvoston päätöksiä yhtä paljon kuin Israel. Juuri kolme päivää sitten, Turvallisuusneuvosto julkisti erään uuden päätöksen (josta Yhdysvallat jätti äänestämättä) mitä Israel on jo rikkonut. Se, että sanoo Irakin ansaitsevan tulla tuhotuksi koska se on rikkonut Turvallisuusneuvostonpäätöksiä on todella ihmeellistä. Mutta se onkin vain valhe -- absurdius -- vielä kun tämän argumentin esittää maa joka selittelee ja palkitsee Israelia sen törkeistä rikkomuksista, jotka tapahtuvat vielä suuremmissa mittakaavoissa, mitä se on tehnyt Yhdistyneiden Kansakuntien Turvallisuusneuvoston päätöksiävastaan.
KAS: No, mainitsit juuri suunnattoman työn mikä odottaa edessäsi Amerikkalaisten tietämättömyyden hälventämiseksi
näiden aiheiden suhteen. On vaikeaa syyttää amerikkalaisia kun heidän mediansa on niin puolueellinen näiden aiheiden
kanssa. Mitä voi sellainen organisaatio kuin IHR, joka ilmeisesti ei omista sellaisia resursseja kuin Fox News tai CBS,tehdä muuttaakseen tätä tilannetta?
MW: No, meillä on pieni henkilökunta ja hyvin rajallinen budjetti. Mutta vihollisemme näyttävät ymmärtävän kykymme vaikuttaa
asioihin, paremmin kuin monet muut ihmiset. Vain muutama viikko sitten, Forward, yksi kaikkein vaikutusvaltaisimmista juutalaisista viikkolehdistä tässä maassa, julkaisi etusivun artikkelin, jossa se ilmaisi huolensa IHR:n suhteen, siitä kuinka minä puhun radiossa ja konferenssista joka meillä äskettäin oli, koska he ovat niin ällistyneitä ja säikähtäneitä siitä, että IHR paneutuu aiheisiin tosissaan ja vahvalta pohjalta. Ja meillä on tässä vielä pitkä historiakin. Kykymme vaikuttaa ihmisiin kasvaa ja luulen, että se tulee kasvamaan vielä lisää. Meillä on valtava haaste edessämme, erityisesti nyt, koska olemme menossa kohti sotaa. Ja sodan aikana intohimot ovat aina vahvempia ja hallitus saattaa tehdä monia hyvin vaarallisia
asioita, mutta meidän työmme valistaa ihmisiä tämän sodan taustoista ja voimasta sodan takana -- juutalaisten siionistien voimasta ja vallasta -- on nyt entistäkin välttämättömämpää, kenties enemmän kuin koskaan.
KAS: Vähän aikaa sitten George Bush kutsui Ariel Sharonia "rauhan mieheksi". Tiedän, että kirjoitit aiheesta. Voitko kertoa meille hieman herra Sharonin historiallisista taustoista?
MW: [huvittunut] Kuten huomautin silloin, yksikään poliittinen johtaja missään muussa maailman maassa ei uskaltaisi puhua yhtä järjettömiä. Ei edes Isralissa kehtaisi yksikään poliittinen johtaja nousta ylös ja kutsua häntä rauhan mieheksi. Hänet saatetaan tuntea monista asioista, mutta ei rauhan miehenä. Vuonna 1953 hän oli mukana niinsanotussa
Qibyan Verilöylyssä, josta hän sai YK:n moitteet. Israel sai moitteet YK:lta tuona vuonna hänen Jordaniassa järjestämästään verilöylystä. Kaikkein dramaattisinta on, että hän on se mies, joka vuonna 1982 (tuon aikaisen pääministerin Beginin kanssa -- Sharon oli silloin Israelin puolustusministeri), valehteli Libanoniin hyökkäämisen luonteesta, joka ei pelkästään ollut itsessään sotarikos, vaan johti suunnattomaan kärsimykseen, kuolemaan ja tuhoon. Ja tietysti, hän kantoi (johon tulokseen tuli jopa israelilainen komissio) osan vastuusta hirveästä palestiinalaisten siviilien verilöylystä Sabran ja Shatilan pakolaisleireillä. Kaikki tämä on perusteellisesti ja hyvin dokumentoitua. Koko maailma tietää tämän.
Se, että Amerikka asettuu samalle puolelle Ariel Sharonin kanssa, paljastaa selkeästi sen tekopyhyyden, sen valheen, että Amerikka vaalii rauhaa, vapautta, demokratiaa, oikeutta jne. Se on valhe. Minusta, jos Yhdyvallat soveltaisi Israeliin samoja standardeja mitä se on soveltanut Serbiaan tai Irakiin, me ottaisimme kiinni tai kid-nappaisimme Sharonin ja laittaisimme hänet oikeuteen sotarikollisena kuten teimme Noriegan ja toivomme tekevämme Serbian Milosevicin kanssa. Sharonin verinen historia on paljon pahempi kuin noiden kahden miehen.
KAS: Viimeisen noin tusinan viikonkin aikana hän on käskenyt ampua ohjuksia kerrostaloihin ja pakolaisleireillekin on hyökkäilty...
MW: Kyllä, tuo on aivan totta. Minusta, yksi kaikkein selvimmistä asioista tapahtui vuonna 1982. Libanoniin hyökkääminen oli
sodankäyntiä. Se oli sotarikos.
KAS: Mitä eroa on Libanoniin hyökkäämisellä vuonna 1982 ja Kuwaitiin hyökkäämisellä 1991?
MW: Hyvä huomio. Tietenkin, Irakilla on paljon enemmän perusteita vaatia Kuwaitia itselleen kuin Israelilla on Libanonia, mutta se on aivan eri asia. Kahdenkymmenen vuoden ajan Israel on miehittänyt Etelä-Libanonia ja näin ollen rikkonut erästä hyvin selvää YK:n turvallisuus-neuvoston päätöstä.
KAS: Kaksikymmentä vuotta!
MW: Tämä on vain yksi monista Turvallisuusneuvoston päätöksistä, joita Israel on rikkonut vuosien varrella.
KAS: Voitko kertoa meille jositain viimeaikaisista julkaisuistanne?
MW: Tietenkin, me julkaisemme lehteä; meillä oli juuri konferenssi kesäkuussa joka oli erittäin onnistunut, monia hyviä puhujia, itseasiassa erinomaisia puhujia; julkaisimme uuden lentolehtisen nimeltä "A Look at the Powerful Jewish Lobby" jonka itse kirjoitin ja mistä otettiin laajoja uusintapainoksia vain muutamassa viikossa ja mitä ei levitetty vain internetin
kautta vaan sitä levitettiin viikoittain ja kuukausittain ilmestyvissä lehdissä Kaliforniassa ja Pennsylvaniassa sekä johtavassa englanninkielisessä päivittäin ilmestyvässä sanomalehdessä Saudi-Arabiassa, ja sitä käännetään parhaillaan arabiaksi ja levitetään myös arabimaihin. Olemme myös aloittaneet aivan äskettäin uuden keskusteluohjelma-projektin
radiossa, josta on seurannut nyt paljon esiintymisiä radioasemien ohjelmissa -- joista eräs juuri tänään iltapäivällä.
KAS: Eli pääset nykyään esiintymään virallistenkin radioasemien taajuuksilla?
MW: Kyllä. Tänään iltapäivällä, kuten mainitsin, olin eräässä keskusteluohjelmassa Bostonissa, jota isännöi juutalainen joka ei ollut kovinkaan ystävällinen, mutta luulen, että sanoin asioita joita pitikin sanoa.
KAS: Olette läsnä myös internetissä.
MW: Kyllä. IHR:n nettisivusto on pelottava. Se ei ole yhtä hieno kuin jotkut sivut, mutta se on virtuaalikirjasto, josta löytyy tietoa hyvin laajasta aihepiiristä. Kutsun myös kuulijoitasi käymään siellä: osoite on http://www.ihr.org Sinne on helppo löytää. Sieltä on linkkejä monille muille sivustoille, mukaanlukien, mielestäni, National Alliancen sivusto. Se on mielestäni hyvin paljastava sivusto monille ihmisille, ja tietenkin siellä on kätevää ja hyvin dokumentoitua tietoa.
KAS: Ja jos on ihmisiä, jotka kuuntelevat tätä tänään, mutta joilla ei ole pääsyä nettiin, miten he voivat saada teihin yhteyden?
MW: He voivat ottaa meihin yhteyttä postitse, osoitteeseen Post Office Box 2739, Newport Beach CA 92659 USA, tai faxilla numeroon 1-949-631-0981.
KAS: Historiallisen totuuden etsiminen on jotain, jota ei ikinä voida suorittaa loppuun, eikö niin Mark?
MW: Ei. Se on loppumaton tehtävä. Tiedätkös, historia on tavallaan kahta asiaa. Yksi on, että se on akateeminen koulukunta. Historia on kuitenkin myös sitä, kuinka näemme itsemme. Oswald Spengler sanoi kerran, että se miten opimme historiaa on toinen poliittisen oppimisemme muoto. Ja historian oppiminen ja ymmärtäminen -- oikean historian, tarkan historian
-- on täysin välttämätöntä, jos me, kansana (ei pelkästään itsemme vuoksi vaan koko ihmiskunnan vuoksi) aiomme selviytyä ja olla vapaita.
Kuten tiedät, Amerikan historiassa on hirveä vääristymä, valkoisessa Amerikan historiassa, eurooppalaisessa historiassa jne. Ja tämä on todella elintärkeää. Kansa, jolla ei ole käsitystä siitä keitä he ovat sekä totuudenmukaista menneisyyden ymmärtämistä, on kykenemätön tekemään mitään järkeviä päätöksiä omasta tulevaisuudestaan. Olemme tuomittuja, ellei meillä ole historiankäsitystä joka lepää lujalla perustalla.
KAS: Kyllä, ilman historiamme ymmärtämistä, me emme tiedä keitä olemme. Ja voimme yhtä hyvin olla kuolleita.
MW: Oikein.
KAS: Työnne on erittäin tärkeää. Olen hyvin iloinen, että olet tässä. Jonakin päivänä, mielestäni, jos sivilisaatio selviytyy, jos tutkimus selviytyy, tulee olemaan miehiä ja naisia jotka tulevat kiittämään teitä elämästään ja siitä mitä teitte sille.
MW: Kiitos, Kevin, ja kiitos siitä, että kutsuit minut tähän lähetykseen.
Kiitän Mark Weberiä suostumisesta osallistumaan vieraana American Dissident Voicesiin ja kiitän sinua siitä, että kuuntelit tällä viikolla.
Jos olet kiinnostunut tutkimaan asioita joista puhumme American Dissident Voicesissa syvällisemmin, kehoitan sinua hankkimaan kopion lehtemme uusimmasta numerosta, National Vanguardin numerosta 118. Uusi, täysin värillinen National Vanguard -lehti on juuri tullut painosta ja se on saatavilla ensimmäistä kertaa tämän viikon ohjelman kuulijoille. National Vanguard on kompromissiton -- yksiselitteinen -- ja vertaistaan vailla, mitä tulee tiedon tarjoamiseen valkoisille miehille ja naisille, jotka tarvitsevat ymmärrystä rodullisista tosiasioista näinä nopeasti muuttuvina aikoina. Voit hankkia irtonumeron National Vanguard -lehdestä tilaamalla tuotenumeron 3118 viiden dollarin hintaan, johon sisältyy postimaksu, tai kuusi numeroa tilaamalla tuotenumero 3000 18 dollarin hintaan Yhdysvalloissa, ja Kanadassa tuotenumeron 3001 26 dollarin hintaan sekä kansainvälisesti tuotenumeron 3003 36 dollarin hintaan, johon sisältyy postimaksu. Kirjoita National Vanguard
Booksille osoitteeseen Box 330, Hillsboro WV 24946 USA tai käy sivuillamme osoitteissa http://www.natvan.com tai
http://www.natall.com
Ensi viikkoon, tämä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua siitä, että vapaus ei ole ilmaista, vapaat ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eivätkä tasa-arvoiset ihmiset ole vapaita.
